THL julistaa korskeasti kuinka
"Lastensuojelun tehtävä on auttaa osattomuudesta osallisuuteen"
Kysynkin nyt kaikilta mitä vaikutuksia lastensuojelulla on ollut elämäänne? Onko havaittavissa osallisuuden lisääntymistä?
THL julistusta:
"Lastensuojelu on erityistä räätälöityä eriarvon tasoitusta, ja siihen tarvitaan monipuolista ja toimivaa palvelujärjestelmää, joka vastaa ihmisten tarpeisiin ja voi tarjota konkreettista käytännön apua niin aineellisesti, sosiaalisesti kuin henkisestikin.
Lasten ja nuorten osallisuuden vahvistaminen on ollut kiinnostuksen kohde tutkimus- ja kehittämistyössä. Lastensuojelussa kohdataan eri-ikäisiä, vastasyntyneistä jälkihuollossa oleviin (21-vuotiaisiin) nuoriin. Kun lapsia ja nuoria on kuultu lastensuojelun palveluista, heidän toiveensa lastensuojelulle ovat pysäyttävän inhimillisiä: luottamus, yksilöllisyys, kunnioitus, aika ja avoimuus. Lapsille itselleen on ollut merkityksellistä, että käytännön arkityössä on kehitetty lasten osallisuuden muotoja. Tämä auttaa myös vanhempia vanhemmuuden korjaamisessa ja muita mahdollisia läheisiä tuen antamisessa sekä sosiaalityöntekijää tilanteen arvioinnissa. Kun käytännön tarpeet saadaan konkreettisesti näkyville, uusien ratkaisujen etsiminen helpottuu. Lapsen osallisuuden huolenpitoon ja suojeluun on toteuduttava hänen osallisuuttaan kunnioittaen. .. Lastensuojelun osaaminen on karttunut vilkkaassa tutkimus- ja kehittämistyössä. Tieto juurtuu käytännöiksi kokemusten kannattelemana. Ammattilaisten ihmiskäsitys yleensä ja lapsikäsitys erityisesti vaikuttavat ammatilliseen identiteettiin, joka ohjaa tiedon tulkintaa ja soveltamista. Moraalikoodiston ja elämänkäsityksen pohtiminen ja päivittäminen ovat välttämättömiä. "
Julkaisutiedot: Lastensuojelun ytimissä. Bardy, M. (toim.). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. THL Teemajulkaisu 5/2009. Helsinki 2009.
Lisätietoja:
Hanna Heinonen projektipäällikkö THL puh. 020 610 7681 Päivi Sinko projektipäällikkö THL puh. 020 610 7461 Marjatta Bardy tutkimusprofessori THL puh. 020 610 7323 Eeva-Liisa Kallonen viestintäsuunnittelija THL puh. 020 610 7113, 050 350 0588
http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=20638
"Lastensuojelun tehtävä on auttaa osattomuudesta osallisuuteen"
Kysynkin nyt kaikilta mitä vaikutuksia lastensuojelulla on ollut elämäänne? Onko havaittavissa osallisuuden lisääntymistä?
THL julistusta:
"Lastensuojelu on erityistä räätälöityä eriarvon tasoitusta, ja siihen tarvitaan monipuolista ja toimivaa palvelujärjestelmää, joka vastaa ihmisten tarpeisiin ja voi tarjota konkreettista käytännön apua niin aineellisesti, sosiaalisesti kuin henkisestikin.
Lasten ja nuorten osallisuuden vahvistaminen on ollut kiinnostuksen kohde tutkimus- ja kehittämistyössä. Lastensuojelussa kohdataan eri-ikäisiä, vastasyntyneistä jälkihuollossa oleviin (21-vuotiaisiin) nuoriin. Kun lapsia ja nuoria on kuultu lastensuojelun palveluista, heidän toiveensa lastensuojelulle ovat pysäyttävän inhimillisiä: luottamus, yksilöllisyys, kunnioitus, aika ja avoimuus. Lapsille itselleen on ollut merkityksellistä, että käytännön arkityössä on kehitetty lasten osallisuuden muotoja. Tämä auttaa myös vanhempia vanhemmuuden korjaamisessa ja muita mahdollisia läheisiä tuen antamisessa sekä sosiaalityöntekijää tilanteen arvioinnissa. Kun käytännön tarpeet saadaan konkreettisesti näkyville, uusien ratkaisujen etsiminen helpottuu. Lapsen osallisuuden huolenpitoon ja suojeluun on toteuduttava hänen osallisuuttaan kunnioittaen. .. Lastensuojelun osaaminen on karttunut vilkkaassa tutkimus- ja kehittämistyössä. Tieto juurtuu käytännöiksi kokemusten kannattelemana. Ammattilaisten ihmiskäsitys yleensä ja lapsikäsitys erityisesti vaikuttavat ammatilliseen identiteettiin, joka ohjaa tiedon tulkintaa ja soveltamista. Moraalikoodiston ja elämänkäsityksen pohtiminen ja päivittäminen ovat välttämättömiä. "
Julkaisutiedot: Lastensuojelun ytimissä. Bardy, M. (toim.). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. THL Teemajulkaisu 5/2009. Helsinki 2009.
Lisätietoja:
Hanna Heinonen projektipäällikkö THL puh. 020 610 7681 Päivi Sinko projektipäällikkö THL puh. 020 610 7461 Marjatta Bardy tutkimusprofessori THL puh. 020 610 7323 Eeva-Liisa Kallonen viestintäsuunnittelija THL puh. 020 610 7113, 050 350 0588
http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=20638
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tunnen lapsia ja nuoria jotka ovat olleet elämänsä aikana sijoituksessa. Olen huomannut että asiat ovat muuttuneet paljon pahemmiksi huostaanoton jälkeen. Monella on vaihtunut mm. sijoituspaikka usein, jonka vuoksi luottamus ihmisiin on kärsinyt pahasti tai kadonnut kokonaan. Heillä on masennusta jo pienenä, ahdistusta, tunne-elämän ongelmia jne.
Lapsen mielipidettä ei ole läheskään aina kysytty vaan viranomaiset ovat tehneet itse päätökset jotka ovat nähneet omasta mielestään oikeaksi. Asia perustellaan "lapsen etuun" vedoten. On tilanteita, joissa lapsen vanhemmat tai vanhempi on syrjäytetty tai jätetty huomioimatta. On myös tilanteita, joissa lapsen lähipiiriä ei ole noteerattu ollenkaan. Joku voi hyvällä tuurilla saada pitää yhteyttä lapseen, mutta monilta on karsittu paljon tuttujakin ihmisiä yhteydenpito listalta pois.
Mitä tulee lastensuojelun osaamiseen, on erilaisia hoitopaikkoja niinkuin erilaisia ihmisiäkin. Vaikka olisi kuinka kouluttaunut ihminen, on mahdollista että hän on tunne puolella kylmä tai kenkkumainen. Kaikilla ei ole aitoa elämänkokemusta eikä kykyä nähdä lapsen todellisia tarpeita. Jotkut hoitajat katsovat liikaa papereihin, heillä on ennakkoluuloja vaikka todellisuudessa eivät olisi koskaan tavanneet kyseistä ihmistä josta on kirjoitettu.
Eräs nuori jonka tunnen kertoi minulle ettei hän olisi saanut minkäänlaista jälkihuoltoa eikä korvauksia jos joku kaverinsa ei olisi siitä hänelle maininnut. Siihenkin asiaan oli virkailija suhtautunut negativiseen sävyyn. Raha-asioissa patistettiin menemään kirpputorille. Jos ihminen vaikka tarvitsee vaatteita, ei sieltä aina kokoja löydy tai kodin sisustus. Esim. astiat ja matot. Ei ikinä tiedä kenen käytössä ne ovat olleet, mukeista voi irrota maalia tms. Näkyykö loisetkaan ulospäin jos ovat ehtineet munia kodin tekstiileihin. Nuori sai olla todella tiukka ja vaativa ennenkuin hän sai sosiaalivirastosta tietyn summan rahaa omiin tarpeisiin.
Lastensuojelun astuessa kuvioihin ei asioista kärsi ainoastaan lapsi tai lapsen vanhemmat vaan kaikki ne henkilöt jotka ovat lapsen elämässä mukana olleet.
Miten näkyy lastensuojelussa kunnioitus, luottamus ja aika? Sijaisperheissä voi olla ennestään lapsia ja tuki-perhe lapsia. Laitoksissa vaihtuvat hoitajat. Asioista ei puhuta todellakaan kaikissa paikoissa niinkuin ne ovat. Edelleen tapahtuu salailua ja lapselta pimitetään häntä koskevia asioita. Onko kunnioitusta kuunnella puhelut, avata lapselle/nuorelle osoitetut kirjeet?? Erottaa hänet läheisistään, hankaloittaa yhteydenpitoa?
Kauniin kuvan saa annettua helposti ulospäin, mutta suosittelen tutustumaan lastensuojelun epäkohtiin. Kirjastoista löytyy mielenkiintoisia kirjoja huostaanottoon liityen, internet, lehdet.
Vai itkeäkö pitäsi kun tätä lukee: "Lastensuojelu on erityistä räätälöityä eriarvon tasoitusta, ja siihen tarvitaan monipuolista ja toimivaa palvelujärjestelmää, joka vastaa ihmisten tarpeisiin ja voi tarjota konkreettista käytännön apua niin aineellisesti, sosiaalisesti kuin henkisestikin."
Onko kyse jonkin huumoriohjelmaksi tarkoitetun sketsin käsikirjoituksesta?
Kun lapsi huostaanotetaan vaikka sairaalapaikkojen puutteen takia, vanhemmilta nyhdetään kaikki rahat, mitä heistä irti saadaan. Kun lapsi kotiutetaan sijaishuollon vaurioittamana, vievät vanhemmat karvaista kokemuksista oppineena yksityisen puolen hoitoon, josta lapsi saakin oikeaa apua ongelmiinsa, myös huostaanottotraumoihinsa.
Kun vanhemmat anovat yksityisen puolen hoitokustannuksia sosiaalitoimelta, heidät nauretaan ulos koko paikasta.
Todellisuudessa lapsella olisi ollut oikeus jo perustuslain mukaan tarvitsemaansa erikoissairaanhoitoon ja täysin ilman huostaanottoa! Vanhemmat joutuivat maksamaan jo laittomasta huostaanotosta hirveät kustannukset, vaikka terveydenhoitolain mukaan lapsen sairaalahoito kustantaa vanhemmille vain 100 euroa vuodessa. Sen lisäksi vanhemmat maksoivat vielä lapsen oikean kuntoutuksen ja traumaterapian, joka tarvittiin sijaishuollossa tapahtuneen huonon kohtelun takia.
TÄMÄKÖ ON SITÄ ERIARVON TASOITUSTA, mikä alussa mainitaan?
Jos näin on, niin tuo on rikollista kokoomuspolitiikkaa, inhimillisyyden tai voimassa olevien tämän maan lakien kanssa sillä ei ole mtään tekemistä.
"Ammattilaisten ihmiskäsitys yleensä ja lapsikäsitys erityisesti vaikuttavat ammatilliseen identiteettiin, joka ohjaa tiedon tulkintaa ja soveltamista. "
Mitähän jos ensimmäisenä tarkistaisi omaa ihmiskäsitystään esim. Päivi 'kaoottiset perheet' Sinko omine vinoutuneine väitteineen huostaanottoperheistä.
Tietysti ihmiskäsityksen tarkistaminen olisi paikallaan myös sijaishuollon edustajille, mutta se nyt olisi jo liikaa vaadittu edes lapsen edun nimissä suomalaisessa lastensuojelussa. Nyt ihmiskäsitys saa olla sijaishoitajalla niin hakoteillä, että hän tunnustaa vihaavansa sijaislasta ja hänen vanhempiaan.
Alkaako valheellinen sädekehä rapisemaan, vai mistä tässä on kyse oikein?
MIhin tuossa valhepropagandassa unohdetaan vuonna 2008 YK:n Lasten oikeuksien komitean Suomelle antama suositus, että esiin nousseet yksittäistapaukset epäkohdista ja törkeistä lakien rikkomuksista on tutkittava ja selvitettävä?
Meidän lapsiasiavaltuutettumme on toiminut selkeästi Lasten oikeuksien komitean kehotuksen vastaisesti julistamalla julkisuudessa nimenomaan päinvastaista suomalaisista käytännöistä.
Kylläpä osataan valehdella kauniisti oikein tutkijatasolla.
Lastensuojelu tuhosi tehokkaasti ainakin tämän perheen osallisuuden. Molemmat vanhemmat ulos työelämästä ja lapset tarhasta, Ja kaikilta lähti luottamus, tilalle pelko ja viha.
Hah hah haaa! Onpa lastensuojelu KAUNISTA suomessa. Nauraisin. Jossen joka päivä itkisi, kun on ikävä viiltelevää lastani, jonka äiti ohitetaan ja haukutaan joka ikisessä palaverissa. Auttaisi varmaan vähän, jollei lapsi itkisi sijoituspaikassaan!
on joutavien kujeet. Kotivammaiset hakee elämänsä tarkoitusta. Heidän etsintäänsä varten kodeistaan siepataan lapsia erilaisiin vankeusoloihin, perheisiin, laitoksiin, perhekoteihin. Sakki tekee sitten tutkimusta, kuka milläkin meriitillä. Lähtökohta on aina biologisten vanhempien kyvyttömyys. Siitä lastensuojelu ei koskaan tule luopumaan. Nämä on hyviä temppuja nämä ja naiset osaa asiansa.
Pahoja juttuja on nämä lisääntyvät kaupittelut rahiksen rahoilla kyhätyistä vertaisyhmistä. Käytännössä ne ovat roskiksia, johon naissakit pyrkivät kippaamaan pois silmistä tarpeettomiksi käyneet sijoitetut ja biologiset vanhemmat, jonkun hyväuskoisen biologisen vanhemman avulla vielä. Ryhmissä on vetäjänä huostaanoton kokenut biologinen vanhempi. Niissä käsitellään huostaanottoja surutyöskentelynä. Ei voi muuta todeta kuin että kammottavaa touhua.