Ajattelin kirjoittaa välillä toimivasta uusperheestä, miksi se toimii, mikä on paremmin kun entisessä ja mitkä ovat olleet suurimmat haasteet jotka on voitettu.
Itse todella koen että minulla on toimiva uusperhe. Uusperheyttämme on kestänytseitsemän vuotta, ja aina vaan paremmin menee.
Uusperhe eroaa suuresti tilanteesta jossa kaksi aikuista tai aikuisiän kynnyksellä olevaa aloittaa parisuhteen, silloin on aikaa olla kaksin ja rakentaa parisuhdetta muiden häiritsemättä, kaikki tärkeä on yhteistä. Uusperhettä kun rakennetaan on siinä mukana sinun ja minun lapset tai ainakin toisen, ja sinun ja minun exät taustalla kummittelemassa, tai ainakin sitten sen toisen ex.
Uusperheellinen ei voi olla itsekäs, vaan aina pitää miettiä miten tämä asia vaikuttaa lapsiin. Vaikka kuinka rakkauden huumassa haluaisi olla koko ajan rakkaansa kanssa, ja asua yhdessä, ei voi, lasten takia.
Lastenkin pitää tottua äidin tai isän uuteen mies- tai naisystävään, ja lasten mielipidettä pitää kuulla aina.
Omalla kohdallani tämä ei ollut haaste. Oma lapseni, joka on lähilapsi sanoi kun olin seurustellut vuoden nykyisen mieheni kanssa, että miksi me ei muuteta kaikki yhteiseen kotiin, ja voi kun olisi kiva kun miehen lapsetkin sinne muuttaisivat. Miehen lapset taas ovat etälapsia, ja heistä nuorimmainen, joka on isin tyttö ja oli kovin mustasukkainen isästään alussa oli ainoa, joka ei yhteenmuuttoamme meinannut oikein sulattaa. Lopulta hänkin sanoi että siitä vaan.
Tuossa mainitsinkin tuon mustasukkaisuuden. Lapsistamme ainoastaan tämä yksi oli isästään mustasukkainen, ja sen varjolla kanteli äidilleen kaiken mahdollisen mihin ei isän luona ollut tyytyväinen, ja äitinsähän otti nämä viestit ilomielin vastaan, jotta pääsi niistä kettuilemaan miehelleni.
Onneksi lapsi oli sen verran iso, että ymmärsi kun sanoimme ettei äidille puhuta meidän perheen asioista, vaan hänen pitää sanoa isälleen jos joku asia ahdistaa. Siihen sitten loppui sekin ongelma.
Ex-puolisot ovat olleet tottakai haaste. Omani lähinnä sen takia, että on halunnut olla minulle hankala, ja käyttänyt lastamme häikäilemättömästi lyömävasarana. Ongelma ratkesi kun lapsi ilmoitti ettei halua mennä enään isälleen. Lapsi ei siis ole isänsä kanssa missään tekemissä, omasta tahdostaan. Minä yritin lapsen ja isän suhdetta tukea viimeiseen saakka, mutta kun isä ei osaa olla aikuinen ja lapsi ei isäänsä luota, on peli aika menetetty. Miehen ex taas kuvitteli pitkään, että voi sanella miten meidän perheessä eletään silloin kun mieheni lapset ovat meillä. Hänen taholtaan jouduimme myös melkoisen häiriköinnin kohteeksi. Tuo jatkui ongemista pisimpään ja sai jo sellaisia muotoja, että oli lähellä ettei asiasta tullut poliisijuttua. Lopulta hänelle ilmoitettiin että jos et nyt lopeta, tehdään rikosilmoitus. Häiriköinti loppui vihdoin.
Tuossa on lueteltuna kaikki haasteiksi luokiteltavat asiat, joita meidän uusperheessä on ollut seitsemän vuoden aikana.
Missä mennään nyt:
Parisuhde; on kaikkea sitä mitä olen aina toivonut, enemmänkin. Meillä ei riidellä, vaan asioista puhutaan. Huomioimme toisiamme joka ainoa päivä, joka päivä mennään ns. iholle, ja jos joku näkee tässä lauseessa pelkkää seksiä, se kertoo vain lukijasta.
Lapset: ovat tottuneet yhteiselämään, ja jopa tuo tyttö joka alussa oli kovin mustasukkainen isästään sanoo minulle että rakastaa minua. Meillä on hänen kanssaan ihan erityinen suhde, liekö sitten kyseessä se että kuumimmassa tulessa taotaan kestävin rauta :)
Koti; Ihana yhteinen koti, josta saamme kaikki nauttia, minä, mieheni, minun ja hänen lapsensa.
Tavat: Kahden ihmisen erilaisistä tavoista on muodostunut yksi, meidän tapamme.
Yhteinen aika: Kun lapset ovat isoja on aikaa taas rakentaa sitä parisuhdetta, vaalia sitä yhteisellä ajalla.
Toivon vain,että saamme paljon elinvuosia ihan vain siksi että haluan elää tämän miehen kanssa niin monta vuotta kun ikinä mahdollista.
Mieheni lapset sanoivat, että vaikka en olekkaan heille äiti, tulen olemaan heidän lapsilleen mummu.....sitä odotellessa.
Itse todella koen että minulla on toimiva uusperhe. Uusperheyttämme on kestänytseitsemän vuotta, ja aina vaan paremmin menee.
Uusperhe eroaa suuresti tilanteesta jossa kaksi aikuista tai aikuisiän kynnyksellä olevaa aloittaa parisuhteen, silloin on aikaa olla kaksin ja rakentaa parisuhdetta muiden häiritsemättä, kaikki tärkeä on yhteistä. Uusperhettä kun rakennetaan on siinä mukana sinun ja minun lapset tai ainakin toisen, ja sinun ja minun exät taustalla kummittelemassa, tai ainakin sitten sen toisen ex.
Uusperheellinen ei voi olla itsekäs, vaan aina pitää miettiä miten tämä asia vaikuttaa lapsiin. Vaikka kuinka rakkauden huumassa haluaisi olla koko ajan rakkaansa kanssa, ja asua yhdessä, ei voi, lasten takia.
Lastenkin pitää tottua äidin tai isän uuteen mies- tai naisystävään, ja lasten mielipidettä pitää kuulla aina.
Omalla kohdallani tämä ei ollut haaste. Oma lapseni, joka on lähilapsi sanoi kun olin seurustellut vuoden nykyisen mieheni kanssa, että miksi me ei muuteta kaikki yhteiseen kotiin, ja voi kun olisi kiva kun miehen lapsetkin sinne muuttaisivat. Miehen lapset taas ovat etälapsia, ja heistä nuorimmainen, joka on isin tyttö ja oli kovin mustasukkainen isästään alussa oli ainoa, joka ei yhteenmuuttoamme meinannut oikein sulattaa. Lopulta hänkin sanoi että siitä vaan.
Tuossa mainitsinkin tuon mustasukkaisuuden. Lapsistamme ainoastaan tämä yksi oli isästään mustasukkainen, ja sen varjolla kanteli äidilleen kaiken mahdollisen mihin ei isän luona ollut tyytyväinen, ja äitinsähän otti nämä viestit ilomielin vastaan, jotta pääsi niistä kettuilemaan miehelleni.
Onneksi lapsi oli sen verran iso, että ymmärsi kun sanoimme ettei äidille puhuta meidän perheen asioista, vaan hänen pitää sanoa isälleen jos joku asia ahdistaa. Siihen sitten loppui sekin ongelma.
Ex-puolisot ovat olleet tottakai haaste. Omani lähinnä sen takia, että on halunnut olla minulle hankala, ja käyttänyt lastamme häikäilemättömästi lyömävasarana. Ongelma ratkesi kun lapsi ilmoitti ettei halua mennä enään isälleen. Lapsi ei siis ole isänsä kanssa missään tekemissä, omasta tahdostaan. Minä yritin lapsen ja isän suhdetta tukea viimeiseen saakka, mutta kun isä ei osaa olla aikuinen ja lapsi ei isäänsä luota, on peli aika menetetty. Miehen ex taas kuvitteli pitkään, että voi sanella miten meidän perheessä eletään silloin kun mieheni lapset ovat meillä. Hänen taholtaan jouduimme myös melkoisen häiriköinnin kohteeksi. Tuo jatkui ongemista pisimpään ja sai jo sellaisia muotoja, että oli lähellä ettei asiasta tullut poliisijuttua. Lopulta hänelle ilmoitettiin että jos et nyt lopeta, tehdään rikosilmoitus. Häiriköinti loppui vihdoin.
Tuossa on lueteltuna kaikki haasteiksi luokiteltavat asiat, joita meidän uusperheessä on ollut seitsemän vuoden aikana.
Missä mennään nyt:
Parisuhde; on kaikkea sitä mitä olen aina toivonut, enemmänkin. Meillä ei riidellä, vaan asioista puhutaan. Huomioimme toisiamme joka ainoa päivä, joka päivä mennään ns. iholle, ja jos joku näkee tässä lauseessa pelkkää seksiä, se kertoo vain lukijasta.
Lapset: ovat tottuneet yhteiselämään, ja jopa tuo tyttö joka alussa oli kovin mustasukkainen isästään sanoo minulle että rakastaa minua. Meillä on hänen kanssaan ihan erityinen suhde, liekö sitten kyseessä se että kuumimmassa tulessa taotaan kestävin rauta :)
Koti; Ihana yhteinen koti, josta saamme kaikki nauttia, minä, mieheni, minun ja hänen lapsensa.
Tavat: Kahden ihmisen erilaisistä tavoista on muodostunut yksi, meidän tapamme.
Yhteinen aika: Kun lapset ovat isoja on aikaa taas rakentaa sitä parisuhdetta, vaalia sitä yhteisellä ajalla.
Toivon vain,että saamme paljon elinvuosia ihan vain siksi että haluan elää tämän miehen kanssa niin monta vuotta kun ikinä mahdollista.
Mieheni lapset sanoivat, että vaikka en olekkaan heille äiti, tulen olemaan heidän lapsilleen mummu.....sitä odotellessa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miten ihana tapa sumuttaa itseään, vakuuttamalla vakuuttaa että oi oi, oi tämä on Onnea, hahhhahahheeee.
Samaa mieltä, harhaa ja kulissa on helppo pitää yllä, kertoa kuvitelmia, koska ei uskalla myöntää että heikosti menee.... hehe.
Nii just.. kulissien pystyssä pysymiseen tarvii jo melkoista mielikuvitusta!
Onnea teille, meilläkin menee hyvin.
Mutta, kuten kahdesta vastauksesta jo huomaaat, niin tänne EI saa kirjoittaa toimivasta ja onnellisesta perheestään. Näiden palstan peikkojen mielestä, kun voi olla olemassa vain onnettomia uusperheitä.
Jännä huomata taas kerran tämä seikka. Ensin he itkevät sitä että kukaan ei kerro täällä onnellisuudestaan, ja sitten kun joku niin tekee, he väittävät sitä valehteluksi. No he ovatkin jätettyjä katkeria ex-akkoja.
Nautitaan me onnelliset onnestamme ja antaa rakkikoirien räksyttää.
Tämä viesti sai auringon paistamaan vaikka sateinen päivä onkin. Tässä on tiivistettynä kaikki se mikä uusperhe-elämään liittyy. Perheen muotoutuminen vie oman aikansa ja vaatii paljon keskustelua aikuisten sekä lasten kanssa siitä millä tavalla juuri meidän perhe elää ja toimii. Kun asioista puhutaan, sovitaan yhdessä selvät pelisäännöt niin lopputulos on hyvä. Hyvää jatkoa teidän perheelle!
Me emme vielä asu saman katon alla pysyvästi, johtuen täysin minusta. Jotenkin vaan tuntuu että en vielä uskalla sitoutua ihan niin vakavasti vaikka seurustelua takana useampi vuosi. Meillä uusperhe kuvio ollut helppo sillä ex:t eivät vaikeuta meidän elämää millään tavalla ja lapsia vain minulla. Omat hankaluutensa on kuitenkin mutta päivä kerrallaan eteenpäin. Minäkin toivon että eläisin mahdollisimman vanhaksi jotta ennättäisin nauttia näistä yhteisistä vuosista. Ex:n kanssa olimme yhdessä melkein 30 vuotta, en jaksa uskoa että tässä uudessa suhteessa ennättäisin noin kauan olla. Tosin aion elää kyllä 100 vuotiaaksi.
Aloittajalle: kirjoitat niin tuttua tekstiä ettei tosikaan.
Ihan samojen asioiden kanssa on painittu ja ongelmat selätetty.
Mitä tulee taas sinulle lähetettyihin vastauksiin älä vaan vastaa tuolle häirikölle äläkä pahoita mieltäsi. Mieti, että noin katkeran ihmisen elämän pitää olla todella paskaa, se kärsii joka päivä kun sinä saat olla onnellinen joka päivä. Mieti sitä, hymyile, anna paskan olla ja nauti elämästäsi.
Kaikkea hyvää teille-
Kuka on häirikkö? Sellainen, joka ei ole samaa mieltä kaikkien kanssako? Miten perustelet ihmisen joka on häirikkö?
Olen karttanut viimeiseen asti kaikenlaisia keskustelupalstoja niiden negatiivisuuden vuoksi, mutta nyt kannatti kurkata. Löytyi oikea helmi kaiken ryönän ja katkeruuden joukosta ! Ihana kuulla tasapainoisesta uusperhe arjestanne, olette tehneet rakentavasti työtä sen eteen, ja uskon että selätätte haasteet jatkossakin.
Itselläni takana seurustelua 2 vuotta. Ensin vuosi ystävinä, vasta toisena vuotena uskalsin päästää miehen fyysisestikin iholle. 14 vuotta narsistin rinnalla teki syvät haavat, mutta terapia, pitkät kävelylenkit, selviytyminen omillaan ja vastaanottamani ja antamani rakkaus lapsiini ja läheisiini ovat auttaneet yli. Nyt olemme muuttamassa 3 3 lapsen kanssa saman katon alle isoon taloon, jossa on tilaa jokaiselle erikseen, mutta myös yhteisille leffa illoille ja illallisille. Sukulaiset ovat suhtautuneet uusperheeseemme mielestäni hyvin.
Lapset asuvat joka toinen viikko exien luona tässä lähellä, joten saamme nauttia joka toisen viikon kahden kesken olemisesta. Uskoisin sen olevan suurin varaventtiili tässä kuviossa.
Haluan toivottaa kaikille tsemppiä, ja korostaa yrittämisen tärkeyttä. Jos haluaa kasvaa ihmisenä, uusperhe tarjoaa siihen hyvät puitteet. Onnea ja menestystä kaikille rohkeille, jotka uskaltavat antautua uusperheen haasteile - ja mahdollisuuksille.
Kiitos että kirjoitit viestisi! Se antaa todella uskoa siihen että uusperhe voi todella olla onnistunut kokoonpano. En ymmärrä miksi jotkut täällä haluavat koko ajan panetella uusperheitä ja haukkua heitä. Huvinsa kullakin....
Tuo kahdenkeskinen aika uusperheessä on todella tärkeää ja teillä se onnistuu kun lapset viikon aina toisessa perheessä. Silloin kun lapset tapaavat harvoin etävanhempaansa niin aikaa kahdenkeskisille hetkille ei paljon ole. Nyt kun on kesä niin me lähdemme "kauppaan" ihan kahdestaan ja viivymme yllättävän kauan. Kauppareissulla käymme veneilemässä hetken aikaa ja se antaa taas voimaa jatkaa arjen kuvioita. Ne hetket on otettava jostain ja kun lapset ovat sen verran isoja että pärjäävät jonkin aikaa keskenään niin me käytämme ajan vain meille kahdelle. Entisessä elämässä en ymmärtänyt näiden hetkien tärkeyttä mutta eron myötä olen oppininut paljon uusia asioita. Tässä uudessa suhteessani en halua epäonnistua vaan otan oppia entisistä virheistäni enkä tee niitä enää uudelleen.
täyttä paskaa.....hih
Lissua ahdistaa....heh
Hehe.. tässä varsinainen katkeruuksien äiti!! Voi ihme näitä provoja, huomaa että helleaalto sekoittaa monen pään, ei näille voi muuta kun nauraa.
Parempaa vitsikirjaa saa hakea...