Pienet piirit

Näin on. Varsinkin jos exän kanssa soitellaan monta kertaa päivässä, ajatukset ja keskustelut ovat vain exässä.

Jos tällaisen naisen kanssa olet aloittanut seurustelun, niin oikeasti, vaihda uuteen :) Se vaan kertoo, että hän ei todellakaan ole päässyt siitä exästä yli eikä edes halua päästä yli. Tyypillistä myös ihmisille, joiden mielestä aina ennen oli paremmin, asiassa kuin asiassa. Helposti aika kultaa muistot, eikä enää muistakkaan miksi exä onkin exä, siihen on ihan varmasti oikea syy.

Oikeasti, kunnioittakaa itseänne sen verran naiset, että ette suostu kynnysmaton, laastarin tai korvikkeen rooliin. Jos sinun seurasi ei ole niin kiinnostava kuin exän, niin kunnioittakaa itseänne sen verran, että olette ansainneet parempaakin kohtelua ! :)

Niitäkin naisia on, jotka eivät roiku exissään laisinkaan:)

Nimimerkillä kokemusta on...

Nyxä on exän exän exä sekä tuleva exä. Onneks ei tarvii pyörii nois stadin ja yleensäkin pk-seudun piireissä. Eikä kyl missään muissakaan. Elelee vaan tyytyväisenä valtaväestön keskuudessa, kuitenkin kaapista ulkona. : )

Mulla ei tällä hetkellä ole naista (mikäli aloittajaa tarkoitit?). Jäin miettimään, että mikä saa sen tarpeen aikaiseksi, etä sitä exää pitää tapailla ja sen kanssa täytyy soitella, vaikka molemmilla olisi jo uusi. Voisko joku exänsä kanssa edelleenläheisissä väleissä oleva selittää?

Itse oon tosiaan exäni kanssa ihan hyvissä ja asiallisissa väleissä. En silti koe tarvetta soitella ja tapailla, vaikka se ei varmasti olisi kummallekaan ongelma. Olen siirtynyt elämässäni eteenpäin ja suunnannut katseen tulevaisuuteen, josko sieltä löytyisi joku ihanainen. ;)

Vaikka itse en ole exieni kanssa niin kamalan läheisissä väleissä, niin kommentoisin tähän silti.

Joistakin saattaa silti tuntua kamalalta, ettei nää exäänsä koskaan, joten mielummin sitten soittelee ym. vaikka eivät seurustekkaan. Varmasti syy on myös siinä, että haluaa tietoisesti/tiedostamatta uudelleen lämmittää tuota suhdetta. Kertoo myös siitä, ettei ole päässyt yli, vaan edelleen on syviä tunteita exäänsä kohtaan. Jotkut yrittävät myös hivuttautua exänsä lähelle mukamas kaverina, vaikka todellinen syy on, että haluaisi takaisin exänsä ja sitä uutta nyxää pitää vain varalla kunnes se exä ottaisi takaisin.

Ja sitten toinen juttu, jos elelee valtaväestön keskuudessa sinkkuna ja haluaisi seuraa, on varmasti vaikeampi lähteä noin vain iskemään uutta naista itselleen tai sitten auttamasti ihastuu niihin hetskuihin siellä normihetskupaikoissa (ei aina,mutta mahdolisuus on suurempi). Ja sitä paitsi, mistä tietää, jos siellä keskustan baarissa olisikin se elämän nainen. Itse en sulkisi pois kumpaakaan vaihtoehtoa, naisen löytämistä baarista tai naisen löytämistä valtaväestön keskuudesta.

Kyllä mun mielestä on mahdollista, että exä todellakin on "vain" ystävä tai pitäisikö sanoa "jopa" ystävä. Tietenkin eri asia mitä näissä edellisissä viesteissä kuvaillaan, sellainen touhu on lapsellista ja valheellista. Mutta on myös mahdollista, että on paras ystävä, joka nyt vain sattuu myös olemaan exä eikä siinä sen kummempaa. Miksi sitten pitäisi luopua ystävästään vain sen takia, että on seurustelusuhdekin koettu hänen kanssaan? Kyllä se on usein ihan silminnähtävää, että mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole ja janottaako vanha suola vaiko ei.

Pakko vastata tähän keskusteluun, sillä pääsääntöisesti eksäni ovat säilyneet ystävinäni. Miksi näin? Syitä on varmasti monia.

Ensiksikin, jos suhde on ollut omalla tavallaan hyvä, eikä kumpikaan ole kohdellut toista huonosti, miksi pitäisi katkaista välit tai siirtää toimiva ihmissuhde romukoppaan asteelle moikataan kun tavataan? Eroamisen syitä on monia erilaisia, ja on ihmisiä, jotka osaavat erota sovussa. Ihmettelen sitä, jos joku ei ole toimivissa väleissä eksiensä kanssa, etenkin kun heitä on useampia. Se on mielestäni melkoinen hälytysmerkki, joka kertoo aina jostakin. Joko huonosta arvostelukyvystä seurustelukumppanien suhteen, vaikeudesta kommunikoida ja sopia asioita, tai jostakin muusta.

Joku täällä kyseli, eikö oman naisen pitäisi olla se paras ystävä. Omalla laillaan jokainen seurustelukumppani on ainakin minulle tullut siksi parhaaksi ystäväksi. Olisi melkoista tuhlausta heittää sellaiset ystävyydet menemään vain siksi, ettei yhteistä elämää ole syystä tai toisesta päätetty jatkaa. Ne syyt voivat olla myös monelta osin inhimillisiä. Kaksi eksääni ovat olleet erittäin hyviä ystäviäni jo ennen seurustelun aloittamista - niitä ystävyyksiä en aio katkaista, vaikka seurustelu loppuikin. Palasimme ystävyystasolle.

Minulle eksät ovat monella tapaa tärkeitä, enkä pelkää sanoa sitä ääneen. He ovat nähneet parhaimmat ja huonoimmat hetkeni, yhdessä olemme hitsautuneet yhteen, kokeneet paljon, tukeneet toisiamme vaikeina hetkinä. He tuntevat minut paremmin kuin kukaan muu: vaikka minulla on tietenkin myös muita ystäviä. kukaan ei ole nähnyt minua samalla tavalla äärirajoillani, kuin eksäni. Minulle merkitsee paljon se, että he yhä näiden kaikkien vuosien jälkeen haluavat olla ystäviäni.

En yleensä paljasta muille ihmisille helposti herkimpiä puoliani, mutta eksäni tuntevat minut tässäkin suhteessa. Minulle eksät ovat niitä ihmisiä, joille voin soittaa, jos itkettää tai jos elämästä on yhtäkkiä pudonnut pohja pois. Ei tarvitse sanoa mitään, eikä selitellä, kun toista ymmärretään vähemmästäkin - äänensävyistä, ilmeistä tai eleistä, jopa hiljaisuudesta. Eksät tuntevat historiani ja tietävät elämäni karikot, eikä heille tarvitse selitellä.

Suoraan puhuminen on yleensä helppoa eksien kanssa. Kun ollaan oltu yhdessä, riidelty, tapeltu ja sovittu, on riiteleminen usein helpompaa myös jatkossa. Eksäni yleensä tietävät, mikä on minulle parhaaaksi, ja myös ilmaisevat sen suoraan, mikäli epäilevät minun sen unohtaneen. Huoli ja ärtymys ilmaistaan nekin suoraan. Ollaan päästy sellaiselle tasolle, jossa turha hienotunteisuus, kiertely ja kaartelu eivät ole enää tarpeellisia.

Minusta kommunikointi eksien kanssa on pääsääntöisesti helppoa, ja usein helpompaa, kuin muissa ystävyyssuhteissa. Yhteydenpito eksiin voi olla säännöllisen epäsäännöllistä, ja aina voidaan jatkaa siitä, mihin ollaan jääty. Luottamus siihen, että eksät seisovat takanani, on kova. Tiedän, että heiltä on vaikea salata asioita, vaikka muita ihmisiä voisinkin huijata, jos esimerkiksi voin huonosti.

Haluaisinko heidät takaisin? En. Minulla on upea nainen, jonka kanssa aion viettää loppuelämäni. Hänessä yhdistyvät kaikki ne parhaimmat piirteet, joihin naisissa rakastun, ja hän on myös paras ystäväni. Se tarkoittaa myös sitä, että otan hänet huomioon suhteessani eksiini.

... Mitä ihmettä? Olen vissiin hyvin kykenemätön siirtymään suhteissani ja elämässäni eteenpäin.

Itse en tiedä, miten voisin edes jatkaa elämääni, jos yksi parhaista ystävistäni lakkaisi pitämästä minuun yhteyttä, tai muuten katoaisi elämästäni. Hän on minulle ihminen, jolle voin soittaa vaikka keskellä yötä, että "moi, oon täs tunnin päästä siellä, pääsenkö sinne nukkumaan?" ja luultavasti pääsisin, jos hätä olisi ja pakko saada yöpaikka. Rakastan häntä ystävänä erittäin, erittäin paljon. Saatan soitella hänelle usein, puhua hänestä usein ja usein ikävöinkin häntä, koska asumme kaukana toisistamme, emmekä näe usein.

... Hupsista, hän on myös eksäni. Hupsista, hän on ensimmäinen tyttöystäväni, joka minulla on ollut. Mites tässä näin kävi? Vaikka edelleen rakastan häntä, en rakasta häntä romanttisessa mielessä. Kuluneen neljän vuoden aikana hänestä on kehittnynyt minulle ehkäpä elämäni tärkein ihminen. Ihminen joka sanoo aivan suoraan, mitä ajattelee ja mitä minun pitäisi tehdä. Hän tietää millainen olen ja silmäripsenikin asennosta, mitä ajattelen. Ja tosiaan, olemme seurustelleet viimeksi neljä vuotta sitten. Sen jälkeen en ole kaivannut häntä elämääni muuna kuin ystävänä ja haluan hänen myös pysyvän sellaisena minulle.

Jos paras ystävä sattuu löytymään ihmisestä, jota on joskus rakastanut, onko se kykyä olla siirtymättä eteenpäin? Olen seurustellut hänen jälkeensä muutaman kerran, jolloin soittelu hänelle jää vähemmälle, koska tietysti pidän yhteyttä enemmän rakkaani kanssa... En ole ikinä kokenut hänen häiritsevän ihmissuhteitani, saatika seurusteluani. Jos olen eronnut, olen aina voinut soittaa hänelle ja itkeä pahan oloni pois.

Suoraan sanottuna, hän on siinä aina kun tarvitsen häntä. En olisi voinut saada parempaa ihmistä itselleni, vaikka ensin pitikin kokea ensirakkauden päättymisen tuomat sydänsurut.

Minä en raahaa entistä elämääni mukana, vaan nautin elämästäni hyvän ystävän kanssa. Minusta ne ovat kaksi aivan toisiinsa liittymätöntä asiaa. Jos se häiritsee naistani, että paras ystäväni on joskus ikuisuus sitten ollut kanssani yhdessä, niin minusta se on jo epäluottamuslause itsessään. Siihen on syynsä, miksi entiset ovat entisiä. En minä heitä takaisin ottaisi, saatika säätäisi heidän kanssaan.

Jos minuun ei voi luottaa sen vertaa, etten saisi enää olla yhteydessä parhaaseen ystävääni, en kyllä jatkaisi suhdetta. Jos minuun ei voi luottaa, niin minusta suhde on jo alkujaan tuomittu kuolemaan.

Tämä siis tarkoittaisi sitä, että "täydellinen" kumppani huolisi kenet vaan kumppaniksi, siksipä ei olisi niitä exiäkään, koska pakko seukata sen ensimmäisen vastaan tulevan kanssa, sopisipa yhteen vai ei. Siis näin kärjistetysti.

Eroamisen syitä on varmasti erilaisia. Itselläni ainakin nuorempana yhdessä vaiheessa oli niin, että tapasin paljonkin naisia niin netissä, ravintolassa kuin deittipalstoilla (ja muuallakin), mutta loppujen lopuksi kukaan heistä ei halunnut vakituista suhdetta, osa loikkaasi miesten perään, osalle tuli vaan muuten identiteettikriisi ja loput olivat luonteeltaan ja ajatusmaailmaltaan aivan eri planeetalta.

Minusta ei pidä jämähtää sen ensimmäisen vastaan tulevan mukaan, varsinkaan jos ei alusta astikaan ole tuntunut, että tämä on se oikea. Pahempaa olisi teeskennellä kuin olla rehellinen. Ja jos huomaa, että nyksä roikuu exissään, niin tuskinpa tämä piirre ehkä ensimmäisillä tapaamisilla tulee ilmi. Moni kun tsemppaa ne ratkaisevat ensimmäiset tapaamiskerrat ja sitten kun seurustelusuhde näyttää pikkasenkin vakiintumisen merkkejä, niin pidetään toista itsestäänselvyytenä ja sitten alkaakin paljastua oikea minä.

Mistä muuten päättelet, että kaikki joisivat pahaan oloon ? Niin, ehkä osa meistä, mutta eivät ihan kaikki:)