rakastaa eksäänsä liikaa ja päivä päivältä enemmän ja syvemmin? Erosta on jo reippaasti yli vuosi aikaa, ja alun nihkeyksien ja erosurujen jälkeen hänen huonotkin puolensa ovat alkaneet tuntua hellyyttäviltä. En ole koskaan ennen rakastanut ketään näin paljon... Hän on löytänyt onnensa toisaalta, mistä olen iloinen ja surullinen yhtä aikaa, sillä yhteenpalaaminen ei tietenkään tule kysymykseenkään eikä hänelle näistä tunteistani edes vihjaiseminenkaan.
Olen yrittänyt elää vain normaalisti. Olen tavannut kivoja ihmisiä, olen yrittänyt ihastua, mutta ei se toimi. En halua seurustella kenenkään toisen kanssa niin kauan, kun rakastan jotakuta muuta niin paljon. Mutta olen alkanut havahtua siihen, että tällä menolla saan viettää mahdollisesti loppuelämäni yksin. Se on liian lohduton ajatus.
Siispä, miten rakkaus tapetaan?
Olen yrittänyt elää vain normaalisti. Olen tavannut kivoja ihmisiä, olen yrittänyt ihastua, mutta ei se toimi. En halua seurustella kenenkään toisen kanssa niin kauan, kun rakastan jotakuta muuta niin paljon. Mutta olen alkanut havahtua siihen, että tällä menolla saan viettää mahdollisesti loppuelämäni yksin. Se on liian lohduton ajatus.
Siispä, miten rakkaus tapetaan?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Taidan tietää kuka oot............
No kuka sitten?
Luulisin, että saman kaltaisessa tilanteessa on monikin.
Mutta mua ainakin jotenkin auttaa se kun ajattelen järjellä asiaa...Eli kun eksäni kerran on löytänyt uuden onnen, niin hän ei kertakaikkiaan enää rakasta ja tunne mua kohtaan mitään;( Siis tästä on vain yritettävä päästä yli ja kyllä mä uskon että rakastun vielä johonki toiseen naiseen, kun hän vain nyt tulisi kohdalleni:)
Sitä odottaessa koetan piristää itseäni viemällä ajatukset kaikkeen kivaan, onhan kesä vasta alkamassa ja muutama ihana ystävä joidenka kanssa viettää aikaa.
Ikävä ja raastava tunne tietty tulee iltaisin kun on yksin, mutta aurinko nousee joka aamu ja paistaa, pilvienkin takana:)
Tsemiä sulle ja usko pois että ajan kanssa kaikki muuttuu paremmaksi, ja säkin voit löytää uuden onnen!Mutta älä yritä liikaa, ole vaan oma ittes.Jos surettaa, niin sure ja jos itkettää, niin itke pois ikävä.
Ollaan ehkä käyty samaa koulua jos olet asunut helsingissä. siinä tapauksessa tiedän myös eksäsii.
Sama jumi päällä täällä. Tosin ei ihan yhtä kauaa, mutta kuitenkin. Pitää antaa vain aikaa ja olla kärsivällinen. Ei tilanne väkisin muutu. Ei kannata yrittää ihastua, silloin ainakin menee päin mäntyä. Ite yritän elää näitä tunteita vaan läpi ja uskoa huomiseen. Pakko sen on joskus lakata. Ja jos ei lakkaa niin, no, ainakin voi sanoa että on kokenut jotakin suurta. Sellaista mitä jotkut eivät ehkä koe koskaan.
Tsemppiä ja uskoa tulevaisuuteen!
Oletko asunu helsingissä?
Anteeksi, vain mutta mitä toi nyt liittyy asiaan? Vaikka sattuisitkin tietämään ap:n. Helsingissäkin on aika monta koulua..
En puhukkaan peruskoulusta.
kerro e-mailisi, ja hoida tollaiset asiat privaatisti. tän palstan idea on olla anonyymi
Ei rakkautta tarvitse tappaa, sinä voit säilyttää sen sydämessäsi ja se on sinun mukanasi koko ajan. Menet vain eteenpäin sen kanssa, et pilaa elämääsi jäämällä menneisyyteen.
eksät ja tunne niihin unohtuu - se on huojentavaa. jonain päivänä vain huomaat ihastuneesi johonkin toiseen... tapaa uusia ihania ihmisiä - niitä on maailma pullollaan...
Mut entä, jos kukaan ei vaan säväytä, vaikka kuluisi kymmenen vuotta?
No, sitten joko olet yksin tai teeskentelet ja valehtelet pitäväsi jostakin, mikä on toisaalta tosi typerää sekä itseä että toista kohtaan ja itsepetosta..
Vaikka eron hetkellä tuntuu, että ei voisi kenestäkään muusta pitää, niin kyllä se aika parantaa haavat. Toisille se vaan vie enemmän aikaa kuin toisille.
Tärkeää olisi osata tehdä muutakin, tehdä kaikkea mistä itse tykkää, tavata ystäviä, harrastaa jne.löytää mielekästä tekemistä. Ihastumista ei voi opetella, se joko tulee tai ei tule. Sekin auttaa ettei rakentele liian suuria unelmia tulevasta parisuhteesta ja yrittää olla vertaamatta exäänxä muihin.
Poissa silmistä, poissa sydämestä, näin sanotaan. Jos näkee tahtomattaan tai tarkoituksella exäänxä niin irtipääseminen on vaikeampaa. Yhdessä hankittujen esineiden, lahjojen ym. laittaminen näköetäisyydeltä pois, voi sekin helpottaa.
On parempi kuitenkin antaa surun tulla eikä rakennella mitään möykkyä sisälle, jos itkettää niin itke, mutta älä lähde uuteen suhteeseen jos et ole vielä valmis tai etsit pelkkää laastaria, siinä ei käy koskaan hyvin.
Ei pidä myöskään masentua niin suureen epätoivoon, että kuvittelisi ettei muita naisia ole olemassakaan. Varmasti on, mutta ei se tule juuri nyt ja just tällä sekunnilla se uusi rakkaus, ehkä huomenna, ehkä vuoden tai kahden päästä.
Älä kasaa liikaa paineita parinmuodostukselle, nauti elämästä ja opettele rakastamaan itseäsi ja pärjäämään myös yksin. Mieti miksi erositte, mikä oli syy, ette toista samaa virhettä uudestaan. Ehkä kaikella on tarkoituksensa, sateen jälkeen tulee aina aurinko.
Miksi et voisi hänelle mainita tunteistasi? Ei se ota jos ei annakkaan..
kertoa.
säälittävää. tolla menolla oot(te)kin ikuisesti yksin.
HETEROOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO SYÖSYÖ SEKSUAALINI MUN!!!!
Ajattele niin, että rakkaus pysyy sydämessäsi, kohteet vain vaihtuu tai vaikkei tule uusia niin ainakin rakastat. Rakkautta ei ole koskaan liikaa maailmassa ja vaikkei hän tiedäkään tulevansa rakastetuksi niin se vaikuttaa häneen energiatasolla. Jos oikeesti rakastaa niin päästää irti eikä halua vangita omakseen. Siinä mitataan aito rakkaus, mikä ei kahlitse ketään.
Noh, tällaiset ajatukset auttavat minua.
Usein käy niin että aika kultaa muistot ja huonot puoletkin unohdetaan ja vaalitaan niitä hyviä muistoja eikä osata laskea toisesta irti.. Ja eroonhan on aina hyä syy... Millaisissa väleissä olette tämän exän kanssa? Jos olette paljon tekemisissä niin unohtaminen on aila vaikeaa..
Ei todellakaan kannatakaan aloittaa uutta suhdetta kunnes on vanhasta päässyt yli, koska tällöin se toinen osapuoli, jonka kanssa uusi suhde aloitetaan, joutuu vain kärsimään pahastikin, kun toinen rakastaakin yhä vain eksäänsä. Se on suoraan sanottuna perseestä ja tosi itsekästä. Kokemusta on...