Mulla itselläni melkein 4 vuotias (lievästi autistinen) poika jonka isän kanssa erottiin hieman yli vuosi sitten kun mies ihastui toiseen naiseen ja halusi ruveta tätä naista tapailemaan.
Isä vietti aika paljon aikaa poikansa kanssa kun olimme yhdessä mutta nytten ei ota enään kuin joka toinen viikonloppu (ja silloinkin saattaa usein laittaa omille vanhemmilleen hoitoon...) mutta arkisin ei kuulemma ehdi/pysty/kerkeä hoitamaan lastaan vaikka mulla olisi töissä iltavuoro ja tarvitsisin hänen apuaan.
Poikamme jopa vierasti isäänsä jossain vaiheessa jolloin päiväkodinhoitajatkin sanoivat ex-miehelleni että hänen pitäisi yrittää olla enemmän poikansa kanssa mutta mitään ei tapahtunut... mies väittää kyllä että poika on hänelle kaikkein tärkein mutta kun hän sanoo yhtä ja tekee jotain aivan muuta... maaliskuussa kävimme taas kerran lastensuojelijalla ja yritin silloinkin kysyä että voisinko saada itselleni yksinhuoltajuutta, mutta siellä sanottiin ettei voida oikein antaa kun ei meillä ole mitään ongelmia alkoholin tai väkivallan suhteen mutta kun isää ei voi pakottaa ottaa vastuuta lapsestaan...
Nyt rupean henkisesti olemaan väsynyt kun mies ei halua ottaa lastaan enempään kuin huoltajuus sopimuksessa lukee, mähän oon kaikki päätökset tähänkin asti tehnyt (mm. että lapsemme vietiin Lastenlinnaan tutkimuksiin jossa tämä lievä autismi todettiin, viime syksynä päätin että lapsemme menee päiväkotiin erikois-integroituun ryhmään) mutta kaikkiin olen joutunut lain takia kysymään isältä "luvan"...
Mitä tässä voisi enään tehdä vai voiko tehdä enään mitään?? Itselläni lapsemme takia todella paha mieli koska luulin että mies todella välittäisi lapsestaan...
Isä vietti aika paljon aikaa poikansa kanssa kun olimme yhdessä mutta nytten ei ota enään kuin joka toinen viikonloppu (ja silloinkin saattaa usein laittaa omille vanhemmilleen hoitoon...) mutta arkisin ei kuulemma ehdi/pysty/kerkeä hoitamaan lastaan vaikka mulla olisi töissä iltavuoro ja tarvitsisin hänen apuaan.
Poikamme jopa vierasti isäänsä jossain vaiheessa jolloin päiväkodinhoitajatkin sanoivat ex-miehelleni että hänen pitäisi yrittää olla enemmän poikansa kanssa mutta mitään ei tapahtunut... mies väittää kyllä että poika on hänelle kaikkein tärkein mutta kun hän sanoo yhtä ja tekee jotain aivan muuta... maaliskuussa kävimme taas kerran lastensuojelijalla ja yritin silloinkin kysyä että voisinko saada itselleni yksinhuoltajuutta, mutta siellä sanottiin ettei voida oikein antaa kun ei meillä ole mitään ongelmia alkoholin tai väkivallan suhteen mutta kun isää ei voi pakottaa ottaa vastuuta lapsestaan...
Nyt rupean henkisesti olemaan väsynyt kun mies ei halua ottaa lastaan enempään kuin huoltajuus sopimuksessa lukee, mähän oon kaikki päätökset tähänkin asti tehnyt (mm. että lapsemme vietiin Lastenlinnaan tutkimuksiin jossa tämä lievä autismi todettiin, viime syksynä päätin että lapsemme menee päiväkotiin erikois-integroituun ryhmään) mutta kaikkiin olen joutunut lain takia kysymään isältä "luvan"...
Mitä tässä voisi enään tehdä vai voiko tehdä enään mitään?? Itselläni lapsemme takia todella paha mieli koska luulin että mies todella välittäisi lapsestaan...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kysy ensin siltä isältä suoraan että jos saisit yksinhuoltajuuden ihan vain siksi että lapsen hoitaminen sairauden kanssa olisi helpompaa.
Siihen voisi antaa hänelle tiedonsaantioikeuden ja nimenpito-oikeuden niin periaatteessa häneen se ei vaikuta, sinun rankkaa työtäsi se helpottaisi.
Mutta jos hän ei suostu niin sitten sinulla on vaihtoehtona tehdä asia oikeusteitse. Tosin se vie voimia, rahaa, aikaa ja siihen pitää olla näyttöä että isän laiminlyönnin tms. seurauksesta lapsen hyvinvointi kärsii.
Ensimmäinen vaihtoehto voidaan muuttaa ilmaiseksi lastenvalvojan luona, toinen vaihtoehto maksaa tuhansia (jollet kuulu oikeusavustuksen piiriin) ja silti päätös ei ole varmaa.