Adressit vammaisten koulun lopettamisesta

Ymmärrän vanhempien huolen ja huonosti toteutettuna tuo uudistus on varmaan virhe, mutta yleisesti kyllä vammaisten saaminen tavalliseen perusopetukseen mukaan ainakin yläasteesta alkaen on fiksu juttu.

Aloitin koulu-urani valtion vammaisten erityiskoulussa Ruskiksella. Siellä mentiin pienissä ryhmissä aina hitaimpien ehdoilla. Ei ollut resursseja siihen ainakaan 1980-luvun lopulla, että paremmin suoriutuville annettaisiin opetusta nopeammassa tahdissa.

Tajusin olevani ikäluokastani jäljessä jo 11-vuotiaana, ja sain onneksi suostuteltua ensin vanhempani ja kotikuntani viranomaiset siihen, että käyn tutustumassa kodin lähellä olevaan yläasteeseen. Siellä opettajien ja rehtorin vastaanotto oli tosi hyvä.

Yläasteella minulla oli vielä oma kouluavustaja, lähinnä "reppua kantamassa", kuten hän itsekin sanoi. Se oli sikäli huono juttu, etten oikein päässyt luokkaan sisään muiden oppilaiden kanssa.

Kun esimerkiksi menestyin kokeessa hyvin, toiset oppilaat syyttivät avustajani auttaneen minua, vaikka hän ei ollut edes kokeissa mukana.

Oli kuitenkin aika iso tie nousta 7. lk.n ensimmäisten kokeiden 5 :n, 6-:n ja 7:n arvosanoista kohti niitä 8:n, 9:n ja 10:n arvosanoja, joita sain kokeista yläasteen lopussa. Onneksi siis olin siellä muun opetuksen mukana sentään yläasteen alusta alkaen, jotta en ollut ehtinyt jäädä pahemmin jälkeen. Sitten pystyin jatkamaan lukioon 9,1:n lukuaineiden keskiarvolla.

Vammaisten työllistyminen on vaikeaa koulutettunakin, joten koulumenestys on tavallistakin tärkeämpää.

Erityiskouluissa mennään heikoimpien ehdoilla, ja siinä älyllisesti lahjakkaimmat kärsivät. Ei nuoren koulumenestyksen pitäisi kärsiä siitä, että vaikkapa istuu pyörätuolissa.

Sorry, en siis allekirjoittaisi protestianne, jos en ole varma, onko suunnitelma oikeasti niin huono.

Perusajatus tavalliseen kouluun mahdollisimman monien vammaisten integroinnista on oikea. Eikä siitä pidä aina kysyä vanhemmilta, koska minunkin vanhempani vastustivat tavalliselle ala-asteelle ja sitten yläasteelle siirtymistä monta vuotta. Onneksi kotini läheisen yläasteen rehtori otti asian vahvasti hoitoonsa ensimmäisen yhteydenoton jälkeen.

kyllä liikuntavammainen/liikuntarajoitteinen, normaaliälyinen lapsi kuuluu ilman muuta tavalliseen perusopetukseen. En oo koskaan ymmärtäny niitä vammaisten/liikuntarajoitteisten (kumpaa termiä haluutteki käyttää) lasten vanhempia jotka lykkää juniorinsa erityisopetukseen vain sen takia että tällä juniorilla sattuu olemaan joku liikuntavamma/liikuntarajoite, enkä kyllä semmosia opettajiakaan jotka kehtaa ehdotellakaan vammaisen vanhemmille että "teidän poikanne/tyttönne ois parempi erityisluokassa kun sillä on tuo vamma", vaikka mitään oppimisongelmia ei vammaisella oppilaalla ole. Itse vetäisin sellaista maikkaa välittömästi lättyyn. Tietysti silloin se on eri asia jos vammainen ei ymmärrä yleisopetuksessa opetettavia jutskia. Mutta harvemminpa liikuntavammaisella semmosta häikkää on. Perusopetuksessa oleminen helpottaa erittäin paljon pääsyä ihan perusopetus, tai yleisopetusamikseen/lukioon/kauppukseen, ja sitä kautta pääsyä työelämään. Eihän se työllistyminen oo aina itsestäänselvyys vammattomallakaan, mut kyllä se perusopetuksessa olo oikeesti jeesaa vammaista todella paljon

Vanhemmat haluavat suojella lastaan. He pelkäävät, että lasta kiusataan.

Vanhempien pelko ei saisi kuitenkaan heikentää lapsen tai nuoren oppimismahdollisuuksia. Sitähän vammaisten erityiskoulu tarkoittaa, jos ihan normaaliälyinen nuorukainen joutuu vain fyysisen vamman takia jonnekin hitaasti etenevään erityisopetukseen.

Maailma pyörii "tavallisten" ehdoilla, joten vammaiselle on parasta elåmän kasvatusta, että oppii tulemaan toimeen tavallisessa koulussakin. Kyllä siitä itsetunto kasvaa, eikä tölläämiseen tai tyhmien mahdolliseen nimittelyyn kukaan kuole. Se vain vahvistaa.

Vammaisia opiskelijoita kiusataan, alistetaan jopa kidutetaan näissä ns. ERITYISKOULUISSA, ei tavallisissa opinahjoissa.
Minut, jolla ei peruskoulussa ollutminkäänlaisia oppimisvaikeuksia, sijoitettiin Invalidiliiton Westendin Ammattikouluun.
Paikka oli täysin keskitysleiri, henkilökunta alisti ja terrorisoi oppilaita silmittömästi. Olin nuori alta kaksikymppinen poika joka itki suoraa huutoa opettajien Keskinen ja Lehtinen kiusatessa minua seurauksista välittämättä.
Syy oli siinä etten suostunut syömään jarrulla maustettua ruokaa.
Näiden mömmöjen käyttö oli täysin avointa ja ruokailu oli valvottua ja pakollista.
Aineet aiheuttivat mm. niin voimakasta päänsärkyä ettei ajottain pystynyt lukemaan, lisäksi seurauksena oli voimakas akne...
opetuksen taso oli jotakuinkin nollaluokkaa, ei sillä opetuksella koskaan mistään työtä saanut, kävinkin myöhemmin ammattikoulut tavallisissa kouluissa jolla sijoitunkin aika mukavasti työelämään.
Olen vahvasti sitä mieltä että KAIKKI erityiskoulut, -kuntoutuslaitokset, -asuntolat on lakkautettava ja vammaist intrgoitava muuhun yhteiskuntaan.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006041868.html

Herätän keskustelun henkiin tämän uutisen innoittamana. Nyt on ihmiset huutamassa kuorossa, kuinka kaikki häiriköt pitää laittaa erityisluokkaa. Näille huutajille sana erityislapsi/vammainen on synonyymi häirikölle. Nykypäivänä erityisluokkiin on niputettu pahasti käytöshäiriöiset, tuki- tai erityisopetusta saavat ja kehitysvammaiset. Tällainen meininki leimaa helposti normaaliälyisen, jolla on lukihäiriö tai fyysinen rajoite, helposti.

Koulu on yksi lapsen/nuoren vaiheista. Erityiskouluissa, joissa mennään kehitysvammaisille suunnatun opetussuunnitelman mukaan, menee normaaliälyisen oppillaan lahjat hukkaan. Todistus tulee olemaan taakka työllistymistä ja koulutusta ajatellen. Erityisammattikouluista valmistuu työkyvyttömyyseläkkeelle ja työkin tapahtuu työkeskuksessa ruuveja pussittaen ja askarrellen. Onko tämä sitä normaaliälyistä, jolla on vain liikuntavamma, kohtaan?

Kävin tavallisen koulun, jossa opiskelin matematiikan ainoastaan erityisopetuksessa, mutta muissa aineissa pärjäsin 6-8 arvosanojen välillä normaalisti. Oli minulle ehdotettu erityisammattikoulua yläasteen loppua lähestyessä, mutta siihen en suostunut, vaan hain tavalliseen ammattikouluun ja pääsin sieltä suoraan normaalipalkkaiseen työhön. Tällä hetkellä opiskelen toista ammattia tavallisessa ammattikoulussa. Erityiskoulutaustalla en olisi koskaan päätynyt tähän, kasvanut itsenäiseksi toimijaksi, ottamaan vastuuta ja elättämään itseäni.

Erityiskoulut eivät TODELLAKAAN poikkea tavallisten kouluista muussa, kuin oppilaita vähmmän yhdessä luokassa, opettajalla erityiskoulutus jonka ansiosta osaa käsitellä näitä vaikeimpiakin tapauksia ja oppilas voi oppia omaan tahtiin.

Pistämällä kaikki saman tapaiseen kouluun vaikeuksista ja vaivoista huolimatta vain kävisi kansalaisille kalliiksi, sillä verorahoja menisi vitusti enemmän työkyvyttömyys eläkkeiden ja muiden tukien maksuun, haluatteko te estää opiskeluun pääsyä niiltä, jotka eivät kykene pysymään samassa tahdissa muiden kanssa, vai haluatteko te tarjota kaikille samat mahdollisuudet itsenäiseen elämään ja töiden saamiseen?

Hyvä asia. Vammaisten palvonta ja hyysäys on lopetettava kaikilta osin. Myös oikeus ilmaisiin etuihin, kuten avustajiin ja matkoihin on poistettava. Vammaisen on otettava vastuu itsestään, eikä loisia muiden siivellä koko elämänsä.