miksi näin?

Olisit onnellinen siitä että edes maksaa puolet lapsen hankinnoista, tiedän ison määrän isukkeja jotka maksavat tasan vaaditun (usein minimi) elatusmaksun eikä centtiäkään sen enempää.
Ei kaikkia kiinnosta viettää aikaa lastensa kanssa. En todellakaan yleistä, sillä on mulla myös toisenlaisia kokemuksia.

Taidat olla nyt melkoisen väsynyt purkauksestasi päätellen. Tiedän tunteen. Itse aikoinani päätin etten välitä exästäni tai sen tempauksista, itse rakastan lapsiani ja saan kokea sen kaiken raskaan lisäksi myös kaikki hyvät hetket ja onnelliset asiat.

En ole onnellinen siitä että hän maksaa puolet.. nykyään maksankin kaiken pääasiassa itse. Olen alkanut ymmärtää äitejä, jotka eristävät lapsen isästä.. olen alkanut ajatella samaa tässä tilanteessa.. ennen en ole viitsinyt koska olen halunnut että lapsella olisi sekä isä että äiti.. mutta nykyään olen alkanut kyseenalaistaa asiaa.. Lapsella ei oikeasti ole kuin minut.. miksi leikin ja kuvittelen muuta.. olisiko sittenkin parempi katkaista välit kokonaan niin saisin sielulle rauhan ja asialle jonkinlaisen päätöksen. Nyt tämä on sellaista kissa hiiri leikkiä.. jossa minä ja lapsi olemme aina ne hiiret.. Kannattaako tätä leikkiä enää jatkaa.. vai laittaa pelille piste,, ja aloittaa uusi elämä.. kokonaan ilman isää kun ei kerran muutenkaan jaksa olla lapsensa kanssa.. muutaman tunnin vuodessa.. ja tämän perusteella hän on mielestään niin hyvä isä että olen suorastaan sika kun kyseenalaistan. Entäpä jos en enää kyseenalaista. Vaan lopetamme suhteen isään. Lopullisesti. Niin säilyy mielenrauha sekä minulla, lapsella ja varmasti sitten isälläkin kun emme kiusaa enää vaatimuksinemme ym.

"Olen alkanut ymmärtää äitejä, jotka eristävät lapsen isästä.." Mä en ymmärrä. Lapset eivät saa olla pelinappuloita aikuisten sodissa.
Me teimme aikoinaan asianajajan kanssa tapaamissopimuksen 3kk koeajalla (käräjäoikeus vahvisti sen). Isä ei kertaakaan sinä aikana tavannut lapsiaan. Ei halunnut. Ei ole halunnut sen jälkeenkään. Mutta kertaakaan en kieltänyt häntä lapsiaan tapaamasta. Voin elää levollisin mielin sen suhteen etteivät lapset ikinä isompanakaan voi syyttää mua siitä ettei isäsuhdetta ole koskaan syntynyt. Nyt isä ei ole nähnyt lapsiaan vuosiin.

Kaksin jo vuosia: Olen samaa mieltä kanssasi.

Meillä exä on satsannut lapsiin taloudellisesti. Ihan hyvien elareiden lisäksi, ostanut lapsille , mitä lapset ovat tarvinneet tai jopa osan osan niistä, mitä ovat halunneet ilman sen suurempaa tarvetta. Mutta se on vaan jatkoa sille, miten jo enen eroa hoiteli perhesuhteet lahjoilla. Huono omatunto tullee kalliiksi. Erotessa totesi sitten mielestään hyvin viisaasti, että nyt pitää kyllä ruveta tiutustumaan lapsiin (lähes murrosikäisiin). Olemme tässä nyt sitten odotelleet, milloin se tutustuminen alkaa.

Jos isä ei ole paha siis ryyppää/rällää ja kiusaa/vahingoita lapsia, ei lapsia saa isästä erotttaa, mutta saa sen yhteydenpidon jättää aikuisen miehen murheeksi. Tottakai omalta puolelta, lasten kanssa, syntymäpäivä-ja isänpäiväkortit -lahjat tehdään ja lähetetään, enkä ole hankala tapaamisen sopimisessa, lähes kaikki käy, mutta muuten annan exän ihan itse oma-aloitteisesti säheltää aikatauluunsa lasten tapaamisen, eikä niitä todellakaan ole rasitteeksi asti ollut.

Ei miehet välitä, kun tietää että äiti hoitaa ilmaiseksi lapset yötä päivää, on heille ilmainen lastenhoitaja.

Miehille on trkeempää nukkua illat kun tulee töistä, vapailla nukkua pitkään ja rillua yö myöhään vapailla kapakassa.

Sitten otta kerran vuodesa lapset 1 tunniksi luokseen, ja sitten onkin heidän
osuus tehty.

Muta mäpä tunnen muutaman etäisän, jotka eivät ainakaan osoita välittävänsä . Se ei kyllä ole mikään meriitti.