Nyt on pakko kirjoittaa, tää on tarkoitettu vähän niinkuin tsemppijutuks kaikille tuoreille äideille, joiden alku ei ollut kaikkein helpoin... me saimme esikoistyttären helmikuussa. Äitiys ei tuntunutkaan niin helpolta ja mukavalta mitä kuvittelin ja mitä melkein kaikki kaverit oli kertoneet... vauva ei nukkunutkaan "koko aikaa", ei todellakaan, hän vain huusi ja huusi ja huusi... olin itse jo ihan väsynyt ja varma siitä että vika on minussa, en imettänyt lasta, koska maitoa ei tullut olin varma että johtui siitä kaikki. Hän ei nukkunut silloin eikä vieläkään juuri koskaan sisällä päikkäreitä kävelin vaunujen kanssa niin kauan kuin hän nukkui, pari kertaa päivässä tunnista kahteen ja puoleen kerrallaan, muun ajan kannoin häntä sisällä ja hyssyttelin ja tein kaikkea mahdollista... mies tekee vuorotyötä, päiväni olivat välillä todella pitkiä ja yksinäisiä, itkettiin molemmat äiti ja lapsi. Ikinä ei kuitenkaan mieleeni tullut vahingoittaa lasta, mutta jotenkin voin ymmärtää että joku ihminen ei vaan kestä/jaksa ja tekee jotain hirveää, en sitä tietenkään hyväksy enkä puolustele, siitä turha kenenkään sanoa! mietein usein mikä minussa on vikana kun en tunne sitä suurta äitiyden riemua ja iloa mistä kaikki hehkuttaa?!? Mutta tulihan se sieltä!! tyttö on nyt kohta 4kk ja vihdoin meillä menee hyvin, on ihanaa olla äiti, vaikkei aina siltä tuntunut. Tällä kirjoituksella ei taida olla päätä eikä häntää... haluan vaan lohduttaa ja tsempata teitä muita että joskus se oikeasti helpottaa! Toki meillä vieläkin itketään, mutta siihen on jokin selvä syy, lähes poikkeuksetta se on uni, hänen edelleen hieman vaikea nukahtaa, mutta enää emme ilyaisin kanniskele häntä tuntikaupalla, joksus 15min ja joskus nukahtaa pullolle ja joskus keinutuolissa syliin. Koittakaahan siis äidit jaksaa, jos minä selvisin niin sinäkin selviät ja joku päivä huomaat että se usvassa kulkeminen onkin muuttunut auringonpaisteeksi :) aurinkoista kesää kaikille ja muistakaa että avun pyytäminen ei ole häpeän asia!!
Kyllä me selvitään :)
jondepondes
4172
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
se unohtui kertoa nukkumisesta että nykyisin päikkärit siis edelleen vaunuissa, muuta riittää kun niitä heiluttaa pihalla hetken niin hän nukkuu pari tuntia pysäysissä olevissa vaunuissa :)
Ihana tsemppi-kirjoitus. Kiitos sinulle siitä! Aurinkoista kesää teille molemmille!! :)
Kiitos kirjoituksesta!
Itse sain esikoisen maaliskuussa, on nyt 2,5kk. Olen yksinhuoltaja. Äitiys ei todellakaan ole ollut koko ajan niin mahtavaa mitä lehtien palstoista ym. on saanut lukea. Olen ajatellut että onko vika minussa, vai mistä kiikastaa. Vauvalla on koliikkia ja hän huutaa tosi paljon ja yöt ovat vaikeita. Olen ollut todella uupunut ja välillä on onni ja ilo olleet kaukana. Olen tuntenut syyllisyyttä siitä kun en aina olekaan onnellinen ja vauva-arki ei olekaan ruusunpunaista. Minulla ei ollut mitään kokemusta vauvoista, en ollut pidellyt edes sylissä.
Luulin että kaikki vauvat itkee yhtä paljon, ja kun kerroin neuvolassa tästä niin olivat ihmeissään miten ylipäätään olenkin jaksanut ja nyt täällä käy perhetyöntekijä pari kertaa viikossa hoitamassa vauvaa että saan nukkua/käydä asioilla tai jotakin.
Aluksi äitiys ei tuntunut oikein miltään, en kokenut mitään suurta mullistusta kun vauva nostettiin rinnalleni. Siitäkin olin hämmilläni kun olin kuullut juttuja vain siitä miten rakkaus vauvaa kohtaan syttyy sillä sekunnilla kun hänet saa syliinsä. Omalla kohdallani kiintymys ja rakkaus ovat kasvaneet ja vahvistuneet pikkuhiljaa ja vauva on päivä päivältä yhä enemmän osa minua.
Mukavaa kesää kaikille vauvojen vanhemmille!! :)
Hyvä että olet saanut apua! Ja todellakin joka päivä tuntuu että vauvaan kiintyy ja siitä tulee "osa minua" enemmän ja enemmän. Sitten välillä kun on näitä pieniä "takapakki" päiviä niin yks kerta en syyttänytkään siitä itseäni, vaan etsin syitä muualta, kuten tänään, no sai rokotteen ja on alkanut maistella perunaa, johtuneeko itkut siitä... voin myös todeta vaan että noh, tänään tälläinen päivä, ehkä huomenna paremmin :)