Munuaisten vajaatoiminta

Päivä kertaansa eteenpäin, niinkuin koirasikin. Se on jo aika hyvä että tiedät mitä on edessä, voit muka niinkuin valmistautuakin. Järkytys se tulee jokatapauksessa olemaan, kun lähdön hetki koittaa, mutta kyllä se etukäteen tieto vähän lievittää.. Surusta sen verran että itke niin paljon kuin sielu sietää ja puhu puhu ja puhu.. Varoita läheisiä alkuun että nyt muuten tulee puhetta koirasta hetken aikaa.. :)
Minulla kuoli koira tuohon samaiseen vaivaan reilu puolivuotta sitten, minullekin ensimmäiseni, enkä ole varma olenko oikein päässyt vieläkään yli.. Enää en itke, mutta uniin se tulee kyllä melkein jatkuvasti..

Osanottoni. Meidän 10 v koiralla kyseinen sairaus todettiin tammikuussa. Mistä näkee, että viimeiset hetket on edessä? Onko veriarvot joka kerta huonompaan suuntaan? Vieläkö koirasi jaksaa leikkiä ja lenkkeillä? Syökö se hyvin? Meillä alussa meni ihan apaattiseksi ja luulin jo, että on aika luopua, mutta kevään edistyessä koirakin piristyi silmissä. Viimeisten viikkojen aikoina lenkitkin on palautuneet jo lähes normaalipituisiin (alussa jaksoi vain lyhyen lenkin) ja leikkii kovasti vielä. Syömisen kanssa on joskus hiukan ongelmia, syö aika vähän.

meillä koiran kunto vain romahti.. lenkiltä piti hakea autolla pois. eläinlääkäri sanoi että sitten on viimeistään aika tehdä päätöksiä kun koiran hengityksessä alkaa haista kusi, mutta meidän koira ei siihen vaiheeseen ehtinyt.. eikä se kyllä ollut innokas leikkijä oikein koskaan.. siitä kaikkein mukavinta oli ihan vaan hengata ilman hihnaa ja haistella vaan kaikkea silmiin sattuvaa.. onneksi muutettiin vuotta ennen sen kuolemaa aikalailla keskelle metsää niin se sai ainakin olla onnellinen viimeiset ajat.. :)

Millä lailla koiran kunto romahti kesken lenkin? Jäikö se vain seisomaan/makaamaan paikoilleen vai miten se ilmeni? Meidän munuaisvaivaa jonkin aikaa sairastanut koira tänään lenkin loppuvaiheessa pienen hetken "puhisi" ihan kuin ois huohottanut raskaasti, mutta kuitenkin hetken päästä kulki ihan normaalisti ja oli ihan normaalisti. Koira ei kuitenkaan "puhinan" aikana eikä sen jälkeenkään läähättänyt, eikä ollut väsyneen tai kipuisen oloinen.

Meillä alkaa olemaan vikat viikot edessä. Koira on nyt päivittäin oksennellu enemmän ja hävemmän. Se ei ollenkaan leiki, eikä kävele juuri melkeimpä kuin pakottamalla. Ruokaa vielä menee päivittäin pieniä määriä muttei tarpeeksi..:/

Huomiseksi on varattu aika lopetukselle. Sydämen vajaatoiminta ja tod. näk. jotain muutakin vaivaa on jo tullut. Diagnoosi tehtiin vuosi sitten.

Laihtunut hirvittävästi, suu on kipeä, koska ikenet ovat vetäytyneet, karva on todella harva. Häntä se vain iloisesti heiluu, kun kotiin tullaan...

En halua enää pitää koiraa hengissä, kun syöminenkin on jo tuskaa. Vaikeinta on ollut päättää siitä, milloin kärsimystä on niin paljon, että tuskista päästö on armeliainta. Koira sattuu vielä olemaan sen luontoinen, että se ei ole ikinä valittanut, eikä valita nytkään, vaikka päälle näkee, ettei se enää tahdo jaksaa.

Vaikea päätös, koko ajan etsin "porsaanreikää", että josko sittenkin niin tai näin... Kun saisi päähänsä taottua, että kyllä tämä nyt paras vaihtoehto on :C Huomenna se sitten päättyy.

Meilläkin tänään yritetään saada eläinlekuria ja kysyä vähän mitä mieltä hän on tilanteesta, kun tuntuu, että olisi aika tehdä päätöksiä. Tuttavat ovat ruvenneet jo sanomaan, että kannattaisi harkita lopettamista, mutta kumoan aina heidän ajatukset ajattelemalla "Ette te ole nähneet sitä. Ette voi tietää."
Mutta tosiaa lekurin soittoa odotellessa..