..vai anteeksianto ?
Jos kumppanisi kurkkii aidan toiselle puolelle, niin annatteko kiinni jäämisen jälkeen palata nöyränä kotiin vai vaihdatatteko lukot ?
Jos kumppanisi kurkkii aidan toiselle puolelle, niin annatteko kiinni jäämisen jälkeen palata nöyränä kotiin vai vaihdatatteko lukot ?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Riippuu kyllä ihan tilanteesta ja tekijöistä sekä olosuhteista. En heti ensimmäisenä näyttäisi ulko-ovea. Parasta kai olisi kuunnella selitys ja miettiä, mikä olisi tarpeeksi hyvä hyvitys. Jos miehelläni olisi kakkossuhde avioliittomme rinnalla, sitä en millään muotoa hyväksyisi sillä se pettäminen on liian tarkoitushakuista ja oikeasti loukkaavaa.
Yksi syrjähyppy ei maailmaa kaataisi, saattaisipa olla ettei edes hetkauttaisi. Mahdollinen toinen kerta olisi sitten jo ihan eri asia.
Olen itsekkin aikonani haksahtanut vieraaseen ja sillä töppäyksellä ei ole ollut mitään merkitystä, ei ennen eikä jälkeen, oli vain sellainen hetken hurmio, eikä edes hyvä.....
Jos niin alkaa kiinnostamaan ruoho aidan toisella puolella niin saa mennä menojaan. Nuorempana ymmärsin liikaakin. Nyt vanhempana asiaa nähneenä ja kokeneena en enää hyväksyisi mitään kommervenkkejä.
Jos ei pysty sitoutumaan niin sitten ei.
Jos ois yhteinen lukko ;) Tosi paha kysymys, jos kumppanilla pidempiaikaisesti ois synkannu hyvin jonkun kans, ja sitte mentäis pidemmälle. Ei yhteistä tulevaisuutta sen jälkeen.
Yhden illan kapakka -tuttavuus vois olla vähä eri asia, mutta ei kaikkea voi laittaa humalan piikkiin.. ei kait se edes onnistu silloin ;)
Eli luotamus ainakin sais pahan kolauksen, ehkä lopullisen.
Merkit ovat taas näkyvissä, tällä kertaa en ole huomaavinani oireita. Annan petturin ihan rauhassa edetä valitsemallaan polulla. Heti saatuani varmistuksen aavistuksilleni pakkaan hänen tavaransa ja nostan ne oven ulkopuolelle .
Muuan kaveri tuli aikoinaan kotio reissultaan ja ihmetteli pimeessä eteisessä, et mitä nää jänikset on.
Pimeessä hohti valkeaa pitkillä korvilla.
Ne oli hänen kamppeensa, vaimo oli laittanu ne valmiiks muovipusseihin...
Kokemuksesta voin sanoa, että joka pettää kerran pettää sen jälkeenkin, ei siinä anteeksiannot auta, päinvastoin lisää pettämishaluja, joten minä ainakin pistän kerrasta pihalle.
Onko parisude rakennettu paneskelun varaan ? Luulisi siinä jotain tärkeämpääkin olla perustana .
Missäs kohtaa aloituksessa oli (vain) paneskelusta puhe?
Kyllähän se niin on, ettei parisuhteessa elämisestä tule mitään, jos oma kumppani ei kelpaa tai riitä.
Jaa jaa, vaikeampi paikka.
En sin ehken pitäis kysyä mikä suhteessa mättää jos pitää vieraisiin lähteä.
Sillä jo sihminen on tyytyväinen suhteeseensa, ei sillä ole mitään hinkua potkia aisan yli.
Jotain puuttuu jos jompikumpsiu häippäsee vehremmille niityille...
Ihmissuhteet on kovan työn ja sovittelun takan, ei ne lankee kelleen tosta vaan...
Kurkkiminen vai toteutus?
Kurkkimisessa ei ole mitään pahaa.
Pikemminkin päin vastoin.
Jos se menisi toteutukseen niin matot leikaantuisivat halki heti.
Parisuhteemme on perustunut, ja perustuu ehdottomaan luottamukseen kaikissa tilanteissa.
Luottamuksen pettäminen olisi törkeä loukkaus pitkäaikaista kumppania kohtaan.
"Luottamuksen pettäminen olisi törkeä loukkaus pitkäaikaista kumppania kohtaan."
Aivan. Miksi sitten ylipäätään olla yhdessä jos pitää aidan yli pomppia? Eikös ole silloin sama olla erillään niin saa pomppia ihan luvan kanssa. Silloin on sama asuuko kimppakämpässä kavereina vain molemmat omissa osoitteissa.Sanoisin jotta rehellisyys ennen kaikkea, meni miten meni. Valehteleminen ja salailu selän takan loukkaa enemmän kuin itse "vehtailu".
Me ihmiset olemme niin erilaisia, se minkä toinen kokee luvalliseksi ja ei näe mitään pahaa, toinen kokee pettämisdenä.
Olen ollut suhteessa, jossa toinen henkilö " petti ". Vaih yhden illan juttu ja ainoa sellainen, hän ilmoitti. Annoin anteeksi ja sitten yritimme jatkaa liittoa uudelleen, mutta kun se luotto meni niin se meni. En pystynyt enää uskomaan ja luottamaan häneen.