Auttakaa!!

oksettaa

Auttakaa mua! Tai kertokaa mitä tehä? Tää on jo ihan kauheaa. Suhteeni meni poikki täs jotain vajaa kaks kuukautta sitten. Olen nyt kuitenkin tullut ihan älyttömän mustasukkaiseksi ex naisestani. Mieleni täyttyy koko ajan haluamattani kaikista ajatuksista. Suhteen loppumisen syyksi hän ei sanonut uutta miestä tai pettämistä vaan ajan puutteen ja siitä johtuneen tunteiden hiipumisen. Silloin pystyin ottamaan asian ymmärryksellä, mutta nyt jälkeenpäin on koko ajan mielessä ajatuksia, että jos hänellä sittenkin on joku muu ja miksi se kaikki kaatui niin yhtäkkiä. Tuntuu, että tulen hulluksi. Yhtäkkiä kaikki nämä tunteet tuli pintaan ja näitä ei saa pois mitenkään. Melkein tuon kaksi kuukautta pystyin olemaan sinut asian kans, mutta nyt en halua nähdä enkä kuulla, että hänen lähellään olisi yksikään mies. Olipa kaveri tai ei. Mitä voin tehdä? En edes näe häntä nykyisin ja harvoin ollaan oltu eron jälkeen edes tekemisissä. Tuntuu, että nyt vasta tulee kaikki erotunteet pintaan ja ennen kaikkea tuo mustasukkaisuus ja omistaminen. Myönnän kyllä, että haluaisin hänen kanssaan elää, mutta ei mikään oo koskaan edes mahollista, jos nää mustasukkasuus ajatukset valtaa koko ajan mielen. Tuntuu jo vitun pahalta itestäkin. Tiiän, että varmasti suurimmalla osalla ajatuksista ei ole mitään perää edes, mutta en saa niitä mielestä, kun ne vaan tulee sinne vaikken ajattele edes mitään meihin tai häneen liittyvää. Sitten ne ajatukset jää vellomaan päähän ja tekee pahaa :(

7

224

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tsemppiä...

      Tuttua, tuttua, niin tuttua, mutta usko minua, että se menee ohi ajan kanssa. Pääset kokonaan eroon noista tunteista, kun annat ajan kulua. Anna kivun tehdä työtä, kyllä se siitä hellittää. Yksi juttu voisi kyllä auttaa, nimittäin se, että etsit uusia tuttavuuksia. Mikään ei ole parempaa terapiaa, kun ihastua ja rakastua uudelleen, nähdä, ettei elämä tähän lopu

    • AP

      Tää on vaan ihan **tusta. Ei mitään järkee, et nää kaikki tunteet tulee näin jälkijunassa ja vielä voimakkaina. Töissä pitäs yrittää olla. Hiljanen päivä tänää ja sai ihan luvan kans käyä työpaikan salilla kurittaan rautaa ja purkaan energiaa. Silti osa tosta paskasta edelleen takaraivosa. Saa tosta vähäsestäkää työmäärästä mitään aikaan. Koko kroppa ihan sekasin. Jeejee on kyl juhlafiilis... TTU! Kauan tätä pitäs kestää ennen ku ois aihetta raahautua lekurille tai lobotomiaan? Pää on niin ****:n sekasi tästä. Mitä järkee siinä on et kaks kuukautta pysty oleen normaalisti ja hyväksyä koko juttu ja nyt sit ei jaksa tehä muuta ku maata lattialla x asennosa ja kattoa kattoon? Voiko itseensä muka huijata olemaan ymmärtäväinen?

      • tsemppiä..

        Hakeudu muiden ihmisten seuraan ja jos vain suinkin mahdollista, niin etsi toinen tyttö mahd. pian. Tutustu edes muihin, voithan olla esim. kaveri jonkun gimman kanssa. Usko nyt, että se menee kyllä ohi aikanaan, mutta siihen auttaa hitosti se, että suuntaudut ulospäin. Anna elämän kirjoittaa vanhan päälle riittävän monta kertaa, niin se helpottaa. Kokemusta on : )


    • AP

      Oon mä koko tän parin kuukauden ajan ollu kavereiden seurassa ja tapaillu muitakin ihmisiä. Heti eron jälkeen yritin jatkaa elämää ihan normaalisti. Naispuolisiakin kavereita on. Tämä yksi vain on koko ajan mielessä ja ei sillä ole väliä missä olen. Nuo fiilikset vaan tunkee päähän ja silloin on jo paha olla myös kavereiden kanssa. Voiko olla, että kun ei heti eron jälkeen nuo tunteet tulleet niin ne tulee nyt voimalla. Kyllähän minä häntä olen ikävöinyt ja kaivannut, mutta nyt alkanut tuleen mitä sairaimpia mustasukkasuusajatuksia. Ja niinku sanoin, niissä ei varmasti ole mitään perää, kun en edes tiedä hänen elämästään nykyisin mitään. Omaa kuvitelmaa ne on. Eron hetkellä jo tajusin, et nyt menetin hyvän naisen, mut koitin ajatella et uusia naisia tulee. Jos oikeasti pystyisin nuin ajatella niin enkait varmaan olisi näin mustasukkainen. Tää vetää jo välillä ihan fyysisestikkin mun omaa oloo ihan paskaksi. Ruoka ei pysy välillä sisällä ja ku ei vaan pysty järellä painaan nuita ajatuksia pois, vaikka niien syyt tietää ihan täysin mielikuvituksen tuotteeksi.

      • tsemppiä...

        Jep. On se rankkaa, kyllä mä tiedän sen ihan omasta kokemuksesta. Meni suhde paskaksi ja sit se tyttö lähti heti hakee uusia suhteita, niin olin ihan tulla hulluksi. Mua sattu vielä vuodenkin päästä tosi lujaa. Tulin uskoon noilla paikkeilla ja seurakunta yhteys, sen kautta avautunut uusi elämä ja Jumala suhde vei mut yli ihan lentämällä. Olin lopulta tosi onnellinen, että se ero tuli ja sitten löysin seurakunnan kuvioista elämäni naisen. Tsahhhh... mikä fiilis, kun sain rakastua uudelleen ja nyt olen onnelliseti naimisissa tän löytöni kanssa. Se tyttö, joka rikko mun sydämen, on tietenkin kokonaan unohtunut ja sain tilalle paljon paremman. Semmonen tarina mulla


    • AP

      Aaaaaaaghhh :'( Ymmärrän kyllä, että haluat auttaa ja kiitos siitä. Tuntuu vain, että tämä olo ei helpota mihinkään. Tänään kavereideni seurassa repesin täyteen itkuun, kun en enää kestänyt ja pystynyt olemaan kuin mitään ei olisi. Karun ja kovahkon ulkokuoren alta sitä jouduin tulemaan pois ja myöntämään oman heikkouden. Kyllä ne kaveritkin koittivat auttaa, mutta minkä tälle kukaan muu nyt yhtäkkiä voisi mitään tehdä. Ite tämä on kärsittävä. On vaan niin uskomattoman paha olla. Kai tämä on tuo myöhästynyt erokäsittely, kun kyllähän tuon mustasukkaisuuden ja hullujen ajatusten lisäksi mielessä pyörii ikävä ja kaipuu. Ero oli ns. kaunis eikä siihen ainakaan minun tietääkseni liittynyt ketään kolmatta tai pettämistä. Suhteen aikana ainakin luottamus oli molemminpuolista, joten en usko, että eron hetkellä toinen ei olisi sitten voinut mahdollista hairahdusta myöntää, jos niin olisi käynyt. Raivostuttaa, kun muutama tuttu/kaveri sanoi kerran, että eihän hän mikään ruusu ollut. Tiedän, että hän ei se kaunein nainen ollut, mutta se luonne, se oli jotain uskomatonta ja sitä rakastin yli kaiken. Ei siinä vaiheessa sillä ulkonäöllä ollut mitään merkitystä. Sitä paitsi minun silmissä hän oli kyllä kaunein kaikista. Miksei sitä rakkautta voi yhtäkkiä enää saada takaisin siltä jota rakastaa yli kaiken ja jonka kanssa sai rakastaa. Neljäs ero minulle tämä ja en muista ainakaan, että muiden kohdalla ero olisi sattunut näin. Olen aikasemmin ollut ehkä hieman pelailevaa sorttia, mutta tällä kertaa en halunnut edes kokeilla kepillä jäätä. Menetin sydämeni niin täysin kuin vain ihminen voi sen menettää. Sitten käy näin. Kyllähän tässä sai maistaa rankasti omaa lääkettään varmaankin, vaikka nuista kolmesta aiemmasta kerrasta kerran jätin itse. Muina kertoina homma vain kuihtui. Luulin, että tämä kerta oli aitoa rakkautta, mutta eikait se sitä sitten ollutkaan. Tuntuu niin pahalta. Niin pahalta. Miksei tämä voinut päättyä onnellisesti. Niin hyvä nainen, mutta ei vain rakastanut tarpeeksi. Aaaaahhhh :'(

    • tsemppiä...

      Itke vaan. Se auttaa ja tiedätkös, että olen itse käynyt läpi samat vaiheet, niin ja ollut rinnalla, kun toiset raavaatkin miehet, ovat revenneet täysin hallitsemattomaan itkuun. Tiedätkös, miten kävi mun vaimoni entiselle poikakaverille, kun vaimoni jätti hänet lyhyen seurustelun päätteeksi ? Kävi silleen, että kaveri joutu hakemaan lääkityksen ja itki kans ihan avoimesti. Ei se ole helppoa silloin, jos on menettänyt sydämensä jollekin. Mun veli meinas tulla ihan hulluksi, kun sen vaimo jätti sen. En ole koskaan nähnyt miestä niin heikossa kunnossa. Pelkäsin suorastaan hänen puolestaan, mutta joka ikinen kaveri, joka on käynyt näitä polkuja on selvinnyt sieltä voittajana, siis niistä, jotka minä tunnen. Anna siis ajan tehdä tehtävänsä ja tee se surutyö, mikä on tehtävä. Puhu, puhu ja puhu. Toivon, että sinulla olisi joku, jolle voit puhua ja joka jaksaa sinua kuunnella. Itseäni toki auttoi ihan hirveesti se, kun koin elävän Jumala suhteen ja opin rukoilemaan. Sen parempaa purkautumiskanavaa ei olekaan ja silloin ei ole myöskään yksin koskaan. No voimia edelleen........ kylä se siitä, usko pois : )

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Vesa-Matti Loirin some hiljeni pahaenteisesti - Nyt tuhansilla suomalaisilla vain tämä yksi viesti

      Mikä on sinun suosikkimuistosi Vesa-Matti "Vesku" Loirista? Meneekö se Uuno Turhapuro osastolle, Eino Leinon tulkintaan vai onko se aivan jotain muuta
      Maailman menoa
      101
      4361
    2. Jorma Uotisen ex, julkkis-povipommi, Suomen tunnetuin kauppias... Farmi Suomi -kisaajat julki!

      No nyt on aikamoista jengiä! Mitä mieltä olet kisaajista, ovatko mieleesi? Katso tästä, ketkä kaikki julkkikset ovat mukana Farmi Suomi -realityssä:
      Suomalaiset julkkikset
      17
      1560
    3. Ei mutta nallukkani

      Mähän rakastan sut. Älä sitä unohda :)
      Ikävä
      202
      1055
    4. Suutuitko mulle mies

      Nyt lopullisesti?
      Ikävä
      71
      875
    5. Mikä johti siihen että

      Välinne katkesivat? Kertokaa. Se kertoo onko menneeseen enää mahdollista palata
      Ikävä
      60
      855
    6. En ole ottanut enkä aio ottaa koronarokotteita

      vaan koetan selvitä luontaisella immuniteetilla eteenpäinkin.
      Maailman menoa
      351
      781
    7. En ole varma siitä, nainen

      Mietittyäni tarkemmin, en olekaan varma, että jaksan kantaa sinut kynnykseltä sänkyyn. Rakastan kyllä jokaista kiloasi, ei siitä ole kyse, mutta kanta
      Ikävä
      64
      717
    8. Maisa Torppa julkaisee kuvia lapsesta

      Onko oikein että tämä henkilö julkaisee 100000 fanillensa kuvia vieraasta lapsesta? Eikö kuvien julkaisu ole äidin ja isän tehtävä jos yleensä haluava
      Kotimaiset julkkisjuorut
      30
      689
    9. Ikuinen hiljaisuus

      On aina parempi kuin kaikki turha draama. Joten kuuntele nainen nyt enää sitä, sillä hiljaisuus vastaa jokaiseen kysymykseesi minusta.
      Tunteet
      147
      689
    Aihe