sanoa olevansa vanha, vaiko ikäihminen...vaiko seniori..ym.
joko vois
aamumietteitä
985
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
vaikea vastata kun et ilmoita ikääsi. Oletko 60 vai 69 vuotias?
kuuskymppisenä en ollu vielä vanha, nyt lähes seitenkympisenä voin sanoa itseäni vanhaksi tai senioriksi.
Kukanenki varmaan tuntee omassa kehossaan ikänsä seuraukset, jaksaminen ja vointi huononee ijän karttuessa, kymmenen vuotta on paljon ikäerossa.
En tunne itseäni vanhaksi (61v) , kylläkin hitaammaksi. Jonkun askareen aloittamiseen menee enemmän aikaa kuin ennen, meinaamista .
Tuon liki 10v ikäeron huomaa tälläkin palstalla, ollaan kuin eri aikakaudelta. Ei siinä sinänsä mitään vaan huvittaa joskus väittely nuoruusajoista, koulutuksista ja kuinka asiat olivat. Nuoremmat ei tiedä mistä he puhuvat, koulutus oli aivan eriluokkaa ja asioiden päivitys tuoreempaa. Monihan tekee vielä täyspäiväisesti työtä.
Iän lisääntyessä ilmenee tuo viimeisen sanan sanominen, jankutus vaikka tietäisikin olevansa väärässä. Hymyhän pelastaa päivän, kiitos heille.
Äiti kuoli 84 vuotiaana, ja vaikka sain käydä auttamassa sitä kotonaan viimeiset viisi vuotta en koskaan tuntenut että hän olisi ollut vanha.
Meillä oli hauskaa useimmiten ja naurettiin paljon.
Äiti ei kyennyt liikkumaan ulkona mutta ikkunasta katseli maailman menoa ja miehistäkin puhuttiin sillälailla tyttöjen kesken.
Vaatteet oli tärkeitä loppuun asti, kauniita etsittiin kaapista.
Jääkiekkoa ja muuta urheilua seurattiin yhdessä.
Ikinä en kuullut hänen miettivän olenko nyt vanha, tai valittavan ikäänsä.
Se ollaan kait perintönä saatu systerin kanssa.
Meiän perheen naiset ei vanhene ne vaan elää ja nauttii niillä keinoin mitkä on.
Mutta etkös sinä olekin vasta vähän yli viidenkymmenen?
Muistan kun sua alemmalla palstalla täysistä kympeistä onniteltiin. Ei kaikista tule vanhoja koskaan, ikää voi olla mutta siitä ei oteta paineita.
Elämästä pitääkin nauttia mitä sillä muuten tekisi.
Niin olen, mutta en ole koskaan potenut mitään ikäkriisejä.
Nuorena halusin olla vanhempi että sais päättää omista asioistaan mutta sen jälkeen en koskaan ole itkenyt menneitten vuosien perään.
On ihmisiä joilla alkaa tää juttu jo kolmikymppisenä ja aina vaan vahvistuu kun elämää tulee.
Mulla on aina ollut paras ikä, niin on nytkin.
Töissä nuoremmat sanoi kun sen viiskymmentä täytin että menee hirteen kun se ikä tulee.
Kuinka ikävää voi olla elämä jos aina vaan suree ikääntymistään, se kun nyt vaan tapahtuu kaikille.
Mun sisko on reilusti päälle kuuskymmentä ja sairauksia on silläkin mutta kun me taas lähdetään liikenteeseen niin se kaikki unohtuu ja kilpaillaan siitä kumpi saa enemmän flirttejä tien päällä. ( vai saaks ne loppujen auto, mitä miehet kääntyy kattomaan) Mutta iästä ei meillä ole koskaan valituksia.
Niinkun sanoin ollaan saatu perinnöksi äitiltä jotain hyvää ikään nähden.
Ja sama oli kyllä isän kohdalla, hänkin meni kuolemaansa asti täydestä kun häkä. Ja sairauksia löytyi häneltäkin. Astmakohtaukset oli joskus pahoja mutta silti hauskaa oli kun siitä taas pääsi hetkeen kiinni.
Eikös ihminen ole juuri niin vanha/nuori kuin tuntee olevansa. Joku "poikanen" 60v:n paremmalla puolen sanoikin jotta mieli on niin kuin pikku pojalla vaikka peilistä katsoo vanheneva mies :-).
Eikös tuo käsite "entinen nuori" ole hyvä ja näin naiselle seniorinna? Tai vaikka eternelli, ikikukka tai sitten ikikukko.
Kaiken uhallakin kutsun itteäni yleensä aikuiseksi.
Ennen olin nuori, nyt aikuinen hamaan hautaan saakka.