Me alkujaan rakastettiin toisiamme, oltiin tekemään mitä tahansa toistemme puolesta. Meillä meni hyvin, syötiin kauniissa kynttilän valossa sushia ja punkkua, vain parasta. Ajattelimme koko ajan toisiamme, siinä päivät pitkät menivät.
Mutta pian tapahtui jotain, joka erotti meidät toisistamme, emme sitä tunnustaneet koskaan toisillemme. Rakkaus sydämistämme oli haihtumassa tuuleen, ketkä rakkautemme saivat, minne tuuli sen vei? Ja kohta oli jo hyvästien paikka, pakkasin mä tavaroitani kyyneleet samalla valuen poskipäitäni myöten. Jäi kyynellammikko pieni lattialle hyvästiksi eksälleni, liekö sitä huomannut. Haihtunut on pois, kuten minä hänen hellästä huomastaan. Ehkä seuraavassa elämässä yritämme uudelleen, kenties rakkaus säilyy.
Mutta pian tapahtui jotain, joka erotti meidät toisistamme, emme sitä tunnustaneet koskaan toisillemme. Rakkaus sydämistämme oli haihtumassa tuuleen, ketkä rakkautemme saivat, minne tuuli sen vei? Ja kohta oli jo hyvästien paikka, pakkasin mä tavaroitani kyyneleet samalla valuen poskipäitäni myöten. Jäi kyynellammikko pieni lattialle hyvästiksi eksälleni, liekö sitä huomannut. Haihtunut on pois, kuten minä hänen hellästä huomastaan. Ehkä seuraavassa elämässä yritämme uudelleen, kenties rakkaus säilyy.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hieno runo :)
Käärme
salakavala
luikerteli polullemme
lipoi kieltä lipevää
harha askeleen otti
rakkaani
eksyimme toisistamme
kyynelten meri hukutti
rakkauteni
matkustin
uuteen maailmaan