Kuinka moni on kokenut, että aivan itsellinen pärjäävä ihminen muuttuu uusavuttomaksi matkalla.
Se, että ei osaa kieltä yhtä hyvin kun toinen oikeuttaa siihen, että ei tarvitse lukea karttoja, ei tarvitse tehdä päätöksiä, vaikeaa jopa päättää mitä joisi kun suuren harkinnan jälkeen saadaan päätettyä se paikka johon istuttaisiin hetkeksi.
Kurjinta mielestäni tässä on se että "holhoojan" asemaan joutunut ihminen saa syytteen myös huonosta ilmasta ja siitä että valitsi pitemmän kävelyreitin kohdasta, jossa ei ole itsekkään koskaan ollut.
Tästä olen oppinut, että valitsen nykyään matkaseurani todella tarkkaan.
Kertokaa muut kokemuksistanne.
Se, että ei osaa kieltä yhtä hyvin kun toinen oikeuttaa siihen, että ei tarvitse lukea karttoja, ei tarvitse tehdä päätöksiä, vaikeaa jopa päättää mitä joisi kun suuren harkinnan jälkeen saadaan päätettyä se paikka johon istuttaisiin hetkeksi.
Kurjinta mielestäni tässä on se että "holhoojan" asemaan joutunut ihminen saa syytteen myös huonosta ilmasta ja siitä että valitsi pitemmän kävelyreitin kohdasta, jossa ei ole itsekkään koskaan ollut.
Tästä olen oppinut, että valitsen nykyään matkaseurani todella tarkkaan.
Kertokaa muut kokemuksistanne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
havainnut. Vaan minäpä reissaankin ominpäin, ihan itsekseni :)
Joo oma seura paras matkakumppani.
Toisaalta on kiva matkustaa myös jonkun muun seurassa. Minä olen tehnyt monta ns. ensimmäista ja viimeistä matkaa. Vain muutama on jäänyt joiden kanssa matkustan edelleen.
Olen huomannut. Minun käsketään sanoa ja kysyä 'siltä' asioita, joita kukaan ei itse sanoisi tai kysyisi, mutta sensuuri katoaa. Sitten kielitaidoton voi aloittaa vitsin, jota ei voi kääntää, muttaa antaa jatkamisen minun tehtäväkseni kun hän jo nauraa itsekseen ja ulkomaalaiset odottaa minulta räväkkää tulkkausta.
Olen kyllä oppinut panemaan järjestykseen nämä kielipuolet ja onneksi kaikki kielitaidottomatkaan ei tuollaisia ole.