Luvassa

Ehkä jonakin
kuuman kesän päivistä
ajaudut lämmenneen
veden virtauksissa rantaan.

Ehkä joudun tunnistamaan
sinut jostakin yksityiskohdasta,
joka on yhä säilynyt jäljellä sinusta.

Kylmäsilmäiset kalat
ovat näykkineet kasvosi.
Olet vaihtanut väriäsi,
pehmennyt viimein.

Varvaskorusi,
johon on kaiverrutit nimeni,
vaihtuu erotteeseen,

siinä on sinun nimesi,
ehkä muutama numero,

etkä ole kenellekään
enää mikä tahansa
eteen tullut ruumis.

Niin ja ehkä
oikeuslääketieteellinen
ruumiinavaus paljastaa
viiimein sydämesi laajentuneen.

Sitten olet tuhkaa.

... kirjoitti:

Ehkä jonakin
kuuman kesän päivistä
ajaudut lämmenneen
veden virtauksissa rantaan.

Ehkä joudun tunnistamaan
sinut jostakin yksityiskohdasta,
joka on yhä säilynyt jäljellä sinusta.

Kylmäsilmäiset kalat
ovat näykkineet kasvosi.
Olet vaihtanut väriäsi,
pehmennyt viimein.

Varvaskorusi,
johon on kaiverrutit nimeni,
vaihtuu erotteeseen,

siinä on sinun nimesi,
ehkä muutama numero,

etkä ole kenellekään
enää mikä tahansa
eteen tullut ruumis.

Niin ja ehkä
oikeuslääketieteellinen
ruumiinavaus paljastaa
viiimein sydämesi laajentuneen.

Sitten olet tuhkaa.

Lue lisää

Exitus.

Miten runollinen, sivistynyt,

jopa inhimillisen pumpuliselta
kielellä maistuva sana,
exitus,

taivaan tuulen kietoma
vaaleanpunainen tivolihattara,

ja kuolema, kovalla koollaan
kolahtava,
niin kuin istujan alta
äkkiarvaamatta, vihaisesti vedetty tuoli:

elät juuri niin kauan
kuin joku muistaa sinut -

minä muistan
sinua vielä.

... kirjoitti:

Exitus.

Miten runollinen, sivistynyt,

jopa inhimillisen pumpuliselta
kielellä maistuva sana,
exitus,

taivaan tuulen kietoma
vaaleanpunainen tivolihattara,

ja kuolema, kovalla koollaan
kolahtava,
niin kuin istujan alta
äkkiarvaamatta, vihaisesti vedetty tuoli:

elät juuri niin kauan
kuin joku muistaa sinut -

minä muistan
sinua vielä.

Lue lisää

mutta yksin olet sinä ihminen
kaiken keskellä yksin
yksin voi silti olla
kaikki mitä on

yksinäinen on eri juttu
siitä nimittäin jotain puuttuu

kokonainen toisenlainen
maailmassa tässä vaan ei
maailmasta tästä

olen pahoillani

olen pahoillani kirjoitti:

mutta yksin olet sinä ihminen
kaiken keskellä yksin
yksin voi silti olla
kaikki mitä on

yksinäinen on eri juttu
siitä nimittäin jotain puuttuu

kokonainen toisenlainen
maailmassa tässä vaan ei
maailmasta tästä

olen pahoillani

Lue lisää

Sinullapa oli perin hauska tapa kirjoittaa pahoillasi olosta. :)

Mutta kuten Charles-Maurice De Talleyrand, viisaissa pysyäkseni, on tainnut lausahtaa:

Kieli on keksitty, jotta ihmiset voivat salata ajatuksensa toisiltaan.

Kaunis ajatus.
Ruumis ei kuitenkaan taida olla vain kuori.

Myöskään Friedrich Nietzscheen kirjoittamassa...

Näin puhui Zarathustra, luvussa Ruumiin halveksujoista:

"Ruumista minä olen ja sielua" -
näin puhuu lapsi.

Ja miksi ei puhuttaisi niinkuin lapset?

Mutta herännyt, tietävä sanoo:
ruumista minä olen kokonaan
enkä mitään sen lisäksi;
ja sielu on vain sana
jotakin ruumiiseen kuuluvaa varten.

Ruumis on suuri järki,
moneus,
jossa on yksi mieli,
sota ja rauha,
lauma ja paimen.

Sinun ruumiisi työväline
on myös pieni järkesi,
minun veljeni,
se, jota sanot "hengeksi",


sinun suuren järkesi
eräs pieni työ- ja leikkiväline...

Sinun ajatustesi ja tunteittesi takana,
minun veljeni on mahtava valtias,

tuntematon viisas -
sen nimi on Itse.

Sinun ruumiissasi hän asuu,
hän on sinun ruumiisi.

Sinun ruumiissasi
on enemmän järkeä
kuin sinun parhaassa viisaudessasi.

(Suomentanut J.A.Hollo)