olla juoppo, työtön, köyhä, ilman millastakaan krediittii?
Se sijaan et yrittää niin kovasti olla yhteiskuntakelpoinen, hoitaa asiansa, kasvattaa lapsensa, olla jonkun väärti, ostaa auto, pitää yllä julkisivua, puolustaa asemaansa?
Eikö pääsis helpommalla jos antas asioiden vaan luisua?
Jos antas vaan olla?
Niin olisko sitä enää väsyny?
Se sijaan et yrittää niin kovasti olla yhteiskuntakelpoinen, hoitaa asiansa, kasvattaa lapsensa, olla jonkun väärti, ostaa auto, pitää yllä julkisivua, puolustaa asemaansa?
Eikö pääsis helpommalla jos antas asioiden vaan luisua?
Jos antas vaan olla?
Niin olisko sitä enää väsyny?
Vastaukset 45
Vanhimmat
Juoppona ei tarvitsisi välittää mistään, senkun antaisi maailman vaan viedä mennessään. Voi sitä relata, vaikkei elämää ranttaliksi pistäisikään.
Joskus kun tuntuu että kaikki asiat kaatuvat päälle, niin ottaa vapaata arjesta ja pistää menoksi. Ei mitään päämäärää.
Minä innostuin suunnittelemaan reissua ilman kännyköitä ja muita yhteydenpitovälineita ja ilman mitään päämäärää. kai sitä kaiken voi unohtaa hetkeksi, vaikkei hukuttaudukkaan viinapulloon.
Oot oikees.
Viinankaan kans ei jaksa aina tursastaa.
Toi ajatus lähti siitä ku näin tutun pulloautomaatilla.
Huolihan se hälläkin on, seuraavasta juotavasta.
Muttei tarvetta pitää mitään julkkisivua yllä.
Joo, jotain elämääsekoittavaa nyt kaipais...
Helppoa ei ole mikään osa ja nyt tiedän että aika paljon voi tehdä valintoja. Helpointa kun voi olla sinut itsensä kanssa ja hyväksyy sen mitä elämä antaa! Työtön ja köyhä olen ollut, mutta kun en korkealta tipahtanut niin asetin elämän ja kulutuksen niihin mittoihin kuin oli ne vähäiset korvaukset. En usko että juopolla on kovinkaan helppoa varsinkaan krapulassa ;) Itse en ole valinnut juomista helpottamaan oloani. Arvostan niitä jotka jaksavat arjessa hoitaa asiansa ja sen lisäksi nauttivat elostaan ja ottavat vapaa-aikaa. Ei elämä saisi olla pelkkää kulissia ja uudella autolla mahtailua ja työntekoa ja kilpailua. Oma kokemus on että jos ei hoida asioitaan niin ongelmat kasaantuu ja menee yöunet ja pahankierre on päällä. Ei siis hyvä.
Juh, olis pitänyt laajentaa tavallaan tuota esimerkkiä.
En minäkään jaksas juoda itteeni tärviölle.
Se nyt vaan oli yks esimerkki kuopasta johon voi pudota.
Mielenterveysongelmat ja terveysongelmat olis yks syy, miks ihminen tippuu pois oravanpyörästä.
Ja oravan pyörä on aikas naurettava, ihmiset polkee toistensa niskoja ollakseen parempia, kauniinpia, suositumpia?
Huh huh...meikäläisestä olis tullut hyvä erakko, minnuu alkaa tympimään ihmisten typeryys...
On kai paljon välimuotojakin kuin olla juoppa tai sitten yrittää epätoivoisesti olla jonkun väärti? Ja kuka sen määrittelee, minkä arvoinen kukakin on?
Pääseekö juoppo vähemmällä? Mitä hänellä on ja mitä hän saa?
On ihan oma valinta haluaako olla oravanpyörässä ja pyrkiä pitämään julkisivua, jota ei tunne omakseen tai elääkö oman näköistä elämäänsä, ei yrittäen vaan eläen ja nauttien siitä. Ei se elämä niin vaikeaa ole, itse me suurimmat vaatimukset sille asetamme.
On ihanaa kasvattaa lapsia, elää tavallista arkea, käydä töissä ja vaikka ostaa se auto. Jos asioiden antaa vain luisua ja on välittämättä mistään, se varmasti on helppoa mutta myös turhauttavaa ja ankeaa ja vaatii tietynlaisen asenteen sekä sen toivottomuuden tunteen sietämistä.
Jos on väsynyt, se on merkki siitä, että jotakin on liikaa elämässä ja on aika pysähtyä miettimään, mitä loppuelämänsä kanssa tekee. Kysymys on usein pienistä asioista, joilla on iso merkitys. Pitää uskaltaa nauttia elämästä ja uskaltaa panostaa niihin asioihin, joilla on positiivista merkitystä mm. onnellisuuden tunteeseen.
Väsymys voi tulla siitäkin ettei jaksa ihmisiä ympärillään.
Minulla varmaan on jotain aivoissa vialla, kun inhoan mielistelemistä ja oman kilven kiillottamista, kilpailua ja inhottavia temppuja, tekopyhyyttä. Sellaisen kans kun sit elää ison osan päivästään, ni...
Ei se juoppo pääse yhtään vähemmällä, mut ehkä jonkinlaiset kulissit on siinä elämässä tarpeettomia..?
Enpä oikein usko väittämään, että viina toisi onnea. Tottakai osalle, jotka osaavat pikkutilli tanassa kulautella pienin kalauksin jotain hyvää juomaa kitusiina.
Mutta kunnon juoppo, joka ryystää pullon kuin pullon suusta kaksin käsin, on tuskin ainakaan onnellinen ihminen.
Uskon monen juovan juuri pahaan oloonsa, huonoon omaantuntoonsa, kurjaan elämäänsä, mihin kukin mitenkin on joutunut, tai itsensä saattanut.
Kun ihmisellä ei enää ole muuta päämäärää, kuin saavuttaa humala, tuskin se on muuta, kuin epätoivoa olevasta?
Kaikki ihmiset eivät ole yhtä onnekkaita, että olisivat saaneet luonteenlujuutta ja sitkeyttä maailman pahuutta vastaan, on heikkoja, jotka kompastuvat toisia helpommin.
Tämä aikakin työttömyyksineen viljelee ihmisen alemmuudentunnetta, jota joku lääkitsee viinalla, mikä on on vain hetken lohtu, vieden aina vain alemmaksi olemattomuuden kuiluun.
Lorinani loppulause liene juuri se, että paljon on kiinni omasta luonteesta, ja sen lujuudesta. Ja monikaan saamaansa ei ainakaan pysty kasvattamaan, niin helppo on luisua alas, ja sieltä on usein kovin vaikea kiivetä takaisin.
Niinpä, alamäki on helppoo.
Just tuossa olin niin hyvilläni yhden nuoren kaverin puolesta.
Hällä nuoruus meni humutessa, viinaa, humehia, rikoksia-tosin ei aina ollut syyllinen edes tuomioihinsa.
Ulosottovelat päälle siihen sitten.
Vaan niinpä sattui sopivalle kaverille töihin ja työnantaja uskoi poikaan, eikä rekisteriin.
Löysi naisen ja valmiita lapset itselleen, sai velat maksettua ja pyörähti tuos pihassa uudella Mersullaan. Kyllä mä olin hyvilläni kaverin puolesta ;)))
Se on totta, toisten ihmisten lujuus on omaa luokkaansa.Sitä ei voi tietää ennenkuin koetellaan, että löytyykö sieltä sisimmästä jotain millä ponnistaa eteenpäin.
Sulla oli paljon hyviä ajatuksia.Niinkuin toikin epätoivoa olevasta....se on varmaan aivan totta.
Yhtä ihmistä seurannut tuossa lähistössä.Juopi jjoka päivä.
Mutta niinpä hällä ei maailmassaan olekaan mitään muuta kuin työ, pullo ja jalkapallo.
Kaikkeen olis ollut mahdollisuus kuitenkin? Kaveri on älykäs.
Missä vaiheessa hän irrotti otteensa köydestä?
Unohdit helpoimman vaihtoehdon.
Hurahda uskoon, sitten sen kun elelee jonkun ihmeen tyypin varjeluksessa, saat tehdä mitä tahansa kun joku aina antaa anteeksi, ei tarvitse miettiä mitään, kun kaikki valmiiksi mietittyä ja muutenkin, se ja sama miten elät, pääset loppujenlopuksi paratiisiin.
=DW=
Ei kuule DW.
Mä olen tapellut itseni tuosta hulluudesta irti jo aikoinaan.
Vanhin sisar oli syvästi uskonnollinen, äiti hiukan vähemmän ja muutama muukin sisarrusparvesta.
Ei kiitos.
Pappeja jotka uskonnon turvin kähmi nuoria tyttöjä, tekopyhyyttä, suljettu piiri...huh huh.
Tosin sisko kyllä oli ratkaissut suhteensa jumalaan silleen hienosti.
Se aina rukoili jumalalta neuvoa, miten asiat pitää tehdä ja kas kummaa, jumalan kanta oli aikas lailla sama kuin siskonkin.
Luulenpa et se siellä taivaassa istuu nyt siskolikan komenneltavana.
Ne on niin hauskoja noi uskovaiset, jos ne haastaa väittelyyn niin lopputulema on että kun argumentit loppuu, niin sulle sanotaan, että pitää vaan uskoa.
Jups, niinpä tietty ...ja taivaassa palkitaan, niin kenenkään ei tartte vaivautua sen palkanmaksun kans täällä maanpäällä.
Uskonto on maailman lahjakkaimpien huijareiden keksintö...kansan kyykyttämiseksi.
Ja kuitenkin, kansoilla on suuri tarve kuvitella, että jossain on suuri ja turvallinen johtaja?
Helppoa mutta vaihtoehdot olisivat vähissä.
Mitä itseisarvoja ovat auto, julkisivu, asema?
Toisten aivoilla ajattelua ja muiden kuviteltujen mielipiteiden rajoittamaa elämää!
Minun vanhat, hyvät kaverini ( edesmenneet ) valitsivat tuon elämäntavan.
Kaverit vaikuttivat varsin tyytyväisiltä elämäänsä.
Asuvat ja elelivät omissa porukoissaan häiritsemättä muita.
Yksi otti nuorena vauhtia Australiasta ja palattuaan pakollisen kahden vuoden jälkeen totesi meidän olomme täysin ylivertaisiksi.
Ei ole pakko hukata vapaa-aikaa työn tekoon.
Tietysti kavereiden elämä oli, puitteita ja harrastuksia ajatellen rajoittunutta mutta ei se näyttänyt häiritsevän.
Eivät pitäneet autoa ( ?!?! ), julkisivua eikä asemaa tärkeinä vaan elivät omaa, rentoa elämäänsä.
Niin pitkään kun sitä riitti!
Niinpä, puhutkin toisenlaisesta kohderyhmästä.
Minä puhuin niistä joille jo0nkinlainen status ON tärkeää.
Jääkö siinä enää sijaa ....elämälle.
Ja sit on todettava että toiset tykkää elämän rajallisuudesta.Se on kai sit turvallista?
Et voi puhua toisten puolesta, vain itsesi. Ja se mitä puhut kertoo sinusta naamioipa ajatukset kenen ajatuksiksi tahansa. Vastaa itse itsellesi, kuinka sinulla jää sijaa elämälle. "Niillä toisilla" voi olla ihan hyvä elämä, vaikka olisikin pelit ja vehkeet ja vielä status ja rahaakin yli omien tarpeiden. Se voi olla hyvinkin ihanaa elämää sekä merkityksellistä. Mikä sinä olet kenenkään toisen elämän sisällän tietäjä. Se, että joku menestyy elämässään ei tarkoita, etteikö eläisi tai nauttisi siitä. Sen sijaan katkeruus on yksi elämäniloa tuhoava ominaisuus. Onkohan tässä nyt kyse siitä....
Ystävä hyvä, kyllä minä saan kysellä, kykeneekö siihen sitten vastaamaan, onkin eri juttu.
Aika monet täällä kykenevät asettumaan toisen asemaan ja miettimään asioita noin niinkuin teoriassa.
Kaikilta se ei joustavasti suju, sellainen heittäytyminen ;)))
En tiedä mitä tuo krediitti tarkoitaa, kun minä käytän vain depittiä. Enkä sitäkään onko se pehmeellä, vai kovalla peellä. Kuitenkin itsensä voi vapauttaa ns. työnorjuudesta jos on pitkäjänteinen, eikä ole taipumuksia lisääntyä ja täyttää maata.
Tein aikani töitä, ja nyt elelen vapautuneena omillani. Voi itse päättää milloin nukuttaa, milloin kukuttaa. Tai sitten voi yksinkertaisesti elellä tyhjäkäyntiä, vaikka se nykyisin onkin jopa lailla kiellettyä.
Sen huomaa helposti milloin esim. nukuttaa, milloin kukuttaa. Jos asiat pyörii päässä päivällä, niin varmaan ne valvottaa ja ajatteluttaa myös yölläkin. Jos päivät elelee suuremmin pohtimatta maailmanmenoa, niin yöllä saa nukutuksi paljon helpommin.
Toki ihmisiä on monenlaisia. Jos on lähtenyt alkujaan jo näyttömielessä yrittämään, niin vaikea siitä on hypätä toiseen rooliin. Juominen ei ratkaise muuta kuin sen, että varmaan joutuu turvautumaan yhteiskunnanapuun. Vähään tyytyen, voi elellä helppoa elämää. Ja sitten tuntuu se pienikin toiminta paljon antavalta, ei tarvitse mitään suuria elämyksiä kokeakkaan.
Asiansa voi silti hoitaa, vaikka ei olekkaan ihanteellisin yhteiskunnan jäsen. Toisaalta joillekkin tälläinen joutokäynti ei näyttäisi sopivan, vaan he menettävän mielenterveytensä, jos eivät kykene näyttöihin muiden ihmisten silmissä.
Vaan kerroppa mulle, miks pitääa asiansa hoitaa?
Ei siihen näköjään kuole vaikkei hoidakaan?
Eikös sekin ole jonkinlaista julkisivun ylläpitoa?
Jos ...antas mennä vaan ja muut sais huolehtia?
Tökin sivusta. Sorry!
Minusta omien asioiden hoitaminen "kunnolla" on itsekästä.
Julkisivun kanssa sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä.
Hoitamisella varaa itselleen valinan ja itsensätoteuttamisen mahdollisuuksia.
Voi toteuttaa hetken mielitekoja.
Voi suunnitella pitemmän tähtäyksen toimia.
Jne.
Kyse on vain siitä mitä haluaa elämältään!
Nämä mahdollisuudet puuttuivat vanhoilta, hyviltä kavereiltani.
Ei pojat nälkään eivätkä janoon kuolleet vaan aivan muista syistä oikaisivat koipensa.
Kuka nuorempana, kuka vanhempana mutta eläkeikää ei tavoittanut kukaan.
Niin, olet kyllä siinä oikeassa, että asiat hoitavalla on mahdollisuuksia, jos taas ei on vaan yks tie.
Elämä kutistuu aika pieneen.
Kellähän ne olis ne viisauden avaimet, että kertois, miten elämä pitää elää ;)
Voi kun oliskin joku niin viisas ;)
Sinä kyllä pystyt ratkaisemaan elämän arvoituksen sekä kaikki sen vaikeudet. Älä nyt yhtäkkiä ala turhan vaatimattomaksi.
Samaa aattelin :) Voi, kumpa tuo kertoisi ne meille muillekkin. :)
En tiedä, en osaa vastata. Jokainen tekee asiat oman ajatuksen kautta.
Ei voisi sanoa toiselle, että tee Niin ja Niin, niin sitten sinulla on hyvä olla.
Jos minulla olisi hyvä olla, niin toinen aattelisi, että hui kauhiaa sentään.
On muitakin mahdollisuutta elää, kuin nuo, jotka mainitsit.
Minä en ole koskaan ajatellut, että minun Pitäisi olla jonkun väärtti, tai minun Pitäisi tehdä joku jollakin määrätyllä tavalla, koska Muutkin niin tekevät.
Minulle ei sovi ajatus, että pitäisin yllä jotakin julkisivua.
Minulle on tärkeää mielen tasapainoisuus. Osata Nauttia pienistä asioista. Vetää sisuksiin hyväolon tunnetta. Yksi Ilo tappaa sata surua. Jostakin tuommoisen sanonnan lukenut ja pitäähän se paikkansa.
Olen onnellinen, kun ympärilläni on ihmisiä, jotka hyväksyvät meikäläisen juuri presiis semmosena, kuin olen. Saan kuljeksia omia polkuja ja olla naivin höppänä:) Hypin seinille, kun on seinään hyppimisen aika, kieriskelen nautiskelun onnessa, kun on sen aika, teen hommia pirusti, kun inspiraatio putkahtaa sisään, nukun silloin kun lystää ja valvon kun valvon.
Tällä hetkellä elo on niin helppoa ja mukavaa, että ihan häijjjjyä teköö.
Tärkeää on myös se, että ongelmien tai ei- mukavien asioitten putkahtaminen kohdalle, yrittää ne Kohdata, eikä juosta pakoon.
Ensteks rypyt sydämestä suoriksi ja sen jälkeen sitten taas voi mennä hiekkalaatikolle leikkimään. "Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku"-systeemillä.:)
Jotenkin näin.
Kiesus, että taas tuli näpyteltyä oudosti. Noh, menkööt, oon tainnut jo kasvoni menettää täällä, naamattomana onkin oikeestaan kivaa olla. Hui Hai :)
Niinpä niin, elämä ...on ;)))
Niinpä niin, elämiä...on:)
Tosin ihan rehellisesti sanottuna, en ole koskaan oikein ymmärtänyt, mitä toi sanonta tarkoittaa. Joka kerta, kun joku sanoo noin, niin tulee ÖÖmäinen olo ja tekis mieli kysyä, että niin Mitä se on.
Täällä sataa. Koko päivän on satanut. Nyt on raikas ja vetelä olotila, kävin pelaamassa hullun lailla, hiki hyppi kropasta joka suuntaan ja naama muuttui tiiliskiven väriseksi. Ihanaa mennä suihkuun, kun on Oikein kovaa huhkinut.
Tummelia alaketaroitten alaosaan pehmentämään ihoa, että kehtaa tökätä kintut sandaaleihin.
Sanat "elämä on" sisältää elämän kaikkineen, kai se tarkoittaa ettei oikein ole sanaa kuvaamaan sitä mitä se on...lause loppuu aivan kuin kesken..
Joo sadetta uhkaa täälläkin, bensalle haisen kun olen yrittänyt selvittää venäläisen sielunmaisemaa ;)
No joo, sittenhän arvasinkin, että kyseessä on sanonta, joka on liian monimutkainen minulle.
Sade on tulossa täältä sinne, mutta kaiketi vasta vähän tuonnempana, sillä nyt tällä hetkellä sataa NIIIIIN lujaa, vettä tuloo ku Esterin.... (Tämäkin lause loppuu kuin kesken, mutta helpommin tulee jotakin mieleen, kuin jos rupeis elämää koko klimppinä tuumailemaan.:))
Tuliko selkoa venäläisen sielunmaiseman tutkiskelussa. Bensa ei ole ollenkaan niitä miellyttävimpiä tuoksuja.
Ei tullut, kaikkeni tein ;))
Onneks auttaja on lähellä ;)
Sataa täälläkin jo, olis kiva aamullalähtee polkupyörällä baanalle, mut ei taida onnistua...tai no, varustekysymys..
Tuohan on mahdollista jokaisen kokeilla :-).
Niinpä niin, ei ole kiva jos terveys menee ;))
Se että pitääkö niitä kulisseja sitten itsensä vai jonkun toisen vuoksi josta tuntee vastuuta, tai josta välittää, vai ajatteleeko mitä toiset ajattelee.
Jos ei kenestäkään toisesta olisi väliä, niin elämä on sitä onnellisempi, mitä vähemmän tajuaa ympärillään olevista asioista.
Henkilö jolle on tehty lobotomia voisi sisimmissään tuntea hyvinkin suurta iloa juuri sen tähden ettei tajua kaikkea ympärillään olevaa, eikä ainakaan yritä ratkoa kenekään toisen ajatuksia. Elää omassa pienessä päässään vaan sitä omaa elämää.
Kaikkihan on siitä kiinni, mitä omassa päässä tapahtuu.
Mielenkiintoinen rinnastus!
Lobotomian tyhjentämä ja toisaalta itsenäinen, omien tarpeiden mukainen, sisältörikas elämä!
Kilpailuhenkisyys ja tyytymättömyys ovat kehityksen katalysaattoreita mutta olisikohan liika pahasta ihmisen tyytyväisyyttä ajatellen?
Omat, todelliset tarpeet etusijalle.
Muut eläkööt omaa elämäänsä!
Sitten kun ei enää jaksa, voi kokeilla tuota vaihtoehtoa. Luulen vain, että siinä tilanteessa on jo niin poljettu alas, ettei enää välitä yhteiskunnan holhouksesta. Niin kauan, kun on energiaa, kannattaa yrittää ja pitää huolta omasta rajallisesta vapaudestaan omien asioiden suhteen. Luultavasti kukaan ei halua mainitsemaasi tilanteeseen, mutta ajautuu eri sattumusten johdosta.
Ainahan voi palloilla tuolla välillä. Vaatii vain aikaa laittaa omia asioitaan arvojärjestykseen, karsia turhaa ja saavuttaa enemmän aikaa itselleen.
Juopon elämä ei todellakaan ole helppo, sitä kun joutuu tekemään kamalasti töitä mistä saa sen seuraavan pullon. Kun koko ajan pyörii ajatus sen ympärillä.
Sitä en omasta kokemuksestani suosittele jos haluat helpolla päästä.
No työttömyydestäkin löytyy sen verran kokemusta etten sanois senkään olevan yhtään helppoa kun työtönkään ei ilman rahaa tule toimeen vaan jostain sekin on revittävä. Ja jos sen hakee tuolta sossusta niin joutuu joka sentin kertomaan mihin on menneet. Joten en suosittele edelleenkään jos elämän helppoutta haet.
Mutta jos antaa asioiden vaan luisua niin todennäköisesti se kaikki tulee jossain vaiheessa vastaan ja sitten vasta on tekemistä kun joutuu miettimään että miten ja kuinka saan elämän taas raiteilleen.
Toi julkisivun ylläpitäminen mua mietityttää ketä varten sitä pitää pitää yllä. Mulle ainakin on aivan sama mitä muut ajatteleee mun elämästä, ja nehän ajattelee.
Autoa mulla ei ole eikä varmaan tulekaan, jos ei nyt ihan suurta ihmettä eteen tule
Aseman puolustus on kyllä rankkaa ja aina se ei edes onnistu sen olen viimeisen vuoden aikana huomannut mutta siltikään en siihen pulloon iskeytynyt vaan suunnittelin ihan muuta joka nyt ilmassa roikkuu ja on muiden armoilla.
Kokeiltu on.
Pätkätöitä ja pitkäaikaistyöttömyyttä.
Varsinkin viimemainittu oli jo erinomaista aikaa.
Aikaa itselle, puolisolle ja harrastuksiin.
Jo pätkätyövuodet toimivat erinomaisena valmistautumisjaksona työttömyys- ja vanhuuseläkkeelle.
Eipä tullut voimakasta muutosta.
Kokeilin myös päivittäistä juopottelua.
Kun ei ollut enää aamuisia lähtöjä niin oli rattoisaa viettää myöhäisiltaa oluen, viinin ja myös tisleiden parissa.
En ollut koskaa örvellyskunnossa mutta viikkoannos oli vähintäänkin huomattava.
Muutaman kuukauden jälkeen havahduin miettimään millaisia eläkeläisvuosia olin itselleni valmistelemassa.
Vaihdoin putelit punttisaliin, kotona ollessamme.
Vaatimattoman janoni tyydytän vapaa-ajan asunnollamme olematta sielläkään kännissä mutta vuosikiintiöni kyllä täyttyy.
Muilla reisuilla tissuttelu on hyvin vaatimatonta.
Joku kutsuisi sitä hienosti sosiaaliseksi.
Joten pätkätöistä, työttömyydestä ja tissuttelusta löytyy hyvinkin myönteisiä puolia.
Kielteisistä en tiedäkään.
Tuosta asemasta en tiedä. Kun koskaan ei ole mitään sellaista ollutkaan niin se puolustaminenkin on minulle tuntematonta!
No joo, voidaanhan tästä vääntää :)
En puhu tissuttelusta vaan oikeasta juopon elämästä.
Asunnottomana, niitähän näkee tuolla puisoissa ja siinä tilassa olin minäkin jossain vaiheessa.
Helsingissä Vallilassa tuli rappukäytävät tutuiksi. Sinne pääsisin nopeasti takaisin jos vielä pulloon tarttuisin, joten ei kiitos.
Ihmisten elämän kokemukset on täälläkin niin erilaisia että on paljon teitä jotka olette tissutelleet ja sen takia en teille ala vääntämään rautalangasta mitä se on kun oikeasti on koukussa viinaan. Kun taistelee sitä juomisen himoa vastaan ja mitä se on kun siitä vihdoin pääsee eroon ja saa elää oikeaa elämää ilman mitään päihteitä.
Jatkakaa te joille sopii minä pysyn kahvi / vesi linjalla :)
Ja jos ei vielä hae eläkkeelle niin ei nuo työttömät päivät välttämättä ole niin auvoisia että kenellekään itse niitä suosittelen.
Sehän riippuu luonteesta mikä kenellekin sopii.
Ja tuo asema on minulle lähinnä se paikka mistä olen nyt taistellut, mutta hyvinkin olen siitä luovuttamassa tämän kesän aikana.
Arvostan kaikkea kokemusta!
Onnittelen myös sinua onnistumisestasi.
Tarkoitukseni ei ollut provosoida! Sorry!
Useampaan otteeseen mainitsemani "vanhat, hyvät, kaverini" eivät pystyneet tuohon mihin sinä.
Katohan siinä joukossa alkoi käymäänkin melko varhain.
Ensin hukkumisten muodossa.
Sittemmin perinteisin alkoholiseuraamuksin.
Mainitsin nuo jokapäiväiset tissuttelukuukauteni siksi että aloin pelätä olevani kallistuvalla, liukkaalla tasolla.
Todellista puutetta ja nälkää en ole kokenut poikamisevuosieni jälkeen mutta jokunen kurja rupeama siellä opetti jotain.
Tunnen itseni hieman syylliseksi briljeeratessani työttömyysvuosillani.
Tiedän että se on monelle varmaan kova paikka.
Tästähän se keskustelu juuri syntyykin kun vaihdellaan kokemuksia ja ajatuksia.
Pätkätyöt oli mun pelastus silloin raittiuden alussa kun oli paha olla ja vaikeaa keskittyä mihinkään.
Ne hetket jolloin ei tarvinnut olla kiinni työelämässä laitoin itseni hoitoon, hyvin monella eri tapaa.
Ja olen joskus täällä myös itse puolustanut muutenkin sitä vaihtoehtoa tietylle ihmistyypille.
Itse olin viistoista vuotta pätkätöissä ja silloin myös erittäin levottomana kuljin pitkin suomea, milloin työn perässä, milloin muuten vain vaihdoin asuntoa.
Mutta oliko se sitten helppoa sekään, minusta ei.
Ei voinut suunnitella elämäänsä ollenkaan, kaikki mitä oli, oli laskettava.
Liitosta tuli rahaa mitä tuli. Epävarmaa elämää monella tapaa.
Aina uusia ihmisiä ja uusia hommia.
Työt mulla liikuin niin monella alueella, ihmisten keskellä, koulunkäyntiavustajana, päiväkodissa, dementiakodissa. Tai sitten kasvihuoneilla, hautausmaalla, pienessä tehtaassa, rakennuksilla jne. jne.
Jossain paikassa olin aina kiireen aikaan silloin tuli soittoja kotiinkin.
Nyt olen ollut samassa paikassa yli viisi vuotta ja kyllä tämä on ollut kaikkein helpointa aikaa.
Tosin nyt on muuttumassa mutta onhan takana oppi elämästä ilman tätä varmuutta.
Sivusta.
En nyt viitsi mennä yksityiskohtiin, mutta aikanaan riideltiin paljonkin tuolla Omo- palstallakin, siis hyvässä hengessä :DDD
Mutta noinniinkuin työttömyydestä, pätkistä, muuttamisesta jne itelläkin kokemusta, liikaakin. Vanhemmiten hokannut yhden hyvänkin puolen, vaikka mahahapot suussa yleensä saanut mennäkin. Meinaan vaan, jotkut ei ole tehneet yhtään mitään eläissään. Ei edes alkaneet juopoiksi, piru, karseimmat kaverit asuu vielä synnyinkodissaan ja äiskä keittelee aaamupuurot, hyi stana.
Itrellä kävi jotenkin niin pitemmän päälle, aloin vetään kuvioita kokoajan pienemmiksi. Oli duuneissa ja siviilissä liian isoa. Tympiinnyin ihmisiin. Oli tietenkin molemminpuolisia kokemuksia, mutta mä en jaksa enää paljoakaan katella torveloita. Tai miten sen nyt ilmaisisi. Ihan kohtuullista ollut, vaikkakaan ei aina niin kivaa. Mutta kukahan se on niin väittänyt, että elossa pitäis muka kivaa olla? Vissiin joku labiili.
Kaikki mikä ei tapa, karasee. Elossa ollaan jostain syytä edelleen, vaikka ihmisten kiusaksi :DDD
=DW=
Pienen elämän pienenä ihmisenä on hyvä olla.
Enkä antais pois mennyttä, saati vaihtais elämääni kenenkään kanssa.
Paskoista kokemuksista on se hyvä puoli että tänään on kiva niitä miettiä ja ajatella että nyt on näin.
On paljon ihmisiä jotka on eläneet suojattua elämää tähän ikään ja nyt alkaa se heillä se "vapaa" elämä.
No jokaisen on koettava se mikä on koettava, joko ennemmin tai myöhemmin.
Ja sitten on niitä jotka jotenkin on saaneet sen hyvän elämän heti ja pitävät siitä loppuun asti.
Mä luulen, että osaat tosiaan nauttia elämästäs ja olet niitä kokemuksia rikkaampi joita monella ei ole.
Siispä sinäkin olet niitä jotka näkevät teennäisyyden läpi..?
Toisekseen luulen, ettei kukaan mene kehdosta hautaan pelkästään ruusuilla kävellen, jossain vaiheessa se naama hierotaan turpeeseen?
Niin, en ajatellutkaan etteikö jokaiselle olisi oma osansa vaikeuksia maailmassa.
Mutta on ihmisiä jotka osaavat pitää kiinni hyvästään haikailematta jotain aidan takaa, vaikka sitäkin olisi tarjolla.
Toiset taas hukkaavat sen hyvän ja itkevät perään sitten kun se on myöhäistä.
Näin olen ollut näkevinäni, vaikka eihän se mitä minä näen välttämättä ole mikään totuus, jos muista puhutaan.
Tarkkailijana tulee vain kaikenlaista mietiskeltyä.
No, riippuu siitä millainen ympäristö on.
Mitä enemmän muut tekevät työtä ja yrittävät olla yhteiskuntakelpoisia, sitä helpompaa on sillä joka "antaa asioiden luisua". Samoin mitä lainkuuliaisempaa muu väki on, sitä helpompi jonkun on toimia rosvona.
Rosvoilla on vaikeaa kun kaikki muutkin ovat rosvoja, samoin lusmulla on vaikeaa kun kaikki muutkin ovat lusmuja.
Niin, totta tuokin.
Jollain lailla me aina mahdollistetaan jonkun löysäily.
Mut, mut...elämä on...
Onko niin et joku tarttee ne rosvotkin?
Näyttääkseen itte paremmalta, voidakseen röyhistää rintaansa ja ollakseen tekopyhä...näinkin olen alkanut pikkuhiljan miettimään....erinäisit syistä.
Noo, ei pikkulintu käkeä kaipaa. Sen on vain sopeuduttava siihen että niitä on ja kohta se oppiikin heittämään käenmunan pois tai peräti hylkäämään pesänsä käen käynnin jälkeen ja yrittämään muualla uudestaan.
Samoin yhteiskunta, kun rosvojen tai lusmujen määrä nousee, lainkuuliaiset tiivistävät rivejään ja koventavat lakeja tai leikkaavat sosiaaliturvaa. Se on luonnollista. Jos rosvot ovat enemmistönä, he myös sanelevat lait ja nepä ovat vielä paljon rankempia, kuolema tulee pikkujutuistakin.
Ne hyvät kirjoittajat taas jaksoi pysyä asiass ja pohtia asioita teoriatasolla. Hyvä te.
Moni kuiten yritti puhua aloittajasta/kirjoittajista ja vetää asiat henkilökohtaisuuksien tasolle.
On se kummallista.
En ole-edelleenkään-täällä puhunut elämästäni, kunhan pohdin asioita joita näen ja itse mietin. Minun elämääni te ette pääse kurkistamaan, joten siitä on turha arvailla mitään ;)))
Koittakaa päästä nyt yli tuosta, sinä olet...sinä et ole....en voi mitään, jos sinä....
Toki se on sillon sallittuu jos kirjoittaja ottaa elämästään asioita esiin, sillon niitä on hyvä pohtia, tuost kiitos Meriläiselle...Silloinkin mielellään sois jonkinlaista kohteliaisuutta.
Mut painotan taas kerran, jospa puhuttas ASIOISTA?
Ja nyt sitten se sontsa taas esiin sillä shit hit just the fan ...
Kiitos viisauksis.tasi. Mitäpä jos alkaisit jumalaksi