Niin siinä vain kävi, en olisi ikinä uskonut itsestäni, mutta minkäs ihminen itselleen mahtaa x) Tarina on varmasti monelle tuttu, mutta minulla ei ole ketään, kelle voisi ajatuksiani purkaa. Päätin viimein kertoa ajatuksistani täällä - vaikkakin anonyymisti netissä.
Olen lukion ensimmäisellä (17v.) ja ihastunut yhteen luokkani poikaan. Kyseinen henkilö pisti silmään jo heti lukion alettua, mutta olen tiedostanut asian vasta muutaman kuukauden ajan. Olen itsekin poika ja tämä tekee asiasta hieman aran.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun ihastun kehenkään. Olen itseni kanssa sujut asian tiimoilta. Minulla ei ole aavistustakaan ihastukseni seksuaalisesta suuntautumisesta. Olen tosin pannut merkille tiettyjä asioita hänen suhtautumisessaan minuun, mutta sitä tietää, kuinka nuori ihminen helposti kuvittelee asioita :/
En pelkää kavereitteni taikka vanhempieni suhtautumista asiaan. Pelkään, että jokin käytöksessäni säikäyttää hänet, enkä voisi olla edes hänen ystävänsä D: Haluaisin kuulla miten muut samassa tilanteessa olleet ihmiset ovat toimineet ja vähän vanhemmilta, kuinka realistisesti 17 -vuotias ihminen voi asiat nähdä vai sumentaako nuoruuden huuma minut kokonaan?
Kiitos vastaajille etukäteen! :)
Olen lukion ensimmäisellä (17v.) ja ihastunut yhteen luokkani poikaan. Kyseinen henkilö pisti silmään jo heti lukion alettua, mutta olen tiedostanut asian vasta muutaman kuukauden ajan. Olen itsekin poika ja tämä tekee asiasta hieman aran.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun ihastun kehenkään. Olen itseni kanssa sujut asian tiimoilta. Minulla ei ole aavistustakaan ihastukseni seksuaalisesta suuntautumisesta. Olen tosin pannut merkille tiettyjä asioita hänen suhtautumisessaan minuun, mutta sitä tietää, kuinka nuori ihminen helposti kuvittelee asioita :/
En pelkää kavereitteni taikka vanhempieni suhtautumista asiaan. Pelkään, että jokin käytöksessäni säikäyttää hänet, enkä voisi olla edes hänen ystävänsä D: Haluaisin kuulla miten muut samassa tilanteessa olleet ihmiset ovat toimineet ja vähän vanhemmilta, kuinka realistisesti 17 -vuotias ihminen voi asiat nähdä vai sumentaako nuoruuden huuma minut kokonaan?
Kiitos vastaajille etukäteen! :)
Vastaukset 37
Vanhimmat
Ehkä on parasta tutustua ystävänä ainakin aluksi
Vähän samaa mietin itsekin. Itse asiassa saatan vain olla läheisen ystävän tarpeessa, mutta olen ikäväkseni ujo ja huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Minulla on kyllä kavereita, mutta voin puhua heidän kanssaan vain "katsoitko sen ja sen elokuvan eilen" - tyylisistä jutuista :/
Olen pahoillani jos vuodatukseni on sekava ja vastaukset kysymyksiini ovat itsestäänselvyyksiä. Minun vain piti päästä puhumaan asiasta :) Mutta haluan oikeasti kuullu muiden mietteitä ja ajatuksia!
Ette oo edes vielä täysikäisiä. Aika kuluu ja mietteet vaihtuu kaikilla on joskus
sellaisia henkilöitä joiden seurassa viihtyy paremmin kuin jonkun toisen.
Tääl liikkuu niin sairasta porukkaa, jotka ei muusta tiedä kun vaaan panemisesta.
Valitettavasti.
anna ajan kulua aika kultaa mietteesi.
Tiedän olevani nuori ja siksi mietinkin haluanko hänestä vain läheisen ystävän. Toisinaan olen miettinyt kykeneekö näin nuori ihminen oikeasti edes "seurustelemaan" (ja haluaisinko edes sitä). Rakkaus on tähän tilanteeseen aivan liian vahva sana ja näin nuorelta se olisi vielä aika höperöäkin...
Seksuaaliseen kanssakäymiseen en missään tapauksessa ole valmis ja vaikka olisin niin sitä en haluaisi. Olen aivan liian nuori ja ymmärrän sen (ja aion elää pitkään), mutta kun kerran ihastuin niin se pisti pääni ajatuksineen sekaisin...
Kiitos vastauksestasi!
Mulla on sama juttu! :) Oon 16 ja oon ihastunu yhteen samoilla kursseilla olevaan poikaan.. Harmi vaan, kun huomenna on vikaa kertaa sama tunti sen kanssa...:(
Tilanne on vaikee, koska mäkin oon tosi ujo ja ei uskalla puhua kenenkään kanssa mistään koskaan ikinä.. :D Lisäksi tutut ja perhe on homovastaisia..
Itse tajusin jo 7 vuotiaana olevani kiinnostunut pojista.. Sitä ennen juoksin kerhossa ja eskarissa tyttöjen perässä..Sitä virhettä en enään tee.. :P
Ihastumisen tunne on kyllä ihana.. Päivät on menny tosi nopeesti, kun tää yks henkilö on kokoajan mielessä.. Oisimpa mäkin sen.. (sori vähän epäselvä viesti..salkkarit alkaa.. ;) )
Minäkin näen kyseistä henkilöä huomenna viimeisen kerran (meillä on tällä hetkellä ainoastaan yksi yhteinen kurssi), ennen kesälomille lähtöä, ikävä kyllä D: Ellei kurssikoepäivää lasketa ;)
Vanhempani eivät uskoakseni ole homovastaisia. Tulen juttuun melko hyvin kummankin kanssa, ja se helpottaa hieman sisällä vellovia ajatuksiani. En ole puhunut heille näistä asioista, koska ne eivät ole aikaisemmin päässäni juurikaan pyörineet, mutta nyt juttuseura ei olisi pahitteeksi.
Kaverini vanhemmat ovat vastaan kaikkea mitä hän ikinä tekeekään (vaikka ei olekaan homo) ja voin sivustaseuraajana ja kuuntelijana sanoa, että ymmärrän jos välillä on hankalaa. Jaksamista sinulle :)
Itse huomasin olevani kiinnostunut pojista joskus ala-asteen viidennen ja kuudennen luokan paikkeilla. En silloin varsinaisesti ymmärtänyt kiintymyksen tunteita, mutta näin jälkikäteen olen ne tulkinnut x)
Ihastuminen on mukavaa, mutta välillä sitä miettii onko sitä ihan höperö :D
Ja mistäs sitä koskaan tietää, mitä toinen ajattelee? Olisinpa vähän vähemmän ei-niin-ujo kuin olen, niin saattaisinpa ottaa asiasta selvää joku päivä... Lohduttavaa kuitenkin kuulla, että sama ongelma on muillakin :)
Tunnutpa (hassu sana.. :D) harvinaisen fiksulta tyypiltä..:)
Tuntuu vapauttavalta keskustella näistä asioista täällä.. Edelleenkin kuitenkin toivois,että homous ois kaikkien mielestä okei.. Mut jospa sitä muttaa parin-kolmen vuoden päästä hesaan täältä melko pieneltä paikkakunnalta, niin sais olla vapaammin erilainen..
P.s.. Saanko kysyä, minkä aineen kurssi sulla on sama tän pojan kanssa? Ois hienoo, jos kohtalo oiskin puuttunu peliin ja sä oisitki se yks poika.. (Kaikkea sitä voi pienessä päänupissa ajatella, kun on epätoivonen:D )
Kiitos :) Huomasin, että et itsekään vaikuta yhtään höperöltä :D
Sama juttu (taas) täällä. Aluksi pelkäsin, että oli virhe kirjoittaa tänne. En ole aivan varma mitä pelkäsin. Ajattelin kai, että olen puinut asiat päässäni niin monta kertaa, ettei niiden läpikäyminen vielä kertaalleen auttaisi asiaa. Nyt kaduttaisi, ellen olisi tätä tehnyt :)
Kyllä maailma tästä vielä viisastuu. Joskus tahti on turhankin verkkainen, mutta muutos kyllä tapahtuu ja sitä tapahtuu! Itse olen ainakin huomannut tällaisia piirteitä nykyisissä opiskelijoissa ja jopa vähän vanhemmissakin ihmisissä.
PS. Saahan sitä toivoa, taisi käydä sama epätoivoinen ajatus omassa päässäni :D Kyseessä on biologian kurssi.
Okei.. Ei ollu bilsaa.. Ois tää maailma ollu vähän liian pieni, jos oisit ollutkin sä.. ;) Mutta kirjottele tänne jos on huolia ja murheita.. Minä kuuntelen! tai siis luen..:)
Olisihan se ollutkin liian onnellinen yhteensattuma :)
Niin se päivä tuli ja meni. Aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin päivät. Minulla olisi ollut muutama tilaisuus vaikkapa vain puhua tämän kanssa, mutta ei siitä tullut mitään. Aamulla luin kirjaa ja tuijottelin ulos koulun ikkunasta ja hän tuli siihen viereen. Nojailimme sitten ikkunapenkkiä vasten koko välitunnin puhua pukahtamatta mitään... Äh :(
Menikö sinulla päivä yhtään sen paremmin?
Koeta nyt nähdä sitä poikaa kesäloman aikana. Jos tulee viereen nyhjäämään, niin se on mielestäni aika vahva merkki. Ja kyllä sen huomaa, jos toinen tuijottelee koko ajan, joten takuulla on hoksannut, että sä olet kiinnostunut hänestä.
Seuraavan kerran, kun näette, niin moikkaa ja kysy mitä hän aikoo tehdä kesällä. Siitä se alkaa.
Yläasteella olin hyvä ystävä yhden tytön kanssa ja tämä sanoi minulle, etten huomaisi toisen ihastusta vaikka tämä huutaisi sen minulle. Välillä kyllä mietityttää oliko hän sittenkin oikeassa x3
Kun oikein mietin, niin ehkä minun olisi pitänyt huomata jotain jo aikaisemmin :/ (Anteeksi, että tähän tuli näin kamala lista asioita, joita nyt muistan - varmaan epätoivoista luettavaa :P).
Tämä ei ollut edes ensimmäinen kerta kun tuijottelemme samasta ikkunasta puhumatta mitään. Aikaisemmin viikolla hän kääntyi yhtäkkiä minuun päin ja tuijotti silmiin ja minä takaisin - sekunnin - kunnes säikähdin ja käänsin pääni turhan rivakasti pöytään. Olemme muutaman häiritsevän pitkän katseen vaihtaneet, kun jäämme kahden muun porukan häipyessä ties minne. On hän välillä tullut kysymään viime tunnin asiat minulta (toiselta puolelta koulua), vaikka olisi voinut kysyä muulta ryhmältä. Ja ne pari kertaa kun olimme luokan kanssa retkellä yötä puolijoukkoeteltassa keskellä armeija-aluetta...
Näitä juttuja tulee mieleeni itse asiassa aika monta...
Olen aina ajatellut, että lisään päässäni ihan tavallisiin asioihin sävyjä joita ei oikeasti ole. Ehkä olenkin vain ollut toivottoman sokea x( Mitä muut ovat mieltä?
Otanpa neuvosta vaarin ja kokeilen tätä ensi viikolla :) Ei siinä kovin huonosti voi käydä.
Kiitokset vastauksestasi!
Eipä oikein menny paremmin..Vika sama tunti tänä lukuvuotena ja tiedä sitten vaikka koko lukioaikana.. :(
Pitkiä katseita on kyllä ollut molemmin puolin jo kauan, mutta kun ei uskalla sanoa mitään..Ja älä pidä itseäsi sokeana, kuten sanoit seuraavassa viestissä.. Nää ei ole helppoja asioita..
Mullakin on ollut onnellisia hetkiä tän pojan kanssa.. Oli samassa liikan ryhmässä ja pyys mut pariks yhteen juttuun, vaikka siel olo monta sen oikeeta kaveria.. Tuntui hyvältä. Ja hän on kyllä kysellyt multa tunnillakin asioita, vaikka hänen kavereitaankin oli lähellä..
Kiitos :) Olen ajatellut, että puhuisin hänen kanssaan yhtenä koeviikon päivänä (sama koe, mutta kummankaan kavereita ei ole tällä kurssilla). Tänäänkin ajattelin yrittää, mutta heti kun tulin kouluun kaverini piirittivät minut, eikä siinä oikein mitään voinut tehdä.
En elättele mitään sen suurempia toiveita asian suhteen. Ties vaikka ystävystyttäisiin taikka vaihdettaisiin meseosoitteita tai vastaavaa.
En pahemmin välitä mistään psykologi-Sepoista ;) Joskus voisivat nämä typerät trollaajat miettiä, että vähänkin herkempää/itsestään epävarmempaa ihmistä saattavat tuollaiset kommentit satuttaakin.
Okei:) Jos oot naamakirjassa ja hänkin on niin pyydä ihmeessä kaveriks, ellette jo ole.. Siellä tuntuu kaikki olevan kavereita, vaikka ei ole edes sellasissa väleissä että vois moikata vaik kaupungilla.. Ja sitten voi kommentoida tilapäivityksiä sun muita sillai pikkuhiljaa vaivihkaa..(;
Itselläni on jo onneks semmonen "suodatin", etten mäkään näistä trollaajista välitä..
Hän löytyy naamakirjasta - vaan minä en x.x
Kaikkiin ystäviini olen pitänyt yhteyttä mesen kautta, eikä naamakirjalle ole ollut tarvetta. Mese on tosin käynyt vähän hiljaiseksi, kun kaikki kaverini ovat jääneet koukkuun naamakirjaan :D
Kaverini sanoi kuulleensa tämän puhuneen omien kavereidensa kanssa minusta jotain, kun käveli käytävällä ohi. Muutenkin hän ihmetteli käytöstämme ruokalassa käynnin jälkeen. Sanoi, että kun tulin samaan pöytään syömään hänen ja kaverini kanssa, olimme menneet kumman hiljaisiksi. En yhtään ihmettelisi, vaikka hän keksisikin syyn käytökselleni, jos se kerran on noin läpinäkyvää...
Kuinkakohan hölmöltä olen vaikuttanut istuessani siinä kuin mykkä tatti x(
Toivottavasti pääsen juttusille ensiviikon aikana :) Minulla on jopa pienimuotoinen suunnitelma, miten pääsen luontevasti puhumaan hänelle ilman, että vaikuttaisin tungettelevalta 0:-)
Facebook-asialle voi tehdä jotain! ;) Itsekään en ole meseä käyttänyt moniin vuosiin, kun voi keskustella naamakirjassa ja tehä paljon muutakin..:) Suosittelen!
Mäkin tuppaan olemaan mykkä tollasissa tilanteissa.. Ihan normaalia...Tai sitten jos sanoo jotain, niin senat menee sakasin.. :O Harmillista, mutta adrenaliinillä lienee olevan vaikutusta asiaan tai sitten joillakin muilla hormoneilla.(;
Tsemppiä taas ensviikon suunnitelmille.. :) Mulla vaan on jo niin loppusuoralla tää vuos, että ens viikko on vaan vapaapäiviä ja jotain koulun järjestämiä juttuja..Sitte alkais niin-ihana-loma varsinkin, jos sais eräästä henkilöstä seuraa.;) (tässä oppii taas ala-asteen matikkaa, kun pitää laskea noi varmistusjutut, kun lähettää viestiä.. MAOL=matemaattisesti lahjattomat oppilaat lukiossa.. Paitsi että mä oon matemaattisissa aineissa just hyvä):D
Kaippa minun pitäisi kokeilla naamakirjaa :) En ole saanut uusia kavereita (joidenka kanssa olisin ollut enemmän tekemisissä) sitten ala-asteen ja välillä olo on aika yksinäinen :/ Varsinkin nyt kun kesäloma tulee, niin en pääse minkäänlaiseen kontaktiin niidenkään kanssa, joihin ehdin alkukeväästä koulussa jo vähän tutustuakin.
Hölmöä kyllä olen ainakin jonkinasteinen ystävä ihastukseni ystävien kanssa, mutta itse ihastuksen seurassa en osaa käyttäytyä niin kuin normaalisti käyttäytyisin... Ihminen on niin hölmö eliö :)
Vuotta nuorempi veljeni kertoi tutustuneensa muutamaan uuteen luokkalaiseensa lähettämällä näille yhtäkkiä tekstiviestiä. Pitäisiköhän minunkin kokeilla tätä ja lähettää joillekin, joihin ehdin jo tutustua, viestiä? Kyseiselle henkilölle en kuitenkaan uskaltaisi, mutta kesäloman viettäminen lähes kokonaan yksin ei houkuta x(
Täälläpäin MAOLia kutsutaan lukiolaisten raamatuksi - ja syystä! Menin kerrankin yhteen fysiikan kokeeseen melkeinpä kokonaan lukematta (oma häpeäni kun en saanut muita töitä tehtyä ajoissa) ja MAOL toimi pelastajana. Numerostakaan ei tullut yhtään hullumpi ;)
Laita vaan viestiä, jos siltä tuntuu.. Siellä kaikki on kavereita keskenään.. Mua just nauratti, kun aloin miettimään,että kuka pyys mut vähän aikaa sitten kaveriks.. No.. Mun sisaren exän siskopuolen lapsi, jonka mä oon nähny ehkä 5 vuotta sitten..:D Mäkin kaikki tylsät illat istun naamakirjassa ja nyt oon ollu täällä kirjottelemassa..Kiitos vaan tästä.. :)
Tällee näin yhtäkkiä kerrottakon, että oon alkanu liikkua, jotta musta tulis oikeesti "hyvän näkönen" ja toivoisin,että syksyllä oisin lihaskimppu ja ehkä jonkun henkilön mieleen. ;) En siis mikään pläski ole nytkään, päinvastoin..
Ja on se maol kyllä ihan hyvä juu.. Mutta pääasia on, että ne kaavat tajuu ja osaa niitä muokata, mutta nyt se jo onnistuu.. (mb,ke,fy väliltä 8-10..8 tuli, yhestä fyssankurssista, kun ei ollu aikaa lukea, kun oli yht.7 koetta) Ompas muuten harvinaisen kiva kirjotella näin ventovieraan, mutta kuitenkin niin samanlaisen henkilön kanssa :))
Hups.. ekan lauseen vai virkkeen vai mikä toi nyt on jälkeen pitäs alkaa uus kappale.. :)
Pitää harkitava tuota naamakirjaa :) Ties vaikka siellä tapaisi tuttuja yläasteelta, tuskin sentään siskoni kaiman exän serkkua sieltä löytäisin :D
Itse en harrasta juuri nyt aktiivisesti liikuntaa. En ole pyöreä taikka laiha, vaan aika normaalipainoinen. Liikuntaa voisin kyllä kesänaikana harrastaa - pelottaa ajatellakin mitä niskalleni tapahtuu, jos en sitä tee o.O Ulkonäöllä ei sinänsä ole minulle kovin suurta merkitystä, kunhan pitää omasta peilikuvastaan. Olen saanut itse huomata sen, kuinka toinen ihminen alkaa näyttää omissa silmissään kauniimmalta, mitä enemmän tähän tutustuu ja mitä enemmän tästä pitää (oli tämä sitten kuka hyvänsä).
Minustakin on yllättävän mukavaa puhua jollekin täysin ulkopuoliselle ja tuntemattomalle, joka vaikuttaa silti niin samanlaiselta! Se jotenkin selkeyttää omia ajatuksia ja lieventää en-voi-puhua-kellekään -ahdistusta ;)
Juu.. Harkitse..:)
Ja toi on kyllä totta: "toinen ihminen alkaa näyttää omissa silmissään kauniimmalta, mitä enemmän tähän tutustuu ja mitä enemmän tästä pitää"
Ns. sisäinen kauneus on kyllä paljon tärkeämpää,kuin ulkoinen, ja tämän olen kyllä itsekin huomannu.. Ei se kaikista komein ulkoisesti ole aina sieltä järkevimmästä päästä, oli se sitten kaveri tai seurustelukumppani. Noh..Onhan tietysti komeus plussaa, muttei ratkaise kaikkea ;) Ja vielä jos tohon liikuntaan palaan, niin oon ollut paljon terveempi ja muutenkin paremminvoiva, kun oon liikkunut..Se on kuitenkin aina vaan niin vaikeeta mennä pihalle lenkille tai saati tehdä kotona jotain lihaskuntojuttuja..:D
Ulkoisen kauneudenkin määrittely on hankalaa :D
Se, mitä toinen pitää kauniina voi toinen pitää kauhistuksena. Vai tekevätkö tunteet ihmisestä niin sokean, että huomioi toisesta vain "hyvät" puolet? En ole koskaan tuntenut vetovoimaa niin sanotusti "komeisiin" poikiin ja ihastuksen kohteeni näyttää silmissäni huomattavasti paremmalta kuin yksikään valokuvamalliksi sopiva ;) Joku voisi pitää minua tämän perusteella todella höperönä x)
Mökillä kesäisin tulee harrastettua liikuntaa melkein huomaamattaan soutaessa, remontoidessa sun muissa puuhissa. Talvella liikkuminen jää vähän vähemmälle :/ Tänään ryhdistäydyin ja menin ulos töitä tekemään :D
Tarkemmin ajateltuna ei munkaan ihastus mitään "kalenteripoika" ole..:) Ja älä sinä kokoajan sano itseäsi höperöks tai sokeeks tai muuksi. "Häntä vaan pystyyn" ja älä vähättele itseäsi! :) Ja jos vielä tohon "huomio vain hyvät puolet"-juttuun, niin se on varmasti ihan normaalia, kunhan muistaa,että kukaan meistä ei ole täydellinen, aina on puutteita, vaikka niitä ei pakolla tarvitse ajatella..;) (kaameesti ja-sanoja)
-->Meikäpoika lähtee lukemaan ja sen jälkeen hölkkälenkille.. ;)
laittaako noi ajatukset teillä seisomaankin vai millasta hyvänolon tunnetta
seetanan irstas pervokyselijä
Ensimmäisenä sinun pitää unohtaa kokonaan tuo sairas homostelu ja alkaa miettimään muita asioita. Harrasta vaikka jotain tervehenkistä liikuntaa niin alat palautua takaisin normaaliksi. Muistathan aina että homous on epätoivoisen ihmisraunion viimeinen valinta! Sinusta kasvaa varmasti hieno ja terve nuorimies!
"Psykologi" Seppo T:lle voi kuka tahansa vastata aivan kahdella sanalla:
Haista v*ttu.
Näitä teijän viestejä oli tosi mukava lukea. Mullakin on ollu paljon samanlaisia tunteita ja niinkuin aiemmin sanottiin, nää on hyvin vaikeita asioita.. En nyt tähä jaksa käydä mitään tarinaa kirjottamaan mut laittakaa s-postia jos haluatte :) Oon siis 17v bi-poika, ois kiva jutella näistä jutuista!
Laita vaan tähän sähköpostiosoittees, niin voin jutella! :)
Laita vain sähköpostisi minunkin puolestani :) En tiedä, kuinka hyvä olen juttelemaan, mutta juttuseura ei koskaan ole pahasta :D
Tänään minun piti jutella jotain "hänelle". Jouduin tänään tulemaan koululle tunti ennen koetta ja toivoin, että muutaman sanasen olisin voinut vaihtaa hänen kanssaan sinä aikana, kun kaverini eivät vielä olisi koululla. Kävi kuitenkin niin, että kaverinikin joutuivat tulemaan aikaisin koululle x.x
Olin selostamassa kaverilleni jotain koealueen osaa, kun hän saapui. Aloin takellella puheessani, vaikka en mielestäni mitenkään ihmeemmin "säikähtänyt" hänen tuloaan. Hän tuli melkein aivan viereeni istumaan ja kuuntelemaan puheitani. Vaihdoimme hymyn ja yritin olla mahdollisimman luonteva, mutta en varmaan ollut kovin vakuuttava ;)
Hän lähti jonnekin hetken kuluttua ja tuli vasta kokeen alkaessa paikalle. Hän yritti sanoa minulle jotain, mutta ei saanut sanottua asiaansa loppuun. Vastasin hänelle jotain, mutta en ole varma kuuliko hän mitään x)
Nyt näen häntä enää korkeintaan kevätjuhlissa ennen kesälomaa. Höh D:
Syy sille, miksi olen niin hämmentynyt kuin olen, on se, että ihastukseni vaikuttaa itsekin olevan aika ujo. En ole koskaan nähnyt hänen menevän juttelemaan kellekään muulle, saati istunut viereen tai jäänyt tuijottelemaan ikkunasta toisen kanssa. Ei siinä kai mitään outoa pitäisi olla, mutta minua se hämmentää. Ja sitten kun jäämme kahden niin kummatkin aloittavat lauseita, jotka päättyvät lähes heti ja tunnelma on "erilainen".
Pakotan itseni vaikka toivottamaa vain hyvää kesää, jos en muuta sanottavaa kevätjuhlissa saa :D
Mä oon 17 vuotias poika ja koht 18 ja lukiossa. Ite aattelin nyt ennen kevät juhlia tunnustaa ihastukselleni tunteeni, eli ennen lauantaita. Samassa lukiossa ollaan. Varmaan laitan joko sähköpostissa tai facebookissa viestiä. katseita ollaan vaihdeltu ja se on vähän outo tapaus. Tiiän et aika riskin ottoa tämmönen mut joskus sellaisia on otettava.
Noh.. Viimeistään syksyllä sitte pokaat sen ittelles! :) Mä muuten rekisteröidyin sivulle qruiser.com , homoille "bille" tarkoitettu sivusto, jossa voi jutella kaikkien kanssa.. Suosittelen sitäkin! :)
Hurahtanut123: Toivota sille hyvää kesää ja sano että toivottavasti nähdään, päälle kaunis hymy, ja katso miten se vaikuttaa. Sen ei pitäs olla liian tunkeilevaa ja kohteliashan saa aina olla ja siinä vihjaat että välität hänestä kun haluat nähdä kesän aikana. Kerro miten kävi.
Päätin ottaa neuvostasi vaarin ja kokeilla :)
Tänään koulullamme oli kevätjuhlat. Kaikki olivat todella vaisuja, eikä kukaan toivottanut kellekään hyvää kesää taikka muutenkaan reagoinut mitenkään kesäloman alkuun (ankea tunnellma).
Kun sitten lähdimme erillemme, toivotin ihastukselleni hyvää kesää ja sanoin, että toivottavasti törmäämme jossain kesän aikana. Ensiksi hän hätkähti hieman, mutta hymyili takaisin ja toivotti itsekin hyvää kesää. Sitten hän kysyi, mitä teen kesän aikana ja jäimme sitten juttelemaan kahdestaan. Oli mukavaa jäädä juttelemaan toisen kanssa ennen kesälomia, kaverina, luokkatoverina, taikka ihan minä hyvänsä. Hänkin vaikutti olevan mielissään tästä tuokiosta :)
Jos vielä naamakirjaan saisin itseni kesänaikana liittymään!
Hyvää alkanutta kesää kaikille minun puolestani ;)
Mukava tarina, ihana päätös. Toivottavasti kesälomastasi tulee ikimuistoinen!
Hurahtaneelle; Hienoo ett uskalsit jutella sen kans. Muista sitten jos näät sen kesällä ett ootte toivoneet näkevänne kesällä. Ts. ilman muuta meet jutteleen vaan jne... Kaikkee hyvää sinulle ja hyvää kesää! Ois mukava kuulla jatkoakin jos sitä seuraa. Kirjoittele mulle [email protected]