Aloitetaan lyhyesti "taustoilla".
Yhdessä mieheni kanssa n 18V , siitä naimisissa 2v, lapsi 7V, mies 35V, minä 33V.
Olemme siis suhteellisen nuoresta alkaen pitäneet yhtä mieheni kanssa, molemmilla oli kylläkin omia juttuja teininä..eli oltu ja mentykin on.
Näihin vuosiin mahtuu paljon muistoja - niin hyviä kuin myös niitä ei niin hyviä.
Perus arki meillä on aina ollut ihan hyvää, tosin sielä kammarin puolella olisi saanut enemmän olla toimintaa.(molempien osalta)
Lyhyesti myös tarinani. Mies ei tiennyt mitä haluaa - syykin selvisi - toinen nainen. Yritin saada miehen tajuamaan kuinka rakastan häntä yms. - Elin tunne helvetissä 2kk kun hän arpoi kahden välillä - valehtelua ja taas valehtelua - sitten tuli "naksahdus" minun ei tarvitse enää ottaa vastaan tätä - lähdin ulos naisten kanssa - tapasin upean miehen - menin ja tein samaa mitä mieskin (ei kylläkään kostoajatuksena vaan ihan omasta tahdosta) - mies alkoi tajuta heti kun olin lähtenyt pojan kanssa (poika viikko - ja viikkon) että ei voi elää ilman minua jne. yrittää samalla tavalla tehdä kaikkensa etten jätä lopullisesti häntä. Minulla suhde siihen toiseen jatkunut siitä lähtien, nautin jokahetkestä hänen kanssaan. Nyt olen itse kahden välissä.
Syyllistän itseäni joka päivä miksi jatkan toisen kanssa yhteydenpitoa vaikka haluaisin ehkä koettaa korjata vanhaa liittoa? Onko missään enää mitään järkeä? Minulle (myös isälle) lapsen etu on pääasia, emme esim riitele hänen nähden, en tapaa toista kuin vain silloin kun lapsi on isällään jne.
Tajuan että jokin vetovoima-huuma samalla tavalla ajaa minua tekemään ei järkeviä asioita kuin miestäkin. (nykyään hän kylläkin inhoaa, ei voi sietää ko naista - otti pois ne vaaleanpunaiset lasit ja näki todellisuuden, meidän hyvän arjen) Miksi minä en voi hylätä tätä toista ja antaa liitolle kaikkeni, haluaisin mutten vain voi. Ahdistaa , mietin rehellisyyttä, niin omaani kuin miehenikin. Tätä kaikkea on nyt jatkunut jo muutama kk ja enemmän sekaisin menen.
Jos mieheni ei olisi pettänyt minua - en ikipäivänä olisi lähtenyt etsimään seuraa, olin tyytyväinen siihen mitä minulla oli.
Pitkä stoori , kiitos kun jaksoit lukea.
Voi jesus mikä soppa!
7
451
Vastaukset
- o9876tuyhjk
Toinen nainen aikuisiällä hui kauhistus??! No nyt vaan petät sitä takas, ota nuorempi mies ja sitten teet sen hulluksi kyllä se haluaa sut takas jos haluaa.Elä vähän!
- Puun takaa
Jos mieheni ei olisi pettänyt minua - en ikipäivänä olisi lähtenyt etsimään seuraa, olin tyytyväinen siihen mitä minulla oli.
-> Onko noin? Musta toi kuulostaa kostolta. HETI nappasi, ekalla kerralla, mies löytyi, laastari. Alitajunnassa haluut kostaa, edelleen. Sua sattui niin kovasti miehesi teko, et vaan näe sitä nyt itse mutta minä luen sen selvästi rivien välistä.
Luottamuspulahan tuossa on vääjäämättä edessä. Menee vuosia että saatte luoton täysin kohdalleen, molemmat petti. Vaikka joskus joku väittää ettei kannata olla yhdessä lasten takia, mä väitän että kannattaa. Jos on tunteita ja arvostusta ja halua olla toisen kanssa, niin kannattaa.
Liian moni eroaa nykyään liian helposti. Suomenmaa on täynnä avioero lapsia, uusioperheita. Mielenkiintoista nähdä vuosien päähän, mihin tämä maailma menee, millaisia lapsia heistä kasvaa. Kenties erittäin vahvojakin, haluavat parempaa omille lapsilleen, ehkä yrittävät enemmän kuin vanhempana...
Teillä on jotain arvokasta, pitkä suhde! Miksi hemmetissä se pitää mennä pilaamaan, rikkomaan? No rikki se nyt kuitenkin on, eli seuraavaksi mietitte haluutteko korjata sen, ja jos niin millä keinoin sen saa ehjäksi. Jos ette haluu sitä vanhaa enää korjata niin se tulee jäämään kummitelemaan mieleenne taatusti ikiajoiksi.
Miksi ei edes yritetty? Perhe on lapsen koti. Te menette nyt rikkomaan lapsen kodin, jos ette yritä, jos sinä Äitinä et edes halua yrittää korjata lapsesi kotia. Lapsi tulee aina syyttämään kotinsa rikkoutumisesta itseään, kysy vaikka keneltä avioerolapselta. Vaikka syyn tietäisi, niin lapsi ajattelee jonkin toimensa aiheuttaneen sen. Olette rakentaneet huolella perheen, varmasti rakkauden täyteisen ja nyt kaikki on pirstaleina. Miksi? Seksin takia!! Lihan himon takia..Mitenköhän lapsi tajuaisi tuon....aikuisen itsekkään teon...
Ja jos nyt vaikutan ihan diktaattorilta niin toppaas vähän, itse olen samoissa luvuissa ollut mieheni kanssa ja niin liippasi läheltä tämä kirjoitus omaa elämääni. Paljon samaa, mutta myös paljon eroa.
Mulle järki tuli kuvioon onneksi hetimiten. Lapset. Siinä on se salasana. Mulla ei ole ollut äitiä, ei isää. Ei onnellista perhettä. Rakensin tämän perheen yhdessä rakkaani kanssa, rakkaudella, välittämisellä, huolenpidolla, ilolla, surulla, onnella. Vihdoinkin minulla on oma perhe, lapsilla on äiti ja isä.
Sydän vei, mutta sain sen kiinni ja aloilleen. Kauhistuttaa miten lähellä kaikki oli, mun oma itsekkyys, minä minä minä... Entä muut? Entä mieheni,, entä lapseni, joita rakastan enemmän kuin elämääni. Olisinko tosissani ollut valmis haluamaan rikkomaan tämän kaiken, rikkomaan mieheni sydämen, meidän elämän. En.- mää petän takas
Niin mitä sitten jos pettää kun kerta luottamus n jo mennyt saa kai sitä vapaa ihminen tehdä mitä haluaa, pettää takas.Miks olla uskollinen enää jos toinen on sen rikkonut.Eri asia jos asia on jo sovittu.
- kumpi vai kampi?
Järkevää tekstiä. Kiitos siitä.
Siis tottahelkkarissa se hänen tekonsa sattui ja sattuu tavallaan edelleen jos oikein alan pohdiskella, näen kylläkin jo asioita eritavalla, saanut etäisyyttä niihin.. mutta se on taivaan tosi etten lähtenyt kostoa hakemaan, tein päätöksen jota myös hän silloin todella paljon halusi. sanoimme ääneen "Erotaan". Kun lähdin viihteelle, suuri helpotus ja taakka oli kuin pudonnut harteilta sinä samaisena iltana, minun oli hyvä olla, nautin olostani, tuntui vain hyvältä hengittää vapaasti.
Se tapaaminen vain sattui ja tapahtui, en siinä tilanteessa todellakaan ajatellut sitä kostona, oikeasti. Jälkeenpäin itsekkin mietin ko asiaa mutta en voi sanoa että näin olisi ollut.
Ja taitaapa suurin ongelma olla luottamuspula - molempien.
Näkee toisen ihmisen ihan eri silmin mitä ennen.
Niin, miksi mennä pilaamaan pitkä liitto. Se miehen työtoveruudesta lähtenyt, (hän auttajana ja kuuntelijana toiselle) lipsui pikkuhiljaa siihen mitä hän omien sanojen mukaan ei enää voinut pysäyttää, kaikki vain tapahtui..
Ja minä, *huokaus* edelleen mietin mitä tehdä. Antaakko mahdollisuus vanhalle suhteelle. Tai siis täysin vanhaanhan emme voi palata-siinä oli jotain pielessä koska mieheni alunperin lähti näin tekemään. Olimme vain ajautuneet kauemmaksi ja kauemmaksi toisistamme, kuulemma-osittain kyllä myönnän tämän mutta siis lähteäkkö rakentamaan uutta-vanhaa suhdetta. Vai lähteä aloittamaan elämä puhtaalta pöydältä.
Ja äitinä tiedän lapseen psyykkeeseen vaikuttavat asiat. vaikka reipas ja urhea onkin - ja mielihyvin menee viikon jälkeen taas isänsä luo ja sama kuulemma toisinpäinkin. Lapsi jäsentelee lapsen keskenkasvuisella järjellään asioita, hänelle paljon asioista puhuttu, tilaa annettu kysyä. (siis puhuttu niinpaljon ja sellaista mitä lapsen tarvitsee tietää, ei lapselle pidä mm mollata toista vanhempaa, siihen emme ole kumpikaan lähteneet-eikä lähdetä) Urhea, hieno pieni miehen alku joka kysyy ja ymmärtää ja kysyy uudelleen jos epävarma.
Jokatapauksessa lapsi on kasvatettava aikuisuuteen, oli hänellä sitten yksi tai kaksi rakastavaa kotia. Ohjeilla ja neuvoilla, rakkaudella mitä vanhempi voi antaa.
Tämä oli jo toinen kerta kun näin kävi (mieheni osalta) ja tottakai mietin jos nyt vielä jatkamme, koska tulee jälleen sama tilanne..Ensimmäisestä kerrasta selvisin vähemmällä - olimme nuoria, ei lapsia, ei naimisissa, pitkävälimatka jne. pääsin yli ja annoin anteeksi - ehkä liiankin helpolla?
Jotenkin nyt olemme aikuisia, tulisi olla järkeviä. Mutta miksi emme siis ole.
Kuitenkaan en ole valmis päästämään irti miehestäni, tunteita on. mutta niin on myös muuttuneita tunteita, hän särki jotain minussa. Ja minä itse tein/teen omalta osaltani samaa, särjen sitä edelleen..
Mitä pahinta voisi tapahtua? Saman kokeminen taas vuosien jälkeen? Parhainta? olisimme oppineet arvostamaan toisiamme ja eläisimme yhdessä siihen saakka kunnes kuolema meidät erottaa.
En haluaisi tehdä liian nopeaa ratkaisua ja sitten katua päätöstäni jälkeenpäin. mutta ahdistava tilanne. Nähdä kaikki mitä on ja kaikki mitä ei ole. Ahdistusta halusin vain tänne purkaa ja saada järkeviä kommentteja, ajatuksia - kuten mm sinun "puuntakaa" - Puun takaa
kumpi vai kampi? kirjoitti:
Järkevää tekstiä. Kiitos siitä.
Siis tottahelkkarissa se hänen tekonsa sattui ja sattuu tavallaan edelleen jos oikein alan pohdiskella, näen kylläkin jo asioita eritavalla, saanut etäisyyttä niihin.. mutta se on taivaan tosi etten lähtenyt kostoa hakemaan, tein päätöksen jota myös hän silloin todella paljon halusi. sanoimme ääneen "Erotaan". Kun lähdin viihteelle, suuri helpotus ja taakka oli kuin pudonnut harteilta sinä samaisena iltana, minun oli hyvä olla, nautin olostani, tuntui vain hyvältä hengittää vapaasti.
Se tapaaminen vain sattui ja tapahtui, en siinä tilanteessa todellakaan ajatellut sitä kostona, oikeasti. Jälkeenpäin itsekkin mietin ko asiaa mutta en voi sanoa että näin olisi ollut.
Ja taitaapa suurin ongelma olla luottamuspula - molempien.
Näkee toisen ihmisen ihan eri silmin mitä ennen.
Niin, miksi mennä pilaamaan pitkä liitto. Se miehen työtoveruudesta lähtenyt, (hän auttajana ja kuuntelijana toiselle) lipsui pikkuhiljaa siihen mitä hän omien sanojen mukaan ei enää voinut pysäyttää, kaikki vain tapahtui..
Ja minä, *huokaus* edelleen mietin mitä tehdä. Antaakko mahdollisuus vanhalle suhteelle. Tai siis täysin vanhaanhan emme voi palata-siinä oli jotain pielessä koska mieheni alunperin lähti näin tekemään. Olimme vain ajautuneet kauemmaksi ja kauemmaksi toisistamme, kuulemma-osittain kyllä myönnän tämän mutta siis lähteäkkö rakentamaan uutta-vanhaa suhdetta. Vai lähteä aloittamaan elämä puhtaalta pöydältä.
Ja äitinä tiedän lapseen psyykkeeseen vaikuttavat asiat. vaikka reipas ja urhea onkin - ja mielihyvin menee viikon jälkeen taas isänsä luo ja sama kuulemma toisinpäinkin. Lapsi jäsentelee lapsen keskenkasvuisella järjellään asioita, hänelle paljon asioista puhuttu, tilaa annettu kysyä. (siis puhuttu niinpaljon ja sellaista mitä lapsen tarvitsee tietää, ei lapselle pidä mm mollata toista vanhempaa, siihen emme ole kumpikaan lähteneet-eikä lähdetä) Urhea, hieno pieni miehen alku joka kysyy ja ymmärtää ja kysyy uudelleen jos epävarma.
Jokatapauksessa lapsi on kasvatettava aikuisuuteen, oli hänellä sitten yksi tai kaksi rakastavaa kotia. Ohjeilla ja neuvoilla, rakkaudella mitä vanhempi voi antaa.
Tämä oli jo toinen kerta kun näin kävi (mieheni osalta) ja tottakai mietin jos nyt vielä jatkamme, koska tulee jälleen sama tilanne..Ensimmäisestä kerrasta selvisin vähemmällä - olimme nuoria, ei lapsia, ei naimisissa, pitkävälimatka jne. pääsin yli ja annoin anteeksi - ehkä liiankin helpolla?
Jotenkin nyt olemme aikuisia, tulisi olla järkeviä. Mutta miksi emme siis ole.
Kuitenkaan en ole valmis päästämään irti miehestäni, tunteita on. mutta niin on myös muuttuneita tunteita, hän särki jotain minussa. Ja minä itse tein/teen omalta osaltani samaa, särjen sitä edelleen..
Mitä pahinta voisi tapahtua? Saman kokeminen taas vuosien jälkeen? Parhainta? olisimme oppineet arvostamaan toisiamme ja eläisimme yhdessä siihen saakka kunnes kuolema meidät erottaa.
En haluaisi tehdä liian nopeaa ratkaisua ja sitten katua päätöstäni jälkeenpäin. mutta ahdistava tilanne. Nähdä kaikki mitä on ja kaikki mitä ei ole. Ahdistusta halusin vain tänne purkaa ja saada järkeviä kommentteja, ajatuksia - kuten mm sinun "puuntakaa"Minun mies myös petti minua kahdesti saman naisen kanssa ennen papin aamenta, ennen lapsia. Hän jopa harkitsi "vaihtavansa" minut siihen naiseen kun kysyin eroammeko me vai mitä tässä nyt tapahtuu. Se loukkasi. Otimme aikalisän. Mutta emme voineet olleet erossa toisistamme, soitimme joka päivä kuin vanhasta tottumuksesta toiselle, näimme päivittäin jne.. :) Emme vain osanneet elää ilman toista, toisen kaipuu oli kova. En todellakaan päästänyt miestä helpolla, sai kuulla varmaan useita vuosia tempauksestaan, luottamusta rakennettiin perustasta asti uudelleen eikä se helppoa ollut. En ehkä jaksaisi enää käydä sitä läpi tässä iässä.
Onko hän pettänyt uudestaan? En tiedä. En usko, haluan luottaa häneen, meihin. Olen sanonut joskus, että jos petät, et sitten kerro. Kun hän taas on sanonut ettei voisi olla kertomatta. Lähinnä olen heittänyt ilmaan tollasen lauseen, kun ollaan keskusteltu siitä keskenään miten pitkissä suhteissa varmaankin tulee eteen vaiheita jolloin ihastuu toiseen ihmiseen. Silloin on edessä valinta, se on vain valinta kysymys mitä tekee sitten. Kuten minulle nyt tuli eteen toisen miehen merkeissä. En tietenkään ole kertonut miehelleni siitä, en koe pettäneeni häntä (ei seksiä) enkä halua erota, ottaa toista miestä, rikkoa perhettäni tms. En siis kerro vaan kärsin itsekseni ja koitan elää arkea siinä missä ennenkin. Helppoa? Ei. Mutta sisulla mennään.
Ymmärrän kyllä sinun olevani nyt melkoisessa sopassa, ei tainnut ekassa viestissä lukeakaan tuota että miehesi on toistamiseen jo pettänyt. Se muuttaa vähän asioita, mielestäni. Mutta sitä, että pettääkö toisen kerran, tai kolmannen niin sen tietää vain miehesi. Joka tapauksessa hän on loukannut sinua syvästi, lastanne myös.
Aikalisä ja aikaa. Hätiköidyt päätökset voi osoittautua lopulta huonoimmiksi.Suurimmaksi haasteeksi teille tulee luottamus. Se on sellainen jännä juttu, että sen kun menee menettämään niin se ei ehkä koskaan enää lujitu entiselleen. Aina jää pieni hiiren mentävä rako johonkin. Epäilys.
Voimia päivääsi!
- Ugh!!
Ihan sivusta; avioliitto ja lapsen hankkiminen ei auta kuin rikkonaisia perheitä. Miehet ovat kaiken epäonnen ja rikkonaisten kotien alkulähde. Tässä se taas nähdään ! UGH!
- heh.
pälä,pälä,pää.
Avioliitoneuvoja opastaa muita,kun ei itse saa edes sitä miestä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614183Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653414Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541779Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251637Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2961414Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132920Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235853en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115819Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe17784