Koiran lopetus

Itse viime vuonna ihmettelin mistä sain kyvyn ajatella järjellä kun tuli hetki jolloin päätös piti tehdä. Ehkä ne järkevät päätöksetkin lopulta kumpuavat rakkaudesta koiraa kohtaan. Ajattelin vain etten halua koirani kärsivän turhia tutkimuksia ja ehkä kipuja vanhoilla päivillään. Se oli ollut maailman paras ystävä ja nyt oli minun aika antaa kaverin lähteä. Ei koira ymmärrä miksi nukutellaan, leikkaillaan ja annetaan pillereitä. Sille kivut ovat ainoastaan kipuja eikä se osaa ajatella että kohta saa särkylääkkeen ja kipu helpottaa.

Itselläni oli pakko hankkia toinen koira kuukausi sen jälkeen kun vanhus oli mennyt. Tuntui että sekoan jos en saa lähteä koiran kanssa kävelemään. Yksin lenkkeily on tylsintä mitä tiedän. Pentu helpottaa hieman tyhjän kämpän tuskaa, mutta kyllä ikävä vanhukseen säilyy, ei kuitenkaan ehkä niin viiltävänä.
Tiedän monia jotka eivät uutta koiraa uskalla enää ottaa koska pelkäävät jo valmiiksi sen menetystä.

Ainoat lohdutuksen sanat sinulle ovat että olet varmasti pitänyt koirasta hyvää huolta ja osoitat myös sille uskollisuutesi päästäessäsi sen menemään kaikkien niiden kipujen keskeltä joita se ei ymmärrä ja saavat sen ehkä masentuneeksi aikaa myöden.

Itku muuttuu lopulta haikeudeksi, vaikka tämä saattaa lattealta kuulostaa tällä hetkellä :(

Paljon voimia sinulle.

Siinä vaiheessa, kun itse tajusi, että ei tuo oma koira enää hyvää koiran elämää pysty elämään, niin oli tavallaan lohduttavaa ajatella, että koiran pystyi päästämään kärsimyksistään. Kyllä siinä kuitenkin piti itsensä ensin henkisesti kasata ennen kuin soitti ja varasi lopetusajan.

Kamalaahan se tietysti oli, kun 13 vuotta kaverina ollut, ei enää ollutkaan ovella vastassa kotiin tullessa ym. Arkirutiinit muuttuivat täysin.

Menetys on aina menetys, mutta koiran parasta pitää ajatella silloin, kun sairaudet ja vanhuuden vaivat alkavat käydä ylivoimaisiksi. Koiran eutanasia on yksi osa koiran omistamista.

Meilläkin saattaa tuo olla edessä ensi viikolla. 9-vuotias koiramme sairastaa munuaisten vajaatoimintaa joka on vetänyt hänet ihan loppuun. Saattaa oksennella päivittäin, on todella väsynyt ja jalat alkavat pettämään.
Pelkään etten pysty tekemään sitä päätöstä tarpeeksi ajoissa, koska ajatus on kammottava. Näen kuitenkin, että koiramme alkaa voimaan huonosti eikä ruokakaan maistu. Järki siis sanoo, että kannattaa, tunnepuoli ettei vaan pysty vielä.

Paljon voimia sinullekin!

Koskaan ei vanhaa koiraa voi lopettaa liian ajoissa - sen sijaan moni lopettaa liian myöhään.

Meillä oli perheessä nivelrikkoinen kultainennoutaja, 9-vuotiaana aloitettiin säännöllinen lääkitys nivelrikkoon ja tällöin jo eläinlääkäri sanoi, että ei ole enää kovinkaan paljoa aikaa tuolla koiralla jäljellä ja koiran vointia kannattaa tarkkailla.

Vauhti hidastui niin pikkuhiljaa, että viikkoa vaille 11-vuotiaana aamupissalle koiraa päästäessäni huomasin takapihan oven edessä kirkasveristä p*skaa ja veriset oksennukset. Maha oli sitten kipulääkkeiden vuoksi pettänyt ja heti tuon tajuttuani tajusin myös miksi koiran ruokahalu oli pikkuhiljaa heikentynyt. Ei kun koiraa lekuriin pikapikaa, kävellen.

Matkaa vajaa kilometri ja ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen tuo elukka veti hihnassa koko matkan ja ravasi kiireen vilkkaa. Itse siinä sitten hölkkäsin perässä ja olin tukehtua itkuun. Tiedä sitten ymmärsikö tuo koira, että lähtö tuliee nyt, vai muistiko se, että eläinlääkäristä oltiin useasti käyty hakemassa helpotusta kipuun.

Meillä oli lopetusaika varattuna kuukauden päähän, jos oltaisiin oltu vähemmän itsekkäitä, niin koiran ei olisi tarvinnut oksentaa mahaansa pihalle ja kärsiä sitä viimeistä päiväänsä. Mutta kun kyllähän se vanhus vielä yhden mökkireissun jaksaa... Ei jaksanut ja luojan kiitos ei oltu reissussa silloin, kun koiralla kunto petti.

Jatkossa meillä lähtee koirat vehreämmille metsästysmaille ennen, kun tilanne pääsee noin pahaksi. Se on vaan niin pirun vaikeaa päästää irti ennen kun on pakko. Ja koiralle se olisi parempi, että päästettäisiin vähän ennen, kun kunto romahtaa.

Teet oikean päätöksen! :)
Minusta omistaja rakastaa silloin lemmikkiään todella kun pystyy tekemään
myös päätöksen lopettamisesta jos tilanne sellaista vaatii.
Rakkaasta eläimestä luopuminen ei ole koskaan helppoa, aika parantaa kuitenkin haavat. Surulle pitää antaa aikaa ja itkeä saa niin paljon kun tahtoo, se helpottaa ja puhdistaa oloa jonkun verran.
Kun menetin rakkaimman, elämäni kissan vannoin että en ikinä enää hanki kissoja. Meni kaksi vuotta kunnes pystyin taas ajattelemaan uuden kissan ottamista. Anna itsellesi aikaa käsitellä surua. Kirjoita, piirrä mikä ikinä auttaakin sinua parhaiten toipumaan surusta ja käsittelemään sitä.
Paljon voimia sinulle!

Eläinlääkäriin olimme eilen yhteydessä ja hän oli sitä mieltä, että haluaa vielä kokeilla tätä yhtä lääkettä. Jos tämä ei auta mitään teen sen raskaimman päätöksen :/

Voimia sinulle toivottavasti lääke auttaa.
Älä kuitenkaan pitkitä koiran lopetusta jos tuntuu että lääke ei auta.
On raskasta luopua rakkaasta lemmikistä mutta vielä raskaampaa on katsoa
kun lemmikki kuolee käsiin.

Koiralleni tuli seitsemän kuukauden iässä äkillisesti kovat kivut illalla. Vein lääkärille aamuyöllä ja eläinlääkäri totesi, että koirani oli parantumattomasti sairas. Koirani nukutettiin ikiuneen kärsimyksen välttämiseksi. Varhain aamulla hautasimme koirani pihallemme.
Kokemus oli raskas. Tuntui, etten pääse sen yliste. Tuosta on aikaa jo yhdeksän kuukautta. Päätin kuitenkin, että koirani elämällä täytyi olla jokin tarkoitus. Löysin tarkoituksen tarjoamalla kodin viisivuotiaalle huonosti kohdellulle koiralle, joka tuli luoksemme eläinsuojelun kautta puolitoista kuukautta koiramme kuoleman jälkeen. Tuo koira on auttanut minua ja toiminut terapeuttina surussani. Nyt voin jo hymyillä, uusi kultani on auttanut minua eteenpäin elämässä. Vieläkin on haikeita hetkiä, mutta onneksi minulla on nyt ystävä, jota saan rakastaa ja joka rakastaa minua.

Koiravanhus 15 v. Sydänvika, dementia, puhtaanapidon vaivat - tekee kaikkea sisälle, allergiaa, nestettå kertynyt keuhkoihi, kävely hankalaa, vaeltaa yöt, nukkuu päivät.. Lääkkeillä voi kuulemma parantaa koiran elämänlaatua muutaman viikon tai puoli vuotta, mutta ei sairauksia. Ollut koko elämän terve,viimeistä vuotta lukuunottamatta. Päätös tehty vanhan herran päästämisestä sateenkaarisillan toiselle puole. Ikävä on jo valmiiksi, mutta rakkaus koiraa kohtaan käskee käyttämään järkeä koian elämän pitkittämisen sijasta. Toivon, että olen mielummin ajoissa, kuin myöhässä