Itsetutkiskeluun on syytä, sillä Suomea enemmän lulkiset menot nousivat vain Irlannissa.
> Punakallio 2011
Suomen hopeasija säikähdyttää
Päivitin jokin aika sitten Veronmaksajien internet-sivuille tilastoja eri maiden julkisista menoista. Suomen sijoitus vuodelta 2009 pysäytti.
Tilastojen mukaan Suomen julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen olivat Euroopan toiseksi korkeimmat. Hyvin harva on kuitenkaan noteerannut Suomen nousua menotilaston hopeasijalle.
Julkiset menot ovat rahaa, jonka valtio, kunnat ja sosiaaliturvarahastot käyttävät yhteiskunnan ylläpitämien palvelujen tuotantoon ja tulonsiirtoihin. Julkisia menoja ovat esimerkiksi julkisesti rahoitetut terveyspalvelut, eläkkeet, valtionvelan korot ja yhteiskunnan rakenteiden ylläpito.
Kun julkiset menot suhteutetaan maan bruttokansantuotteeseen, saadaan mittari, jolla voidaan vertailla eri maiden julkisen sektorin laajuutta. Julkisten menojen tason ohella voidaan puhua myös menoasteesta.
Julkisten menojen taso Suomessa on jo usean vuosikymmenen ajan ylittänyt EU-maiden keskiarvon. Korkeimmillaan menot olivat 1990-luvun alun lamassa, kun menoaste nousi kolmessa vuodessa reilusta 48 prosentista noin 65 prosenttiin. Tällöinkin Suomi oli eurooppalaisessa vertailussa toinen, sillä kärkipaikkaa piti hallussaan Ruotsi. Laman jälkeen menoaste tippui hitaasti lamaa edeltäneelle tasolle. Viime vuosina Suomen sijoitus on eurooppalaisessa vertailussa vaihdellut viiden ja kahdeksan välillä.
Vuonna 2009 menoaste ampaisi siis jälleen Euroopan kärkeen, kun julkisten menojen osuus bruttokansantuotteesta kohosi edellisvuoden 49 prosentista reiluun 56 prosenttiin. Suomea anteliaammat menot olivat vain Tanskassa. Muita korkean menoasteen maita olivat Ranska, Ruotsi, Belgia ja Kreikka.
Menoasteen dramaattisen nousun taustalta löytyy kuitenkin teknisiä syitä. Lama-aikoina julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvavat automaattisesti, kun talouskasvu heikkenee eli bruttokansantuote pienenee. Jos esimerkiksi julkiset menot olisivat pysyneet vuonna 2009 edellisen vuoden tasolla, niin pelkästään toteutunut bruttokansantuotteen supistuminen olisi nostanut menoasteen reiluun 53 prosenttiin.
Julkisille menoille on lisäksi luonteenomaista se, että tietyt menoerät kasvavat lamavuosina automaattisesti. Työttömyyden nousu esimerkiksi kasvattaa julkisia menoja, vaikka menojen lisäyksestä ei tehtäisi yhtään uutta päätöstä.
Automaattisten tekijöiden ohella julkista kulutusta saatetaan lamavuosina myös tietoisesti pönkittää. Valtio voi esimerkiksi aikaistaa julkisia rakennushankkeita ja tukea siten kotimaista kysyntää. Tai valtio voi lisätä työllisyysmäärärahoja ja estää työttömyyden lisääntymistä.
Menoelvytystä hyödynnettiin tuoreimmassa taloustaantumassa laajasti ympäri maailmaa. Valtiovarainministeriö on arvioinut, että Suomen tietoinen menoelvytys vuonna 2009 oli noin kahden BKT-prosenttiyksikön mittaluokkaa. Valtaosa tästä oli kertaluonteista.
Menotilaston hopeasija säikähdyttää, mutta onhan vastaavasta asetelmasta ennenkin selvitty. Paraneva suhdannetilanne ja väistyvä elvytys tulevat laskemaan vähitellen menoastetta. Tähän suuntaan viittaavat ennakkotilastot vuodesta 2010. Niiden mukaan menoaste oli laskenut yhdellä prosenttiyksiköllä 55 prosenttiin.
Julkisten menojen paisuminen tuoreimmassa taloustaantumassa on kuitenkin vakava paikka. Itsetutkiskeluun on syytä, sillä Suomea enemmän julkiset menot nousivat vain Irlannissa. Jopa Islannissa, Latviassa ja Liettuassa menot nousivat maltillisemmin. Erityisen haastavaksi asetelman tekee väestön ikääntyminen, joka asettaa menoasteelle tulevaisuudessa omat nousupaineensa.
Julkisen sektorin menojen karsiminen rajuilla leikkauksilla olisi tässä vaiheessa kuitenkin ylireagointia. Jo pelkästään julkisten menojen kurissa pitäminen vaatii rohkeutta ja rakenteellisia uudistuksia. Siihen meidän on kuitenkin tähdättävä. Ratkaisevaan rooliin julkisen sektorin kestävyydessä nousee myös jaettava kakku eli talouskasvu. Sen ohella tarvitaan toki taloustilastojen ulkopuolista inhimillistä toimintaa, joka lujittaa välillisesti sekä talouskasvua että julkisen sektorin kestävyyttä.
Pääekonomisti Punakallio
> Punakallio 2011
Suomen hopeasija säikähdyttää
Päivitin jokin aika sitten Veronmaksajien internet-sivuille tilastoja eri maiden julkisista menoista. Suomen sijoitus vuodelta 2009 pysäytti.
Tilastojen mukaan Suomen julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen olivat Euroopan toiseksi korkeimmat. Hyvin harva on kuitenkaan noteerannut Suomen nousua menotilaston hopeasijalle.
Julkiset menot ovat rahaa, jonka valtio, kunnat ja sosiaaliturvarahastot käyttävät yhteiskunnan ylläpitämien palvelujen tuotantoon ja tulonsiirtoihin. Julkisia menoja ovat esimerkiksi julkisesti rahoitetut terveyspalvelut, eläkkeet, valtionvelan korot ja yhteiskunnan rakenteiden ylläpito.
Kun julkiset menot suhteutetaan maan bruttokansantuotteeseen, saadaan mittari, jolla voidaan vertailla eri maiden julkisen sektorin laajuutta. Julkisten menojen tason ohella voidaan puhua myös menoasteesta.
Julkisten menojen taso Suomessa on jo usean vuosikymmenen ajan ylittänyt EU-maiden keskiarvon. Korkeimmillaan menot olivat 1990-luvun alun lamassa, kun menoaste nousi kolmessa vuodessa reilusta 48 prosentista noin 65 prosenttiin. Tällöinkin Suomi oli eurooppalaisessa vertailussa toinen, sillä kärkipaikkaa piti hallussaan Ruotsi. Laman jälkeen menoaste tippui hitaasti lamaa edeltäneelle tasolle. Viime vuosina Suomen sijoitus on eurooppalaisessa vertailussa vaihdellut viiden ja kahdeksan välillä.
Vuonna 2009 menoaste ampaisi siis jälleen Euroopan kärkeen, kun julkisten menojen osuus bruttokansantuotteesta kohosi edellisvuoden 49 prosentista reiluun 56 prosenttiin. Suomea anteliaammat menot olivat vain Tanskassa. Muita korkean menoasteen maita olivat Ranska, Ruotsi, Belgia ja Kreikka.
Menoasteen dramaattisen nousun taustalta löytyy kuitenkin teknisiä syitä. Lama-aikoina julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvavat automaattisesti, kun talouskasvu heikkenee eli bruttokansantuote pienenee. Jos esimerkiksi julkiset menot olisivat pysyneet vuonna 2009 edellisen vuoden tasolla, niin pelkästään toteutunut bruttokansantuotteen supistuminen olisi nostanut menoasteen reiluun 53 prosenttiin.
Julkisille menoille on lisäksi luonteenomaista se, että tietyt menoerät kasvavat lamavuosina automaattisesti. Työttömyyden nousu esimerkiksi kasvattaa julkisia menoja, vaikka menojen lisäyksestä ei tehtäisi yhtään uutta päätöstä.
Automaattisten tekijöiden ohella julkista kulutusta saatetaan lamavuosina myös tietoisesti pönkittää. Valtio voi esimerkiksi aikaistaa julkisia rakennushankkeita ja tukea siten kotimaista kysyntää. Tai valtio voi lisätä työllisyysmäärärahoja ja estää työttömyyden lisääntymistä.
Menoelvytystä hyödynnettiin tuoreimmassa taloustaantumassa laajasti ympäri maailmaa. Valtiovarainministeriö on arvioinut, että Suomen tietoinen menoelvytys vuonna 2009 oli noin kahden BKT-prosenttiyksikön mittaluokkaa. Valtaosa tästä oli kertaluonteista.
Menotilaston hopeasija säikähdyttää, mutta onhan vastaavasta asetelmasta ennenkin selvitty. Paraneva suhdannetilanne ja väistyvä elvytys tulevat laskemaan vähitellen menoastetta. Tähän suuntaan viittaavat ennakkotilastot vuodesta 2010. Niiden mukaan menoaste oli laskenut yhdellä prosenttiyksiköllä 55 prosenttiin.
Julkisten menojen paisuminen tuoreimmassa taloustaantumassa on kuitenkin vakava paikka. Itsetutkiskeluun on syytä, sillä Suomea enemmän julkiset menot nousivat vain Irlannissa. Jopa Islannissa, Latviassa ja Liettuassa menot nousivat maltillisemmin. Erityisen haastavaksi asetelman tekee väestön ikääntyminen, joka asettaa menoasteelle tulevaisuudessa omat nousupaineensa.
Julkisen sektorin menojen karsiminen rajuilla leikkauksilla olisi tässä vaiheessa kuitenkin ylireagointia. Jo pelkästään julkisten menojen kurissa pitäminen vaatii rohkeutta ja rakenteellisia uudistuksia. Siihen meidän on kuitenkin tähdättävä. Ratkaisevaan rooliin julkisen sektorin kestävyydessä nousee myös jaettava kakku eli talouskasvu. Sen ohella tarvitaan toki taloustilastojen ulkopuolista inhimillistä toimintaa, joka lujittaa välillisesti sekä talouskasvua että julkisen sektorin kestävyyttä.
Pääekonomisti Punakallio
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voitetaan iso liuta maita leipäjonojen pituuksissa. EU rajojen sisälläkin.
enemmän kuin Saksa a s u k a s t a kohden laskettuna.
Se on kyllä väärin, Suomi, pimeä, kylmä maa täällä pohjoisessa, joka on joutunut sotia käymään muiden puolesta!
Suomalaiset päättäjät, herätkää!
Ne kuule nukkuu jo. Eipä niitä kiinnosta kun oma palkkapussi,
Joka ukko ajaa vain omaa etuaan ja etumustaan.