Tahdon puhua ja käsitellä nyt melkoisen laajaa aluetta, joten osuvaa otsikkoa oli vaikeahkoa keksiä. Avataanpa sitä aluksi pikkaisen. 'Lesbotyypeillä' tarkoitan suht karkeaa jakoa miesmäisiin ja naismaisiin lesboihin. Tiedostan hyvin, ettei välttämättä jokaisella naisparilla ole tuollaista jakoa rooleissaan, mutta varmasti myös joillakin muillakin on kuin meillä tyttöystäväni kanssa. Jo varhain suhteemme alussa naiseni kehui minua usein miehisillä imarteluilla, joilla kuvasi eniten mm. rohkeutta, suojelevaisuutta, huomaavaisuutta, tekemiäni miehiltä tyypillisesti odotettuja kohteliaisuuksia, sekä epäneitimäisyyttäni. Hän on aina ollut todella ihastunut näihin ominaisuuksiini. Itse hän on normaalin naisellinen.
Minua kiinnostaisi tietää minkälaisia odotuksia teillä rakkaat palstalaiset on naiselle, josta mieluiten kiinnostuisitte? Entä mikä teidän roolinne on? Jos kiikarissanne oleva lesbonainen on miehekäs ja tahdotkin hänen olevan sitä, niin katsotko inholla hänen joitakin naismaisia piirteitään tai toimiaan? Saman voi tietysti kääntää toisin päin, eli inhottaako naisellisista lesboista pitäviä tällaisten naisten jotkin epänaiselliset piirteet tai tavat? Aihe on mielestäni erittäin kiintoista, koska lesbot kumminkin ovat naisia, joten miten suurta miehekkyyttä heiltä voidaan olettaa? Entä ovatko suurin osa lesboista jollakin tapaa epänaisellisia ja täydellistä naisellisuutta olisi siten epäreilua odottaa?
Myönnän että itselläni nämä roolit ovat hyvin vahvoja ja pidän niistä sellaisina. Silti ajaudun toisinaan miettimään vaadinko liikaa. Miehisempänä osapuolena en ikinä käytä hameita tai muita ylinaisellisia vaatteita vaikka naisten puolelta vaatteeni ostankin. Tyttöystävääni taas yritän aina saada valitsemaan mieluiten niitä naisellisimpia vaatteita, hameita erityisesti. Muutenkin kannustan häntä naiselliseen käytökseen. Vastalahjana tästä kaikesta hän saa aina ja kaikkialla kokea itsensä maailman suloisimmaksi kaunottareksi. Avaan hänelle aina ovet, päästän kulkemaan edellä, autan häneltä takin pois, vedän hänelle ensin tuolin ennenkuin menen itse istumaan, annan kukkia, suklaata ym. lahjoja kuukausittain, sekä tietysti suojeluni ja horjumattoman tukeni.
Kyllä, olemme onnellisia ja rakastuneita. Sen tiedän varmaksi, että kultani rakastaa kaikkia näitä miehisiä tapojani ja piirteitäni, mutta sanoisiko hän jos inhoaisi niitä naisellisia asioita, joita itse odotan häneltä. Luonnollisesti nämä ovat asioita, jotka meidän täytyy keskenämme rakastavaisina selvittää.
Kertokaapas hyvät ystävät niitä Teidän naismaisia tai miesmäisiä odotuksianne teitä kiinnostavalta naistyypiltä? Erityisesti niitä pieniä ja "vähäpätöisiä" naisellisia tai miehekkäämpiä asioita tai piirteitä tahtoisin kuulla, joita toivoisitte naiselta.
Minua kiinnostaisi tietää minkälaisia odotuksia teillä rakkaat palstalaiset on naiselle, josta mieluiten kiinnostuisitte? Entä mikä teidän roolinne on? Jos kiikarissanne oleva lesbonainen on miehekäs ja tahdotkin hänen olevan sitä, niin katsotko inholla hänen joitakin naismaisia piirteitään tai toimiaan? Saman voi tietysti kääntää toisin päin, eli inhottaako naisellisista lesboista pitäviä tällaisten naisten jotkin epänaiselliset piirteet tai tavat? Aihe on mielestäni erittäin kiintoista, koska lesbot kumminkin ovat naisia, joten miten suurta miehekkyyttä heiltä voidaan olettaa? Entä ovatko suurin osa lesboista jollakin tapaa epänaisellisia ja täydellistä naisellisuutta olisi siten epäreilua odottaa?
Myönnän että itselläni nämä roolit ovat hyvin vahvoja ja pidän niistä sellaisina. Silti ajaudun toisinaan miettimään vaadinko liikaa. Miehisempänä osapuolena en ikinä käytä hameita tai muita ylinaisellisia vaatteita vaikka naisten puolelta vaatteeni ostankin. Tyttöystävääni taas yritän aina saada valitsemaan mieluiten niitä naisellisimpia vaatteita, hameita erityisesti. Muutenkin kannustan häntä naiselliseen käytökseen. Vastalahjana tästä kaikesta hän saa aina ja kaikkialla kokea itsensä maailman suloisimmaksi kaunottareksi. Avaan hänelle aina ovet, päästän kulkemaan edellä, autan häneltä takin pois, vedän hänelle ensin tuolin ennenkuin menen itse istumaan, annan kukkia, suklaata ym. lahjoja kuukausittain, sekä tietysti suojeluni ja horjumattoman tukeni.
Kyllä, olemme onnellisia ja rakastuneita. Sen tiedän varmaksi, että kultani rakastaa kaikkia näitä miehisiä tapojani ja piirteitäni, mutta sanoisiko hän jos inhoaisi niitä naisellisia asioita, joita itse odotan häneltä. Luonnollisesti nämä ovat asioita, jotka meidän täytyy keskenämme rakastavaisina selvittää.
Kertokaapas hyvät ystävät niitä Teidän naismaisia tai miesmäisiä odotuksianne teitä kiinnostavalta naistyypiltä? Erityisesti niitä pieniä ja "vähäpätöisiä" naisellisia tai miehekkäämpiä asioita tai piirteitä tahtoisin kuulla, joita toivoisitte naiselta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minusta on hiukan outoa puhua miehisistä ominaisuuksista. Ymmärrän kyllä että se on se helpoin tapa käsitellä asiaa, mutta minun korvaani kyllä käy ikävällä soinulla se että ajatellaan että on noin yksinkertainen jaottelu. Viedäänkö me avarampaa ajattelua edes vähän eteenpän noilla jaotteluilla. MIten naisesta tulee miesmäinen jos hän auttaa rakkalleen takin päälle. Minä autan sen esim äitinikin päälle ja autan tuolin kanssa, tekeekö se minusta isämäisenkin?
Onko se miehistä suojella rakkaitaan, onko se miehistä ostaa kukkia kullalleen? En minä ymmärrä koko mies-sanan sotkemista lesbouteen. Eikä se ole mitään miesvihaa, vaan yksinkertaisesti minusta se on ahtautta päässä ajatella että jos ei ole tuksu on sitten länsman. Voidaanko noin ajatella enää 2000-luvulla jossa joissain maissa on otettu jo kolmas sukupuoli viralliseen käyttöön.
MInua kiinnostaa tunnetko itsesi miehiseksi kun autat tyttöystävällesi takin päälle, näetkö itsesi prinssinä ja rakkaasi prinsessana? Miten määrittelet miehen itsessäsi, mistä peilaat sen miehisyyden käytökseesi? Elokuvista vai tosielämän miehistä vai mistä? Oletko iloinen siitä että sinua verrataan mieheen, että pystyt olemaan miehinen asia rakkaasi elämässä?
Ymmärrän että halusit jakaa karkeasti miesmäisiin ja naismaisiin lesbot, mutta ei se ole karkeaa vaan törkeää. Minä en näe mitään miehistä naisessa vaikka hän ei olisi barbie. Minä en koe että on miehistä olla ihminen noilla ominaisuuksilla mitä sinä sanot että ovat miehistä.
Minä odotan ihmisiltä että he osaavat olla omia itsejään, en oleta parisuhteessa tuollaisia jakoja että toinen on se mies ja toinen se nainen. Se olisi jopa eroittava tekijä.
Vaatteet ei tee edes kuningasta, siitä ei sen enempää.
Se mitä tahtoisin niin olisi ettei jatkettaisi tätä heteroasetelman viljelyä ihan kuin se olisi jokin ainoa vaihtoehto jopa homoseksuaalisuudessa. Edes karkeasti. Isotkin asiat lähtee siitä että ensin itse voisimme alkaa omaksumaan laajempaa näkökantaa tiettyihin asioihin. Sitä minä odotan ihmisiltä.
Sorry muuta kuulostaa aloittajan puolelta siltä, että olet pikemminkin transhenkinen kun ihailet miehisyyttä, samoin naisesi vaikuttaa kirjoituksen perusteella bi:ltä tai heterolta.
Minulle lesbous on nimenomaan naisellisuutta! Harmi vaan kun Suomessa femmet ovat vähemmistössä... Olen koittanut miettiä mistä nämä rekkisten roolit oikein tulevat, vai liekö hormoneilla osuutta asiaan. Joillain rekkiksillä vaatetus, olemus, eleet ja ilmeet, jopa kävelytyyli ovat selvästi opeteltuja, joillain ne tulevat ehkä sitten luonnostaan.
En ymmärrä että mitä pahaa on naisellisuudessa, että sitä koitetaan peittää miehisiin tapoihin ja pukeutumiseen.
Mutta kukin tyylillään...
Naisen ja miehen välistä tasa-arvoa tuskin edesautetaan kun lesbo- ja homosuhteissa vaalitaan tällaista heteroasetelmaa.
En pidä sitä rohkea, suojeleva, huomaavainen ja ostaa kukkia jne. miehisenä ominaisuutena vaan minusta se on inhimillinen ominaisuus, jota odotan sekä miehiltä ja naisilta katsomatta sukupuoliseen suuntautumiseen.
Jos jotkut ovat onnellisia tuollaisessa heteromalliasetelmassa, niin se heille suotakoon, minun suhteissa tuollaiset karkeat rooliajattelut eivät ole koskaan saanut jalansijaa.
itse ymmärsin mitä tarkoitat, eikä minua haittaa ollenkaan kun käytät sanaa ''miesmäinen'', halusit karkean jaon, ja noin se juuri selviää mitä ajoit takaa.. asia jää täällä niin usien muotoseikkojen alle, nytkin alkavat valittaa käyttämästäsi sanasta. Itsekin ilmaisisin sen noin kuin sinä.
Ja kyllä, minuun vetoaa myös nämä ns. miehiset käytösjutut, olen feminiininen, mutta toisaalta haluan tehdä niin myös kumppanilleni, ja sehän tässä naisten välillä onkin just ihanaa ja kummallisen mukavaa kun voi olla niitä molempia. Erityisesti kuitenkin pidän siitä että tällaisella maskuliinisen oloisella naisella on kuitenkin naisen aivot, ja ajattelu, silloin paketti on täydellinen.
Toisaalta jos ajattelee esimerkiksi seksiä, niin olisihan se unelmien täyttymys olla sängyssä vartaloltaan upean naisellisen naisen kanssa... mutta en osaisi seurustella niin että olisimme molemmat kovin femmejä.
Sukupuoli on asia, jota tuskin koskaan pystymme täysin ymmärtämään; rajaamaan ja laittamaan lokeroon. On melkoisen hämärää, mitkä sosiaalisen sukupuolen ulottuvuudet juontavat juurensa puhtaasti kulttuurillisista seikoista ja millä on pohjansa biologiassa. Eli siis mikä on ikään kuin pohjimmiltaan naisellista tai miehistä.
Takin auttaminen naisen ylle, oven avaaminen ja muu sellainen ovat perinteisen kohteliasta käytöstä mieheltä. Siksi itsensä maskuliiniseksi mieltävä nainen voi tuntea nuo tavat itselleen hyviksi maskuliinisuutensa ilmaisukeinoiksi. Niin, ei sillä etteikö sukupuolirooleja pitäisi kyseenalaistaa, mutta on syytä muistaa, että meillä on myös oikeus niihin.
Itsestäni osaan sanoa sen verran, että istu kumpaankaan ääripäähän. Olen liukuvasti androgyyninen eli milloin mitäkin. Samaa toivon seurustelukumppaniltanikin.
"Takin auttaminen naisen ylle, oven avaaminen ja muu sellainen ovat perinteisen kohteliasta käytöstä mieheltä." ja this'n'that'n'thosen teksti oli juuri sitä mitä tarkoitin. Ehkä aloituksestani tuli mieleen ne naisellisuutta halveksivat naiset, joille on suurin mahdollinen kehu maailmassa saada kuulla miehiltä olevansa "hyvä jätkä". Minä en ole sellainen. En minäkään pitäisi siitä jos joku tulisi puhumaan korostaen miehekkyyttäni, epänaiseuttani tai sanoisi minua jätkäksi. Ei, olen kuitenkin nainen ja lesbo, en bi enkä trans-ihminen. En tahdo tuntemattomien näkevän minua miehisenä. Ihan naisten vaatteitahan minäkin käytän, en vain valitse niistä niitä naisellisimpia vaatteita, koska sellaiset eivät tunnu omalta.
Sanoisin että vain kaikkein lähimmät ystävämme ovat nähneet tämän suhteemme roolijaottelun ja juuri sellaisena sen tahdomme pitääkkin. Yksin ollessani tuntemattomat pitävät minua ihan naisena muiden joukossa. Harvassa ovat ne kerrat kun puolitutut ovat maininneet jollakin tavoin "epänaisellisista piirteistä", koska ei niitä tuntemattomille niinkään näytetä. Mutta ollessani kultani seurassa me ikäänkuin korostamme toistemme puolia. Hän on minuun verraten todella naisellinen vaikkei normaalisti naisjoukosta erityisemmin erotukkaan ja minä olen hänen seurassaan sitten se miehekkäämpi vaikken tuntemattomien seurassa olekkaan mikään "miehekäs nainen".
Sanoisin siis kyseen olevan enemmän käytöksestä. Minä olen omaksunut suhteessamme ne käytöstavat, joita yleisesti on odotettu herrasmiehiltä ja muutenkin parisuhteessa tällaiset piirteet tulevat paljon paremmin esille kuin kaverisuhteissa. Tyttöystäväni pitää minua miehekkäämpänä kuin kukaan muu ja minä taas pidän häntä aivan erityisen naisellisena naisena. Vaikka henkisiltä ominaisuuksiltamme meillä onkin paljon näitä "miehisiin ja naismaisiin" kuuluvia, niin olemme silti kaksi naista. Ymmärrämme toisiamme naisina.
Me emme kultani kanssa oikeastaan edes puhu näistä asioista "miehekkäinä" tai "naisellisina" asioina. Ne vain ovat piirteitämme, toiveitamme tai tapojamme. Tällaisilla keskustelupalstoilla vain täytyy käyttää melko selkeitä sanamuotoja jotta tulisi ymmärretyksi siitä mitä tarkoittaa. Niin nämä käsitykset kumpuavat heterosuhteista. Yleisimmin se kun on mies, jolta odotetaan maksamista, takana kulkemista, ovien avaamista, tuolin antamista, lahjojen antamista jne. Varmasti jokainen noista on sellainen, joita nainenkin voi tehdä miehelleen, mutta jatkuvana toimintana tuollaisia pidetään miesten juttuina. Se mikä yleisesti on miehille tyypillistä tai odotettua = miehekästä minun mielestäni.
Joku kysyi koenko itseni prinssiksi tehdessäni moisia, niin en. Se vain tuntuu luontevalta tavalta toimia. Tahdon olla rakkaalleni se vahva tuki ja suoja kuten mies yleensä on naiselleen, mutta en ole nainen joka leikkii miestä. Minä esimerkiksi en ikinä tahtoisi olla se osapuoli suhteessa naisen kanssa, joka saa niitä kukkia tmv. mutta tyttöystäväni tykkää kovasti kun minä teen niin hänelle. Muutoinkin hän rakastaa näitä piirteitäni ja minä hänen naisellisuuttaan.
En perässä sun tarinassas, aloituskirjoituksessi painotit vahvaa roolijaottelua, johon suurinpiirtein teidän koko parisuhde rakentuu, ja korostit miehekkyyttäsi. Nyt erot ovatkin enää hiuksenhienot, ja lähinnä kotioloissa tapahtuvia eikä ulkopuolinen niitä edes huomaa... ja roolijako on luokkaa "hän on se joka saa kukkia" ...hhmphhh..
Itse olen femme, jotkut sanoneet että kovinkin femme, ehkä ulkoisesti mutta en ole koskaan mieltänyt itseäni naiseksi, olen vähän kaikkea miehen ja naisen väliltä. Hurahtanut ufoihin ja salaliittoteorioihin ja työskentelen tietokoneiden kanssa, en jaksa lesbodraamoja ja koen olevani aika yksinkertainen haluiltani ja toiveiltani elämässä, niin kuin miehien monesti sanotaan olevan. Toisaalta, osaan olla myös kunnon prinsessa välillä, jos en saa parisuhteessa huomiota tarpeeksi tms :) Mulla on ollut aina naismaisia naisia, ei ehkä yhtä femmejä ulkoisesti mitä itse olen mutta sielultaan ovat kyllä semmosia neitejä olleet! Ja tykkään siitä, toisaalta tykkään myös että mukana on ripaus jotain maskuliinisuutta myös.. Mutta tykkään että tyttöystäväni on kuitenkin hieman tyttömäisempi sielultaan kuin minä, oon aina ollut se "isompi lusikka" kun nukutaan yhdessä, eli se joka pitelee toista takaapäin kun nukutaan yhdessä, ja tottahan se on että se on vähän kuin suojelisi sitä toista itse vahvempana...
Huh huh, must ois todella ahdistavaa ja vastenmielistä jos mun seurustelukumppani odottais multa jotain tiettyjä "miehekkäitä" tai "naisellisia" piirteitä, kannustaisi tietynlaiseen käytökseen..ällööööö
Todellakin toivon sieluni pohjasta että kumppanini rakastaa mua piirteineni, ja puutteistani huolimatta ja juuripa sen takia.
Päätinpä juuri muuten että eroan tästä koko lesbolahkosta, ja ryhdyn vapaasieluksi, sellaiseksi joka nyt vaan sattuu rakastmaan naisia ja rakastumaan naisiin, kaikenlaisiin
¨Täällä yksi lisää joka ilmoittautuu vapaaehtoisena vapaasieluksi! :) Kyllästyttää koko lesbolahko niin että blaah vaan..
Olen aina kokenut itseni jokseenkin valtavirrasta poikkeavaksi suhteessa omaan sukupuoleeni. Biologisesti olen nainen, ja siinä suhteessa kategorisoin itseni naiseksi, enkä myös haluaisi olla mitään muuta. Toisaalta liikun hyvinkin sulavasti sukupuoli-akselilla - jos ajatellaan, että toisessa päässä on nainen, ja toisessa mies, olen varmasti siinä keskellä tai milloin missäkin laidassa, ihan fiiliksen mukaan.
Minussa on paljon sekä ns. naisellisia, että maskuliinisempia piirteitä ja ominaisuuksia. Joskus minulle on jopa sanottu, että olen niin ristiriitainen, että jomman kumman puolen täytyy olla valhetta... Mutta totta ne ovat, molemmat. Pääsääntöisesti ihmiset huomaavat luonteeni maskuliinisemmat piirteet helpommin. Naisellisempia piirteitäni en useinkaan näytä niin helposti. Ulkoisesti liikun myös ääripäästä toiseen, mutta useimmiten kuljen maskuliinisemman näköisenä. Se johtuu usein myös silkasta mukavuudenhalusta: en esimerkiksi jaksa kovinkaan usein meikata.
Olen huomannut, että naiselliset naiset ruokkivat suojelunhaluani, kun taas maskuliinisemmat saavat naisellisemmat piirteeni heräämään. Kaikkien vuosien jälkeen olen todennut, että olen onnellisin sellaisen kumppanin kanssa, josta myös löytyy laajasti sekä naisellisia, että maskuliinisempia piirteitä. Silloin tunnen itseni kokonaisemmaksi. Ja vielä sitä olennaisempaa on, ettei kumppanini rajoita kumpaakaan puolta minussa, tai sanele sitä, miten minun pitäisi käyttäytyä, olla tai pukeutua.
Pääsääntöisesti toivon, että kumppaniltani löytyy erilaisia ominaisuuksia mahdollisimman monipuolisesti, niin sisäisesti, kuin ulkoisestikin. Nykyinen naisystäväni on minua naisellisempi, ja nautin toki siitä, kun saan hänet tuntemaan itsensä prinsessaksi. Hellin ja hemmottelen. Mutta ihan yhtälailla nautin siitä, kun hän tuo minulle kukkia, lähtee ase selässä metsästämään riistalihaa tai ottaa minut yöllä syliinsä.