näitä samoja katuja olen kulkenut
jo melkein kymmenen vuotta
vaikka ne tutuksi on tulleetkin
en tunne niitä omakseni
asemalaiturilla viimeksi kohdattiin
junan viheltäessä taas erottiin
minä olin lähdössä pohjoiseenpäin
juna vei sinut etelään
tämä aavekaupunki osaisi kertoa
monta tarinaa
mutta vaikenee sinetöin huulin
jos vielä kerran täällä kohdataan
otan selvää
mikä on sen salaisuus
miksei rakkaus täällä viihdy
jo melkein kymmenen vuotta
vaikka ne tutuksi on tulleetkin
en tunne niitä omakseni
asemalaiturilla viimeksi kohdattiin
junan viheltäessä taas erottiin
minä olin lähdössä pohjoiseenpäin
juna vei sinut etelään
tämä aavekaupunki osaisi kertoa
monta tarinaa
mutta vaikenee sinetöin huulin
jos vielä kerran täällä kohdataan
otan selvää
mikä on sen salaisuus
miksei rakkaus täällä viihdy
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olisiko tälle runolle jatkoa?
Ei ole ainakaan tällä hetkellä mutta kiitos mielenkiinnostasi!
Monissa vanhoissa paikoissa mm.kaupungeissa on oma tunnelmansa että viehätyksensä mutta kuinka paljon eletty elämä ja maailma muuttavat niitä - Muistot pysyvät !
Runossasi on tuota vanhanajan tunnelmaplatinaa kuin salaisuutta paikan ja itsensä välillä ... vain miten toisiinsa sopeutuu.
Puhuttaa kysyen että arvuuttaa : Elämää.
Muistot vain syvenevät iän karttuessa : Toivoa kuitenkin.
Tässä pikkukaupingissa on yliopisto ja kesäisin kun
opiskelijat lähtevät, kaupinki muuttuu hiljaiseksi eikä turistitkaan juuri
tänne löydä. Tämä kaupunki nukkuu kesäisin kuin prinsessa Ruususen unta.
Kiitos taas kommentistasi dolan!
kätemme toistemme ympärillä
ja niissä ikävä jo valmiina odottaa
ihmisten hälinä ei rauhaa anna
sydän vuoroaan ei saa
kuinka paljon sanottavaa sillä olisikaan
mutta nyt sanat jää tuntemusten varaan ...
tämä asemahalli on rakastavaisten paikka viimeinen
kun se erottaa ...
runosi vei minut matkalle vanhoihin aikoihin
elokuviin missä höyryjunat jo kärsimättömänä odottaa
rakastavaisten viimeisiä suudelmia ja sanoja
ja kun on sitten päässyt perille johonkin
niin ikävästään ei voi muuta kuin kirjottaa ...
joten hyvä upean mahtava liona !!!
Kiitos runovastauksestasi sekä tuosta kuvauksesta johon
runoni sinut vei, mukavaa kun sain jotain aikaan tällä
runollani. Kirjoittaminen käy terapiasta varsinkin kun
tuntee olevansa niitä "jäljelle jääneitä" muiden lähdettyä.
Salaisuuksien kaupunki.
Sen asemalaituri.
Hiljenee.
Kadut tyhjiltä näyttää.
Kun ketään nyt nää.
Salaperäisyys vieraana.
"Vanhan kaupungin salaisuus"
Kiehtova runoilija olet liona.k
Kiitos
Vanhan kaupungin salaisuus piilee kai
siinä että opiskelijat lähtevät ja muulla
väestöllä vaikuttaa olevan kesämökki
tai vastaava. Kesäisin hiljaisuus laskeutuu
kaupungiin ja yksinäisyys kaksinkertaistuu.
Kiitos Margitta vastauksestasi!
Sen lapun pöydälle kirjoitin
kun poikkesit sä jonnekin
ja tavattavaks jälleen illall meidät mainitsin
En tuhlannut mä tuumintaan
kun ovi sulkes takanaan
aamupalan jälkeen nousin junaan poistuvaan
Kiitos tästä runovastauksestasi, joka oli
lohduttoman hieno ja jolla toit esille runoni
tarkoiruksen.