lähipäiviksi
hautova helleaalto,
iholle pusertuvat suolaiset norot
ja tulivuoren purkaumista
taivaantäydellinen
laskeuma.
Ennustetut
tulevat ja jäävät tulematta,
menevät tai jättävät menemättä
ja sinä -
jo valmiiksi tuhkanharmaa...
hautova helleaalto,
iholle pusertuvat suolaiset norot
ja tulivuoren purkaumista
taivaantäydellinen
laskeuma.
Ennustetut
tulevat ja jäävät tulematta,
menevät tai jättävät menemättä
ja sinä -
jo valmiiksi tuhkanharmaa...
Vastaukset 12
Vanhimmat
tulkittavissa monella tavalla, mutta tuhkanharmaa yhdistyi jotenkin pelkoon tai ahdistukseen.
Pidin. Oli tarpeeksi erilainen runona. Kiitokset!
Erikoinen ja siksi siitä pidin.
Vellovaan sydämeen
ja sulaan
kertyneet kuplat
puhkesivat yksi kerrallaan.
Tuhkaan pukeutuneet tuulet
vyöryivät ylitsesi,
etkä kyennyt enää näkemään,
kuinka aurinko painui
mukanasi mereen.
Onhan se pyöritystä
tunteissa
jos valtoimenaan ovat.
Aurinko paistaa aina
jossainpäin palloa
Kun sen tietää
ei kanna siitä huolta
pimeänä yönä.
Tikareita sydämeen
Unia mielessä
ja siltikään kaikki
ei ole pielessä.
Mitä se on?
Kitkerä pilvet.
Vaaralliset,
näkymättömät pienhiukkaset
saivat monet hengähtelemään
pinnallisesti,
pysyttelemään
kuvittelemassaan suojassa
hämärissä poteroissaan.
Sinä päätit repäistä.
Kuvittelit vetäväsi
keuhkoihisi
jotakin puhtaampaa -
vain meri ja vuori
vellovat yhä.
Ehkä jonakin
kuuman kesän päivistä
ajaudut lämmenneen
veden virtauksissa rantaan.
Ehkä joudun tunnistamaan
sinut jostakin yksityiskohdasta,
joka on yhä säilynyt jäljellä sinusta.
Kylmäsilmäiset kalat
ovat näykkineet kasvosi.
Olet vaihtanut väriäsi,
pehmennyt viimein.
Varvaskorusi,
johon on kaiverrutit nimeni,
vaihtuu erotteeseen,
siinä on sinun nimesi,
ehkä muutama numero,
etkä ole kenellekään
enää mikä tahansa
eteen tullut ruumis.
Niin ja ehkä
oikeuslääketieteellinen
ruumiinavaus paljastaa
viiimein sydämesi laajentuneen.
Sitten olet tuhkaa.
Exitus.
Miten runollinen, sivistynyt,
jopa inhimillisen pumpuliselta
kielellä maistuva sana,
exitus,
taivaan tuulen kietoma
vaaleanpunainen tivolihattara,
ja kuolema, kovalla koollaan
kolahtava,
niin kuin istujan alta
äkkiarvaamatta, vihaisesti vedetty tuoli:
elät juuri niin kauan
kuin joku muistaa sinut -
minä muistan
sinua vielä.
mutta yksin olet sinä ihminen
kaiken keskellä yksin
yksin voi silti olla
kaikki mitä on
yksinäinen on eri juttu
siitä nimittäin jotain puuttuu
kokonainen toisenlainen
maailmassa tässä vaan ei
maailmasta tästä
olen pahoillani
Sinullapa oli perin hauska tapa kirjoittaa pahoillasi olosta. :)
Mutta kuten Charles-Maurice De Talleyrand, viisaissa pysyäkseni, on tainnut lausahtaa:
Kieli on keksitty, jotta ihmiset voivat salata ajatuksensa toisiltaan.
Sielu on ikuinen.
Ruumis on vain kuori.
Elämä jatkuu.
Kaunis ajatus.
Ruumis ei kuitenkaan taida olla vain kuori.
Myöskään Friedrich Nietzscheen kirjoittamassa...
Näin puhui Zarathustra, luvussa Ruumiin halveksujoista:
"Ruumista minä olen ja sielua" -
näin puhuu lapsi.
Ja miksi ei puhuttaisi niinkuin lapset?
Mutta herännyt, tietävä sanoo:
ruumista minä olen kokonaan
enkä mitään sen lisäksi;
ja sielu on vain sana
jotakin ruumiiseen kuuluvaa varten.
Ruumis on suuri järki,
moneus,
jossa on yksi mieli,
sota ja rauha,
lauma ja paimen.
Sinun ruumiisi työväline
on myös pieni järkesi,
minun veljeni,
se, jota sanot "hengeksi",
sinun suuren järkesi
eräs pieni työ- ja leikkiväline...
Sinun ajatustesi ja tunteittesi takana,
minun veljeni on mahtava valtias,
tuntematon viisas -
sen nimi on Itse.
Sinun ruumiissasi hän asuu,
hän on sinun ruumiisi.
Sinun ruumiissasi
on enemmän järkeä
kuin sinun parhaassa viisaudessasi.
(Suomentanut J.A.Hollo)