Elämäni menee ihan päin persettä. Mulla on jonkinlainen syömishäiriö ja masennus. Kukaan ei tiedä näistä mitään (no ei tietenkään! Mustahan vois aikuisena tulla vaikka näyttelijä tai valehtelija). Minulla on suurimmilta osin paskamaiset kaverit ja se yksi hyvä kaverikin katosi.
Eilen kun olin kävelyllä, päähäni pälkähti aivan järjetön ajatus: Entä jos minulla olisi aivokasvain? Silloin edes jotkut surisivat.
Itkin niin kamalasti, että jouduin poiketa metsään rauhoittumaan.
Tunnen, että olen ihmisenä täysin epäonnistunut. Kun katson kuvia ja näen niissä hymyilevän vaaleahiuksisen tytön, ajattelen, kuka hän on? Miten hänestä on voinut kasvaa sairas ja surullinen tyttö?
Söin eilen kieloa toivoen, että jotain tapahtuisi.
Meneekö jollain huonommin?
Eilen kun olin kävelyllä, päähäni pälkähti aivan järjetön ajatus: Entä jos minulla olisi aivokasvain? Silloin edes jotkut surisivat.
Itkin niin kamalasti, että jouduin poiketa metsään rauhoittumaan.
Tunnen, että olen ihmisenä täysin epäonnistunut. Kun katson kuvia ja näen niissä hymyilevän vaaleahiuksisen tytön, ajattelen, kuka hän on? Miten hänestä on voinut kasvaa sairas ja surullinen tyttö?
Söin eilen kieloa toivoen, että jotain tapahtuisi.
Meneekö jollain huonommin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meneekö nyt niin kauhean huonosti kun on syömishäiriö, masennus ja paskat kaverit??
Eiköhän aivokasvain nyt ole asia ihan toista luokkaa?! Jos tulisi sinulle sellainen niin saisit asioille perspektiiviä. Naurettavaa teinipelleilyä.
Syö kunnolla ja tutustu uusiin ihmisiin, samalla katoaa masennuskin. Noin helppo on ratkaista sun ongelmas.
..olisipa tuo noin helppo päätös. Elämä ei ole yksinkertaista, mutta sinulle se näyttää olevan. Hyvä niin.
Sinulle 'minä'. Tiedätkö edes mikä on syömishäiriö? Se on HÄIRIÖ. Esim. yksi neljästä anoreksiaa sairastavasta kuolee, mikäli ei ole saanut hoitoa. Et voi sanoa syö kunnolla, koska syömishäiriö on SAIRAUS, vakava sellainen. Moni syömishäiriöinen haluaisi parantua ja totta kai he parantuvaisitkin, jos pystyisivät noudattamaan sitä 'syö kunnolla' -käskyä.
sä et tajua mistään mitään!!! henkiset ongelmat ne vasta helvettiä on..ei ne itestään ratkee taikina-aivo...!!!
minä kun olin aina ymmärtänyt syömishäiriön tarkoittavan teitä säälittäviä teinikanoja jotka skippaatta koulun ruokatunteja jotta naapurin eino vois vaikka ihastuakin.
mulla menee huonommin,uskoisin.
mulla on syömishäiriö ja sairastan masennusta,johon oli lääkkeet,mutta otin yliannostuksen,joten ei ole enää edes lääkkeitä.
lisäksi mä en pysty menemään ulos tuntematta kamalaa paniikkia ja ahdistusta eli jumiudun sisään..
en ole koulussa enkä töissä ja kaveripiiri on ihan kuihtunut.
tämmöstä on kestäny jo reilut viis vuotta!!! oon välillä koittanu pistää elämää kuntoon mutta kaikki jää kesken ja jumiudun sisään.
ja oon viillelly ranteeni arville,en enää ole vähään aikaan viillelly sentään..itsari pyörii mielessä erittäin usein,ei tunnu olevan täs elämäs mitään mulle.en pysty mihinkään.en tajua mikä mussa meni vikaan
mä oon reilusti ylipainoinen,masentunu, 1 kaveri jonka kanssa juttelen netissä, erakko >en käy ulkona muuten kuin koulussa
ois kiva tutustuu... ittelläni lähes samalaine tilanne.... mä oon normaalipainone mut kuitenkis koulukiusattu tai sillaj... mä oon 13w....
eli itä-suomesta.. entäs sä?
No mun isä on juoppo. oon nähny sen viimeksi selvinpäin ehkä joskus 1kk sit.. mun rippijuhlissakin se oli jo kännissä heti aamulla joten ei tullut edes kirkkoon.. Äiti ettii just uutta asuntoo muualta ja ottaa eron isästä.. Uudella paikkakunnalla ei tietenkään vielä ole mulle kamuja, mutta ei se mitään kun ei oo mulla täälläkään enää..
Mulla oli tosi hyvii kamuja joskus.. ensiks kaikki muut kamut jätti mut ku sano et ei kestä mua enää ku oon ihan ihmeellinen. Mun ihana ja rakas bestis jäi. Aloin seurustelemaan "ihanan" Mikon kaa jolle menetin neitsyytenikin.. Koska olin koko 6kuukauden ajan vain mikon kanssa ja "unohdin" bestikseni niin en enää ollut bestikseni kanssa missään väleissä.. Eli mulla ei ollut enää ketään muuta kuin Mikko.. 6kuukauden päästä Mikko jätti mut toisen kauniimman tytön takia. Mulle ei jäänyt enää yhtään mitään.. Aloin juomaan tosi paljon joka viikonloppu yksinäni niin pitkään että sammuin. Huumeita en sentään oo vielä kokeillut enkä poltakkaan.. Mulla todettiin syömishäiriökin vähän myöhemmin. Mikkolla ja sen tyttöystävällä oli mennyt poikki ja mikko tuli mun luo kinumaan mua takas ja selitti et oon tosi kaunis jne. Otin sen takas koska ei mulla ollut muitakaan. Taas kuukauden päästä mikko jätti mut ja palas sen ex-tyttöystävän luo. niillä meni taas poikki ja se kinu mua takas mut en sit enää ottanut sitä. Oon monesti miettiny itsarii mutta en oo vielä sitä tehny enkä vielä oo edes viillellyt enkä mitään.. Mutta huom. VIELÄ!!
No? pistinkö paremmaks? Ja toi on sit ihan totta mut ei oo pakko uskoo.. ja oon kaikenlisäks vielä 14w tyttö vasta ja Mikko on 17w..