Elikkäs eka taustatietoa tästä mun pätemisestä, että miks tämmöstä pittää kirjottaa. Oon ite päiväkodissa töissä ja joka päivä mulla tullee siellä lapsien kassa jos jonkinmoisia konflikteja joista on pakko päästä etteenpäin, että iso lapsiryhmä toimii. Nään monenlaisia perheitä ja monenlaisia kasvatustyylejä. On tomeria, on neuvottelijoita ja on vaikka minkälaisia. Jotku vanhemmat sannoo kuinka ovat pulassa lapsensa kanssa ja se on ihan ymmärrettävää, lapset on hankalia, vaikeita, ihania, viisaita, neuvottelijoita, kyselijöitä, uhmakkaita ja ennenkaikkee erilaisia. Perheet on erilaisia, arvot on erilaisia, kasvatustyylit on erilaisia. Joillaki lapset on ku yö ja päivä, toinen helppo toinen vaikee jne.
No joka tappauksessa, se tästä alkulässytyksestä ja asiaan . Aattelin nyt tehä tiivistelmän oman kokemuksen pohjalta näistä 1-3 vuotiaista lapsista ja tärkeistä asioista mitä lasten kanssa pittää muistaa.
Ensimmäisenä tullee mieleen että karkeesti sanottuna 1-3 vuotiaitten kanssa ei tarvi neuvottella oikeestaan mistään. Eli sinä oot se joka yksin tietää mikä lapselle on parasta, tiiät rutiinit ja rajat ja ennenkaikkee piät niistä kiinni. Eli nyt tarkotan neuvottelulla semmosta että jos ollaan lähössä nii ei oo hyvä kysyä tämän ikäseltä lapselta ”lähettäskö nyt” ”mentäskö jo”, vaan sillon sanotaan vaan että ”nyt lähetään” ja sitte mennään, eikä sen enempää mittään neuvotteluita.
Ja nyt ku kerta aikoin kertoa kaikkia juttuja nii lausevarastoa on hyvä laajentaa sen verran että käyttää paljo ”sää SAAT mennä nyt potalle” sää SAAT tulla nyt tänne”, leikkimielinen ja hyväntahtonen puhe tehoaa yleensä aina. Kieltokkaan ei tarvi olla tökerö ”EI SAA KOSKEE SIIHEN KUKKAAN” voi hyvinki sannoo että ”sen kukan annetaan nyt olla siinä”. Onhan se paljo kivempi kuunnella tuommosta ku joka kerta että ”ei ei ei”, tietenki pittää ”einki” merkitys olla selvillä ja seki on ihan paikallaan jos homma mennee ihan höpöksi, mutta lapsi ymmärtää myös tuommoset kierrollaki ilmastut asiat.
Sitte ruokailuun, tunnetusti leivät on lentsikoita ja pikkuautoja ja ei aina meinaa mennä suuhun vaan jonnekki ihan muualle, mutta ruoka on aina ruokaa eikä sillä sovi alkaa leikkimään. Lämmin ruoka syyään ensin ja sitte otetaan vasta leipä, se on tietenki tosi säälittävää kattoo ku lapsi kattoo sua silmiin ja sannoo ”eipää”, mutta lapset tietää nii hyvin mistä narusta vetästä jos oot vähäkään joustava siinä. Tietenki tässä maalaisjärki siinä mielessä käyttöön että lapsi ei syö kolmeen päivään juuri mittään jos et anna sille sitä leipää minnään päivänä, nii pakkohan sille jo siinä vaiheessa antaa se. Mutta ei lapsi kuole nälkään jos se ei sillon yhtenä päivänä syö sitä lämmintä ruokaa, jos sen kanssa mennee vaan pelleilyksi, seuraava ruokailu siitä onki välipala ja sillon saattaaki jo ruoka maistua. Nii ja semmonen vinkki myös että opeta lasta syömään erilaisia ruokia pienestä pitäen, nii se ylleensä on silleen että ne syö melkeinpä mitä vaan sitte.
Nukkuminen on kanssa sinällään ongelmallista, että lapset monesti vaan villiintyy ku pääsee sänkyyn. Olipa joko yöunien aika tai päiväunien, nii samat säännöt koskee kumpaaki nukkumista, ei pomppimista ja leikkiä sängyssä. Sänky on nukkumista varten, ei mittään muuta. Jotku lapset tarvii aikuisen istumaan siihen viereen, jotku silittämään, jotku rauhottamaan levottomat jalat ja käet. Lapsen kanssa voijaan sopia, että yksi kirja luetaan ennen nukkumaan menoa ja siitä ei neuvotella sen enempää. Vanhemmat olkaa se puoli tuntia sen lapsen vieressä jos se sitä tarvii, nii hyvät yöunet on taattu, siinä ei sitte tarvita ennää kompromissejä, että jospa se meijän Matti poika tuliski iskän ja äiskän viereen ku ei muuten nukaha. Ainaku oot saanu sen siihen tillaan että se makkaa siinä ja saattaa vähä itkee, nii oot voittanu jotaki, koska se lapsi itkee siinä sen takia vaan että oot laittanu sille rajoja nukkumiseen ja se on seuraavalla kerralla taas helpompaa se nukkumisen alottaminen, ku rajat on valmiiksi selvillä. Sitte voiki keksiä jos uusia vetkutuksia mistä seuraavaksi rajoja koittelis.
Nyt loppuu mulla tilaki, eli kirjottelen toiste enemmän =)
No joka tappauksessa, se tästä alkulässytyksestä ja asiaan . Aattelin nyt tehä tiivistelmän oman kokemuksen pohjalta näistä 1-3 vuotiaista lapsista ja tärkeistä asioista mitä lasten kanssa pittää muistaa.
Ensimmäisenä tullee mieleen että karkeesti sanottuna 1-3 vuotiaitten kanssa ei tarvi neuvottella oikeestaan mistään. Eli sinä oot se joka yksin tietää mikä lapselle on parasta, tiiät rutiinit ja rajat ja ennenkaikkee piät niistä kiinni. Eli nyt tarkotan neuvottelulla semmosta että jos ollaan lähössä nii ei oo hyvä kysyä tämän ikäseltä lapselta ”lähettäskö nyt” ”mentäskö jo”, vaan sillon sanotaan vaan että ”nyt lähetään” ja sitte mennään, eikä sen enempää mittään neuvotteluita.
Ja nyt ku kerta aikoin kertoa kaikkia juttuja nii lausevarastoa on hyvä laajentaa sen verran että käyttää paljo ”sää SAAT mennä nyt potalle” sää SAAT tulla nyt tänne”, leikkimielinen ja hyväntahtonen puhe tehoaa yleensä aina. Kieltokkaan ei tarvi olla tökerö ”EI SAA KOSKEE SIIHEN KUKKAAN” voi hyvinki sannoo että ”sen kukan annetaan nyt olla siinä”. Onhan se paljo kivempi kuunnella tuommosta ku joka kerta että ”ei ei ei”, tietenki pittää ”einki” merkitys olla selvillä ja seki on ihan paikallaan jos homma mennee ihan höpöksi, mutta lapsi ymmärtää myös tuommoset kierrollaki ilmastut asiat.
Sitte ruokailuun, tunnetusti leivät on lentsikoita ja pikkuautoja ja ei aina meinaa mennä suuhun vaan jonnekki ihan muualle, mutta ruoka on aina ruokaa eikä sillä sovi alkaa leikkimään. Lämmin ruoka syyään ensin ja sitte otetaan vasta leipä, se on tietenki tosi säälittävää kattoo ku lapsi kattoo sua silmiin ja sannoo ”eipää”, mutta lapset tietää nii hyvin mistä narusta vetästä jos oot vähäkään joustava siinä. Tietenki tässä maalaisjärki siinä mielessä käyttöön että lapsi ei syö kolmeen päivään juuri mittään jos et anna sille sitä leipää minnään päivänä, nii pakkohan sille jo siinä vaiheessa antaa se. Mutta ei lapsi kuole nälkään jos se ei sillon yhtenä päivänä syö sitä lämmintä ruokaa, jos sen kanssa mennee vaan pelleilyksi, seuraava ruokailu siitä onki välipala ja sillon saattaaki jo ruoka maistua. Nii ja semmonen vinkki myös että opeta lasta syömään erilaisia ruokia pienestä pitäen, nii se ylleensä on silleen että ne syö melkeinpä mitä vaan sitte.
Nukkuminen on kanssa sinällään ongelmallista, että lapset monesti vaan villiintyy ku pääsee sänkyyn. Olipa joko yöunien aika tai päiväunien, nii samat säännöt koskee kumpaaki nukkumista, ei pomppimista ja leikkiä sängyssä. Sänky on nukkumista varten, ei mittään muuta. Jotku lapset tarvii aikuisen istumaan siihen viereen, jotku silittämään, jotku rauhottamaan levottomat jalat ja käet. Lapsen kanssa voijaan sopia, että yksi kirja luetaan ennen nukkumaan menoa ja siitä ei neuvotella sen enempää. Vanhemmat olkaa se puoli tuntia sen lapsen vieressä jos se sitä tarvii, nii hyvät yöunet on taattu, siinä ei sitte tarvita ennää kompromissejä, että jospa se meijän Matti poika tuliski iskän ja äiskän viereen ku ei muuten nukaha. Ainaku oot saanu sen siihen tillaan että se makkaa siinä ja saattaa vähä itkee, nii oot voittanu jotaki, koska se lapsi itkee siinä sen takia vaan että oot laittanu sille rajoja nukkumiseen ja se on seuraavalla kerralla taas helpompaa se nukkumisen alottaminen, ku rajat on valmiiksi selvillä. Sitte voiki keksiä jos uusia vetkutuksia mistä seuraavaksi rajoja koittelis.
Nyt loppuu mulla tilaki, eli kirjottelen toiste enemmän =)
Vastaukset 15
Vanhimmat
toivottavasti joku jaksaa lukkee tuon, tosi pitkä romaani tuli ja vaikka kukkaan ei sitä lukiskaan nii aijon jatkaa sitä =)
Melko asiallista kirjoittelua, mutta muista, että jokainen perhe rakentaa itselleen sopivimmat säännöt ja tavat.
Kovasti jäin ihmettelemään, miksi leipä pitäisi syödä vasta lämpimän ruoan jälkeen??? Koskaan ole kuullut moista...
Kyllä meillä ja kaikissa tutuissa perheissä ja lasten päiväkodeissakin leipää saa haukata vaikka jokaisen lusikallisen jälkeen. Pääasia, että lapsi syö myös kunnon ruokaa. Sama se, missä järjestyksessä, kunhan ei jälkiruokaa ensin vedä. Leipä on ihan mainiota ravintoa, eikä sitä saisi lapselta mistään syystä kieltää, jos toinen sitä söisi.
Se on totta ja oot aivan oikeessa, kerroin alussa kuinka perheet on erilaisia ja kasvatyylit on erilaisia ja kerroinki oman kokemuksen pohjalta niistä, minkä oon ite havainnu hyväksi, joka toimii mun mielestä. Ison lapsi ryhmän kanssa se on tietenki aivan erilaista, ku ei oo nii paljo aikaa ootella yhtä lasta, siinä ryhmän pittää toimia ja aikuisen olla vastuussa lapsen tekemisistä ja yhteisten sääntöjen ylläpidosta. Kokosin näitä myös jouduttaakseni vanhempien arkea ja semmosia perheitä, joilla näillä aihealuella on hankaluuksia lasten kanssa.
Tarkotin sillä sitä, että leipä koetaan ylleensä vähä niinkö "herkuksi" ja sitä kokoajan janotaan lissää ja sitte se lämmin ruoka jää taka-alalle siinä syömisessä. Eikä sitä välttämättä suostuta syömäänkään. Sen takia meijän päiväkodissa on semmonen juttu, että ensin syyään lämmin ruoka ja sitte sen jälkeen saa leivän. Ajatus perustuu myös siihen, että lapsella on sen ikäsenä suhteessa aika pieni maha eli sinne ei mahu kauheesti ruokaa ees. Ja on tärkeempää ku jotku meijän lapset syö kakski annosta ruokaa, että ne syö sitä lämmintä ruokaa ja jättää vaikka sen leivän syömättä siitä sitte, vaikka seki leipä on sen jälkeen mahollista saaha. Välipalalla on taas sitte leipää, nii siellä sitä voi mutustella sitte lissää.
Ihan mielenkiinnosta, montako omaa lasta olet metodilla kasvattanut?
Olihan tuossa paljon hyviä ajatuksia, mutta aina kannattaa pitää mielessä se, että jokainen lapsi on yksilö ja jokaisessa perheessä on oikeus olla oma tapansa hoitaa asioita. Se, että minä neuvottelen minun 2-v. tyttären kanssa "lähdettäisiinkö nyt" tai "syötäisiinkö tänään tätä" ei tarkoita sitä, että lapsi saa valita (vaikka sinun korvaasi sille kuulostaisikin). Ja tosi on, että ei, ei, ei litaniat menee kuuroille korville. Välillä on parasta kiinnittää huomio johonkin muuhun ja säilyttää oma "auktoriteetti" asemansa. Siinä olen myös samaa mieltä, että ruokaa pitää kunnioittaa ja kun nukkumaan mennään niin sängyssä ei enää pelleillä. Mutta tässäkin on joskus tilanteita, jolloin tärkeintä on, että koko perhe saa nukkua, kuin se, että se muksu rauhottuu sinne omaan sänkyyn klo 21. Ihan silläkin uhalla, että päiväkodissa nukuttaminen olisi hankalaa. Nukkuminen on kuitenkin sen verran tärkeä asia vanhemmillekin, että omien voimavarojen mukaan näitä uusia unirituaaleja voi opettaa. Kyllä ne muksut oppii, siitä olen varma, mutta se vie aikaa ja hermoja.
Niinku sanoin aikasemmassa viestissä, nämä on päiväkodissa hyväksi havaittuja juttuja ja perheet on erilaisia. Itelläni ei oo lapsia ja tiiän, että lapset on erilaisia kotona, ku päiväkodissa, paljo vapautuneempia, eri juttuja tehhään ja eri rutiinit on. Mutta niillä rutiineilla juuri saahaan lapselle sitä turvallisuuen tunnetta ja sellasta, että lapsi tietää mitä seuraavaksi tullee tapahtumaan. Ja senki oon nähny, että lapset kiukuttelee joskus enemmän vanhemmille ku meille ja se vaatii vanhemmilta kärsivällisyyttä, mutta juurikin siinä vaiheessa myös kuria. Sinä ku sanot että nyt puetaan, nii sillon ei auta esim vempuilut sylissä, ku sillon puetaan ja se on toimittava lapsiryhmässä. Yksi lapsi ei voi viedä hirveesti aikaa, ku aika on tuolla rajallista.
En oo kieltänyt että ei saisi olla erilaisia juttuja perheessä, kun näitä mitä oon tänne kirjottanu, eikä nämäkään oo tosiaan mihinkään kirjaan painettu että "Näin koulutat täydellisen lapsen" ku eihän se toki nii mee, mutta tässä on suuntaa antavia juttuja, jotka voi ratkaista arjen tilanteita.
Ymmärrän mitä tarkotat tuolla "syötäisiinkö tänään tätä", kysyt lapsen mielipidettä pienessä jutussa jossa hän varmasti ossaa jo sanoa, mitä mieltä on ruuasta. Ja monesti on ihan kivaki kysyä jos tietää että lapsi tykkää siitä ruuasta, nii kysyä että "syötäskö tännään tätä", lapsihan on juuri mielissään kun häneltä tuommoista kysytään. Ja lapsille on hyviä myös kiertoilmaisut, niinkö tuolla päätekstissä kirjotinki, että voi tietenki kysyä, että "laittasikko nyt ne kengät jalkaan" ja se on kivempi sannoo noin, ku silleen että "laita nyt ne kengät jalkaan".
En oo ihan varma mitä tarkotat tuolla että tärkeetä on, että koko perhe saa nukkua. Ymmärrän kyllä, että perheessä on kasvavia lapsi muunki ikäsiä, jotku voi olla jo koulussa ja tarvitsee unta, isä ja äitiki tarvii unta jne. Mutta jos kerran tai pari tappelee siitä sänkyyn menosta sen lapsen kanssa, nii uskon, että rajat on iskostautunu päähän jo siinä mielessä, että lapsi jo rauhottuu ihan mukiin menevästi sinne sänkyyn. Monesti lapsilla se villitys johtuu siitä, että lapsi on yliväsyny ja tarvii ne hyvät yöunet. Ja se on terveellistä lapsenki kannalta, että se mennee juuriki sillon 9 aikaan nukkuun, ihan silläki uhalla, että se herrää sitte aikasemmin aamulla.
Ja lapsille on hyviä myös kiertoilmaisut, niinkö tuolla päätekstissä kirjotinki, että voi tietenki kysyä, että "laittasikko nyt ne kengät jalkaan" ja se on kivempi sannoo noin, ku silleen että "laita nyt ne kengät jalkaan"
Onhan ne kiertoilmaisut ihan kivoja mutta mitäs jos lapsi tuumaakin ettei laita niitä kenkiä. Ilman kenkiäkö sinne ulos sitten lähdetään? Itse annan toisinaan lapselle vaihtoehtoja että "laitako nämä vai nämä kengät" ja etukäteen olen katsonut että kyseiset kengät ovat säähän sopivat.
Miksi pitaa menna 9 aikaan nukkumaan? Kyllapas meilla on varmaan kovin epaterveellisia lapsia kun usein mennaan nukkumaan vasta puolenyonaikoihin, miehen tyoaikojen typeryyden vuoksi. Saa mieskin nukkua sitten aamulla ainakin sinne 10 saakka (jolloin lapset siis sitten alkaa herailla..), han kun tulee toista kotiin vasta yhden aikaan aamuyolla..Tama toimii meilla. Paivauniakin usein nukumme 3-4h naiten 10h younien lisaksi. Eiko se nyt ole ihan sama etta millon sita nukutaan kunhan nukutaan tarpeeksi?
Ei se ihan silleenkään mee, että eikö se oo sama millon sitä nukutaan.Esimerkiksi siksi, että unessa on eri vaiheita ja ne saattaa häiriintyä, ku alkaa aurinko paistamaan ja ulkoa kuuluu ääniä jne. Ja näin ollen saattaa kertyä näkymätöntä univelkaa, joka sitte purkautuu ulos lapsessa haastavana käytöksenä. Ja jos lapsi ei saa kunnolla nukuttua, nii aivot ei pääse latailemaan akkuja yönaikana, joka sitte näkkyy muistissa ja sun muissa jutuissa. Myös nämä pitkät päiväunet voi olla merkki univajeesta, jota kertyy tästä oravanpyörästä. En tietenkään varma oo mistään, mutta niinku sanoin nii ne neuvot on suuntaa antavia, eikä mihinkään kirjaan painettua tietoa. Ja kaikilla perheillä on toki omat nukkumaan menoajat jne. Mutta silti suosittelen unenlaadunki kannalta mennä nukkumaan vähän aikasemmin. Ja vaikka lapsi saiski unta uuestaan ku on heränny, nii uni on siltiki repaleista, eikä vastaa käyttötarkotustaan semmosena.
Oon yllättyny että näinki moni on jopa lukenu tuon ja vielä pistäny kommenttia siihen =) kiitos teille, vastasuuessaki voin vastata näihin mun "kasvatusohjeisiin" liittyviin kysymyksiin.
Huomaan myös, että nämä aiheet on myös aika herkkiä monille vanhemmista. Enkä mitenkään ohjeitteni perusteella vähättele lapsia ja että kaikki lapset ois samanlaisia. Kirjotustyyli mulla on vaan tuommonen että "näin pittää tehä että selviätte lasten kanssa, muuten ette selviä", mutta se ei tarkota etteikö ois muita vaihtoehtoja. Ja vieläki kaikki lapset on yksilöitä, omia persooniaan =)
nii ja en tietenkään oo varma teijän perheen univajeesta mitenkään, mutta vois olla univajetta nuo pitkät päiväunetki.
Ihan hyvä kirjoitus monilta osin, mutta tuota leipäjuttua en minäkään tajua yhtään :S Meillä ainakin lapset syö samoin kun muu perhe, eikä meillä aikuisilla mitään leipäsääntöjä ole.
Meillä on kotonakin leipäsääntö - ruoka syödään ensin ja leipä vasta sitten. Yleensä siis lounalle tai päivälliselle ei leipää kateta lainkaan, aikuisillekaan, vatsa täytettään ruoalla ja kasviksille / vihanneksilla.
Leipää sitten aamupalla / välipalalla tai iltapalalla, jos puuroa ei ole.
Juuri siitä syystä, että aterialla syödään ruokaa eikä täytetä vatsaa leivällä (ja turhilla hiilareilla).
no jos leipä ei ole tavallista vaalea leipää, ei siinä ns turhia hiilareita ole. Mitä lapsiin tulee, minkään leivän hiilareita on aivan turha vältellä, koska leivän tulisi kuulua ruokavalioon lapsilla kuitenkin. Saahan siitä kuitujakin, ja viljatuotteita nyt on muutenkin hyvä käyttää monipuolisessa ruokavaliossa. Jos turhia hiilareita tulee vältellä, jätetään ne namit ja limut sitten pois.
Leipäkin (hyvä sellainen) on kunnon ruokaa.
Meidan lapsia on yritetty aikaisemmin nukkumaan, mutta ennen pimean tuloa se ei edes onnistu yhtaan mitenkaan (n. 21 aikaan tulee pimea). Pienempi, vauva, nyt tietty nukkuu milloin vaan. Meilla ei kyllakaan mitkaan aanet taalla hairitse, ei illalla tai aamullakaan ja ikkunaan saa verhot pitamaan huoneen hamarana niin ei aurinkokaan paista silmiin. Kuten sanoin, tama on toiminut meilla. Kohta vaihtuu ukon tyajat ihan tyystin ja taman myota pitais opetella menemaan nukkumaan viim. 8 aikaan illalla, epailen etta tulee onnistumaan kovinkaan mallikkaasti, juurikin tuosta syysta, etta jotenkin illalla kiinnostaa kaikki niin kauheesti jos on valoisaa..Onneksi ei olla suomessa missa on valoisaa lapi yon :) Joo, ja ymmarran kylla etta "lapsi ei ole se joka paattaa" ja "yolla nukutaan, ei leikita, vaikka kuinka mika kiinnostaisi".. mutta talla hetkella nukutan naita lapsia yksin (1,5v ja 4kk) ja nama illat on usein semmosta sirkusta etta koen onnistuneeni siina vaiheessa kun molemmat nukkuu, nukkuivatpa missa ja milla keinolla hyvansa :D
Ainiin, viela piti paivaunista mainita, etta veikkaisin taman pitkan paivanukkumisen johtuvan siita, etta nama pienet meilla herattelee oisin toinen toisiaan itkuillansa, vaikka eri huoneissa nukkuvatkin. Tai no pienempi herattaa isomman usein itkuillansa. Elikka tassa huushollissa melkeinpa jokainen on hereilla muutaman kerran yossa... Taman takia olen sitten antanut nukkua pidempaan paivalla.
Asiallinen teksti muuten, paitsi että siinä vilahteli melkoisia musta-valkoisuuksia. Huomaa selvästi, että aloittajalla ei ole omia lapsia, muutoin hän ymmärtäisi, että asiat eivät ole noin yksinkertaisia. Kukaan ei voi esimerkiksi sanoa, että hyvät yöunet on taattu sillä, että on lapsen vieressä puoli tuntia ennen nukahtamista jne...
"Mutta jos kerran tai pari tappelee siitä sänkyyn menosta sen lapsen kanssa, nii uskon, että rajat on iskostautunu päähän jo siinä mielessä, että lapsi jo rauhottuu ihan mukiin menevästi sinne sänkyyn." - luultavasti rauhoittuukin aikanaan (vaativalle lapselle tuskin riittää pari kertaa), kunnes "tappelun" joutuu yhtäkkiä aloittamaan alusta, kun lapsen käytös palaa ennalleen ja rajoja kokeillaan taas ja taas ja taas...
Jos joskus saat omia lapsia, niin uskon sinulle tulevan todellakin yllätyksenä se, kuinka oikukkaita lapset ovat. Ei heitä kouluteta samalla tavalla kuin vaikkapa koiria. Ikäkaudet ensinnäkin vaihtelevat paljonkin ja kerran "opetetut" asiat saattavat parin viikon päästä "unohtua" lapselta.
No, nämä ovat sellaisia asioita, joita ei ymmärrä vasta kun on saanut oman lapsen. Vinkkejä toki voi aina kertoa ja niitä voi sitten perhe testailla, josko niistä on apua arkeen. Mutta kukaan ei voi sanoa, että tee näin, niin lapsesi käyttäytyy näin.