Pahoilla mielien olen seurannut tämän palstan keskustelua. Pahoilla mielin sen vuoksi, että tätä palstaa häiriköi nykyään todella sairaat henkilöt, eikä kunnon vertaistuellista keskustelua ole saatu aikaan. Tai ainakin se on hyvin vaikeaa.
Ihmettelen miten tähän ei puututa valvojien tai koko suomi 24 taholta.
Olen itse mummona seurannut lapsenlasteni kohtaloa. Jossain vaiheessa näytti siltä että sijoitus tulee ja minuakin kuultiin. Toivoin lapsenlapselleni ulkopuolista sijaisperhettä. Koin että me sukulaiset olemme liiaksi kiinni lapseni perheen ongelmissa ja mahdollinen sijoitus sukulaisten luo johtaisi lapsen taas uuteen ristiriitatilanteeseen.
En koskaan ole ajatellut että lapsen sijoittminen ns. "vieraaseen" perheeseen veisi minulta mummon osan. Rakastan lapsenlastani hyvin paljon. Olen vielä työelämässä, mutta jo kuitenkin sen ikäinen että en jaksaisi tulevaa 15 vuotta itse lapsen kanssa. Mielestäni lapsella on oikeus perheeseen jossa hänen kanssaan eletään lapsiperheen arkea, eikä mummoelämää:)
Nyt kuitenkin ONNEKSI näyttä siltä että perhe saa ja kykenee vastaanottamaan riittävästi tukea kotiin, eli näillä mennään meillä. Tässä tilanteessa minullakin on mahdollisuus olla avuksi ja tueksi sekä lapselle että vanhemmille.
Olen todella helpottunut (mutta varuillani) nykyisestä hyvästä vaiheesta.
Perhehoitoliiton kirjoitus oli hyvä. Toivon että te sijaisvanhemmat löydätte itselleni jostain vertaistuellisen ryhmän jossa vaihtaa ajatuksia. Täällä se on hyvin vaikeaa.
Arvokasta työtä teette.
Ihmettelen miten tähän ei puututa valvojien tai koko suomi 24 taholta.
Olen itse mummona seurannut lapsenlasteni kohtaloa. Jossain vaiheessa näytti siltä että sijoitus tulee ja minuakin kuultiin. Toivoin lapsenlapselleni ulkopuolista sijaisperhettä. Koin että me sukulaiset olemme liiaksi kiinni lapseni perheen ongelmissa ja mahdollinen sijoitus sukulaisten luo johtaisi lapsen taas uuteen ristiriitatilanteeseen.
En koskaan ole ajatellut että lapsen sijoittminen ns. "vieraaseen" perheeseen veisi minulta mummon osan. Rakastan lapsenlastani hyvin paljon. Olen vielä työelämässä, mutta jo kuitenkin sen ikäinen että en jaksaisi tulevaa 15 vuotta itse lapsen kanssa. Mielestäni lapsella on oikeus perheeseen jossa hänen kanssaan eletään lapsiperheen arkea, eikä mummoelämää:)
Nyt kuitenkin ONNEKSI näyttä siltä että perhe saa ja kykenee vastaanottamaan riittävästi tukea kotiin, eli näillä mennään meillä. Tässä tilanteessa minullakin on mahdollisuus olla avuksi ja tueksi sekä lapselle että vanhemmille.
Olen todella helpottunut (mutta varuillani) nykyisestä hyvästä vaiheesta.
Perhehoitoliiton kirjoitus oli hyvä. Toivon että te sijaisvanhemmat löydätte itselleni jostain vertaistuellisen ryhmän jossa vaihtaa ajatuksia. Täällä se on hyvin vaikeaa.
Arvokasta työtä teette.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ylläpidon kanssa käymäni kirjeenvaihdon ilmoitan että jos tarpeeksi moni palstalainen ilmoittaa asiattomaksi viestiksi nämä Hyasintti-Jyväskylä-frouva yms. turhanpäiväiset löpinät täältä, saadaan ko. häirikkö kuriin. Joten nyt jokainen, joka haluaa palstalta muutakin kuin yhden henkilön monologia lukea jatkuvasti, olkaa hyvä ja ilmoittakaa siitä painamalla: Ilmoita asiaton viesti.
Kiitos mummuselle kirjoituksestasi. Olen itse tyttäreni lapsen sijaisvanhempi mieheni kanssa. Lapsi on 9-vuotias. Katsoin tämän ainoaksi mahdollisuudeksi silloin kun lapsi otettiin pikaisesti huostaan tyttäreni sairastuttua. Jäin pois työelämäsästä ja vaikka olen melko nuori, minulla on krooninen sairaus. Se ei kuitenkaan onneksi estä normaalia elämää. Meillä ei olla nyt mummula, vaan me olemme lapsen sijaisvanhempia. Vastuu on suuri ja joskus raskaskin. Mutta pääsääntöisesti tulemme hyvin toimeen ja parin vuoden kokemuksella voin sanoa että lapsi on hyvin sopeutunut meidän elämänrytmiin kuten mekin lapsiperheen rytmiin. Turvallinen ja huolehtiva ja ennen kaikkea rakastava koti on tärkein. Ja suurin osa myös "ulkopuolisista" sijaisperheista ne puitteet tarjoavat. Kirjoitellaan täällä ihan mitä vain.
Sijaisvanhempana sanoisin, että olen pahoilla mielin katsellut sitä, ettei lapsellamme ole isovanhempia enemmän mukana arkielämässään. Joitain rajoituksia on asetettu sijoituksen varmistamiseksi eli lapsen arjen asettumiseksi, mutta ne eivät koske isovanhempien normaaleja yhteydenottoja tai vierailuja. Lapsen suku on ja pysyy, vaikka asuinpaikka onkin vaihtunut. Kannattaa siis ottaa rohkeasti yhteyttä sijaisvanhempiin ja tarkistaa tilanne ja käytäntö. Näin vältytään turhilta mielipahoilta ja taataan lapselle sukulaiskontaktit jatkossakin. Älkää katkaisko, kuulopuheiden perusteella, kontaktejanne lapseen kysymättä sijaisvanhemmilta!