Kirjailijanalut-sivulla on esiintynyt viime aikoina paljon kirjoittamaan opettelevaa inspiroivaa.
Erityisen innostaviksi kirjoittajavirtuoosien vaikutuksille alttiille ovat osoittautuneet kirjoittajien esimerkillisen taidokkaasti laaditut näytteet keskusteluketjuissa nimeltään Nyt se on valmis! ja Vanhojen uudet versiot.
Niihin ei kerta kaikkiaan voi olla tarttumatta, sillä haluan ehdottomasti tuoda esille ongelman, joka aiheutuu puutteestani ymmärtää minkään varsinkaan Suomi24:stä lukemani tekstin sisältöä niinsanotusti oikein.
Erityisen innostaviksi kirjoittajavirtuoosien vaikutuksille alttiille ovat osoittautuneet kirjoittajien esimerkillisen taidokkaasti laaditut näytteet keskusteluketjuissa nimeltään Nyt se on valmis! ja Vanhojen uudet versiot.
Niihin ei kerta kaikkiaan voi olla tarttumatta, sillä haluan ehdottomasti tuoda esille ongelman, joka aiheutuu puutteestani ymmärtää minkään varsinkaan Suomi24:stä lukemani tekstin sisältöä niinsanotusti oikein.
Vastaukset 3
Vanhimmat
NYT SE ON SIINÄ!
Siis mähän en koskaan saa ees kolmee sivuu yhdyssanoneen meneen oikein.
Siis mäkö se muka julkasen ns. siis niin kaiken kirjotusvirheineen ja sana- ja lausemuotoineen just niin viturallaan, kun ne ny sattuu mun näppikseltä pääseen läpi, eikä mikään mun tarinoist tuu ikinä silleens eikä tälleens mitenkää valmiiks.
Sitt on taas eessä yhteenotto kustantajan ns. kans, mutt mä en oo mikään pelkuri - harrastelijan mielipide on tietty vaikuttavampi ku jonkun fucking ammattimaisen.
Tähän mä en liitä mun kirjan ainuttakaan sivuu, en siis pätkääkään just mun kirjast, enkä viitti ottaa turhan tarkasti ni mitään.
Mä hitot välitän teidän yleisest mielipiteest, jaksatteko lukee. Ja onko ihmisell mieltä ja jos on, ni mikä se mieli sitt on.
Mä en toivo, ett kukaan nokkii mun kirjaa keskeltä, nokkikoon omii kirjojaan tai sitt vasta, jos ne saa tietää, miten tarkkaan ottaen tääki stoori päättyy.
Mullei oo tapana kiitellä ketään siit, ett saan ihmiset vaivautuun.
Siis ett mitä fucking palautteita mä siis keltään, vähinten mun kustantajalta mä kaipaisin?
Eka siivu:
(Huomaaks kaikki että kaikki tähdet on jo nyt suoras rivis? Se on luettava tän näppiksen ansioks...)
Ett who? Täys ufo? Mä tapasin sen muutama tunti sitten?
Täys naku, mä alla. Huulet täynnä. Suuteli mun kaulaa, sormenpäitä ja reisii.
Siis mä en tienny mitään siitä. Kuvittelin sen Ounasvaaran laelle. Kun joku on tarpeeks kaukana, sitä voiki alkaa tehdä mieli.
Mä ajattelin, että se tykkäis voista. Mä hengitinki pinnallisesti, sill oli lämminkäsi ja mä kaula ojos. Sill oli vissiin laminaatit. Oikeeta korvanlehtee nipisteli. Ja vissiin sen suusta pääsi kylmii henkäyksii mun kananlihalle.
Me vaan nuoltiin, laminaatit tarrautu mun suun alahuuleen.
Se horotti hajareisin ja nosti mut päänsä päälle, mutt se tartti tukee kerta sen tartti nojailla sängynpäätyyn.
Se oli kai irrottanu kätensä. Ne oli viel lämpimät ja jotenki niis oli viel voimaa, mutt se oliki ufo.
Ne liikku mun selässä, siis mun iholla ne sen kädet.
Oria ei ollu. Mä ratsastin sen päällä. Se kosketti mua. Eritti jotain sähköntapasta ympäri mun kehoo.
Sitä veti mun kaula, sitä se nuoli.
Sitt sen tempas mun pään taakse tukasta nyrkkiinsä. Kipu agitoi tokavoin pakoon mun huulista.
Siis mähän toistan itteeni, huulii. Ja laminaattei. Sen verran terävää, ett se meni mun ihon alle. Ja mä suorastaan rukoilin sitäki toistaan itteensä, mutt se vaan naurahti mun tissivälissä. En mä kuuro o.
Sitt mä väitän, ett mä nojasin mun vartaloo taaksepäin, pää oli jo.
Sen irtokädet jotenki esti mua kaatumasta.
What a night! Jos kiihkeesti nait. Yö oli koko ja se hetki. Imperfekti. Monikko kaunista, kiihkeetä, taianomaista, ett mä en halunnu sen koskaan loppuvan niin.
Katse jälkeen päin (kaula auki ku vampyyrin jäljiltä) me sitt viimein makasimme. Se tarkottaa, ett oltiin punkassa, vieri vieress. Siis ett mitä fucking takaapäinkö?
Mä en edelleenkään ollu kuuro. Se hengitti tasasesti, siis ei fucking yhtään ees kiihtyny.
Siis mun kaula oli kierteillä, sen naama veti sikeitä.
Jollaki oli nastaa. Se kiinnitti mun huomion ikkunaan. Ja mulla voi taas mielessä.
Mollikalla oli nootti. Kun se nousis, taika katois.
Mikä fiilis, sitä mä en halunnu menettää.
Yhdellä yöllä on aina samat juttunsa. Kiusallista. Puhelinterroristi. Tavaamaan opettelu on kivaa.
Joten yhtä loogista ettii vaatteita ja pukeutuu, kun seisoo. Ja pitää turpansa kii, sulkee peräluukku.
Varoo.
Kutista kaikki kommentit
Tempastaas Masa Niemi keskiaukeemalta:
Sä olit ilta. Tarkotus oli bailuja. Hauska ei pysyny pitämättä. Etummaisena tanssii maailmanloppu
Ei mitenkään hintsusti maailmanloppuu. Pitkään. (Pätkästä mä en kai sitt tykänny.)
Kaikkee sitä futuuriss kuuluuki poken työnkuvaan. Ekas me pakotettais se raahaan ulos valomerkki. Sit pitkä ja mut.
Mä korkkasin sut Ellun kämpillä, mutt naukkailin siiderii samall ku ajelin kunnon kaaroissa keskustaan, ett ehdittäis veivata ittemme Kylli-tädiks.
Yökerhoo oli paikkailtu, mulloli kiire vaihteeks päästä Ellun kaa tanssivan floorin päälle, kerta Ellu kävi tilaan meille, kerta se osaa olla kahdess paikkaa yhtä aikaa mun kaa. Juotavaa mä sanon drinksuks, kerta mä en tiedä sen nimee, mutt hiukka imelää mun makuun.
Siis minkä fucking miesten kiusaustanssi me alotettiinka. Siis mikä fucking mesta se oli? Me notkuttiin melkein yhess, hiplailtiin pärstiämme ja lantioitamme ja sen verta tiedettiin, että kohta saatais. Äijiltä partitiivii, siis niinku kiinnostuneit katseit.
Mull se oli oma, se liimautu ittestään pahaan äijäään, jonka perse oli baaritiskillä, ja se vaan näytti hyvältä. Kuhan arvailin kolkyt veeksi, yhen tutun ja kiusallisen näkönen. Emmä sitä päähäni saanu, unohdin paikanki.
Vetäistiin ajat. Sitt mä päätin. Siis jossakin välissähän mäkin kai sitt olin jo tilannu? Mutt oli taas mun hugi? Ellu jäi tanssiin, mä lähdin suuntaan baaritiskin suuntaan elikkäs mä suunnistin väenpaljouden läpi (ai ett muisti tainnu mennä?) tiskaamaan astiat.
No kai mä nyt hokaan, ett tiskiäijä oli irrottanu oman katseensa, jolla se mittas kuin pitkä mä oon.
(Vähänkö outoo porukkaa.)
Just kun uin jo saavissa valmiina tiskaamaan, äijä käänty (baaritiskillähän se istu, nuija!) takasin siihen fucking tiskiin päin (täss kohtaa kuvittele ite.). Joo,. ja mä tilasin Ellulle Cosmopolitanin, äijä ku sitä toivo. (Ilmestyy millon ilmestyy, mitä se sulle kuuluu) Joo, joo koko vuosikerran, ja ittelleni otin maksamatta kaljan niin ku jätkä.
Oonkoha mä hiukka epälooginen, mutt makeet drinksut ei ollu mun juttuu, eikä kenenkään edellä.
No, mä penkoon mun veskaa. Roinan määrästä päättelin, ett joku fucking kaatis, ja me oltiin roinan alla, koska mä tiesin että siell se oli se mun Visaki. Siis vaikka aika oli jo tanssittu Ellun kaa, mä päätin säästää sitä nyt ja varastin itteltäni baaritiskille - ei minkään puoliveskan vaan kokolaukun sisällön, ääliö! (Siis mitennii täh?)
Joo, ja kerta oltiin jo kaiken roinan alla, muutenhan mä en olis voinu löytää mun korttii, mutt mä löysin sen kortin ja pengoin korttiiki ihan piruuttani, ja juma ett siell oli meikkii, hotellin avainkorttii, erinäisii kuivuneit mustekynii (ei ainakaan ollu vissiin hetkeen enää satanu) ja muuta roinaa. Ja sitt mä ojentaan sitä baaritiskillä, jolla jo istu yks hyvän näkönen äijä, baarimikolle, joka katto mua kasvoillaa. Ei ihme, ett ilmeki huvittu.
''Et näytä tytöltä joka juo kaljaa..''
(Jätkä mikä jätkä, ääliö!)
Mä olin siis näköjään loikannu istuun baaritiskille luomispuuhiin. Koska pahiksen katse kävi vaan metrimitasta, se tartti mun itseliimautuvan luontii sen arjalaisenhaaleisiin simmuihin.
Joo joo, oltiin sitt Zetorissa tai ei, mutt mä kahisutin vähän mun olkii.
''Oon kuule paljon muutakin mitä ei päälle päin uskoisi.'' vastasin ja virnistin.
''Voi, sen kyllä uskon! (Mistä veestä se tiesi voista?)
Ja kaiken lisäksi osaat vielä tanssia...''
(Siis täh? Onks murun iskeny kii joku Parkinson? )
Sano mies. Ja äijän kitakarmi nousi seksikkäseen virnistykseen. (Mä kattelin missä seksikäs virnistys mahtas liitää, ja paskat, enhän mä mitään voinu nähä, kun mä olin luonu mun katseeni sen silmiin enkä mun omiin.)
''Taitaa alkoholilla olla osuutta asiaan,'' (helvatan hallusinaatioita) nauroin ja nyökkäsin hänen viskilasiinsa päin (se oli silkka vahinko).
''Ehkä..'' mies. Taas sano ja naurahti. (Onks se joku mun pikaimitaattori?)
Siin vaihees (mäkö muka enää mikään sikiö tai niinku kohtuvauva) mua onnasi. Sain sullottuu itteni tiskiltä takasin mun laukun uumeniin.
''No nyt on sekin arvoitus sitten ratkennut.'' mies sanoi.
No, mä katoin sitä vähän mun ymmällä. (Juma ymmälläki voi kattoo!)
''Mikähän niin?'' kysin. (Monesko paukku?)
''Mitä naisten käsilaukuista löytyy..'' mies naurahti ja nyökkäsi laukkuuni päin.
(No tietty ainaki yks vaiheessa oleva jäbä, jonka pärstä alkaa sotkeutuu huulipunaan!)
Nauroin itekki sille, mitä mä seuraavaks sanoin:
''No pitäähän tytöllä olla koko elämä mukana minne meneekin eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu...''
Äijä oli levee. Se kehtas hymyillä mulle ja kopistella nuppiaan.
''I an.'' se sano ja sano ja ojensi yhden kätensä mulle ravisteltavaks.
''Aa.. liisa'', mä siihen ja nappasin, vois sanoo ett sen melkosesti kuumenneen kännyn käteeni.