Ja iso liuta muitakin yrheilun lahjakkuuksia astuvat kohta Hennalaan, varusmiespalvelukseen urheilujoukoissa. (Kaikki joukothan armeijassa ovat kyllä aika urheilua, meikäläinen radisti taisi olla harvoja jotka lihoivat)
Kovat kundit ovat aina valmiita, vaikkapa imemään "taistelukentän" savuja.
Ne heikot kundit sitten imevät muita savuja mamman helmoissa.
Onkos täällä mammoja jotka, ylpeydestäkin itkien, ovat heiluttaneet laiturilla, junan ikkunasta kurkkivalle kultapojulleen?
Ja sankarpoikii jotka välillä syyttivät kyyneileistään "noita peehanan ruudinkäryjä", varsinkin mitaleita saadessaan?
H.
Kovat kundit ovat aina valmiita, vaikkapa imemään "taistelukentän" savuja.
Ne heikot kundit sitten imevät muita savuja mamman helmoissa.
Onkos täällä mammoja jotka, ylpeydestäkin itkien, ovat heiluttaneet laiturilla, junan ikkunasta kurkkivalle kultapojulleen?
Ja sankarpoikii jotka välillä syyttivät kyyneileistään "noita peehanan ruudinkäryjä", varsinkin mitaleita saadessaan?
H.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No tietysti, lentäähän sitä yrjökin treenatessa : Siis urheilun...
H.
Pihakeinussa lueskelin nimeltä mianitsemattomasta lehdestä, että ikäluokkansa parhaisiin jääkiekkomaalivahteihin lukeutuva Frans T. menee armeijaan urheilujoukkoihin Hennalaan. Frans pitää vaihtoehtoa hyvänä, koska sieltä saa urheiluvapaita. Tulevaisuuden ammattini on jääkiekon parissa, sanoo Frans T.
Kyllä kai siellä ehditään armeijan oppejakin läpi käymään, taisteluharjoituksia ja silleen. Nehän ovat hyvää harjoitusta myös jääkiekkoa ajatellen. Oppii pitämään puolensa isompiaan vastaan.
Tämä "mamma" ei ole päässyt junan ikkunasta kurkkivalle kultapojulle vilkuttamaan, jannu sai Ö-luokan paperin, vai mikä sen täydellisen palveluksesta vapautuksen kirjain nyt olikaan, ehkä E, en muista.
Yritin kovasti häntä tarjota Uttiin laskuvarjojoukkoihin, mutta vääpelillä ei kuulemma ole aikaa suorittaa hoitotoimenpiteitä, vaikka lupasin laittaa vaipat mukaan ellei talo puolesta niitä löytyisi.
Kyyneleitä nyt on silloin tällöin tirahtanut, vähän muista syistä ja molemmilta.
Siis nimeltä mainitsematon lehti, tarttuvatkohan nuo virheet aloittajasta. :)
En kyllä tarkoittanut ihan sinun tilannettasi.
Vaan vapaaehtoisesti surkeita nuorukaisia.
Jos nyt joku muukin tähän vastailee niin ei kiitos "vakavasti masentuneita", tai sellaisia jotka ovat just menossa "mäkkäriin työharjoitteluun" jne. keinotekoista.
Insinööriopiskelijat ja telakkahitsariopiskelijat hyväksyn, ja joo sairaanhoito-oppilaitoksen neitokaiset.
H.
OIkeastaan ällöttää että piti laittaa tähän naistenkin juttua, vaikka sairaanhoitajat- ja oppilaat ovatkin olleet jotenkin suosikkejani.
Se on tää heevetin tasa-arvovaatimus, uusi laki kieltää palstan pitäjiä julkaisemasta mitään Suomalaista, eiköhän siihen tule kohta alio naisasianaisnaisellisuudestakin.
H.
Heh, varmaan oletinkin että tarkoitat minun tilannettani, kunhan piruuttani vastasin. :)
Minua et edes sinä saa masentumaan, on mulla sellainen ote elämään.
Hennalan kasarmeilla on tullut yövyttyä, siinä Olympiakylässäkin, monta kertaa.
Lapsille en ole vilkuttanut, kun eivät menneet sinnepäin.
Linja-autoa käyttivät.
Hämeen Rykmenttihän se on, kouluttava osasto.
Mikähän sinä olit arvoltasi, armeijan palveluksessa?
Kun tuntuu että rivimiehelle on niin kova sana tuo asepalvelus.
Kukaan ennen eikä jälkeen ole ollut veroisesi?
Jääkäri minä olen, radisti, Haminan Kymen Jääkäripataljoonan kasvatti.
Meillä on ihan Sibeliuksen säveltämä laulukin.
"Syvä iskumme on..." sopii hyvin siviiliinkin.
Enää ei tuota joukko-osastoa ole silleen, Karjalan Prikaati (Ylämylly?) hoitaa sen perinteet.
Eiköhän tuo armeija ole kaikille kova sana jotka ovat sen kestäneet loppuun saakka.
Siellä me kovikset seisoimme kahdestaan. Yöasullakin oli kiva nimi: "runkkupuku". Monet meistä joutuivat, tuskastumiseen asti, selittelemään tulevalle vaimolle että: "en minä ketään Marilynia ajatellut! Sinua vain."
Siitä tuli heevetinmoinen argumentti riidellessä vaimolle, joka ei uskonut sanaakaan. Mitä siihen vastaat? "Ihan varmaan kuvittelit Tiinaakin!!!! Yhyy.."
H.
Eipä ollut äitee heiluttamassa. Junanratakin kulkee ties missä kaukana. Itse meidän lasten ikäluokka armeija- niinkuin muutkin hommansa järjesti, ei siinä äiteeltä kyselty, eikä ollut tarviskaan. Armeijassa oppii kaikenlaista, pääosin tärkeitä asioita vielä.
Olin iloisesti yllättynyt, kun (jälkeenpäin) kuulin kutsuntojen olleen, ja sen että lapsen luokkakavereista kaikki miespuoliset halusivat armeijaan. Tai no, ainakaan eivät siviilipalvelukseen halunneet. Sentään molemmat isoisänsä olivat koko sodan ajan remmissä 1939-1944, välistä tietty sotasairaalaankin joutuivat, kumpikin, milloin läpi ammuttuna, milloin mitenkin. Kunnia veteraaneille, heitä on vielä jonkin verran elossa.
Siitä olisi äidin ja ehkä isänkin silmäkulma saattanut salassa kastua, jos sivarihommiin olisi halunnut. Mutta pakkohan sekin olisi ollut hyväksyä.