Jotkut näistä palstaystävistäni ovat lähettäneet kutsun Facebookista, mutta itse en enää ole siellä.
Joidenkin juttujen takia - ja siksikin, että aikaa alkoi siellä kulua ilman takarajaa, - päätin sanoutua irti.
Oikeastaan liittyminenkin tuli kutsun seurauksena, siis tavallaan ilman omaa aktiivista tahtoani.
Kävinkin lähinnä tuttujen syntymäpäiviä onnittelemassa.
Tuttujani on siellä paljon.
Kutsusta kiitän kuitenkin! - Very nice from you!
Joidenkin juttujen takia - ja siksikin, että aikaa alkoi siellä kulua ilman takarajaa, - päätin sanoutua irti.
Oikeastaan liittyminenkin tuli kutsun seurauksena, siis tavallaan ilman omaa aktiivista tahtoani.
Kävinkin lähinnä tuttujen syntymäpäiviä onnittelemassa.
Tuttujani on siellä paljon.
Kutsusta kiitän kuitenkin! - Very nice from you!
Vastaukset 25
Vanhimmat
dostaan:
Intiassa on ollut tapana pyydystää apinoita pikku laatikolla, jonka sisälle pannaan herkullinen pähkinä. Apina mahtuu työntämään kätensä laatikon aukosta, mutta kun se on tarttunut pähkinään, nyrkki ei mahdu ulos. Kun apina on tarttunut syöttiin, sen siis täytyy päästää irti ja siten vapautua tai pidellä kiinni ja pysyä vankina.
Useimmat apinat puristavat syöttiä itsepintaisesti, niin että ne on helppo saada kiinni. Samantapaiseen ansaan jää moni ihminenkin. Syötin asettanut henkilö hallitsee syöttiin tarttunutta, mutta jos suostumme luopumaan syöteistä, meitä ei enää voida hallita.
–Elisabeth Brenner
Positiivarit
linen pähkinä sisältää seurallisuutta, ystävyyttä, - uteliaisuuttakin, leikkiä, naurua.
Siksi monet pitävät siitä pähkinästä kiinni, eikä "käsi" mahdu enää takaisin.
Ainoa keino onkin palata enemmän LIVE-touhuihin,
sieltä näitä samoja asioita löytyy yhtälailla,
ja oikean ihmisen halaus on enemmän kuin tuhat Facebookin sanaa.
Itse poistuin sieltä vajaan viikon kuluessa, kun kaikille ystävilleni alkoi mennä kutsuja Facebookiin MINUN nimissäni ilman omaa tahtoani.
En ole luonteeltani koskaan ollut noin päällekäyvä tai aktiivinen.
Esimerkiksi
ellei mieheni olisi löytänyt minua, ja ellei hän olisi kosinut minua aivan yllättäen, en olisi kai ikinä mennyt naimisiin?
Minun oikeuteni on olla oma itseni.
Sama tietenkin täälläkin, on pidettävä kiinni vapaudestaan
ja oikeudestaan olla oma itsensä.
Kaikki liian ahtaiksi ja sitoviksi käyneet olosuhteet
kaatuvat välillä niskaasi
ja olet valmis koviinkin otteisiin vapautesi puolesta.
Ahdistus on onneksi vain väliaikaista
ja pienen puhurin jälkeen elämä on jälleen tasapainossa.
Olen vilkaissut Facebookia. Siellä lastenlapseni lähettelevät terveisiä myös mummille ja kutsuvat ystäviksi. Olen sanonut heille, että olenhan minä ystävä, mutta näin oikeassa elämässä, en virtuoosina.
Mielestäni koko touhu on tyhmää.
Lienee siitä jotain hyötyäkin, tyttäreni on löytänyt usalaisia koulukavereitaan, jotka ovat olleet kadoksissa.
Minä en itseäni sinne hirtä. Tämä kansakäyminen riittää minulle hyvin.
Olen kayttanyt facebookia parisen vuotta,tykkaan kovasti,.aamulla kayn heissaamassa tutut,ystavat ja lapset perheineen ympari maailmaa,sukulaiset ja ystavani Suomessakin.Minulle FB sopii mainiosti.
Ei ole ainakaan tahanasti ollut mitaan ikavia kokemuksia,en laita sinne tarkeita tietoja.
toinen tyttärestä. Makuja on monia, ja se pätee myöskin Facebookiin.
Ja onhan joku kuin luonnostaan siellä hauska,
yhden lähipiiriläiseni linkit menevät aina suoraan nauruhermoihini, joskus naurattaa ääneenkin.
Mutta oma osuuteni jäi vähän vaille viikkoon.
Viihdyn minäkin Facebookissa. Lapseni ja kaikki lapsenlapset ovat siellä. Ne jotka on ulkomailla voivat sieltäkäsin moikata ja kertoa kuulumiset.
En koe sen sitovan millään lailla, käyn silloin kuin kiinnostaa. Olen kyllä rajannut siitä pois muut kaveripyyntöjä lähettävät kuin suvun.
Kiva minusta on vaihtaa muutama sana viikottain:)
ja lapsenlapset ovat onneksi ihan oikeasti lähellä, käydään toistemme luona usein, soitellaan kuulumiset päivittäin, ei tarvitse nettiin mennä yhtenä kavereista. Olen ISOÄITI, ihan muuta kuin kaverit.
Vai että oikein rajailet kaveripyyntöjä, onpa siinäkin vähän kuin leuhkimisen aihe. Liian helppoa ja pinnallista,mutta hyvä kun viihdyt, halvaksi tulee läheisillesi ! DDDD
Olipa tuo kyynistä ajattelua. Totta kai tapaan ja soittelemme muutenkin, mutta en niin usein Thaimaahan tai Belgiaan.
Pinnallisuutta ei siinä ole yhtään, en ymmärrä, miksei voi pitää vain suvun kesken Facebookia, koska se on laaja, en tarvitse siihen muita.
Täällä sitävastoi riittää pinnallisia osallistujia!
Oletko harkinnut Skypen lataamista ellei sinulla jo ole? Sitten vain mikki ja voit jutella vaikka koko yön "ilmaiseksi" Thaimaahan tai Belgiaan, jos sinulla on kiinteä kk-hinta nettiliittymässäsi. Luonnollisesti toisella osapuolella pitää olla myös Skype ladattuna koneelleen.
Mutta kuten sanottu, sinulla ehkä jo onkin ...
vallan Thaimaassa, miten hienoo, onkjo hierojana vai kuppaajana sukulaisesi ??
Nikille ´minun lapset´....mukavahan se, että noin erinomaisia isoäitejä on.Olet saanut klaanisi ihan lähelle, minä olen ihan tyytyväinen, että vähän kauempana ovat, kun on muutakin elämää kuin isoäitinä olo. Kyllä pidän yksityiselämäni omana elämänäni, sovittu onkin, että soitetaan ja kysytään...sopiiko, jos tuun käymään.
Nii, Facebookista oli kyse, en siitä yhtään riippuvaiseksi ole tullut, silloin tällöin vilkaisen, laitan jonkin viestin lastenlapsille, kun siellä kauempana ovatkin.Frendejäkään ei ole kuin parikymmentä, oma perhe, pari Iranin ystävää, loput Egyptistä.
Mukava on lueskella, mitä ovat puuhailleet, mitä miettivät.
Minulla on ollut" Naamakirja" jo monta vuotta.
On vaan itse rajattava ketkä pääsee sivuille.
En itse vietä tämän internetin kanssa montaa tuntia päiviässä. Onneksi on muutakin touhua.
Käytän kaikkia mahdollisia etuja mitkä on tähän internettiin kuuluvia.
Sähköposti jää vähemmälle kun Feispuukin kautta pääsee niin kivasti kontaktiin haluamaansa ihmiseen . Ja onhan Skypekin, saa ilmaiseksi soitella ja kuulee vastapuolen äänenkin,ja juttukerhoja käytän Skypessä iltasella jos ei ole muuta
Onhan se hauska keskustella ihan livenä ,
Sitten Lauantain toivottuja Chatissa Suomi 70 niitä ei saa" missata" . siellä on hauska jutella .Ohjelma tulee YLE areenasta , Avaa vaan sen radion . Kaikki saadaan kirjoittaa, mitä mieltä olemme kyseisestä musiikkikappaleesta .
Voi voi , tämä internetti on kohta koko elämäni . Pankkiasiatkin hoituu ,ei tarvitse odotella vuoroaan tiskille.
on kaksinainen juttu, siinä voi olla hyvää mjutta myös paljon pahaa, joten varovainen kannattaa olla.
Vapaus on tärkeätä.
Myöskin aika on otettava huomioon. Aikansa jakaminen oikein omien lähipiiriläistensä ja ystäviensä kanssa on eniarvoista ja kaikkein tärkeintä.
>Kaikki liian ahtaiksi ja sitoviksi käyneet olosuhteet
kaatuvat välillä niskaasi
ja olet valmis koviinkin otteisiin vapautesi puolesta.
Ahdistus on onneksi vain väliaikaista
ja pienen puhurin jälkeen elämä on jälleen tasapainossa.
tärkeintä, se mahdollistaa iloisuuden.
nettiin huhuilevat ja nimeltä kutsuvat, mutta kavahdan ajatusta että netti olisi "koko elämä" !
Niin hyvä kuin onkin hyöty tarkoituksessa. Laskut, matkat, kylpylät, mitä tilauksia nyt kenelläkin on, toimii näppärästi. Samoin kuin tiedon haku, päivitettynä.
Mutta koko elämä ! Kyllä sentään livenä pitää ihmisten kohtaaminen olla. Niin omaisten kuin ystävien.
Silloin tällöin kirjoittaminen ja mielipiteiden vaihto on eri asia. Siinä tuskin jää koukkuun . En halua olla liian riippuvainen netistä.
En lomille läppäriä mukana raahaa-- mikä loma se sellainen on ?
Mutta sallitakoon jokaiselle se oma sopiva tapa toimia netin kanssa. Jos joku tahtoo tyynynä pitää sekin käy hyvin. Silloin on lähellä rakas ystävä .
Homo interneticus.
Teemalla menee parat'aikaa tuo ohjelma. Miten internet vaikuttaa ihmisen aivoihin. Muutummeko jotenkin.
tässäkin.
ylläpitävät terveyttä.
Ne antavat aivoille ainakin pientä liikettä
ja silmien ja käsien yhteistyö on myöskin hyväksi ihmiselle.
Sisällöt ovat sitten toinen asia, eiväthän ne aina ilahduta.
Opimme jättämään paljon omaan arvoonsa tekstejä.
ei ole kovinkaan pitkää siittä ajasta ,kun ihmiset uskoivat herkästi kaiken mikä oli "mustaa valkosella"
Nyt on opeteltava käyttämään omia aivojaankin.
Tietokoneen käytön opettelu ja sen käyttö on todella terveellistä aivoille. Onpa vielä meille senioreille hyödyksi että pidämme itsemme ajan tasalla emmmekä syrjäydy. Ainahan uusi asia on opeteltava, ei kannata heti kättelyssä torjuntavaihdetta pistää päälle.
Mutta jonkinmoinen tasapaino tosi- ja virtuaalielämän välille on pantava.Tietokoneen käyttö on mahdottoman kiinnostavaa, siksi sen vierellä kuluu aika nopeasti. Siinä sen haitat piilevätkin, se aika on poissa jostain muusta eikä vähiten liikunnasta.
Tämä on ikinörttien lisäksi ainoa palsta jossa käyn, joki tässäkin vetoaa niin ettei irti pääse vaikka haluaisikin.
No kahdetkin sivut ovat FaceBookissa, mutta yhtään en siitä tykkää, enkä siellä käy kuin pitkin hampain. Jos nyt joku välttämättä on halunnut sen kautta yhteyttä ottamassa, eikä mulla ole hänen sähköpostiaan, niin sitten vastaan sieltä. Mutta jos on sähköposti, vastaan sähköpostista.
Minua se hökötys ei kiinnosta.
En paljoa ole käyttänyt, vaikka olenkin ilahtunut kutsuista ja ystäväksi kutsumisista!
Olen jo kaksi kertaa leipiintynyt Facebookiin täysin ja lähtenyt sieltä kiukkuisena muka pois, mutta eihän sieltä pois ikinä pääse, kun itsesi sinne olet rekisteröinyt. Tietosi, kuva-albumisi yms. toki voit pyyhkiä pois, mutta itseäsi et pois rekisteristä, siellä pysyt hamaan maailman tappiin. Kaksi kertaa sitten olen kirjautunut entisin tunnuksin sisään, olen taas "aktiivinen". Tällä hetkellä olen taas "aktiivinen", kunnes taas ennen pitkää hermot taas pettävät. :) Ei todellakaan ole minun juttuni ollenkaan.
Oman sukuni kanssa en Facebookia käytä, esim. tyttäreni ja lapsenlapseni eivät ole kavereitani siellä eivätkä sisarukseni. Lähinnä siellä on vanhoja työtovereita ja vähän etäämpänä asuvia parempia tuttuja, ei monia. En käy naamakirjassa juuri koskaan, koska se vie aikaa aivan liikaa eikä minua kiinnosta kaikenlaiset hömpötykset, joihin tulee kutsuja. Kun sähköpostiin tulee tieto, että joku on siellä kaipaillut, niin käväisen. En ole edes opetellut kaikkia naamakirjan toimintojakaan, kun ei vaan jaksa kiinnostaa.
Skypessä tai Yahoossa mikin kautta juttelen kahden sisareni kanssa pii-iiitkiäkin puheluja eikä tule puhelinlaskua niistä. Skypeä käyttävät myös ulkomailla asuvat pari ystävääni, kun haluavat minuun yhteyden.