jalkoihin näiltä uusioperheiden "kehumiselta ja kailottamiselta"! Siinä lapset jäävät armotta jalkojen jalkoihin.
Korostetaan miten ihanaa on kun on päässyt ex vaimosta eroon, miten mies paranee kun löytää uuden naisen, ja kaiki on kuin satua ja uutta ihanaa ja ihmeellistä!! No niin se oli ihanaa silloinkin kun ensikertaa meni mies naimisiin ja sai ekat lapsensa, mutta kun arki alkaa ei se ole enää niiiiiiiinnn ihanaa. Sa ma koskee uusioperheitäkin, arjessa se hohto häviää.
Ihmetellä täytyy miksi ex vaimosta tulee erittäin huono ja lapsista häiriköitä, kun mies löytää uuden naisen?
Minne jäi se isyys, joka mies oli sillon kun omat lapset olivat joka päivä lähellä?
Mihin katosi se mies, joka kasvoi isäksi omien lasten kanssa, ja touhusi ja rakasti lapsiaan yli kaiken.
Kun se kaikkein rakkain ex vaimo jäi yksin, niin eipä hänkään ollutkaan mikään ihana enää eron jälkeen... miksi moinen edes on miehen elämään tullutkin?
Yh äitiä ei ole mikään eikä mitään.. ei vaikka lapset ovat täysin riippuvaisia hänestä.
Onneksi se isä sentään on sankari, sillä sankari arvostaa vain itseään, eikä rasita menneillä turhaan itseään.
Miehelle uudet tuulet toivat taas elämän, ja kuka vanhoja muistelee sitä tikulla silmään, pätee varmaan tässä perheasiassakin!
Korostetaan miten ihanaa on kun on päässyt ex vaimosta eroon, miten mies paranee kun löytää uuden naisen, ja kaiki on kuin satua ja uutta ihanaa ja ihmeellistä!! No niin se oli ihanaa silloinkin kun ensikertaa meni mies naimisiin ja sai ekat lapsensa, mutta kun arki alkaa ei se ole enää niiiiiiiinnn ihanaa. Sa ma koskee uusioperheitäkin, arjessa se hohto häviää.
Ihmetellä täytyy miksi ex vaimosta tulee erittäin huono ja lapsista häiriköitä, kun mies löytää uuden naisen?
Minne jäi se isyys, joka mies oli sillon kun omat lapset olivat joka päivä lähellä?
Mihin katosi se mies, joka kasvoi isäksi omien lasten kanssa, ja touhusi ja rakasti lapsiaan yli kaiken.
Kun se kaikkein rakkain ex vaimo jäi yksin, niin eipä hänkään ollutkaan mikään ihana enää eron jälkeen... miksi moinen edes on miehen elämään tullutkin?
Yh äitiä ei ole mikään eikä mitään.. ei vaikka lapset ovat täysin riippuvaisia hänestä.
Onneksi se isä sentään on sankari, sillä sankari arvostaa vain itseään, eikä rasita menneillä turhaan itseään.
Miehelle uudet tuulet toivat taas elämän, ja kuka vanhoja muistelee sitä tikulla silmään, pätee varmaan tässä perheasiassakin!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Miten jaksat päivästä toiseen aloittaa näitä samankaltaisia keskusteluketjuja, ja sitten vastailla itsellesi? Ei voi kuin vilpittömästi ihmetellä.
Kuinka voit vieläkin olla noin katkera ex-miehesi lähdöstä? Sinuna yrittäisin oppia jo pikkuhiljaa hyväksymään asian, ja jatkamaan omaa elämääsi. Itse lapsesi vieroitit isästään, joten anna jo olla. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Yhtä lailla niitä on naisiakin jotka hakevat liitoissaan avioeroa, ja jättävät aviomiehensä. Jotkut toisen miehen vuoksi, jotkut koska liitto ei toimi, jotkut koska eivät enää rakasta, syitä on monia, ja sehän on jokaisen oma asia.
Ja vaikka sinun miehesi jättikin sinut, eikä enää ole läsnä lastenne elämässä (oli siihenkin sitten syy mikä tahansa), niin et voi yleistää. Sinulle kävi niin, mutta ei se sitä tarkoita, että kaikki eronneet isät ovat läpimätiä, vaikka uudelleen menisivätkin avioon. Niinhän tekevät monet eronneet äiditkin, ja tekevät lisää lapsia uusien puolisoidensa kanssa. Mutta eihän se herrajumala tarkoita että he ovat ihmisinä itse perkeleitä! Elämä ei lopu avioeroon. Vaikka sinun loppuikin, niin ei se välttämättä kaikilla muillakin lopu.
Sinun elämäsi on mennyt miten on mennyt. Ja anna muiden elää omaa elämäänsä miten itse parhaaksi näkevät.
No tuo lissuhan on moneen eri kertaan todettu ns. ymmärrystä vailla olevaksi (eli luokitellaan kansankielellä sekopääksi joka ei tajua ympäröivästä elämästä mitään)
Nyt kuitenkin tässä ns. "lapsenhylkäyksestä" vääntämisessä on hyvä pitää mielessä se realiteetti että sosiaalihuollon suosiolla avustuksella (ja oikeudessa huoltajuusriidoissa sosiaalihuollon esitysten mukaan) erotapahtumassa niiden lasten lähihuoltajuuden saa melkein aina äiti.
Eli lähivanhemmuuden saa melkein aina äiti ja realiteettina äidillä on aina päätösvalta ja nk. vahvin manipulointivalta lasta kohtaan.
Ei todellakaan kannata mieltää täällä noiden eronneiden isien kertomuksia pelkäksi vittuiluksi lähi äitejä kohtaan sillä noiden isien kertomuksissa on vinha perä kunhan vain ymmärtää (tai sanotaan haluaa ymmärtää) millaista eronneen isän elämä on lapsistaan erotettuna ja vanhemmuus vietynä.
Hyvin asioista laajemmalla objektiivilla tarkasteleva ymmärtää että varsinkin eronneille etä isille pelkkä vanhemmuuden menetys on mielettömän kova paikka ja sen oman lapsen "menettämisen" lisäksi tuollainen lakiin perustuva elatusmaksu tuntuu siltä kuin rangaistua rangaistaan jokaisessa asiassa.
Onhan tunnetusti eronneen elatusvelvollisen isän elämä luokiteltu yhteiskunnan toimesta pelkäksi euromääräksi jonka yhteiskunta säästää kun etä isä pakotetaan maksamaan sen vuoksi kun sattuu olemaan se toinen (ja yleensä parempituloinen) vanhempi.
Eroavalle ja eronneelle äidille annetaan kaikki se huikea tuki joka tähtää nimenomaan siihen että valtiolle ja kunnille jää mahdollisimman vähän maksettavaa, lapsi ei missään nimessä ole se jonka takia lähivanhemmuus annetaan pääsääntöisesti äidille vaan raha.
Siitä kärsivät aina loppupeleissä lapset ja lasten etä isät.
Ihan asiaa kirjoitat, mutta tässä "Lissun" tilanteessahan on kyse siitä, että lasten äiti on oman katkeruutensa vuoksi vieroittanut lapsensa isästään. Olet varmaan lukenut niitä surullisen kuuluisia "miksi antaisin lasteni tavata isän naisen"-viestejä, niitähän riittää joka ketjussa.
Veikkaan, että kyseisen henkilön entinen mies olisi läsnä lastensa elämässä tänäkin päivänä, jos tämä henkilö ei tuntisi niin suurta kaunaa, mustasukkaisuutta ja katkeruutta siitä, ettei mies halunnutkaan enää elää hänen kanssaan, ja eron jälkeen löysi uuden puolison. Moneen otteeseen hän kirjoittaa, että isä hylkäsi lapsensa, mutta kirjoittaa myös, että on laittanut lapsensa valitsemaan: joko isä tai minä. Eli vaikuttaa siltä, että isä on halunnut olla edelleen isä lapsilleen, mutta tämä henkilö ei ole isälle antanut mahdollisuutta, koska isällä on uusi puoliso. Ja tämän vieroittamisen jälkeen sitten kirjoittaa kuin isä olisi omasta tahdostaan hylännyt lapsensa.
Olen vilpittömästi pahoillani kyseisten ihmisten puolesta. Tämä "Lissu" vaikuttaa olevan aivan sekaisin, ja viattomat ovat joutuneet sen vuoksi kärsimään.
Hieno aloitus, juuri näin moni ajattelee. Äiti on uhka monelle,koska hän on niin vahva ja jaksaa.
Ja tää vastailee itsellensä :D
Mitä ihmettä tarkoitat sillä, että "äiti on uhka monelle, koska hän on niin vahva ja jaksaa"? Kenelle äiti on uhka? En aivan ymmärrä, kenestä äidistä puhut, ja kenelle äidit ovat uhka.
Onko äiti ollut sinulle uhka? Kasvamalla asiat paranevat, usko pois.
Uhka miehen itsetunnolle! Häntä hävettää ettei pysty samaan kuin ex vaimo.
Kaikille muillekin yh äiti on jalustalla, vaikka eivät näytä sitä arvostavan julkisesti, mutta mielessään ajattelevat, ja arvostavat.
Monia kiukuttaa, kun yh äiti on niin jaksava ja tekee palkatta maailman suurimman työn,. Siihen moni ei kykene.
Lissun yksinpuhelu ketju nro.984985920859
Minä olen samaa mieltä kuin lissu. Onmuitakin joilla on terveet ajattelutavat. Lasten etu on tärkein, monet ajattelee omaa etua ensimmäisenä.
Tottamaar, äidin etu = lapsen etu. Kuten aurinkokuningaskin sanoi: Valtio, se olen minä.
Onmuitakin = Lissu
terveet ajattelutavat = Lissun ajatukset ovat kaikkea muuta kuin terveet
Lasten etu on tärkein = Lastenko etu oli kieltää heiltä isä
Miksi olette äideille kateellisia? Harva mies sitä pystyy ja pysyy lastensa elämässä koko elämän. Kyllä se on äiti joka kaikki tekee ja huoltaa.
En minä ole "äideille kateellinen". Olen äiti itsekin. Arvostan omaa äitiyttäni, ja yleensäkin äitejä, ja samaten arvostan myös lasteni isää, sekä muitakin isiä. Ihan yleisesti ottaen siis vanhempia, ja arvostan myös lapsia.
Lasteni isä on hyvä isä, ja voin panna pääni pantiksi, että pysyy lastemme elämässä koko elämän. Ja jos niin huonosti sattuisi joku päivä että ero tulisi, niin minä en ainakaan aio olla siinä asiassa lyömässä kapulaa rattaisiin, kuten sinä olet tehnyt.
Miten ihmeessä voit yleistää, että "harva mies sitä pysyy lastensa elämässä koko elämän"? Eiköhän se ennemmin mene niin, että harva mies hylkää lapsensa totaalisesti. Jos sinun entinen miehesi jätti sinut ja lähti lipettiin, eikä enää ole lastesikaan elämässä läsnä, niin ei se tarkoita sitä, että kaikki miehet ja isät ovat läpimätiä. Ei maailma pyöri sinun napasi ympärillä, eikä sinulle tapahtuvat asiat ole yleismaailmallisesti vakio.
Eikä se ole aina vain äiti joka tekee kaiken ja huoltaa. Minun mieheni tekee ja huoltaa ihan yhtä lailla. Tässäkin yleistit.
Edellä kirjoitin, että arvostan äitejä yleensä. Sellaisia äitejä EN arvosta, jotka käyttävät lapsiaan koston välineenä. Sinä et ole päässyt sinuiksi entisen miehesi lähdön kanssa, ja sen seurauksena olet laittanut lapsesi kärsimään.
Sitten marttyyrina kirjoittelet täällä, että äiti tekee kaiken, äiti hoitaa, äiti huoltaa, äiti on ainoa joka ajattelee lasten etua ja pysyy lasten elämässä koko elämän, äiti jaksaa, äidille ovat kaikki kateellisia, miestäkin hävettää kun ei ole niin kaikkivoipa kuin äiti, äiti on vahva, äiti on uhka...Paasaat tekopyhänä tällaisista asioista, vaikka olet uhannut hylätä omat lapsesi, jos nämä haluavat vielä isäänsä tavata (oli siellä isän luona sitten kuka tahansa) ja kehtaat vielä väittää, että ajattelet lasten etua, vaikka kyseessä on vain omat kaunasi entistä miestäsi kohtaan!
Ja pakko kommentoida tätä kirjoittamaasi lausetta:
"Monia kiukuttaa, kun yh äiti on niin jaksava ja tekee palkatta maailman suurimman työn,. Siihen moni ei kykene."
En käsitä. Miksi ihmisiä muka kiukuttaa se, että yksinhuoltajaäidit huolehtivat lapsistaan? Eikö se ole ihan päivänselvä asia, mikä siinä kiukuttaisi? Kyllä, he tekevät kovan työn ja jaksavat, koska vaihtoehtoa ei ole. Tietenkin. Ja muistathan, että yhtälailla on myös yksinhuoltajaisiä. Ja tarkoitan nyt totaali-yksinhuoltajia, joiden lasten toinen vanhempi kuollut tai omasta toimestaan pessyt kätensä koko touhusta ja häipynyt. Sinun tilanteessasi sinä itse vieroitit lapset isästään, koska et antanut heidän tavata isäänsä (oli isän luona sitten kuka tahansa!). Turhaan nyt olet marttyyri, sinähän sait mitä tilasit.
Omasta korvien välistä se ajatusmalli lähtee. Maailmaan mahtuu monenlaisia arvostelijoita ja monenlaisia mielipiteitä. Minulle on aivan sama mitä "ne muut" ajattelee yh-äitiydestä.
Voisin olla katkera kun lapsen isä on mitä on ja tekee tai jättää tekemättä mitä huvittaa. Voisin surkutella itseäni päivät pitkät mitä jotkut ulkopuoliset ajattelee siitä että olen yh. Mutta miksi tekisin niin?
Minulle tärkeämpää on se että olen sinut itseni ja asioitteni kanssa ja minulla,sekä lapsella menee hyvin. Kukaan ei ole täyden kympin äiti,eikä isä.
Minä arvostan itseäni niin paljon, etten tarvitse edes muiden kiitosta ja ylistystä. Kukaan ei pystyisi mua paremmin hoitamaan mun lapsia,mun kotiani. Teen kaiken täydellisesti. Se joka huomauttaa minulle, sanon takasin kahta kauheammin. Kenelläkään ei ole oikeutta arvostella minua.
Viis uiden arvostuksesta, kunhan itse tietää että on paras.
Muistan kerran töissä, tuurasin muutaman tunnin toista työntekijää, ja hän sanoi mulle, että kyllä sä ton osaat ihan varmasti.
Ihmettelin noita sanoja, sanoin että tottakai osaan, miten niin en osaisi??
Oli omituista että joku yritti pönkittää mua että olisin iloinen et osain jotain, mitä en ole tehnyt. Hyvänen aika sentään!!! Mua nauratti moinen sanonta.
Tientenkin osaan, miksi edes epäillä?? Minä osaan mitä vain.
Kuka se siellä? ;) Lissuhan se yhdistelee omaa fiktiomaailmaansa tänne bittifiktiomaailmaan ja on nyt ollut siellä omassa maailmassaan jo jopa töissä ;)
Hupaisaa tuollainen vajukin "järjenjuoksu" mutta toisaalta paska asia että tuollaiset suljetun osaston hoitoa kipeästi tarvitsevat joutuvat olemaan ilman hoitoa määrärahojen puutteen vuoksi ;/
Lissu haisee.....
Yleensä se on nainen jota aliarvioidaan joka suhteessa. Mies on ylijumala vaikka tekisi mitä tai sitten ei tekisi mitään.
Voi sanoa että miehet on pitäneet asemansa naista ylempänä, ja pitävät naista palvelijana ja alaisenaan. Nainen ei ole mitään heidän silmissään.
Onneksi naiset osaavat itse arvostaa itseään, ja eivät anna luuserimiehille mitään arvoo.
Odottaako joku äiti "avostusta" itselleen? Ei ole tullut mieleenkän odottaa mitään vaan minulle riittää tieto siitä että olen lapsilleni paras mahdollinen äiti. Kun miettii sitä että haluaa itselleen lapsen niin siinä vaiheessa pitää olla valmis myös siihen että jonain päivänä elää ehkä lapsen kanssa yksin. Minun vanha ja viisas mummoni sanoi minulle aikoinaan että lapsia teet vain sen verran jonka pysyt itse huolehtimaan koska miehistä ei koskaan tiedä. Miten oikeassa mummoni olikaan. Hänen sanansa pidin aina mielessäni ja kun lapsiluku oli 3 niin ajattelin että tässä on mnun voimani rajat. Olin aina haaveillut neljästä lapsesta mutta tiesin että yksin en neljää lasta jaksa viedä eteenpäin. Kolmen kanssa olen pärjännyt ja edelleen olen tosi kiitollinen ja onnelllinen mummoni sanoista.
Viisas sanonta mummollasi :) Minä en ole koskaan toivonut kuin korkeintaan 2 lasta,ja sen olen vielä saanut. Se riittää;kuten mummosi sanoi,tee sen verran kuin jaksat hoitaa/kasvattaa.
Itselleni kaikkein tärkein kiitos/palkkio äitiydestä on se,että lapsestani on tullut tasapainoinen nuori ja rakastamme toisiamme vaikeuksista huolimatta,tai ehkä juuri niiden vuoksi.
Jos lapseni vielä kymmenien vuosien päästäkin tulee sanomaan että hänellä oli onnellinen lapsuus,niin voiko parempaa arvostusta ollakaan.
Ajatushäiriö tai joku,siis.. :toivonut korkeintaan 2 lasta ja sen yhden olen saanut :)