niin se vain on. Kun ristiriitoja tulee, puolison lapset ei hyväksy ei sitten millään ja aletaan vetää rajoja, ei siinä kovin paljon ole keinoja. Jousta, luovi, ymmärrä, anna periksi, luovu sovitusta, ulkoista itsesi...toisin sanoen ala etsiä itsellesi asuntoa! Muuta pois ja kanna itse vastuu siitä, mistä et ole vastuussa.
Kannattaa tarkoin harkita ja katsoa sen puolison tarkoitusperät, ettet huomaa pian olevasi vain siivooja ja ruuanlaittaja miehelle ja miehen lapsille. Ihmiset on nykyisin hyvin häikäilemättömiä. Ikävä kyllä. Rakkaus unohtuu ja lopulta ..kun et olekaan miehelle mieleen, olet yksin ajatustesi kanssa.
Olen jo masentunut ja se kirjoituksesta varmaan käy ilmikin. Rakkaus on hävinnyt riitoihin ja ihan uskomattomiin tilanteisiin. Toivoytavasti saan elämäni takaisin..nm kevät
Kannattaa tarkoin harkita ja katsoa sen puolison tarkoitusperät, ettet huomaa pian olevasi vain siivooja ja ruuanlaittaja miehelle ja miehen lapsille. Ihmiset on nykyisin hyvin häikäilemättömiä. Ikävä kyllä. Rakkaus unohtuu ja lopulta ..kun et olekaan miehelle mieleen, olet yksin ajatustesi kanssa.
Olen jo masentunut ja se kirjoituksesta varmaan käy ilmikin. Rakkaus on hävinnyt riitoihin ja ihan uskomattomiin tilanteisiin. Toivoytavasti saan elämäni takaisin..nm kevät
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ristiriitoja voi tulla aina, on suhde sitten teinisuhde, ydinperhe, uusperhe tai mitä vain.
On perin ikävää että kirjoitat: Uusioperheessä jää lopulta yksin... rankkaa yleistämistä ja toki ymmärrän että sen taustalta löytyy oma pettymys.
Aina tulee muistaa että lapset on aina lapsia, ja jos vanhemmat eivät puutu epätoivottuun käytökseen niin lapset osaa todella olla julmia.
Jos perhe-elämä ei ole mitä haluat, nosta kissa pöydälle, puhu miehen kanssa, kerro tunteesi ja ilman muuta se että haluat erota jos sille tuntuu.
Elämä on liian lyhyt että sitä kannattaisi tuhlata onnettomaan elämään, sillä perusteella minäkin aikoinaan erosin lapseni isästä. Ja nyt olen onnellinen, ollut jo seitsemän vuotta, uusperheessä.
tsemppiä
Tämä on vain mun näkemys ja vain tästä tilanteesta. En tiedä mitä on asioiden takana. Kun "kaikki on hyviä kavereita keskenään " ei onnistukaan, on neuvot vähissä.
Itseään alkaa helposti syyttämään, mitä teen väärin. Ja jos puolisokin syyttää, ei tilanne siitä parane. En anna hevillä periksi, haluan oikeutta itsellekin.
Mikä on lapsilta epätoivottavaa käytöstä. Sekö että ei jaksa hyväksyä erossa menetetyn isän tai äidin tilalle uutta suhdettasi, jonka vain sinä olet itsellesi valinnut, omien pyytteittesi täyttämiseen. Lapsille hän on ventovieras, ja monesti myös sinun poissa ollessasi varsin pahakin. Heillä on suunnaton ikävä etäisäänsä tai äitiänsä.
Lapsilla on paha olla, hekin masentuvat, mutta mihin he pienet lapsesi voivat paeta, ei minnekään. Pakotat mahdollisesti heidät tämän uuden suhteen pyyntöjen mukaisiin asioihin.
Lapsi käyttäytyy varmasti vain pahasta voinnistaan johtuen niin, että se voi tuntua epätoivotulta, mutta sen pitäisikin olla sinulle merkki lapsen hädästä.
Kumpa jaksaisit olla lastesi kanssa nyt vain enemmän ja leikkiä ja puhua ja pitää sylissä. Lapsen kanssa pitää puhua vain lapsen ymmärtämisen tason mukaan ei aikuisen vaatimusten mukaan.
Pyydän tarkkailemaan tilannetta, mitä tapahtuu kun olet itse poissa paikalta, kuinka tuo uusi suhteesi silloin lapsiasi kohtelee, vika saattaakin löytyä aikuisesta useimmiten. Jos huomaat lapsiesi kärsivän, älä jätä heitä tämän uuden henkilön kanssa koskaan. Varmasti on lapsilla ollut entisessä elämässä paikkoja, joissa he ovat olleet ja tuntevat olevansa turvassa, joten pakon edessä pyydä sieltä lapsille paikka siksi ajaksi, varmasti paljon helpompaa itsellesi.
Usein syy löytyy uusiosta itsestään, mutta ei myönnä sitä. Hän kun tuppaa puuttuman miehen ex perheen elämään kuin kuuluisi siihen perheeseen, mutta ei kuulu. Kenenkään ei pidä lähtä srokkimaan toisten perheitä vaikka viahisi yli kaiken ja pelkäsi ex vaimoa ja lapsia,niin parasta olisi jättää heidät omaan rauhaan.
Meillä sanoin heti miehelle että yhtään naista et tuo meille, emmekä me halua ikinä tulla sille naiselle kylään. Lapsia ei saa viedä yhdenkään naisen haukuttavaksi, ei ole kyllä vienytkään, onneksi. Laitoin heti pelin poikki. Mies kunnioittaa meitä niin paljon, ettei ole koskaan tuonut naisiaan meille, tai pyytänyt meitä sille naiselle kylään. Emme kyllä menisikään.
Voin sanoa, että tämä täysi kielto olla missään tekemisissä miehen suusiennaisten kanssa, on meidän perheelle ollut todellinen lottovoitto. Asiat ovat niin hyvin, että paremmin ei voisi olla. Ei ole tarvinnut pelätä lasten puolesta, että kukaan haukkuu tai estää siää tapaamasta. Enkä olisi kestänyt sitä että en tuntisi lapsiani enää enkä voisi jutella heidän kanssan, jos olisivat muuttaneet isän ja hänennaistensa kanssa. Olisin menettänyt tahtomattani lapseni joita varten olen.
Mutta onneksi lapset valitsi minut, eikä koskaan halua olla isän naisten kanssa missään tekemisissä, siinä olisi minun äitiyteni kärsinyt suuren kolauksen, sillä niin paljon olisi se hävettänyt, että en olisi enää halunnut nähdä lapsiani, ja olisin poistunut heidän elämästään raskain sydämin.
Olisipa minullakin ollut täyskielto miehen tyttären elämään. Ei olisi tarvinnut saada taas perjantaina haukkuja siitä etten ole tarpeeksi ajoissa kotona ottamassa penskaa vastaan, kun kerran tiesin hänen tulostaan. Olin käyttämässä lääkärissä poikaamme. Sehän ei äipälle selitykseksi riittänyt vaan hän katsoi asiakseen taas kerran haukkua lutkaksi ym. Perhana vieköön olen ollut 12 vuotta lapsenlikkana tuolle tytölle isän ollessa reissuhommissa ja äitinsä viettämässä laatuaikaa miesystävänsä kanssa. Nyt se sitten tuli mitta täyteen. Teen itselleni täyskiellon.
Meillä on täysi kielto ex miehen ja ex isän naisten tuloon meille ja lapsetkaan eivät saa vierailla isän luona silloin jos siellä on naisia ollut. Ei koskaan, se on ehto miehelle. Minä en ole koskaan halunnut ottaa syytä niskoille, että lapsemme saavat huonoa esimerkkiä tai heitä haukutaan vieraan ihmisen toimesta.
Nyt voin puhtain sydämin olla lasten onnellisuuden takana, kun kielsin ex miehen naisten tulonmeille ja olemaan lastemme lähellä, siihen emme lähteneet koskaan mukaan.
Emme ole voineet käsittää, miksi ex miehen naisten pitäisi meillä vierailla, tai tapailla minuta ja lapsia? Miksi ihmeessä? Emme mekään ole koskaan menneet niille naisille kylään.
mitä! exän nainen tulisi sun luokse, miksi! Miksi se olis kiinnostunut susta mielenvikaisesta hullusta naisesta ja sun hulluista lapsista, jotka olet yhtä hul luiksi opettanu, kun itekin olet.
Kuvitteletko et olet niin mielenkiintoinen persoona et sua tullaan pällistelemään sun kotiisi, noin ajattelee vain täyshullu ihminen.
Jos minä olisin sun exäsi naikkonen, niin kiertäisin kaukaa sun ja sun penskojesi huushollin. En tosiaanka haluis olla sun kanssa missään tekemisissä.
Sulla on ihan sairas perhe, eikä sitä voi perheeksi sanoa vaan mielisairaalaksi.
No jos ne naiset haluisi meidän lapset nähdä ja minut. Miten muuten? Et kai kuvittele että me menisimme hänelle??? Mutta ei kyllä tuu meillekkään, meiiä on täys kielto siitä, että emme ala ystäviksi ex miehen naisten kanssa.
Mekin kierrämme hyvin kaukaa ex miehen naiset, emme ole koskaan heitä nähneet, emmekä siis heitä kaipaa, ihmettelemme syvästi sitä, miski toiset äidit niin innokkassti lähettävät lapsensa ex miehen naisten luokse? Emme vi ymmärtää, meille ei tulisi mieleenkään. En ole koskaan uskaltanut ja luottanut siihen toimintaan.
Jos sinä niin sanot että yh äidit ovat lapsineen mielisairata niin sitten ne on. Onko isät myös?? Vai onko he sankareita?
Toihan on jo isän kiristystä ettei saa tavata lapsiaan jos toinen nainen on paikalla. Täytyy olla aika itsekeskeinen ajattelumaailma tai sit oot muuten vaan jotenki suistunu pois raiteilta. Kukaan ei voi kieltää ketään tapaamasta toista, paitsi jos nyt sattut olemaan niin katkera erosta ja exälläs näyttää menevän hyvin toisen naisen kanssa ettet sitä kestä. Siis herää nyt jo siitä pienestä saippuakuplasta jossa kaikki pyörii sun ympärillä, koska se kupla puhkeaa jossain vaiheessa kuitenkin.
Itse aikoinaan kun erottiin niin pyysin ex miestä tuomaan naikkosesa näytille jotta tiedän millainen ihminen lasten kanssa myös viettää aikaa silloin kun lapset isällään olivat enkä kadu sitä yhtään. Ystäviä meistä ei koskaan tule, mutta kahvit voidaan samassa pöydässä juoda ilman mitään kireyttä. Jos ei aikuiset voi keskenään tulla toimeen niin onko silloin lasten hyvä olla? Onko susta oikein että pimität lapsilta isälle tärkeän toisen ihmisen? Koska ajan myötä varmasti jos exälläs on vakava suhde sen toisen naisen kanssa niin lapses tulee myös hänet tapaamaan ja sitä et pysty edes sinä estämään millään tavalla, vaikka kuinka koittaisit.
Eihän kukaan täyspäinen nainen halua sua ja sun penskojasi nähdä, ainakaan teillä susta ne ei ole kiinnostunut pätkääkään, nehän oli alunperin kiinnostuneita sun exästäsi, kun se liikkui vapaana sinusta, eikä monia kiinnosta sun penskasikaan ja, jos se exäsi on vielä valistanut naistaan sinusta, niin eheii ole pelkoa et sua ja lapsia haluu nähdä.
Saat olla ihan omassa rauhassa.
Ei kaikki yh äidit ole sairaita, vaan sinä ja sinun sairastuttamasi lapset.
Sun exsäsi on kyllä sankari kun on susta eroon päässy, lapsensa hän olis halunnu tavata, mutta sen sinä estit itsekkäällä kostonhalulla exällesi, ja vain sun lapsesi siitä kärsi. Sinä luulet olevasi voittaja, mutta aika näyttää kuka on se todellinen voittaja.
Tiedätkö mitä marttyyrillä tarkoitetaan?
Jos sinä niin sanot että yh äidit ovat lapsineen mielisairata niin sitten ne on. Onko isät myös?? Vai onko he sankareita?
Puhuttiin Lissu VAIV sinusta ja VAIN sinun perheestäsi, ei muista....
heh heh, taitaa "ydinperheen äidin" todellisuus olla jotain muuta, exykkiä on kielletty tunkemasta kärsäänsä toisen perheen asioihin, ja sitten on exykkä kiristänyt lapsella. Lapsiparka on isänsä menettänyt, ihan niinkuin exykki halusikin, "lapsen edusta" viis, exykän etu menee aina ylitse muiden.
..heh heh vaan.. taidat olla aika katkera ihminen. Jos sinä olet joutunut lapsensi antamaan vieraalle ihmiselle, niin se on sun asia, mutta meillä ei lapsia heitellä kuin mollamaijaa paikasta toiseen, eikä aikuisten omilla asioilla heitä kiusata.
Minulla on ihana ydinperhe myös: Minä lapseni, avomieheni hänen lapsensa, ihanaa olla ydinperheellinen
Olen pahoillani lasten ja exän puolesta, mitä he käyvät läpi parhaillaan.
Meillä ei onnistuisi. En ikinä ole suostunut siihen, että lapsillamme pelataan ja heitä heitellään paikasta toisen. Siksi olemmekin niin ainut laatuisia ja meillä on ihana ydinperhe.
Mutta jokainen tavallaan.
Meidän ydinperheeseen kuuluu vain lapset, minä ja meidän suku sekä exän suku! Mieskin kuuluu, mutta ei hänen naiset, anoppikin on onnellinen että poika on pitänyt uudet suhteet piilossa.
Miten tuo kirjoittaja aina vaan jaksaa ja jaksaa ja jaksaa?! Sama tuttu tarina joka ketjussa, yleensä vielä useampaan kertaan.
Niin ja kannattaisiko tarkistaa jostain tuo ydinperheen määritelmä, taitaa meinaan kirjoittajalla olla käsitteet jokseenkin sekaisin.
Se on lissu ja lissu on tosi sairas, ei häntä tarvi tosissaan ottaa hän on jo vuodesta -04 toistanut tätä samaa mantraa..
Hei aloittaja! Tuntemuksesi kuulostavat tosi tutuilta, itselläni on välillä samanlaisia ajatuksia ja olen samassa elämäntilanteessa. Jos huvittaa, niin jutellaan sähköpostitse?:) Tässä osoitteeni: [email protected]