Siis mitä tehdä,olemme jo kuukausia seurustelleet ja nyt miesystäväni sanoi ettei pidä lapsista yleensäkkään,eikä liiemmin minunkaan lapsestani.
Oma lapseni hakee häneltä huomiota toisinaan ja mies tuskastuu.
Onko siis parempi ettemme vieraile lapseni kanssa miehen luona ollenkaan vai mitä tehdä?
Olen yrittänyt asiasta keskustella mutta vastaus on aina sama "en voi sille mitään jos en pidä lapsista"
Tuntuu ettei hän kehtaa/uskalla sanoa minulle suoraan ettei halua että tulen lapsen kanssa hänen luokseen.
Onko muita samassa tilanteessa olleita?
Miehellä itsellään on 2 poikaa jotka ovat hänen luonaan sillontällöin..jos olemme lapseni kansa silloin käymässä,saan kokoajan kuulla siitä kuinka suuri meteli lapsista lähtee kun he leikkivät taikka kinaavat.
Tuntuu ettemme ole tervetulleita hänen luokseen,miski hän edes rupesi kanssani seurustelemaan kun kerran tiesi minulla olevan jälkikasvua.
Aivan kun hän haluaisi minut muttei lastani elämäänsä..
Joskus tuli puhetta myös yhteenmuuttamisesta,minun pitäisi maksaa vuokrasta ja kaieksta muusta 3/4 osaa koska meitä on kaksi ja hän yksin (mitä nyt poikansa ovat lähestulkoon joka vkl hänen luonaan)
Pitäisiköhän unohtaa koko tyyppi?
Oma lapseni hakee häneltä huomiota toisinaan ja mies tuskastuu.
Onko siis parempi ettemme vieraile lapseni kanssa miehen luona ollenkaan vai mitä tehdä?
Olen yrittänyt asiasta keskustella mutta vastaus on aina sama "en voi sille mitään jos en pidä lapsista"
Tuntuu ettei hän kehtaa/uskalla sanoa minulle suoraan ettei halua että tulen lapsen kanssa hänen luokseen.
Onko muita samassa tilanteessa olleita?
Miehellä itsellään on 2 poikaa jotka ovat hänen luonaan sillontällöin..jos olemme lapseni kansa silloin käymässä,saan kokoajan kuulla siitä kuinka suuri meteli lapsista lähtee kun he leikkivät taikka kinaavat.
Tuntuu ettemme ole tervetulleita hänen luokseen,miski hän edes rupesi kanssani seurustelemaan kun kerran tiesi minulla olevan jälkikasvua.
Aivan kun hän haluaisi minut muttei lastani elämäänsä..
Joskus tuli puhetta myös yhteenmuuttamisesta,minun pitäisi maksaa vuokrasta ja kaieksta muusta 3/4 osaa koska meitä on kaksi ja hän yksin (mitä nyt poikansa ovat lähestulkoon joka vkl hänen luonaan)
Pitäisiköhän unohtaa koko tyyppi?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kuulostaa tuhoon tuomitulta suhteelta, joten mietipä nyt, kannattaako oikeasti jatkaa? Lapset kasvavat ja heidän vaativuutensa siinä mukana. Jos puolisolta ei tule ymmärrystä, joudut vetämään rekeä yksin, eikä se ole mukavaa. Lisäksi jos vielä hänen omiensakin metelöinti häiritsee, niin huh huh. Eipä käy kateeksi. Paitsi jos olet niin riippumaton, ettet välitä moisesta ajattelusta. Tosin et silloin tarvitse parisuhdettakaan.
Ja tuo 3/4 elinkuluja vielä lisäksi. Entäs kun hänen lapsensa ovat vierailulla, maksaisiko hän silloin lisää heidän osuuttaan? On tietysti ymmärrettävää, jos ei osallistuisi harrastus yms. maksuihin, mutta jos haluaisi asuin- yms. kustannuksiin tuon jaon, niin metsään menee ja lujaa!
Kyllä uutta puolisoa valittaessa täytyy ajatella lapsia, niin kauan kun kotona asuvat. Lapsesi tarvitsevat rakkautesi ja sinä ymmärtävän myötäelävän puolison ja te kaikki miellyttävät asuinkumppanit!
tuota mietinkin etä kyllä itse hoidan oman lapseni vaatetus yms kulut,jos tulee harrastuksia tai muuta mutta asumis ja ruokakulut ovat tuon ikäisellä (päiväkoti ikäinen lapsi) niin pienet ettei mielestäni ole oikeutettua vaatia tuollaista!
Emme siis vielä asu yhdessä,ja uskon ettemme yhteen tule ikinä muuttamaankaan.
Mies on itse sanonut että huolehtii omistaan vain ja ainoastaan velvollisuudesta,ei ikinä tee heidän kanssaan mitään..istua kököttävät kotonaan.
Tämä on aika kummallista mielestäni.
Minä ainakin rakastan lastani yli kaiken ja haluan viettää tämän kanssa aikaa..
Voisi olla hyvä pitää pientä hajurakoa,olemme olleet todella paljon yhdessä..nyt kannattaisi ehkä miettiä suhteen tulevaisuutta niinkuin sanoit.
Aika harvinaista, ettei mies pidä uuden naisen lapsista, yleensä se on toisinpäin. Täällä kun lukee, niin miehen lapset on huijareita, haisevia, kauheta häiriköitä, likaisia, mielenvikaisia ym...
Vai että miski miski...
Monipersoonahäiriöinen "miehen naikkoset eivät kuulu minun ja lasten elämään"-henkilö täällä aloittelee uusia keskusteluketjuja milloin miehen uusikkovaimona tai naisen uusikkomiehenä. Uskomatonta.
No minä kyselen ihan oieasta elämäntilanteesta.
En halunnut kysyä omalla nimimerkilläni.
Uusi mieheni ei kyllä mäytä välittävän omista lapsistaankaan..ei ikinä huomio näitä.käyttäytyy välillä omituisestikin.
Nyt olemme lapseni kanssa omassa kodissamme ja katsotaan mihin suuntaan tämä lähtee
Haluatko viedä lapsesi sellaisen miehen lähipiiriin, joka ei pidä hänestä? Tiedät varmaan itsekin vastauksen.
Yritä nyt ap päättää, että ovatko ne miehen lapset miehen luona "sillointällöin" vai "lähestulkoon joka viikonloppu"
Niin ikävää kun se onkin , niin lopeta koko suhde nyt.Menin itse meihen kansa yhteen,jolla on lapsia ja ajattelin silloin,että kyllä tämä tästä.No,eipäs mennytkään kuin strömsössä.Nyt ollaan jo vuosia oltu yhdessä ja lapset on se asia,joka nakertaa parisuhdetta.En oikeastaan voi sietää niitä, etenkään vanhinta.Onneksi ovat edes osan ajastaan äidillään mutta jos vain olisin tiennyt tulevan niin en olisi koskaan muuttanut yhteen vaan nauttisin omasta elämästäni ilman lapsia,jotka huutaa,sotkee,lasiskottelee yms,jatkuvasti.Niin se vaan on,että jokaisella on oikeus valita ja sun tapauksessa se on yksin tai mies,joka tahtoo lapsia.
Eihän tuossa ole mitään ongelmaa. Ajattelet tietysti ensimmäisenä lapsesi parasta ja tuollainen mies ei sitä ole. Mieti nyt hetki, millaista torjuntaa lapsi saisi koko ajan osakseen! Ehkäpä selvitity juuri syyn, miksi ei asu omien lastensa kanssa...
Meillä taas on niin että miehellä ei omia lapsia ja uskotteli alussa että tulee lasten kanssa toimeen. Alussa tulikin poika 11-v.asuttiin omissa asunnoissa auttoi poikaa läksyissä ja pelaili hänen kanssa. Olin onnellinen, no muutimme sitten yhteen.Pikku hiljaa mies ärsyyntyy joka asiassa mitä poika tekee ja nyt myöntää ettei vaan jotenkin voi tykkää pojasta ja ihan selvästi on jopa mustasukkainen pojalle. Rakastamme toisiamme paljon mutta lapsi on välissämme, en kanssa oikein tiedä mitä tehdä. Kärsimme kaikki.. Mietin jo että annanko periksi ja muutan pois. Lapseni on kuitenkin kaikkein tärkein.
Älä sinä vaan muuta yhteen pidätte omat kodit niin minä tekisin jos saisin valita uudestaan.
Miksi muutitte yhteiseen asuntoon? Minua kaikki pitävät omituisena kun en halua yhteistä osoitetta vaikka kihloissakin olemme. Jotenkin vaan tuntuu että suhde pysyy tuoreempana ja kaikkien kannalta on parempi että meillä kahdella on kuitenkin oma kotimme vaikka suurimman osan ajasta vietämmekin minun ja lasten luona. Molemmilla on oma tupa, omat raha ja oma lupa elää elämäänsä vaikka rakastamme toisiamme ja hän väittää kiven kovaan rakastavan myös lapsiani. Nuorimmaiselle hän onkin "isä"; viettänyt aikaa nuorimmaisen kanssa paljon enemmän kuin isä on koskaan viettänyt.
Kerrankin viisasta tekstiä ja toimintaa. Olen itsekin ihmetellyt, että miksi pitää ruveta uusioperheeksi, kun tuollakin tyylillä voi olla. Monessa uusioperheessä on kuitenkin juuri se ongelma, että toisen lapsia on vaikea sietää.
Taas wilma60 antaa hyviä ohjeita. Nämä on näitä.
Siis viestini jostain syystä jäi kesken. Eli: nämä on näitä helmiä, piti sanomani wilma60:n kirjoituksesta.
Älä anna periksi, lapsesi on sinulle tärkein!
Tärkeä oikaisu, nimittäin ilman puuttuvaa "helmiä"-sanaa viestisi kuulosti tylyltä, se sai aivan vastakohtaisen merkityksen. :)
Yksinkertaisesti:unohda koko mies.
Jos mies "rasittuu" jo omista lapsistaan niin se kertoo jo paljon.
Älä missään nimessä muuta yhteen! Laita nyt itsesi ja lapsesi etusijalle ja mieti sitä,että joku päivä voit tavata ihmisen joka ottaa rakkaudella vastaan sinut ja lapsesi kokonaisuudessaan.
No lue nyt vaikka itse tuo tekstisi, eihän tossa ole muuta mahdollisuutta kuin ylläpitää etäsuhdetta, jossa tapaamisia perin harvoin (eli ette sotke lapsianne ja arkeanne keskenään millään tavalla) tai unohtaa mies kerta kaikkiaan.
Ei hän siitä miksikään muutu. Kuinka se onkaan niin että rakastunut yksinhuoltajanainen aina toivoo että se mies muuttuisi joksikin mitä se ei ole alunperinkään, ja jatkaa ja jatkaa ja jopa muuttaa yhteen... Ei ihmiset muutu.
Olet lapsellesi ainoa äiti, hänestä olet vastuussa ennen kaikkea. Suojaa hänen elämänsä ihmisiltä, jotka eivät hänestä pidä. Naiset pärjää yksinhuoltajina ihan hyvin, jos ei joukkoon sotkeudu hankalia miehiä. Ja jos sidot itsesi tähän mieheen, joka ei kaikesta päätelleen ole paras eikä toiseksi eikä edes kolmanneksi paras, voi käydä niin ettet koskaan kohtaa sitä kaikkein parasta miestä.
unohda koko tyyppi
Siis minkä ikäinen olet kun noin ilmiselvästä tapauksestä täällä kyselet, vai oletko niin yhden miehen huomion kipeä, että omat lapset ovat sivuseikka?
Tarvitseeko sinun edes miettiä kumpi menee edelle, oma lapsi vai joku satunnainen kaksilahkeinen. Zee-eesus, lapsi parka.
Pitäsi unohtaa koko tyyppi! Tee se heti eläkä jätä tulevaisuuteen.
mun 3 lasta jäi yllättäen isättömiks joku vuosi sitten, rakastuin ja muutimme lasten kanssa tämän uuden miehen luo koska hän niin hellyyttävästi pyysi. uskoin että hän rakastaisi ja pitäisi lapsistani huolta kuin omistaan niinkuin hän vakuutti. mutta... kun olimme saman katon alla niin alkoivat riidat, lapset eivät tehneet sitä eivätkä tätä... ja taas joskus olivat tehneet juuri tätä... ajauduimme asumaan erillemme, koska hän ja nuorimmaiseni ottivat lopuksi jo kunnolla yhteen. nyt olen sairastunut, eikä elinaikaa ole luvattu paljoa... mitä teen... haluaisin kuollaa kotona (siis tämän miehen luona) mutta hänelle ja lapsille tulee siitä varmasti riitaa eikä lapseni ole tervetulleita hänen kotiin. muuta paikkaa minulla ei ole. valitsenko sairaalan paikaksi jossa kuolen ettei tule riitoja?????
valitse vaan sairaala, jos kerran haluat lapsesi kuolin vuoteellesi.
Tommonen mies joka ei hyväksy naisen mukana tulevaa elämää (lapsia yms) ei kuulu todellakaan sellaiselle naiselle jolla on lapsia, miksi mies ylipäänsä haluaa olla sun kanssa jos ei tykkää lapsista? Olen itse ainakin selvittänyt ensin että miehelle on varmasti ok se että mulla on edellisesta suhteesta lapsia ja ne todellakin tulevat myös mun mukanani sinne minne mä menen!
Ystäväni miesystävä otti jalat alleen siinä vaiheessa kun oli yhteen muutto edessä (ystävälläni oli edellisestä suhteesta lapsi.) Mies tottakai oli vannonut että pitää lapsista eikä häntä häiritse.. ei näköjään niin kauan kuin eri osotteet olivat!
Miehet jotka ei tykkää lapsista ei kuulu naiselle jolla on edellisestä suhteesta lapsia, valitettavasti :/ tsemppiä teille.
TOTTAKAI PITÄÄ UNOHTAA KOKO TYYPPI!
Miten selität joskus aikuisena lapsellesi, kun hän potee pahoja mielenterveydellisiä ongelmia, että satuit priorisoimaan sitä miestä, joka inhosi häntä. Että jätit oman lapsesi toiseksi. Mitäs menet lapsia hankkimaan, jos joku mies voi, siis joku aikuinen mies, voi olla pitämättä sinun lapsestasi. HUHUHUHUH!
Minusta sinun olisi parempi unohtaa tuommoinen mies. Et voi muuttaa miestä ja jso lapsesi ovat vielä pieniä niin turha tuhlata elämäänsä väärään mieheen. On kait niitä sellaisiakin ki9ehiä, jotka lapsista pitävät...hae sellaisia!
Voi herrajestas, onko tuollaisia ihmisiä oikeasti??
Sisko, suosittelen, että jätät kaverin nielemään pölyä, eihän tuollainen mies voi pysyvää parisuhdetta saada aikaan ikinä :)
Sinulle ja lapsellesi on elämässä luvassa paljon parempaa, usko minua :)
meilläkin oli niin että mieheni ja lapseni olivat alkuun kuin paita ja peppu,silloinkin vielä kun muutimme kaikki saman katon alle,mutta se muuttui sitten kun saimme yhteisen lapsen.mieheni ja lapseni välit ovat menneet kokoajan vain huonommaksi.yhtäkkiä lapseni ei ollutkaan enää mitään kun hän sai "sen oman".. vielä ollaan yhdessä yhteisten lasten takia,mutta en enää tiedä kuinka kauan minä ja vanhin lapseni jaksamme tätä..
Miks te yh-äidit otatte uuden miehen? Eläkää nyt niiden lastenne kanssa kahdestaan kun olette niitä niin hinkuneet. Useimmat miehet eivät tykkää toisen miehen lapsista.
Kannattaa miettiä suhteen lopettamista nopeasti. Älä jää etäsuhteeseen, joka ei kuitenkaan toimi. Hän ei käytännössä hyväksy sinua, kun ei hyväksy lastasi. Jos roikut etäsuhteessa, menetät monta tilaisuutta kohdata sellainen mies, joka todella hyväksyy sinut ja lapsesi.
Eronneet kyllä yleensä selvittävät suurin piirtein heti sen, että onko toisella lapsia, haluaako vielä mahdollisesti lapsia ja hyväksyykö toisen lapset. Suoraa puhetta heti alkuun, niin, ettei kummankaan elämä valu hukkaan johonkin sellaiseen, joka ei kanna. Tee näin seuraavan suhteesi alussa. Kannattaa itsekin miettiä sitä, onko vielä valmis tekemään, entä toisen lapset jne..
HUHUH huh! Unohda koko ukko. Kyllä maailmassa on miehiä jotka haluavat viettää aikaa sinun ja sinun lapsesi kanssa.
Muuttamalla saman katon alle teet omasta ja lapsesi elämästä helvettiä.
Tilanne tuskin paranee yhteenmuutossa, vaan pahenee ja tulee muita haasteita ongelmia lisää.
Mieti haluatko onnellisen elämän vai sellaisen jossa saa varoa tekemisiä ja sanomisia koko ajan.....