omaan taloon

Meillä koira pentuna tutustutettiin naapureihin niin, että he tulivat meidän pihallemme koiraa tapaamaan. Sovimme myös naapureiden kanssa, että jos koira tulee heidän pihoilleen huomiota kerjäämään (pitää kovasti naapureista ja ihmisistä ylipäänsä ja ryntäsi alkuun pentuna silloin tällöin naapuriin tervehtimään), ovat niin kuin koiraa ei olisikaan, eivät anna sille lainkaan huomiota. Näin se pian oppi siihen, että naapurista ei huomiota saa, eikä sinne ryntäillyt. Vielä nykyäänkin jos naapurit haluavat koiraa silitellä se tapahtuu vain silloin kun tapaamme talojemme ohi menevällä tiellä (eli kun olemme koiran kanssa lenkillä) tai sitten he voivat tulla käymään pihallamme koiraa moikkaamassa. Edelleenkään se ei naapurien pihoilla saa itselleen huomiota (meillä ei siis ole aitaa kumpaankaan sivunaapuriimme, joten se sinne kyllä pääsisi jos haluaisi, mutta ei mene, koska ei ole kiinnostava/mukava paikka).

Aloittajalle sen verran, että koiralla muuttuu asuinympäristö aika lailla täysin. Tulee paljon uutta nähtävää, kuultavaa ja haisteltavaa. Ei siis mikään ihme, että koira alkuun reagoi ympäristöönsä ja vähän kaikkeen siinä muuttuvaan (ohikulkijat, naapurit jne), mutta se tottuu kyllä pian. Kun vain pidätte tietyn linjan sen suhteen mitä saa ja mitä ei saa tehdä, niin kyllä se siitä. Jos tontin ohi menevä tie on mielestäsi haaste, etkä luota koiran pysymiseen pihassa, kannattaa aidata koko piha. Tai sitten pitää koiraa vapaana pihalla vain kun siellä itse sen kanssa ja pystyy pitämään sitä silmällä ja sen poissa tieltä.

Voi siinä ohjeessani olla tuokin riski. Koiran persoonahan sen asian viimekädessä ratkaisee. Hain nopealla tutustuttamisella sitä, että koira mahdollisimman nopeasti hoksisi naapurit mukaviksi immeisiksi. Nk. ensivaikutelma on tärkeää koirallekin. Ja ei niitä namuja kannata jokaisella treffaamisella tarjota. Tarkoitin lähinnä sitä ekaa kertaa. Omat koirani ei kyllä naapuriin ryntää vaikka siellä niitä vierailujen aikana hyvänä pidetäänkin ja pastilleja tarjotaankin.

""Omalla pihalla pysyminen opitaan usein pikkuhiljaa."...Omalla pihalla pysytään kun on aitaus. Muuten koira on käskyn alla"

Tuo meni hieman ohi. Ja taisi mennä hieman ohi tuo avaajan ensimmäinen kappalekin, kun sen toiseen kertaan luin.

Ensinnäkin,kuten c.f sanoi,niin ainut varma tapa on pysyä pihalla,aitaaminen.Kaikki muu on riskin ottoa koiran ja joskus myös muitten kustannuksella.

Itse lähtisin heti kättelyssä siitä,että koiralla ei ole mitään asiaa naapuriin ( heti esto).
Naapureille myös sanottaisiin,etteivät he huomioi koiraa mitenkään omalta puoleltaan.
Myöhemmin,JOS koirakohtaisesti on sopivaa,niin voi rauhallisesti vaikka tervehtiä,mutta ennen ei kannata,kunnes piha on aidattu,ettei turhaan tule liikaa ärsykkeitä.
Jos koira on avoin ja itse halutaan,niin voi tutustua tontin ulkopuolella.Ja siinäkin auttaa,jos koira on valmiiksi opetettu,että vain luvalla tutustutaan.

Haukkumiseen minulla on ihan simppelisti ollut se,että meillä ei ole sallittu tyhjän louskutus. Eli siitä aletaan heti kieltämään,vaikenemisesta palkitaan ja kehutaan.Pihalla myös ollaan harjoiteltu,eli kun jos näyttäisi tulevan tilanne,että koira mahdollisesti tekisi mieli haukkua,nin otetaan heti ennen toimintaa mielenkiinto pois ja palkitaan hiljaa olemisesta.