En halunnut kirjoittaa lepakko-palstalle, vaikka käytännössä homoseksuaali olenkin. Olisikohan jollakulla muulla samantyyppinen "ongelma".. Olen tiedostanut jo pitkään saavani seksuaalisen tyydytyksen parhaiten naisen kanssa. Ihastun kuitenkin edelleen myös miehiin, vaikka en halua heitä fyysisesti. Haluaisin ihastua naiseen, mutta sitä ei vaan tapahdu. Kyse ei siis ole siitä, etten hyväksyisi vinoviettisyyttäni. Minulle yhden illan suhteet ovat täysin tyhjiä ja haluaisin voida kokea aitoa rakkautta. Suhde naiseen tuntuu siis jotenkin puolittaiselta, samoin kuin mieheen.. Toisin sanoen, kusessa ollaan. Hämmentävää miten tunteet voivatkin olla solmussa.
hetero-romantikko?
JX Dawn
4319
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hah, itse olen aina ihastunut naisiin, mutta haluaisin edes joskus ihastua mieheen. Minulla ei ole mitään miehiä vastaan, mutta aina joku nainen on ollut ihanampi ja tärkeämpi. Voisin hyvin elellä heterosuhteessa jos joskus löytäisin miehen, johon ihastuisin ja joka tykkäisi musta.
Entä jos toinen ihminen olisi ns. kolmatta sukupuolta? Ei siis transmies tai transnainen tai intersukupuolinen, vaan kolmas sukupuoli mikä ei ole kummassakaan rajoittuneessa kastissa? Siinä ihmisessä olisi maskuliininen ja feminiininen energia sekoittuneena sekä fyysisesti että henkisesti siten miten haluaisit sen kuvitella? Tai siis jos olisi sellainen ihminen niin millainen hän sitten olisi, jos ymmärrät tämän sekavan kysymyksen?
Siis meinaatko sellaista henkilöä, jolla on molemmat sukupuolielimet?
No ehkäpä kohtaan vielä naisen, joka sytyttää niin fyysisesti kuin romanttisessakin mielessä. Feminiininen ulkoa, maskuliininen sisältä. Naisellisuus kiihottaa, kun taas maskuliinisuus herättää hellemmät tunteet. Miehet herättävät minussa usein halun kulkea käsi kädessä ja silitellä niskaa, mutta ei juuri muuta. Androgyynisyys tai välimaasto ei herätä erityisempiä tunteita.
Siihen asti kunnes löydän rakkaani, niin koitan olla lokeroimatta itseäni turhan tarkasti, ainakaan omassa mielessäni. Seksuaalinen ja romanttinen suuntautuminen eivät ilmeisesti kulje aina käsikädessä. Mieleeni on tullut myös se vaihtoehto, että koska olen kasvanut heteronormatiivisessa kulttuurissa, minut on aivopesty disney-leffojen prinsessatarinoilla :D