Mistä olette löytäneet vakituisen kumppanin 5-kymppiset naiset? Olen itse sinkku, ihan kohta 50 v täynnä. Tunnen eläväni ihanaa aikaa elämässäni ja nautin vapaudestani. Kuitenkin jossain mielen syövereissä pyörii ajatus mukavasta miehestä, jonka kainaloon voisi jo käpertyä. Jotenkin aika vaan menee ja eteenpäin ja ehkä joskus tulee vastaan mies, joka saa rullaluistimet pysähtymään. Meitä sinkkuja kuitenkin on paljon mutta kohtaaminen taitaa olla sattumaa ja tuuria.
Mistä kumppani löytyi
--itäsuomen tyttö--
10175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minä löysin täältä suomi24:n keskustelupalstalta. Tämä on siitä niin hyvä kun pystyy tutustumaan toisen ajatusmaailmaan ennakkoon, että ollaanko samalla aaltopituudella. Kohtasin omani jo vuosia sitten ja olemme edelleen yhdessä.
Se on kyllä todettava, että näillä palstoilla on nykyään paljon vaikeampaa luoda suhteita kuin ennen. Melkosiksi kaatopaikoiksi ja taistelukentiksi nämä ovat kyllä muuttuneet. :(
Minun kumppanini löytyi lähes naapuritalosta. Tutustuttiin yksissä luokkabileissä. Ihme ja kumma, elämän polku vie samaan suuntaan edelleen. Myöntää täytyy, ettei aina ole ollut helppoa, mutta plussa puolella ollaan.
Ei ne sielun kumppanit etsimällä taida löytyä. Tulevat kohdalle jos niin on tarkoitus. Kyllä sinullakin vielä tärppää. Ja jos ei niin viis siitä. Hyvä elämä sinulla tuntuu takana olevan ja varmasti myös edessä.
Kaupungin pi**urallista löysin armaani, 70-luvulla.
Ah, muistan sen, kuin eilisen päivän.
Suttaantuisi liian paljon aikaa, jos oikein urakalla alkaisi miestä etsimään.
Tuumailen siihen malliin, että se tupsahtaa etehen, jos on tupsahdakseen siis tupsahtuakseen, öh mites toi nyt taipuukaan tuo sananen vainen. Olokoot.
Nauti rullaluistelemisesta, viiletä ja viuhahda ja anna tuulen solmia hiuksistas letit. Yksinolossa on se hyvä puoli, että voi olla vähäkö itsekäs, kun ei tarvitse ottaa ketään huomioon, mennä vaan että hippulat vinkuu ja vonkuu. Jotenkin tolleen.
Kun kolahtava mies osuu eteen, niin sittenhän asiat alkavat etenemään toisella tavalla. Yhtäkkiä ei tahdo laisinkaan olla itsekäs ja viiletellä yksikseen sinne tänne.
Taitaa olla yksi niistä keskustelluimmista aiheista täällä. Minulla ei ole vakituista kumppania. Outo sanonta muuten! Miten asia tulisi ilmaista? En ole parisuhteessa; olisiko parempi? No saivartelut hiiteen! Elämän kolhima, hieman jo nuutunut 50 nainen kuten minä ei ole kenenkään miehen unelmanainen joten odotuksia ei enää ole. No, ei miehissä 50 ole myöskään hurraamista eli ne harvat kiinnostuneet ovat kaivanneet ruuanlaittajaa tai hoitajaa joten ihan kammottaa ajatuskin suhteesta moisin perustein ;( Mitä enemmän "sinkkuja", sitä enemmän vaihtoehtoja ja valinnan vaikeus. No, kai se vaatimustaso on jo elämän kokemuksen myötä myös itsellä noussut eli ei ryntää suinpäin suhteeseen. Nauti vapaudestasi ja elä kokemaasi ihanaa aikaa! Turha käyttää aikaa miehen perään haikailemiseen, on neuvoni.
Olen ihan samaa mieltä.En ole minäkään enää kenenkään miehen unelmanainen, mutta väliäkö sillä. Nyt elän ihan itselleni, itseäni hemmotellen.
Ikäryhmämme miehet ovat tosiaan ainakin tuollakin treffipalstalla "niin nähtyjä". Jos en mieleistäni saa, en huonoakaan ota. Nyt tosin olen luopunut koko treffipalstan profiilistani.
Ei ole löytynyt, näis systeemeis ei varsinkaan, totuus on tarua ihmeellisempää, toki kaikki mahdollisuudet on hyväksi.
Sohvalta löysin. Siellä makaa vieläkin. Välillä pitää älämölöä öölin loppuessa, mutta muuten ihan mukava ja sisäsiistikin.
Pidät sitten näköjään rimaa kohtuukorkeudella....
Thaimaasta.
Eka ajatukset tulee jostain seksituristin kotiintuliaisista.
Tosi asia on että nykyisen vaimoni kanssa vietämme tasapainoista elämää ja
molemmat ollaan työelämässä.