Päätin repiä itseni sohvannurkasta ylös.
Ensimmäiseksi tarkistin postin: pelkkiä mainoksia ja laskuja.
Ajattelin lähteä kylän keskustaan virkistäytymään.
Ensin kirjastoon. Koko talosta ei löydy mitään kiinnostavaa. Villasukankudontaa, muita käsitöitä ja aikansa eläneitä dekkareita. Vain yksi varaus noudettavissa. Sekin on tietysti joku ihan kehno.
Siitä sitten kirpputorin oven taakse. Jos vaikka vanhoja esineitä hipelöimällä voisi palata olotilaan, joka on yksinomaan turvallinen. Lappu ovella: liike lopetettu.
Hilasin itseni sitten kahvilaan. Ei perhana, että mansikkaleivokset näyttivät kamalilta ja suklaamuffinsia silmäillessä, meinaa yökkä lentää. Ostin teetä ja croissantin. Ei muuta kuin pihalle istumaan kupin kanssa. Aurinko paistaa ja tuulee niin, että tukka lähtee. Hrr! Join teen ja jätin croissantin pulujen ruuaksi.
Ei muuta kuin autoon ja nokka kohti toista kirpputoria. Siellä oli ovi säpissä, eikä minkäänlaista lappua. No jaa, antaa olla sitten. Ehkä ei ole tarkoitettu, että hiplaan tänään vanhaa kahvipannua ja ihailen pitsiliinoja.
Autoon taas istumaan ja tuulelta suojaan. Ajattelin mitä teen: pollautanko itkun, yökkäänkö, vai rupeanko nauramaan. Painoin kaasua.
Kaupan kautta kotiin. Hyllyiltä juotavaa ja vähän syötävää. Paha olo jatkuu. Yhtään puolituttua ei näkynyt hyllyjen välissä.
Takaisin sohvalle ja pari buranaa huuleen. No ainakin yritin. Käväisin katsomassa normielämää. Jösses miten oli mielenkiintoista.
Ensimmäiseksi tarkistin postin: pelkkiä mainoksia ja laskuja.
Ajattelin lähteä kylän keskustaan virkistäytymään.
Ensin kirjastoon. Koko talosta ei löydy mitään kiinnostavaa. Villasukankudontaa, muita käsitöitä ja aikansa eläneitä dekkareita. Vain yksi varaus noudettavissa. Sekin on tietysti joku ihan kehno.
Siitä sitten kirpputorin oven taakse. Jos vaikka vanhoja esineitä hipelöimällä voisi palata olotilaan, joka on yksinomaan turvallinen. Lappu ovella: liike lopetettu.
Hilasin itseni sitten kahvilaan. Ei perhana, että mansikkaleivokset näyttivät kamalilta ja suklaamuffinsia silmäillessä, meinaa yökkä lentää. Ostin teetä ja croissantin. Ei muuta kuin pihalle istumaan kupin kanssa. Aurinko paistaa ja tuulee niin, että tukka lähtee. Hrr! Join teen ja jätin croissantin pulujen ruuaksi.
Ei muuta kuin autoon ja nokka kohti toista kirpputoria. Siellä oli ovi säpissä, eikä minkäänlaista lappua. No jaa, antaa olla sitten. Ehkä ei ole tarkoitettu, että hiplaan tänään vanhaa kahvipannua ja ihailen pitsiliinoja.
Autoon taas istumaan ja tuulelta suojaan. Ajattelin mitä teen: pollautanko itkun, yökkäänkö, vai rupeanko nauramaan. Painoin kaasua.
Kaupan kautta kotiin. Hyllyiltä juotavaa ja vähän syötävää. Paha olo jatkuu. Yhtään puolituttua ei näkynyt hyllyjen välissä.
Takaisin sohvalle ja pari buranaa huuleen. No ainakin yritin. Käväisin katsomassa normielämää. Jösses miten oli mielenkiintoista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
jees näin se taitaa meidän monen kohdalla olla. melko tavallista liiankin tavallista ja tuttua kuviota.