Rakkaudesta

Elina, sä oot ihan oikeessa. Tässäpä mun tarina, joka liittyy kyllä aika sopivasti tuohon sun viestiin. =)

Mä oon ollu koko yläasteen ajan yhestä pojasta kiinnostunu, olkoon tää poika nyt vaikka Mika. Mä tutustuin siihen jo n. kaks vuotta ennen yläastetta yhen harrastuksen parissa, ja siitä asti oon ollu siihen ihastunu, eli nyt n. viis vuotta.

No, ala-asteella oltiin Mikan kaa eri kouluissa, mutta yläasteelle mentiin samaan kouluun, ja päästiin vielä samalle luokalle.

Mä en kuitenkaan koko yläasteen aikana uskaltanu tehä mitään Mikan suhteen, koska en tienny oliko se kiinnostunu musta vai ei. Mä kyllä epäilin, että seiskalla Mika oli musta kiinnostunu, mutta musta tuntu ettei ehkä enää kasilla tai ysillä.

Muutama päivä sitten yläaste loppu, ja mä istuin vielä kevätjuhlassakin Mikan vieressä ja me juteltiin aika paljon. Mulla oli jo sillon hirvee ikävä sitä, ja ainoo mitä mä jäin yläasteelta kaipaamaan, oli Mika. Tai no, harmittaahan mua tietysti jotkut muutkin kaverit, joita en tuu näkemään enää ehkä koskaan, mutta Mikan takia mä olisin halunnu vielä vaikka jäädä yläasteelle.

Siellä kevätjuhlassa mä päätin, että mun on pakko kertoo sille tunteistani vielä tän kesäloman aikana, koska mä oon kuitenkin ollu siitä niin kauan kiinnostunu. Mä ajattelin, että ei mulla oo enää mitään menetettävääkään, koska mä en tuu edes näkemään sitä ehkä enää koskaan. Yläasteen aikana mä en uskaltanu kertoo tunteistani Mikalle osittain siks, että mä pelkäsin että sillon menee myös meidän kaveruus.

Nyt nää muutaman kesälomapäivän mä oon keränny rohkeutta, että mä uskaltaisin kertoo sille tunteistani.

Ja tänään, muutama minuutti sitten mä tein sen!!!! Okei, oli ehkä aika tyhmää kertoo se tekstiviestillä, mutta muutenkaan en oikein voinu/uskaltanu kertoo, koska en todellakaan tienny mitä se siitä ajattelis.

No, se sitten kerto, että se ei oo musta kiinnostunu, mutta se ehdotti myös, että oltais edes ystäviä. Ja tottakai mä suostuin, vaikka sainkin tavallaan pakit.

Mutta nyt mä oon joka tapauksessa niin ONNELLINEN. Mä sain sen asian vihdoin selvitettyä, mikä on pyöriny mun mielessä jo vuosia. Eikä mua enää haittaa yhtään, että se ei nyt ollukaan musta kiinnostunu, kun sain kuitenkin kerrottua sille, että mä oon kiinnostunu siitä. Ja sovittiin vieläpä, että pidetään jatkossakin yhtettä. Nyt mä voin sitä paitsi "keskittyä" johonkin toiseen poikaan, eikä mun tartte joka päivä ja joka hetki miettiä, että "oliskohan musta ja Mikasta tullu jotain?"

Eli aina kannattaa yrittää, ei se näköjään ookaan niin kauheeta, vaikka ne toisen tunteet ei oiskaan samanlaisia!

kertoisinkin muuten, muttakin HÄN on seurustelee jonkun muun kanssa... enkä teidä haluaisinko pilata näin hyvää ystävyyttä sillä... olen aina kuvitellut ja toivonut etten rakastuisi ystävääni tai ainakaan jos hän on yhtä tärkeä mulle kuin tämä kyseinen on... life is cruel...

tottahan se on mutta ainahan olen niin elänyt! :)

RAKASTUMINEN ON UPEA JUTTU....