Elikkä ajattelin laittaa tänne mun kirjoittaman sonficin ( = tarinan välissä on laulun sanoja, ja ficci "seuraa" niitä... Laulun sanat on *-merkkien välissä), kappale on Apulannan Ilona... Tää on parituksella Sirius/Sarah Eli tää on Mary sue-ficci (Tarkottaa että tässä on mun ite keksimä hahmo) Olkaa kilttejä, ja kommentoikaa.... jookos?
Tää ei oo mikään kovin hyvä, ja kirjoitus virheitä löytyy satoja, ellei jopa tuhansia….
Paring: Sirius/Sarah (Mary Sue)
Rating: Pg-13
*En aina voi sua ymmärtää
oisit ees voinut yrittää
Vaikka joskus tuntuu
että kaikki on turhaa*
Muistan sen kuin eilisen…. muistan viimeiset hetkemme….
”Sarah” ,kuiskasin hiljaa, ”mikä on?” Katsoit minuun sinisillä silmilläsi. Niillä niin kauniilla silmillä, niin sinisillä, että minusta tuntui toisinaan, että hukkuisin niihin…
”Ei mikään…” ,vastasit, ja nojauduit olkapäähäni, ”ei yhtään mikään…”
Hymyilin vaisusti, sillä minä tiesin, että jokin oli vialla. Tunsinhan minä sinut. Olin tuntenut jo pienestä saakka. Mutta siltikään en aina ymmärtänyt sinua.
Silitin varovasti vaaleita hiuksiasi katsellessamme takan liekkien iloista leikkiä. ”Sirius?” sanoit äkkiä. ”Niin?” vastasin, ja katsoin taas syvänsinisiin silmiisi. ”Olenko minä toivoton ihminen? Aivan turha?” kysyit hiljaa, kääntäen katseesi pois. Olin hölmistynyt kysymyksestäsi, ja vedin sinut syliini. ”Et. Et missään nimessä..” Soit minulle pienen hymyn.
*Sä koitit mulle selittää
ei oo järkee jatkaa elämää
Mä tahdoin olla sulle
syy jatkaa huomiseen*
Seurasin käyttäytymistäsi usein, ja huomasin sinun olevan aina maassa. Pelkäsin että olit sairastunut masennukseen. Näin ollen päätin olla tukenasi. Aioin tehdä kaikkeni sinun hyväkseni, sinun huomaamattasi.
Mutta en minä sinua hämännyt. Huomasit pian, kuinka koko ajan autoin sinua. Silloin sinä kerroit sen minulle:
”Sirius… tiedän että et halua kuulla tätä, mutta…” vaikenit hetkeksi, ” minusta tuntuu, että… että minulla ei ole tarkoitusta täällä… Olen vain riesana… haluan pois täältä! Olen pahoillani Sirius…” Kyyneleet täyttivät silmäni, enkä ehtinyt tehdä mitään, ennen kuin olit jo mennyt…
*Sä olit perhonen,jonka siivet
eivät kauas kantaneet
Sä väsyit kylpyhuoneeseen
Nyt kun öisin katson tähtiin
ja sun kasvot siellä nään
Rakastun uudelleen*
Minusta tuntuu edelleen epäreilulta, että sinä teit, niin kuin teit. Minähän rakastin sinua. Sinulla oli tarkoitus täällä. Sen jälkeen, en ole pystynyt rakastamaan ketään muuta… Vain sinua. Sinä olit minulle se oikea...
*Et halunnut mua sun maailmaan
vaikka koitin sua niin rakastaa
Sä sanoit, et on parempi mulle
et halunnut satuttaa*
”Sirius! Ymmärrä jo! Se on ohi! Olen niin pahoillani” ,huusit minulle, vaikka se satutti sinua eniten, koko maailmassa, ”en halua satuttaa sinuakin!!! Mene jo, mene! Se on ohi!” Katsoin sinua surullisesti, mutta en tehnyt elettäkään lähteäkseni. ”Satutat minua enemmän, jos olet todellakin tuota mieltä..” kuiskasin. Katsoit minua kyyneleet silmissä, ja ryntäsit luokseni, selittäen koko ajan, että olet pahoillasi. Puristin sinua lujasti rintaani vasten, tuudittaen sinut uneen sylissäni.
*Kun eilen näin sun itkevän
mä aavistin sun lähtevän
Sun silmät katsoi tyhjää
Nuku rauhassa pikkuinen*
Tiesin seuraavan illan olevan viimeisesi, ja meidän viimeisemme. Istuit Rohkelikon oleskeluhuoneen sohvalla, tuijottaen, punaisin turvonnein silmin liekkeihin. Näkemättä niitä kuitenkaan. Istuin vähin äänin viereesi, ja vedin sinut kiinni itseeni. Katsoin minuun surullisesti.
”Minun on mentävä… anna anteeksi” sopersit. ”Shh” ,sanoin ja suutelin sinua. En halunnut uskoa sanojasi.
*Sä olit perhonen,jonka siivet
eivät kauas kantaneet
Sä väsyit kylpyhuoneeseen
Nyt kun öisin katson tähtiin
ja sun kasvot siellä nään
Rakastun uudelleen*
”SIRIUS! Sirius odota!” kuulin jonkun kutsuvan minua. Pysähdyin ja käännyin, James juoksi Lilyn kanssa minua kohti. Lily oli selvästi itkenyt. Nuoren naisen poskilla näkyi selvät punaiset läikät.
”Sarah… Hän, hän… hänet löydettiin valvojaoppilaiden, kylpyhuoneesta…kuolleena” James sanoi varovasti, hiljentäen viimeistä sanaa. Ilma karkasi keuhkoistani väristen.
Juoksin niin kovaa kuin pystyin valvojaoppilaiden kylpyhuoneeseen. Siellä oli muutama Sarahin ystävä.
”ULOS!” karjahdin, ja sain tytöt säikähtämään. He kuitenkin lähtivät, tunnistettuaan kuka olin.
Vajosin kylpyammeen viereiselle tuolille.
”Sarah…” kuiskasin itkun murtamalla äänellä. Silitin hiuksiasi, ja katsoin veren punaiseksi värjäämää vettä. En halunnut uskoa tätä. Istuin siinä koko loppupäivän. Itkin ja itkin. Itkin niin kauan, että kyyneleitä ei enää edes tullut. Viimein illalla, itse Dumbledore tuli luokseni, ja käski minun mennä Rohkelikko-torniin.
”Sirius? Oletko kunnossa?” Remus tuli illalla kysymään minulta. Tuijotin makuuhuoneemme ikkunasta tähtiä. ”Mitäs luulet” ärähdin, ja Remus tajusi jättää minut rauhaan.
Siinä istuessani muodostin tähdistä hymyilevät kasvosi. Vaaleat hiuksesi, täydelliset huulesi, kauniit silmäsi. Rakastin sinua koko sydämestäni..
Ja rakastan edelleenkin. Vieläkin havahdun tuijottamasta tähtiä…. Ja ajattelemasta sinua…
No, pidittekö?
Tää ei oo mikään kovin hyvä, ja kirjoitus virheitä löytyy satoja, ellei jopa tuhansia….
Paring: Sirius/Sarah (Mary Sue)
Rating: Pg-13
*En aina voi sua ymmärtää
oisit ees voinut yrittää
Vaikka joskus tuntuu
että kaikki on turhaa*
Muistan sen kuin eilisen…. muistan viimeiset hetkemme….
”Sarah” ,kuiskasin hiljaa, ”mikä on?” Katsoit minuun sinisillä silmilläsi. Niillä niin kauniilla silmillä, niin sinisillä, että minusta tuntui toisinaan, että hukkuisin niihin…
”Ei mikään…” ,vastasit, ja nojauduit olkapäähäni, ”ei yhtään mikään…”
Hymyilin vaisusti, sillä minä tiesin, että jokin oli vialla. Tunsinhan minä sinut. Olin tuntenut jo pienestä saakka. Mutta siltikään en aina ymmärtänyt sinua.
Silitin varovasti vaaleita hiuksiasi katsellessamme takan liekkien iloista leikkiä. ”Sirius?” sanoit äkkiä. ”Niin?” vastasin, ja katsoin taas syvänsinisiin silmiisi. ”Olenko minä toivoton ihminen? Aivan turha?” kysyit hiljaa, kääntäen katseesi pois. Olin hölmistynyt kysymyksestäsi, ja vedin sinut syliini. ”Et. Et missään nimessä..” Soit minulle pienen hymyn.
*Sä koitit mulle selittää
ei oo järkee jatkaa elämää
Mä tahdoin olla sulle
syy jatkaa huomiseen*
Seurasin käyttäytymistäsi usein, ja huomasin sinun olevan aina maassa. Pelkäsin että olit sairastunut masennukseen. Näin ollen päätin olla tukenasi. Aioin tehdä kaikkeni sinun hyväkseni, sinun huomaamattasi.
Mutta en minä sinua hämännyt. Huomasit pian, kuinka koko ajan autoin sinua. Silloin sinä kerroit sen minulle:
”Sirius… tiedän että et halua kuulla tätä, mutta…” vaikenit hetkeksi, ” minusta tuntuu, että… että minulla ei ole tarkoitusta täällä… Olen vain riesana… haluan pois täältä! Olen pahoillani Sirius…” Kyyneleet täyttivät silmäni, enkä ehtinyt tehdä mitään, ennen kuin olit jo mennyt…
*Sä olit perhonen,jonka siivet
eivät kauas kantaneet
Sä väsyit kylpyhuoneeseen
Nyt kun öisin katson tähtiin
ja sun kasvot siellä nään
Rakastun uudelleen*
Minusta tuntuu edelleen epäreilulta, että sinä teit, niin kuin teit. Minähän rakastin sinua. Sinulla oli tarkoitus täällä. Sen jälkeen, en ole pystynyt rakastamaan ketään muuta… Vain sinua. Sinä olit minulle se oikea...
*Et halunnut mua sun maailmaan
vaikka koitin sua niin rakastaa
Sä sanoit, et on parempi mulle
et halunnut satuttaa*
”Sirius! Ymmärrä jo! Se on ohi! Olen niin pahoillani” ,huusit minulle, vaikka se satutti sinua eniten, koko maailmassa, ”en halua satuttaa sinuakin!!! Mene jo, mene! Se on ohi!” Katsoin sinua surullisesti, mutta en tehnyt elettäkään lähteäkseni. ”Satutat minua enemmän, jos olet todellakin tuota mieltä..” kuiskasin. Katsoit minua kyyneleet silmissä, ja ryntäsit luokseni, selittäen koko ajan, että olet pahoillasi. Puristin sinua lujasti rintaani vasten, tuudittaen sinut uneen sylissäni.
*Kun eilen näin sun itkevän
mä aavistin sun lähtevän
Sun silmät katsoi tyhjää
Nuku rauhassa pikkuinen*
Tiesin seuraavan illan olevan viimeisesi, ja meidän viimeisemme. Istuit Rohkelikon oleskeluhuoneen sohvalla, tuijottaen, punaisin turvonnein silmin liekkeihin. Näkemättä niitä kuitenkaan. Istuin vähin äänin viereesi, ja vedin sinut kiinni itseeni. Katsoin minuun surullisesti.
”Minun on mentävä… anna anteeksi” sopersit. ”Shh” ,sanoin ja suutelin sinua. En halunnut uskoa sanojasi.
*Sä olit perhonen,jonka siivet
eivät kauas kantaneet
Sä väsyit kylpyhuoneeseen
Nyt kun öisin katson tähtiin
ja sun kasvot siellä nään
Rakastun uudelleen*
”SIRIUS! Sirius odota!” kuulin jonkun kutsuvan minua. Pysähdyin ja käännyin, James juoksi Lilyn kanssa minua kohti. Lily oli selvästi itkenyt. Nuoren naisen poskilla näkyi selvät punaiset läikät.
”Sarah… Hän, hän… hänet löydettiin valvojaoppilaiden, kylpyhuoneesta…kuolleena” James sanoi varovasti, hiljentäen viimeistä sanaa. Ilma karkasi keuhkoistani väristen.
Juoksin niin kovaa kuin pystyin valvojaoppilaiden kylpyhuoneeseen. Siellä oli muutama Sarahin ystävä.
”ULOS!” karjahdin, ja sain tytöt säikähtämään. He kuitenkin lähtivät, tunnistettuaan kuka olin.
Vajosin kylpyammeen viereiselle tuolille.
”Sarah…” kuiskasin itkun murtamalla äänellä. Silitin hiuksiasi, ja katsoin veren punaiseksi värjäämää vettä. En halunnut uskoa tätä. Istuin siinä koko loppupäivän. Itkin ja itkin. Itkin niin kauan, että kyyneleitä ei enää edes tullut. Viimein illalla, itse Dumbledore tuli luokseni, ja käski minun mennä Rohkelikko-torniin.
”Sirius? Oletko kunnossa?” Remus tuli illalla kysymään minulta. Tuijotin makuuhuoneemme ikkunasta tähtiä. ”Mitäs luulet” ärähdin, ja Remus tajusi jättää minut rauhaan.
Siinä istuessani muodostin tähdistä hymyilevät kasvosi. Vaaleat hiuksesi, täydelliset huulesi, kauniit silmäsi. Rakastin sinua koko sydämestäni..
Ja rakastan edelleenkin. Vieläkin havahdun tuijottamasta tähtiä…. Ja ajattelemasta sinua…
No, pidittekö?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ehkä jotain... hmmm.. Ei tämä täydellisen ihana ollut, kaunis nätti kuitenkin.
Ehkä jotain kuvailua enemmän, en ole ihan varma. En heti älynnyt että Sirius ja Sarah olivat todellakin Tylypahkassa.
Sarah ei ollut kyllä kamalan Mary Sue, vaikka aika täydellinen tuntui olevan. Mary Sue on itse keksitty hahmo, mutta äklöttävän täydellinen.
Sarah ei ollut äklöttävä ainakaan paljoa.
ööh...ihankiva
ööö, en jaksanu lukia. Mutta vaikutti siirapilta.
Voi vaikka kattoo Kaunareita, jos on romantiikannäläkänen...no luetaan sitte. Mutta kopsataan Wordiin, ettei tarvi muutamaa senttiä pulittaa tästä "lukunautinnosta". Jos se nyt maksaa vaivan...
No oli ihan hyvä, paitsi että suunta jäi epäselväks. Ja tuo oli matkittu Britney spearsin Everytime-videosta! Veren värjäämä kylpyamme. Niinkuin videossa! Ja riitaa poikaystävän kanssa! Sekin videossa! Olit kenties tietoinen videosta. Pikemminkin Everytime-video-fic!
Tota.... Mä inhoon Britneyta, enkä todellakaan oo nähny mitään sen videota... Että sori... Mä en oo ees kuullu koko kappaletta, siis tota Everytime-kappaletta, koskaan..
Että en oo matkinu siitä tai mitään... Tiedoks vaan sullekkin Juzzo
ööö, no luin. Keksi jotain omaperäsempää. Jos se Sirius oli sen Sarahin mielestä niiin ihana, miks ihimeesä se sitte teki itsarin? Ihan vaan huvikseen? Jos se ei ois halunu erota sen kulti-pupsi-mussukastaan? Tyttö, mietippä sitä tarkemmin.
IHAN HUONO,EI SILTI ON HUONOMPIAKIN NÄHTY. MUTTA EI MISSÄÄÄN NIMESSÄ HYVÄ. ANTEEKSI NYT VAIN
se oli oikeestaan tosikin hyvä. eli surua ja rakkautta, sitä se kai olikin ainakin tekstin perusteella. mut voisko joku laittaa enemmän ficcejä niit on tosi kiva lukee
Mene finfanfuniin, tai eepposeen.. Sieltä löytyy lisää ja paljon, jos et vaan ole jo käynyt sielläkin..
mikäköhän se sivu mahtaa olla? ku emmä tiä mitää sivui mis niit olis.
FinFanFun:in osotetta en nyt muista, mutta eepposen on http://www.geocities.com/vaskimaa/ ja sieltä löytyy jostain sitten linkit mistä pääset sinne FinFanFun:iin...
voi miten ihana! itketti ... lisää tälläsiä.. en osaa nytten kertoa mitään rakentavaa palautetta, paitsi että... JATKA!
Kiitos kaikille palautteesta!!!
*Jakaa suklaasammakoita ja joka maun rakeita*
Kirjoittelen tänne joskus taas lisää.... Yritän kirjoittaa mahdollisimman pian...!!
Mutta KIITOS vielä kerran!
*etsiskelee mansikan makuista raetta* Tämä ei ollut parhaasta päästä, mutta pidin silti. Kirjoitusvirheitä sinulta löytyi, mutta sanoitkin niitä olevan, joten ei siitä sen enempää.
Idea oli klisee, mutta kliseitä on kiva lukea :)
Ja tuohon ööö:n kommenttiin sanoisin, että Sarah tappoi itsensä, koska *rumpujen pärinää* hän ei kestänyt elää ja oli niin masentunut. Tottahan hän varmaan rakasti Siriusta siltikin, ja oli pahoillaankin tämän puolesta (IMHO).
Kirjoitit kauniisti, Sirius tuntui olevan oikeasti epätoivoissaan ja halusi ymmärtää ja auttaa. Sinun kannattaa jatkaa.
*löytää vihdoin punaisen rakeen, syö sen ja sylkee chilinjämät ulos*