Perunko leikkauksen

Peru. Ei kannata mennä nyyhkimään. Menet sitten kun olet varma ja valmis.

Ei kannata perua ja kerrasta se kirpasee.

Vaikka nykylaitteet ovat erittäin luotettavia ja tilastot osoittavat leikkausten sujuvan lähes kaikilla täydellisesti, on aina olemassa riski että leikkaus ei suju suunnitelmien mukaan. Koko loppuelämä saattaa olla pahimmassa tapauksessa ihan pihalla.

Mutta jos ehdottomasti haluat päästä pois silmälaseista, varaa aika kokeneelle lääkärille.

Jos olet asiaa pitkään harkinnut niin olet varmasti siinä ajassa ehtinyt tutustua leikkaustekniikkaan ja mahdollisiin haittavaikutuksiin. Minä päätin oman leikkaukseen menoni muutama vuosi sitten ja odottelin sitten näön heikkenemisen tasaantumista. Vuosien varrella lueskelin netistä ja leikkausta tekevien yritysten sivuilta mahdollisimman paljon tietoa asiasta, mikä lisäksi varmuutta ryhtyä leikkaukseen.

Alkuvuodesta totesin, että nyt on vihdoinkin sopiva hetki toteuttaa haave. Operaation jännittäminen alkoi viikkoa ennen toimenpidettä ja paheni leikkauspäivää kohden. Leikkauspäivän aamuna olin kuitenkin vähän rauhallisempi, vaikka pientä jännitystä oli yhä. Halusin esilääkityksen, mutta en huomannut sen vähentävän jännitystä.

Sokeaksi operaatiossa ei voi tulla. Leikkauspäivänä suurin osa ajasta menee odotteluun ja itse toimenpide kestää alle 20 minuuttia ja siitäkin suurin osa on esivalmisteluja (luomet teipataan, laitetaan luomenlevitin, silmä puudutetaan ja sarveiskalvoon merkitään oikea kohta). Luomenlevittimet tuntuvat inhottavilta, samoin paineistus läpän teon aikana. Mutta ne ovat nopeasti ohi ja varsinainen laserointi (valon tuijottaminen) on helppoa. Jännittämistä leikkauksen aikana helpottaa suuresti se, että kirurgi kertoo koko ajan mitä vaihetta on tekemässä. Netistä löytyy joiltain keskustelupalstoilta tosi tarkkoja kertomuksia laser-leikkauksen kulusta jos haluat niitä etsiskellä. Ehkä kertomusten lukeminen lievittäisi pelkoa?

Kannattaa miettiä miten kovasti oikeasti haluat eroon laseista vai pystyisitkö elämään jatkossakin niiden kanssa. Itse olen iloinen, että kävin laseroitavana, koska koin aina lasien käytön epämukavana, etenkin urheilun yhteydessä. Ja vaikka leikkaus olikin osaksi inhottava kokemus niin kyllä silti menisin siihen uudestaan saavuttaakseni loistavan näön.

Leikkauksen jälkeen näkö on heti leikkauspöydältä noustessa terävä, tosin vähän sumuinen. Seuraavana päivänä sumuisuutta ei enää ollut. Toipuminen on nopeaa. Silmään tulee usein verenpurkaumia ja niiden paranemiseen voi mennä parikin viikkoa tai pidempään. Kostutustippoja joudut käyttämään ahkerasti, mutta siitäkin tulee nopeasti rutiinia.

Toivottavasti löydät ratkaisun ongelmaasi. Jos tuntuu, ettei vielä ole valmis leikkaukseen niin siirrä suunnitelmat tulevaisuuteen, jotta ehdit pohtia asiaa enemmän.

Hei! Turhaan jännität leikkausta! Itse kävin tänään Femtolasikleikkauksessa. Jännitin niin paljon aamulla että en pystynyt edes syömään. Leikkausta suunnittelin monia vuosia ja viimeinkin uskalsin, mistä olen nyt niin onnellinen! Sain rauhoittavan lääkkeen puoli tuntia ennen leikkausta (puolet 5mg diapamista) koska jännitin niin paljon. Itse leikkaus oli todella helppo, ei sattunut yhtään, eikä tuntunut muutenkaan juuri miltään. En olisi ikinä uskonut että se on niin helppoa ja nopeaa! toimenpide huoneessa meni noin 20 min ja sit parit tarkastukset tunnin välein päälle. Silmät eivät ole olleet yhtään kipeät, tuntuu ihan hassulta että ne on leikattu 8 tuntia sitten :) Vähän on roskan tunnetta vasemmassa silmässä, ja näkö vielä vähän sumuinen (ehkä myös tippojen takia) mutta muuten ei uskoisi että on vasta leikattu. Ei tullut ollenkaan verenpurkaumiakaan. Leikkauksessa ei kuulemma voi sattua mitään mitä ei voisi korjata, läpän teko on kriittisin vaihe, mutta sekin korjattavissa. Tärkeintä on leikkauksessa vain tuijottaa kokoajan sitä vihreää pilkkua ja muistaa olla liikuttamatta silmää. Se puolikas diapami vaikutti hieman rauhoittavasti, eli helpotti myös varmasti paikallaan pysymistä vaikka kuinka jännitti :) Itse olen kyllä onnellinen että uskaltauduin leikkaukseen vaikka olenkin tämmönen kauhea jännittäjä. Tsemppiä!