Tiellä kulki epäsiistin oloinen mies. Hänen ikäänsä oli vaikea arvioida runsaan parran ja likaisten vaatteiden alta, mutta useimmat olivat arvioineet hänen olevan viisissäkymmenissä. Mies itse ei välittänyt eikä halunnut osallistua ihmisten arvailuihin hänen olemassaolostaan, vaan vetäytyi aina vain heistä kauemmaksi. Lopulta hän aina vaihtoi asuinpaikkaa.
Tie tuoksui sateelle, kaikkialla oli hiljaista ja miehestä tuntui, että eläimetkin hämmästelivät yhtäkkistä ilman kirkastumista. Sadetta oli kestänyt monta päivää. Mies haroi sormillaan takkuista partaansa. Hän mietti kumpaan suuntaa lähtisi risteyksestä. Lopulta hän valitsi vasemmanpuoleisen tien, sillä se tuntui vievän kauemmaksi edellisestä asuinpaikasta. Mutta se tie veikin vain lähemmäksi niitä vaikeuksia, joita hän oli aikoinaan lähtenyt pakoon, eikä mies kestäisi enää toista kertaa niitä samoja kuulusteluja, epäilyjä ja vihamielisyyksiä, joiden ulottumattomiin hän oli kerran päässyt. Jos mies olisi kuunnellut tarkasti, olisi hän voinut jo kuulla tulevaisuudessa kirkuvan sireenin äänen.
Tie tuoksui sateelle, kaikkialla oli hiljaista ja miehestä tuntui, että eläimetkin hämmästelivät yhtäkkistä ilman kirkastumista. Sadetta oli kestänyt monta päivää. Mies haroi sormillaan takkuista partaansa. Hän mietti kumpaan suuntaa lähtisi risteyksestä. Lopulta hän valitsi vasemmanpuoleisen tien, sillä se tuntui vievän kauemmaksi edellisestä asuinpaikasta. Mutta se tie veikin vain lähemmäksi niitä vaikeuksia, joita hän oli aikoinaan lähtenyt pakoon, eikä mies kestäisi enää toista kertaa niitä samoja kuulusteluja, epäilyjä ja vihamielisyyksiä, joiden ulottumattomiin hän oli kerran päässyt. Jos mies olisi kuunnellut tarkasti, olisi hän voinut jo kuulla tulevaisuudessa kirkuvan sireenin äänen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
... mies meni etuovesta ja tuli takaovesta.
Takaoven avattuaan hän huomasi päätyneensä paikkaan jonka kaltaiset olivat hänen elämänsä ihanimmat, löytörikkaimmat maanpäälliset onnelat. Hän pysähtyi,hänen silmiensä verkkokalvoihin piirtyi uskomattoman ihana näky. Takapiha oli puolillaan reunojensä ylitse pursuvia luokseen kutsuvia roskapönttöjä.
Täältä minä löydän...täältä ne vihdoinkin löydän ... miehen tajunnan täytti vain yksi asia, löytää vuosien kulkurielämänsä tarkoitus ja täyttymys. "Nyt saan ne vihdoinkin" ,soi hänen päänsä sisällä ja hänen muuten sameat , elottomat, kaiken nähneet silmänsä säihkyivät odotettavissa olevan onnen odotuksesta. Siellä ne olivatkin melkein päällimmäisenä ensimmäisen tutun tuoksuisen roskapöntön sisällä. Naisten DD- kokoa olevat rintaliivit. Mutta juuri kun kulkuri oli tarttumaisillaan aarteeseensa kuului hänen takanaan ääni......