Please PANOSTAKAA hääjuhlaanne!

Loistava kirjoitus!
Olin nimittäin hiljattain häissä, jotka olivat kaikkea muuta kuin upeat.
Hääpari tosin oli aivan upea, se onneksi paikkasi tilannetta..... mutta mutta.....
no positiivista oli se, että vaikka täällä hieman moitittiin seurojentaloja niin sellaisistakin löytyy upeita ja kauniita rakennuksia. Tämä kuului niihin.
No sitten kaikki muu olikin jotain muuta!
Ei juhlapaikan koristelua (ai joo, olihan pihalla 2 peltipurkkia tupakantumpeille ja
1 pahvilappu, missä luki kenen häät kyseessä). Sisätiloista vain pöytäliinoista näki, että jotain olisi tapahtumassa.

Joo juomapuoli! Se oli sitten se mihin oli panostettu......... halpaviinejä Viron puolelta ja venäläistä skumppaa laatikkotolkulla höystettynä Tallinnan tuliaisilla, eli siidereillä-oluilla-lonkeroilla ym. viinoilla, joita sitten pöydät notkuivat, kuten hetken kuluttua 90% juhlaväestä.

Hmm, ruokapuoli oli sitten seuraava ihastus. Jonkin aikaa seissyt karjalanpaisti. Ja juotavaa riitti, siis noita edellä mainittuja.
Ja heti perään pikaisesti kahvit ilman taukoja. Hääkakut olivat kai ostettu jostain marketista kun satuimme näkemään sattumalta rasiat, mistä ne
repäistiin pöytään karjalanpaistin viereen, tai kiikuttihan siitä joku ne lopulta sivuun. No pääasia oli taas juhlajuomien kohotus ja pala kakkua.

Lapsiperheet lähtivät tässä vaiheessa. Oltaisiin itsekin lähdetty, mutta kun oli luvattu olla mukana muutamassa ohjelmassa (mitä sitten ei pidetty, kun porukka alkoi kaatuilla ja hoippua kunnon loppumisen vuoksi).

Esiintyjät olivat sentään hyviä. Musiikki toimi ja ne sentään tekivät illasta siedettävän, mutta siihen ne kehut sitten loppuivat. Mitenköhän sen dj:n hermot kestivät oikeasti niiden enemmän ja vähemmän sopertelevien juhlijoiden toiveita ja soperteluja?

Kaasoista toinen taisi sammahtaa jo parin tunnin kuluttua juhlien alkamisesta ja toinen vain katosi johonkin. Bestman nähtiin kerran, kun piti juhlapuheen ihan alussa, muuten ei paljoa näkynyt.

Tätä känniriehaa kesti sitten reilusti yli puolenyön ja lopussa kuulemma useammalla oli aika vaikea hahmottaa missä oli tai minne menisivät.
Useamman autolla tulleen auto kaipasi vielä parin päivän päästä noutajaansa parkkipaikalla. Me lähdimme joskus puolenyön aikaan, kun
nähtiin, että mitään ohjelmia ei sitten toteutettu eli kiitos vain kaasoille siitäkin vaivasta, mikä nähtiin niitä varten!

Mutta hääparia onnittelemme vilpittömästi ja heille kaikkea hyvää!
Harmi, että heidän tärkeä päivä ei ollut sitä mitä olisi voinut olla.

Hääliikkeen pitäjä puhuu asiaa. Kysykää pankista lainaa häitänne varten, jos rahaa ei muuten ole.

Pientä pulaa asiakkaista näin taloudellisesti heikompana aikana? Vaikka ap:n kirjoitus onkin provo, tai jos ei ole, niin harvinaisen ikävä "asia"kirjoitus, silti pari kommenttia.

Olen ollut tuollaisissa "halveksittavissa" maalaishäissä, jotka vietettiin ihan oikeasti paikallisella seurojentalolla - hyvin siisti ja kauniisti koristeltu tila. Ja viinit taisivat tosiaan olla hanaviinejä, en tiedä, mistä oli hankittu. Muutama leikkikin oli mukaan tupsahtanut. Eikä sapuskoita toimittanut ammattipitopalvelu vaan ne oli paikalliset martat tai vastaavat tehneet hieman talkooperiaatteella noin kustannuspuolen osalta. Olivat muuten yhdet parhaista häistä, joissa olen ollut, koska tunnelma oli erinomainen. Häihin oli panostettu, siitä oli pyritty huolehtimaan erityisesti, että kaikilla vierailla olisi kivaa ja näin luulen olleenkin. Niissä häissä oli se jokin, joka teki tilaisuudesta ikimuistoisen.

Olen ollut myös toisenlaisissa häissä, joissa juhlapaikkana oli erityisen arvokas tila. Viinit ja menyyt olivat viimeisen päälle, kuten tuli olla myös vieraiden, siitä piti huolen hääkutsun pukukoodi. No, niistä häistä ei ole paljon muuta sanottavaa kuin se, että jäykistelevä, tärkeilevä pönötys aiheutti fiiliksen "jokohan täältä kehtaisi lähteä kotiin". Valitettavasti niin, koska rahaa oli saatu palamaan taatusti ja kaikesta huolehtivat ammattilaiset. Ainoa, mitä kukaan ei ollut huomannut toimittaa, oli iloisen juhlan tunnelma.

Mutta sinulle ap., kannattaa ehkä jatkossa pyrkiä hankkimaan asiakkaita positiivisellä mainonnalla. Negatiivisuus aiheuttaa aina enemmän vastarintaa kuin toivottua tulosta.

Olen samoilla linjoilla ap:n kanssa, ettei luovuuden käyttäminen ole häissäkään kiellettyä ja jos emme niin ahkerasti seuraisi kaupallista häätarjontaa uskoisin ideoita syntyvänkin. Tosin maamme tapohin kuuluu, ettei kukaan saisi olla kovin erilainen...

Juhlapaikkojen suhteen taas korjaisin sen verran ap:n mielipidettä, etteivät kartanot ole ihan niin yleisiä vuokrattavissa olevia juhlatiloja kuin seurojen- tai työväentalot. Niiden nuhjuisuudesta voi olla montaa mieltä, koska jotkut juhlivat ja jotkut tunkevat sormensa joka rakoon testatakseen löytyykö pölyä. Ja koska perinteisesti häät ovat suosittuja tapahtumia kesäisin, mietin eikö kukaan mene rakennuksista ulos, jos on ap:n kirjoitusta uskominen?

En usko, että raha ratkaisee tapahtuman laadun, vaan hyvä häätapahtuman tuottaja. Budjettihan saa olla vaikka kuinka pieni, mutta luovuus ja toteuttamisen taito ratkaisevat. Yleensä pahin este on arkuus ja konservatiivisuus, mutta toisaalta perinteiden kunnioittaminen kertoo myös yhden tyylin ihmisistä.Suotakoot heille se valmiiksi pureskeltu formaatti, koska heidän juhlahan se silloin on.

Hyvä laatu juomissa ei myöskään tarkoita, että sen pitää olla kallista. Neuvoa saa myymälöistä, jos vain suunsa aukaisee ja kysyy. Jälleen kerran mietin onko suomalainen käsitys juhlasta todellakin vain rahan määrästä kiinni? Silloinhan riittäisi, että iskee pöytää mitä vain puppua ja teippaa hintalapun päälle.

Lopuksi lisään sen, että hääjuhlissahan saa vieraatkin tuottaa ohjelmaa. Ap:n arvostelu kertoo taas sitä karun kurjaa tarinaa siitä, miten on hirmuisen kiva pönöttää passiivisena yleisön joukossa ja olettaa muiden vastaavan kaikesta tarjonnasta. Kyllä kuka tahansa saa keksiä ohjelmaa ja täten yllättää hääväkeä, mutta johtuneeko ihan vain tapojen puutteesta olla oivaltamatta kuinka jo ihan pienelläkin jutulla voi nostattaa mielialaa.Sitähän voi vaikka pyytää kohottamaan maljan hääparille siksi, että morsian on rakas ystävä ja heittää mukaan jokin pieni muisto yhteisistä tekemisistä..