Nyt olen tehnyt elämässäni todella suuren luokan muutoksen.
Kuten monet ehkä muistavatkin, jouduin tuossa alkutalvesta muuttamaan pariin otteeseenkin.
Ensin työn perässä, ennakkoluulottomasti ja sitten v-mäisten naapureiden takia...
Jotenkin sain tästä paskasta maailmasta tarpeekseni. Ikuisesta kiireestä ja kiittämättömyydestä. Suvaitsemattomuudesta ja itsekkyydestä.
Jätin jo toistakymmentä vuotta sitten erittäin hyvän viran. Palkassa en hävinnyt mitään seuraavaan, mutta eläkkeessä kylläkin.
Nyt myin kaikki, mitä omistan. Asunto-osakkeeni, auton ja mökin. Kaikki meni.
Ostin pienen alkeellisen talon maaseudulta ja asun sitä nyt. Viljelen perunaa ja muita puutarhavihanneksia ja hedelmiä omiin tarpeisiini. Ajan vanhalla autolla, joka vissiin on oikeasti joskus ollut auto. En silti mene vannomaan. ;)
Otin virkavapaata työstäni aluksi vuoden. Mutta se ei jää siihen. Olen päättänyt!!
Ehkä kirjoitan kirjan (unelmani), ehkä vain olen poikani kanssa.
Varmaa on, ettet enää juokse paljouden perässä maailmassa, jolla ei ole minulle mitään annettavaa.
Olenko siis tullut järkiini vai onko minussa asunut piilevä hulluus päässyt vailloilleen?
;)
Kylällä ollaan molempia mieliä...
Hyvää alkanutta kesää kaikille, minä ainakin nautin täysillä. On kuin olisi vapautunut pitkästä tuomiosta. Tuntuu muuten todella hyvälle. Kuin olisi tullut kotiin...
Kirjoitellaan.
Kuten monet ehkä muistavatkin, jouduin tuossa alkutalvesta muuttamaan pariin otteeseenkin.
Ensin työn perässä, ennakkoluulottomasti ja sitten v-mäisten naapureiden takia...
Jotenkin sain tästä paskasta maailmasta tarpeekseni. Ikuisesta kiireestä ja kiittämättömyydestä. Suvaitsemattomuudesta ja itsekkyydestä.
Jätin jo toistakymmentä vuotta sitten erittäin hyvän viran. Palkassa en hävinnyt mitään seuraavaan, mutta eläkkeessä kylläkin.
Nyt myin kaikki, mitä omistan. Asunto-osakkeeni, auton ja mökin. Kaikki meni.
Ostin pienen alkeellisen talon maaseudulta ja asun sitä nyt. Viljelen perunaa ja muita puutarhavihanneksia ja hedelmiä omiin tarpeisiini. Ajan vanhalla autolla, joka vissiin on oikeasti joskus ollut auto. En silti mene vannomaan. ;)
Otin virkavapaata työstäni aluksi vuoden. Mutta se ei jää siihen. Olen päättänyt!!
Ehkä kirjoitan kirjan (unelmani), ehkä vain olen poikani kanssa.
Varmaa on, ettet enää juokse paljouden perässä maailmassa, jolla ei ole minulle mitään annettavaa.
Olenko siis tullut järkiini vai onko minussa asunut piilevä hulluus päässyt vailloilleen?
;)
Kylällä ollaan molempia mieliä...
Hyvää alkanutta kesää kaikille, minä ainakin nautin täysillä. On kuin olisi vapautunut pitkästä tuomiosta. Tuntuu muuten todella hyvälle. Kuin olisi tullut kotiin...
Kirjoitellaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
täältä löytyy yksi aidosti kateellinen
-onnea valitsemallesi vaihtoehtopolulle-
Toteutat siis minun unelmaani nyt! :)
Huomaan tietsikan ruudusta naamani venähtäneen
ja vaihtaneen väriä.. ;)
Onnea molemmille,
antakaa armon käydä oikeudessa jos tulee
takapakkia, muutos on mahtava. :)
Elänkö kuitenkin jonkun toisen unelmaa, enkä omaani?
:))
Vitsi vitsi.
Kyllä tämän muutoksen eteen on tehty töitä. Olen etsinyt itseäni toistakymmentä vuotta. Nyt alkaa löytyä.
Poika muistaa joka päivä sanoa, kuinka ihanaa on kun äiti on koko ajan kotona. Koiralla on oma puutarha, toistasataa erilaista kukkaa ja pensasta nuuskittavana. En edes tunne niitä kaikkia.
Perunat laitoin elämässäni ekaa kertaa maahan entisen omistajan avustuksella. Omenapuut kukkii täysillä. Puro virtaa. Ihanaa.
Mielestäni olen tämän kaiken ansainnut. Meillä ennen halattiin joka päivä, nyt se tehdään ainakin kuusi kertaa ja tirautetaan ilon kyynel ainakin kerran...
Kunpa tämä pysyisi...
Ainoa asia, joka "entisestä elämästä" tuli mukaan on tämä tietokone. Jos se alkaa hallita, heitän sen roskiin!
Mutta kuten varmaan olet huomannutkin, en niin paljon enää ole täällä viihtynyt.
Minulla on nyt se kuuluisa elämä!
:)
Kirjoitellaan.
Ps. Unelmista tulee tavoitteita, kun niihin tekee toimintasuunnitelman. *vink*
:)
Kiva että elämä löytyi. ;)
Minä taidan myös elää unelmaani meren äärellä.
Vielä kun raha-asiat jotenkin kohenisivat,
niin en valittaisi tippaakaan. Luulen. ;)
Saatko purotaimenta aamutuimaan saaliiksi,
juuri silloin kun usva on laskeutumassa
ja aurinko pilkistää alhaalta? :))
Toivotan onnea etsinnällesi!
Joskus kun on tehtävä todella rankkoja muutoksia elämässä, aloitettava ns. puhtaalta pöydältä.
Ehkä nyt löydät itsesi.
Jokainen valinta on oikea sillä hetkellä kun sen teet.
todellakin. Itse tein rajun ratkaisun eilen,
irtisanoin asuntoni.
Eikä uudesta tietoakaan. Lapsellehan aina paikka
tässä elämässä löytyy, niinpä niin, eipä muuta.
...voi ystävä hyvä....uskaltaisinpa minäkin...olen sentään jo mummo ja yhä kiinni kaikessa mistä en edes pidä.....ainoa mistä todella pidän ovat lapseni ja lapsenlapseni mutta kiinni olen ( muka ! )...
aurinkoa sinulle ja lapsellesi!
Tehdessäni päätöstä vedin sen takaisin moneen kertaan. Joten helppoa ei ollut ja vastoinkäymisiä tulee monia, tiedän.
Hyvään tottuneena alkeellinen asunto aluksi oli aikamoinen painajainen suoranainen kulttuurishokki! ;)...Noh, pintaahan se on. Mitä sillä on lopulta väliä, kun sen sisällä asuu onnellinen perhe.
Aurinkoa sinullekin.
Minä (Mummo, 59v) tein omanlaisen ratkaisun elokuussa viime vuonna. Joulun alla oli viimeinen työpäivä. Nyt nautin vain lastenlasteni, lapseni ja ukon seurasta täysin siemauksin. Ne ovat tärkeintä tässä maailmassa.
Heh, onnea vaan, sinulta voi tuollaista odottaakin!
Itsekin rakentelen hiljaa mielessäni Suurta Elämänmuutosta, en vain vielä ihan tarkkaan tiedä mitä se on. Tässä on aikaa pohtia asiaa vielä pari kolme vuotta, ennen kuin poika kirjoittaa yo:ksi, sitten sen teen. Oma muutoksentarpeeni liittyy enemmänkin työhön ja ammattiin kuin asumisen muotoon, vaikka ei sitäkään tiedä. Olen asunut elämäni ensimmäiset 19 vuotta keskellä metsää ja tiedän kyllä senkin ihanuuden... (ja kamaluuden).
Sanoit että tuntuu kuin olisit vapautunut pitkästä tuomiosta. Tiedän täsmälleen miltä sinusta tuntuu: aina kun minulla on burn-out (eli noin joka toinen kuukausi), tuntuu kuin istuisin pallo jalassa elinkautista kärsimässä. Mutta kyllä se tästä vielä muuttuu. Ja kun eläkeikäkin nousee vähitellen jonnekin 75 vuoden huiteville :), ehdin vaihtaa alaa vielä parikin kertaa...
Et sinä hulluksi ole tullut. Päinvastoin: tuollaisilla irtiotoilla on taipumus lopulta paljastaa omien tekemisten ja tekemättä jättämisten todellinen järki. Mitä siitä jos olet erehtynyt, sittenpähän vain muutat entistä viisaampana takaisin. Kokeilematta et tiedä, ja sitten vasta harmittaisi. Nauti nyt vain elämästä!
Tuntuu että moni hakee nykyisin muutosta.
Minulla ne muutospaineet työhön ja ammattiin kohdentuivat jo yli kymmenen vuotta sitten laman alkuun ja vaiheeseen, jossa Suomessa alkoi sossuilla olla liikaa työtä.
Jatkuva paha olo, eikä mitään voinut. Kyllä se burn out on itsellenikin hyvin tuttu. Viime talvena viimeksi olin muutaman kuukauden asiasta lomalla.
Myin omaisuuteni siksi, että saisin olla ja lokotella. Tyydyn vähempään jotta voisin toteuttaa itseäni. En siitä syystä, että se olisi minua ahdistanut muulla tavoin. On myös kiva puuhastella maalauksen ja pikku nikkaroinnin keskellä...minua täällä opastitte silloin sen antennin kanssa, sain kipinän.;)
Elän itselleni ja pojalleni. Elän omaa elämääni, tieni itse valinneena.
Ihanaa että olet nyt tyytyväinen, onnellinen...
Kai meistä jokainen toivoisi jonkinlaista muutosta.. minäkin..
Minä vaan taidan olla liian nuori, tekemään suuria muutoksia, tai siis nuorenahan olisi helppokin tehdä, mutta taidan odottaa pojun kasvamista ja hiukan tätä työuraa edistää...
Muista kysellä jos tarviit niksejä pikku puuhasteluihisi, täältähän näyttää apua tulevan jos jonkinmoisiin asennuksiin... :))
Siinä vaiheessa kun tuntuu että yli 50% hommista jää tekemättä kiireen vuoksi on viimeinen hetki tehdä asialle jotain...
Siksipä laitoin eilen taloni myyntiin ja haen itsekkin jonkun moista muutosta elämääni. Onneksi saan kuitattua auton omakseni ja joka ikisen velkapennin pois joten ei huolta huomisesta pitäisi olla.
töistä en pois lähde mutta kaikki siviili asiat ja raha-asiat aivan uuteen järjestykseen niin uskoisin että rupeaa arki tuntumaan helpommalta ja hulluus häviämään..
varsinkin raha-asiat painaa kummasti ajatuksia kun nyky-aika on vähän mitä on...
koko suomi makaa yhden yrityksen varassa ni aika heikoilla ollaan...
No, kohta on kulut puolitettu ja velkaa ei ole niin saa tapahtua ihan mitä vaan.
Viimeisenä hätänä pakenen mökkisaareen ja ukkoudun sinne ;)
tulee kohta pitkä työmatka kun kaikki yritykset on muuttanut kiinaan tms.