Lasten kotityöt

Minusta kotityöt kuuluvat kaikille saman katon alla asuville,niiden määrä ja laatu iästä riippuen.

Meillä kuuluu lapsille roskien vienti ja astianpesukoneen tyhjennys,omien huoneiden ylläpitosiivous ja niiden imurointi. Tuovat myös omat petivaatteensa ja mattonsa ulos,kun on tuuletuspäivä. Auttavat mattojen pesussa jne.

Meillä siis pieniä hommia annettu ja opastettu tekemään n.5 vuotiaasta asti. Kaverit pitävät ihmetyksen aiheena jos vievät edes roskat;"ei mun tarvii" kuuluu kavereiden suusta.

Nuo kyseiset hommat vievät muutaman minuutin päivästä ja maksan viikkorahaa joten aikaa muuhunkin jää vaikka kuinka. Sitäpaitsi meillä lapset ovat pitäneet mukavana,yhteisenä ajanvietteenä vaikkapa mattojen pesua;hyppivät samalla uimaan ja mikäs sen kivempaa kuin pestyjen mattojen jälkeen ottaa aurinkoa laiturilla ja nauttia eväistä koko perheen kanssa.

Hyvä! Näin tehtiin meidänkin 4-lapsisessa perheessä aikoinaan. Nyt jokainen omassa elämässään osaa myös kotihommat. Arvostelijoita aina riittää ja he muuttuvat valittajiksi siinä vaiheessa, kun yrittävät sohvalla retkottavaa tai iltapäivällä heräävää teini-ikäistä saada tekemään kotona jotain.

Niinpä! Lapsia täytyy ehdottomasti pienestä pitäen ottaa mukaan kotitöihin, ei niitä osaa isonakaan tehdä ellei "taitoja"joskus opettele. Myöskin ruuanlaitossa on hyvä mielestäni ottaa lapsia mukaan, minullakin oli monta kaveria nuorempana jotka omaan kotiin muutettuaan eivät osanneet edes makaroonia keittää saati jotain vaativampaa tehdä koska sitä ei oltu koskaan kotona opetettu/vaadittu. Sitten tällaiset ihmiset syövät nuudelia päivästä toiseen autuaan tietämättömänä miten helppoa esimerkiksi jonkin kanakastikkeen teko on. Samoin jotkut täysi-ikäiset ihmiset jotka eivät ole koskaan pesseet itse pyykkiä ovat aivan uskomattomia mielestäni...! Lapsia kohtuudella hommiin vaan!

Itse tulin jyrätyksi rankimman mukaa, kun yritin kotihommia lasten kanssa tehdä ja heille osaa vakinaistaa.

X-mies kasvatti oikein etäkasvattajana, että kotityöt kuuluu aikuiselle äidille, eikä alle 18 v saa töitä tehdä.
Piha kaverit korosti, että vain yksinhuoltajien äpärät joutuu kotitöihin. Heidän vanhempansa todella toivat asian näin esille, kun yritin puhua asiasta..

Lapseni eivät ikinä tehneet mitään kotona, ei auttanut viikkoraha sen poisto ei kaunis perusteltu pyyntö ei mikään.

Vanhin poika muutti kotoa 20v. ihan tuuppaamalla.
Hän olisi kyllä kovasti neuvotellut siitä, paljonko minä maksan hänelle elatusapua kun hän muuttaa.. se oli ehto..

Ostin pankin kanssa kaksion, muutin siihen kuopuksen kanssa ja ilmoitin esikoiselle, asunto kuun loppuun käytettävissä, sitten se on vuokrattu edelleen.. joten hae se asunto.
Esikoinen kävi haukkumassa säännöllisesti ihan selvin päin. Siivoaminen parvekkeen laitto kukkien hoito kaikki oli turhaa mitäs SINÄ niillä teet...
Siitä ilkeydestä meni edelle vain X-miehen jutut...
Niin X-miehen äiti kuori Hänelle nakit, kun siihen aikaan ei kuorettomia vielä myyty. X-mies oli 32v. äitinsä kuollessa ja palvelu loppui siihen..

Riippuu tietysti perheestä miten ne kotityöt menee. Joissain perheissä äidit tykkää tehdä kaikki kotityöt kuten ruoanlaitto, siivous ja pyykin pesut ja kaupassa käynnit ym. pienet jutut.

Mutta selvähän se on jos on sitten sellainen perhe, jossa äiti ei ihan kaikkea halua tai voi tehdä niin töitä on ihan reilu silloin jakaa eli vastuu kuuluu koko perheelle ja myös lapset osallistuu taitojensa voimiensa mukaan kotitöihin.

Lapsille on hyvä opettaa vastuunkantoa pienestä pitäen myös kotitöiden suhteen eli ihan pienet voivat jo avittaa kotitöitä pitämällä huolta leluistaan ja tavaroistaan, tämä ainakin helpottaa sitten perheen muuta väkeä imuroinnissa ja siivouksessa.

Kun ikää karttuu niin sitä mukaan voi hieman kasvattaa kotitöiden tekemistä eli lapsi voi osallistua pyykinpesuihin, ruoanlaittoon ym. ja tämä myös edesauttaa lapsen taitoja sekä myös opettaa käytännön elämiseen kuuluvia asioita, joita sitten isona kuitenkin on hyvä osata.

Lapsille hyviä kotitöitä on riippuen iästä mm. omien tavaroiden kerääminen lattialta ja niiden pitäminen nätissä järjestyksessä, roskien vienti, pieni muotoiset tai isommat siivoukset, pyykinpesut ja astian pesut, koiran ulkoiluttamiset ym. jutut, mitä isompi sen enempi pystyy yleensä tekemään.

Tottakait lapsien pitää olla myös lapsia ja leikkiä sekä olla kavereiden kanssa eli hyvä tasapaino lapsena olemiseen, kasvavaan vastuuseen ja oppimiseen hyvässä terveessä rakkauden ilmapiirissä on kaiken A ja O.

Eli kyllä lapsilla voi teettää kotitöitä ja tervettä talonpoikaisjärkeä saa käyttää näissäkin asioissa.

Itse en ole tyttäreltäni vaatinut kotihommia mutta olen esimerkillä näyttänyt ja 16v tyttäreni siivoaa välillä asunnon ihan itse vaikka silloin kun vanhemmat menemme mökille ja kavereita on tulossa kylään niin asunto on aika siisti ja kun tuleemme mökiltä on astiat tiskattu ja muutenkin siisti asunto. Kotityöt ei saa haitata koulunkäyntiä eikä harrastuksi ja niin edelleen. Itse en lapsena joutunut tekmään mitään kun äitini oli kotirouva mutta olen ihan asenteellani tehnyt ja ei tuommoisen alle 80m2 rivarikolmion siivoomiseen mene kuin 2-4 tuntia viikossa.

Jos on isompi perhe on hyvä opettaa lapsille, ettei yhden tarvitse yksin tehdä kaikkia kodin töitä. Iän mukaisesti lasten sekä isän on osallistuttava yhteiseen arkeen.
Parasta se olisi pienessäkin perheessä.
Varsinkin pienenä lapset mielellään tulevatkin mukaan eri askareisiin. On hyvä oppia tekemään kaikenlaista, koska aikuistuttua on muuten aivan avuton, kun ei ole äiti huolehtimassa kaikesta.
Kohtuus kuitenkin ja järki kaikessa.

Äiti tekee lapsilleen todella pahaa vahinkoa, jos hän ei teetä heillä mitään. Minä opetin lapseni siivoamaan, leipomaan, laittamaan ruokaa jne. Kenestäkään ei tullut uusavutonta ja "kädetöntä" ihmistä, jollaisia näkee nykyisin valitettavan paljon. Uskon, että yksi avioerojen syy on nykyisin siinä, etteivät nuoret aikuiset sopeudu siihen, että joka päivä on siivottava, laitettava ruokaa jne. Se tuntuu raskaalta ja vaikealta, kun nuorena ei ole joutunut näitä hommia tekemään ja niistä myös vastaamaan. Teetä ihmeessä kotitöitä lapsillasi, ja kun ikää tulee, opeta heidät myös kantamaan vastuu lopputuloksesta se on ainoa oikea tapa kasvattaa vastuunsa kantavia ihmisiä.

Kotitöitä tehneenä lapsena voin kertoa, että kannattaa. 19-vuotias serkkuni, joka ei ole koskaan joutunut juuri lakanoiden irrottamista enempää kotitöitä tekemään, muutti juuri omaan asuntoon ja osaa tehdä ruuaksi tonnikalaa.... Itse leivon näppärästi viineritkin, kun on pitänyt ruuanlaittoa ja leivontaa opetella.

Jossakin on hyvä mennä raja; itse muistan vieläkin kauhulla, kun isäpuoli pakotti kantamaan halkoja noro-viruksen jälkeen oksennettuani kaksi päivää, ja halkoja kantaessani kuumettakin oli vielä reilut 38-astetta. Mutta niin kauan kuin ei mennä hulluuden puolelle, on parempi olla vähän tekemistä. Ja arki tuntuu jotenkin laiskalta esim. mummolassa, kun mummo tekee kaikki keittiöhommat.

kyllä lapsien pitää oppia tekemään töitä kotona,muuten isompana huomaa että on uusavuton.on paljon semmoisia jotka ei osaa laittaa eites ruokaa,että kyllä kannattaisi opettaa.

Ei missään nimessä saa lapsilla teettää kotitöitä, kun lapsi tulee hoitopaikasta kotiin niin hän saa tehdä ihan mitä vaan, viimeviikolla esim, otti veitsen kaapista ja iski sen meidän rotukissan mahaan, no pojalle vaan sanoin, että niin sitä pitää,mja annoin mehua. Linaanhan mie olisin joutunut jos olisin kieltänyt, saati tukistanut..Lasten pitää antaa kasvaa vapaasti, ei rajoja ei rangaistuksia, ne on laissa kielletty. Nyt tosin veitset on sen verta korkealla, että uskallan nukkua yöni rauhassa. Niin Poitsu on 5 vuotias. Kovin se kyllä kyselee, Haulikon ja panosten perään, tiedä hän sitten tekee kun ne löytää.

Rakenentaan vaan Lisää vankiloita ja psykiatrisia hoitopaikkoja, sinne lapsemme ovat hyvää vauhtia menossa

Ehkä vanhemmat ei tajua, että siivoaminen voi olla myös eräänlaista "mukaan ottamista" ja jos asioita tehdään rauhassa ajan kanssa, siivous voi olla kivaa yhdessäoloa vanhemman kanssa. Lapsi kokee vanhemman hyväksyntää ja oppii vanhemmalta taitoa. Kaikki voittavat.

Ei lapsi osaa ajatella, että siivoaminen on ikävää tai että vaikkapa vessan peseminen olisi ikävää hommaa. Nuo arvotukset opitaan aikuisilta. Siivous on vaan sellaista, joka kuuluu arkeen ja elämään, ei siitä tarvitse tehdä ikävämpää kuin se on.

Ei tietenkään tuo juttu mitään ruusuilla tanssimista ole, varmasti pitää ansaita viikkorahat tai harjoittaa jotain muuta kiristystä lasten kanssa myöhemmällä iällä, että hommat hoituu.

Äitini oli yh eikä ollut aikaa opettaa siivousta eikä äitini osannut vaatiakaan siivoamista. Siivosin omaa huonettani harvoin.
Myöhemmin olen huomannut, että nuo oppimatta jääneet taidot olivat tosi huono juttu. Opin kyllä tiskaamaan mutta esimerkiksi mankeloida en osaa.

Opin siivoamaan vasta kun menin töihin McDonaldsiin. Jos en olisi joutunut siivoamaan työkseni en vieläkään osaisi pitää kodistani huolta.

Meillä on uusperhe. äiskä 32v mies 30v ja lapset 6v, 10v ja 11v. viikkosiivous on yhteinen tehtävä ja jokainen saa tehtävistä asioista valita omansa. myös ruuanlaittoon lapset osallistuvat mielellään, ja nuorinkin osaa jo itse ottaa välipalaa kaapista. eivätkä lapset siitä ole elämäniloaan menettäneet. aikaa heille jää kavereiden kanssa oleiluun harrastuksiin ja koulujuttuihin oikein hyvin.

itseni opetettiin pienestä pitäen tarttumaan toimeen sen sijaan että odottamaan valmista. siispä en ollut milloinkaan pulassa ku 16vuotiaana muutin pois kotoa. eli kyllä ne kotityöt on jokaisen kodissa asuvan tehtävä. aivan pienetkin voivat viedä esim roskan roskikseen tai tyhjentää tiskikoneesta lusikat laatikkoon. ja voi sitä riemua ku pikkuista kehutaan että kiitos, sinusta oli paljon apua. ja pitää muistaa kiittää jokaista perheenjäsentä pienestäkin asiasta ja muistuttaa että kun kotityöt tehdään kaikki yhdessä niin jää enemmän aikaa tehdä jotain kivaa yhdessä=)

Tulevana äitinä voin sanoa että itse aijon kyllä teettää kotitöitä, ja opettaa elämään perus taidot jo varhaisessa vaiheessa. Näitä poro peukaloita on jo ihan tarpeeksi maailmassa jotka elää sossun rahoilla ja ei tee edes töitä kun ollaan totuttu saamaan kaikki valmiina. ja kasvatuksesta sen verran että kyllä aijon pitää kurin ja järjestyksen ja tarvittaessa vaikka tukistan, vaikka linnaan joutusin. Täällä jos rupeaa elämään päättäjien mukaan ettei lasta saa komentaa niin kohta taas ihmetellään kun 5 vuotias tappoi jonkun jossain päin maailmaa, siihen hän se menee kun mitään ei saisi tehdä...paskat haistatan näille päättäjille...

Mun poitsu on 20 ja asuu samanikäisen morsmaikkunsa kanssa. Poitsu opiskelee ja tekee kahta osa-aikatyötä. Ja tekee safkan kotona ynnä muut kotityöt, kun morsio ei oikein osaa mitään. Ei ole puhumallakaan ryhtynyt tekemään tai opettelemaan.
Poitsu kiittelee, että on joutunu kotona oppimaan, ei tarvii aina syödä "eineksiä" ja saa joskus päälleen puhtaat vaatteet. Taitavat panna toisensa kierrätykseen.

Omasta kokemuksesta on ihan hyvä että lapset tekee kotitöitä. Kohtuu tietysti kaikessa. Kun muutin omaan kotiin niin ei ollut epäilystäkään ettenkö pärjäisi.

Meidän perheessä kotityöt tuntuivat sikäli epäreiluilta, että isäni ei osallistunut koskaan yhtään mihinkään ja sitten uhkaili viikkorahan loppumisellla jos ei ollut heti häntä palvelemassa. Muistan myös vielä elävästi, kuinka olin juuri siivonnut koko talon yksin noin kymmenvuotiaana ja isäni lampsi sisälle mutaiset saappaat jalassa. Kyllä meinasi itku tulla. Mutta sinä et kai näin ole lastesi kanssa toimissakaan.

Onneksi äitini osasi kuitenkin käyttää enemmän porkkanaa kuin rangaistusta kotitöihin motivoimisessa. Usein teinkin ihan vapaaehtoisesti hommia ilahduttaakseni äitiä. Mutta meillä kyllä joutui tekemään vähän ehkä liikaakiin, kun jouduttiin kompensoimaan isänkin osuutta, ettei äiti joutuisi tekemään ihan hirveästi yksin.

Kolmevuotias on kyllä aika nuori? Kunhan kotityön määrää ei lisätä rankasti nopeasti niin ehkä sekin on ihan ok. Siskonpoikani taisi tuossa iässä ihan tykätä siivoamisesta.

Lasten motivaatiota pidetään helposti yllä jollain pikkupalkkiolla. Ja muutenkin jos koko porukka osallistuu työhön eikä vain yksi joudu hommiin niin mukaan saadaan tiimityöhenki. Ikävimmältä kai tuntui se kun jouduin yksikseni tekemään hommia kun sisko sai olla vapaana. Mieluummin kaikki yhdessä.

Suomessahan suvaitaan kaikki kieroutunut ja ei normaali sexuaaali toiminta,mutta oman lapsen kurittaminen ja kotona muukin tapahtuva toiminta on laissa kielletty.Sinulla ei ole minkäänlaista valtaa lapsiisi ,ei hänen syntyessään eikä kuollessaan ,olet ainoastaan velvollinen hänet elättämään.Sossutantat ja vihreet ovat näiden juttujen takana,poliisivaltiohan me jo ollaankin.

njaa...kahehdin teitä onnellisia perheitä ei meillä vaan, mustakin lepset on ihan innoissaan kun saa osallistua onnistua ja oppia uutta, mä kun kuulin aika usein ihan pienenkin " nyt se huone siistiks tai et saa ruokaa" ja mitäpä tosta mitään sanomaan kotitöistä on tullu sellanen vastenmielinen juttu. enkä loppujen lopuksi osaakkaan mitään, niinkun vaikka pyykinpesua tai ruuan laittoa....hmmmm

jep, itse teetän kaiken mahdollisen lapsilla(12-14 vuotiaat) minkä niille ylipäätänsä voi teettää. Normaalia pöydän kattaustat, imuroimista, roskien viemistä, pöydän siivousta astioista. osallistuu ruuan laittoon(pilkkoo aineksia, sekä hämmentää laittaa uuniin ruokaa jne) ,auton pesua teetän silloin tällöin (siitä saa sentään hieman karkki rahaa). Mutta ihan normaaleja koti hommia on hyvä teettää, miten ne muuten oppisivat mitään?

Minä ainakin teeetäsin jotta, sitten aikuisena oppisivat omassa taloudessaan tekemään työtä ensin työ sitten huvi, onhan se nyt nähty kun teinit jo tappaa toisiaan kun saa kuritta kasvaa sanotaanhan se jo raamatussakin..

On kovin mielenkiintoista,että tästä aiheesta voi edes olla montaa eri mieltä ! Jos otetaan laajempi näkövinkkeli huomioon on aivan päivänselvää,että lapset opetetaan osallistumaan/tekemään kotitöitä koko perheen hyväksi jne.Jossain muualla maailmassa esim. vanhempien työttömyyden tai sairauden takia,lapset joutuvat jopa elättämään koko perheen !
Mutta suomi kun on holhous- ja poliisivaltio,niin kaikki meillä vääristyy ja kaikesta
syyllistetään vanhempia jne. Suomesta pitäisi tehdä mieluummin vastuuvaltio ja nähtäisiin mikä siitä seuraa .. seuraisi muuten terveempi ja onnellisempi yhteiskunta ! :)

Uskon että ei ainakaan sinun lapsesi sitten ole vanhempiensa elättinä kakskymppisenä niinkuin tätänykyä kymmenentuhatta nuorta on.
Aikoinaan mun sukupolvi ei edes kyseenalaistanut että lapset kantoi vastuuta esim. jonkinlaisista apuhommista, tai mukana olosta jossain työtehtävissä.

Kyllä esim. ihan kateeksi käy sellaisia vävypoikia joiden isät on opettaneet pojan vaikka vasaraa käyttämään tai autoa jotenkin edes huoltamaan ja osaa edes jotain huushollissa tehdä pikku remppaa. Että eivät ole aivan uusavuttomia jos jotain pitäisi parisuhteessa asioita hoitaa.

Siinä jonkinlaisessa tekemisessä on sekin hyvä puoli että uskaltaa tarttua helpommin asioihin rohkeasti ja itse yrittää, vaikka ei olisikaan aikaisemmin oppinut jotain asiaa.

Opetat lapsille vastuuta kun odotat heidänkin tekevän kotitöitä. Lisäksi kasvatat heistä osaavia aikuisia opettaessasi, miten asioita hoidetaan. Vaikka nyt saatat kuulla nurinaa, kun pitää tehdä sitä ja tätä, niin myöhemmin lapsesi varmasti kiittävät sinua. Heistä ei tullutkaan sormisuussa-seisojia. ;)

IHan oikein, että tenavat tekee hommia. Nykyään kakarat pääsee muutenkin liian helpolla, eletään pellossa ja kulutusyhteiskunnassa...

Kyllä se siitä alkaa, että leikin jälkeen laitetaan lelut paikoilleen.
Viedään oma pyykki pyykkikoriin.
siivotaan oma huone
roskien vienti
astianpesukoneen hoitaminen
joitakin asioita tehdään yhdessä
lakanoitten vaihto pyykin levitys ja kaappiin laitto
Ikä ja koko on huomioitava.

Meillä kaikki kolme lasta osallistuvat kotiaskareisiin ja vanhin 18-Vuotias poika pesee itse omat vaatteensa. Ihan vain senvuoksi, että osaa sitten vaatteita pilaamatta hoitaa pyykinpesun, kun muuttaa omaan asuntoon joskus.Välillä 15-ja 18-vuotiaat pojat tekevät viikonloppuisin makaroonilaatikon ruuaksi eikä siitäkään mutinoita synny, tekevät ihan mielellään. Kyllä se kuuluu jokaisen osallistua kodin ylläpitoon.

Ei pilaa kotitöiden teettäminen,vaan päinvastoin se on lapselle hyväksi. Näin lapsi oppii monia tärkeitä asioita ja se myös vahvistaa lapsen itsetuntoa kun onnistuu työssään/tekemisessään. Kyllä 6-7 vuotiaalta onnistuu täysin imurointi,lattian peseminen,perunoiden,kananmunien keittäminen,kaupassa käynti ym.kodinaskareet. Vanhemmille lapsille voi huoletta jo teettä ruuan valmistamisen,pyykkien pesemisen,isommatkin siivoukset ym.Lapsi ei tarvitse askareista palkkaa,vaan onnistumisen tunne on palkkana.

Anna "Älllistynyt äiti" , paskanjauhajien puhua mitä sylki suuhun tuo.

Sinulla on todennäköisesti sitten lapsia, jotka omaan kotiin muuttaessaan hallitsevat asumisen ja kodinpidon perusasiat. Se on kullanarvoinen tietotaito omata nykypäivänä, kun lehdissä joka viikko puhutaan nuorista, jotka eivät osaa edes siivouksen alkeita.

Oma äitini oli samanlainen kuin sinä - tuon siivouksen suhteen ja nyt olen jatkuva ystävättärieni hämmästyksen kohde, kun meille voi tulla aina varoituksetta kylään, kun ei tarvitse kenenkään pelätä että aiheuttaisi meille ylimääräistä "siivousharmia".

Ei meillä kotona opetettu mitään viikkosiivouksen alkeita vaan perusjuttuja: lelut laatikkoon, vaatteet joko vaatepuulle tai pyykkikoriin, astiat koneeseen. Meille sisaruksille tosiaan jaettiin iän mukaan hommia: pienemmät hoitivat vain lelunsa, isommat veivät roskia, tyhjensivät astianpesukonetta jne. Mitä enemmän ikää tuli ja mitä enemmän viikkoraha kasvoi, sitä enemmän tuli töitä. Isosisko sai 50 markkaa viikkorahaa ja sitä vasten piti pihan kunnossa - eli talvella pukkasi lumet ja kesällä ajoi nurmet.

Nyt isona on sitten raha-asiat kunnossa ja koti siisti. Kyllä kotoa parhaan opin saa. Nyt huolestuttaa, kun siskontyttö kertoi koulussa opetettavan kotitaloustunnilla siivousta (meillä opeteltiin pääasiassa ruuanlaittoa), vuokrasopimusten täyttämistä, eri lomakkeiden täyttöä.. pelottavaa.

Et pilaa lastesi lapsuutta totuttamalla heitä jo lapsina kotitöihin.
Sellaiset naiset pilaavat lapsensa lapsuuden, jotka eivät salli lasten syntyä, eivätkä salli että kohtu avautuisi 9 kk
iässä, ja lapsi saisi tulla oppimaan iloja ja velvollisuuksia, elävien pariin.

On hyvä totuttaa lapsonen tekemään arki askareita, niin hän osaa niitä tehdä nuorena ja aikuisenakin, jopa eläkeläisenä.

Eihän suomi ole syntynyt yhden päivän synnytyskivuilla.
En ole koskaan kuullut että kansa synnytetään yhdellä haavaa.
Onko kukaan sellaista kuullut tahi nähnyt?

Siksi olisi hyvä että kaikki lapset saisivat imeä, ja niitä
kainalossa kanneltaisiin ja polvilla pitäen hyväiltäisiin,
ja lohduteltaisiin.

Vanhemmathan ne totuttavat lapsensa ,syömään, juomaan, leikkimään, ja iloa pitämään...miksei sitten työtä tekemään?

Viranomaiset sakottavat näköjään lapsen vanhempia, jos he kurittavat ja ojentavat lastaan.

Mutta ainahan sitä aikuinen on ovelampi kuin lapsi, ja viaton kuin kyyhkynen konsanaan, sillä lasta voi ojentaa muutenkin
kuin tarttumalla lainkaan lapseen kiinni.

Pääasiahan on että lapsi ei joudu hengen vaaraan, sen vuoksi
ettei häntä ole ohjattu.
Parempi on aina lapsen henki pelastaa kuin tappaa se.

Meillä on suomessa " tapettu" 30 vuoden aikana n. 400.000-500.00 lasta, joiden veri " huutaa" maasta....
Hyvä on Urpilaisenkin sanoa, että työttömyys helpottaa pian,
..kun isot ikäluokat jäävät eläkkeelle, ja ne lapset, joiden
pitäisi olla täällä elossa, makaavat maassa martaana!!

Tottakait, työvoimapula on edessä, kun työmiehet " lepäävät haudoissaan"..lapset, jotka olivat elossa, mutta heidän ei sallittu
syntyä!
Tietävätkö ulomaalaiset tämän? Ja siksi rientävät suomeen
töihin, koska tämä on maa " joka syö omat asukkaansa"

Onko suomen valtiolle otollista ja hyvää, kun se itse on
määrännyt että äidit saavat päättää, antavatko he
lapsensa " lääkärin kaapimen" omiksi, vai lasten-perhepäivähoitajan
omiksi päivisin.

Eikö sellainen valtio olisi parempi, jossa lapsi eläisi pitempään
kuin muutaman kuukauden, kun vanhus kuitenkin saa täyttää
päiviensä mitan.
Olisihan se jo iso saavutus, jos kansamme elinpäivät olisivat kuin puitten päivät ovat, ja suomen kansa kuluttaisi itse kättensä työt.
Että tällaista viisautta tällä kertaa. Jos kirjoitin väärin, niin näyttäkää toteen, että väärin kirjoitin.
Kirjoitin, sen minkä kirjoitin.

Meillä 1-vuotias tekee usein kanssani kotitöitä: tyhjennetään astianpesukone yhdessä, pedataan sängyt, ripustetaan pyykit kuivumaan, järjestellään tavaroita paikoilleen... Olen kääntänyt (itselleni) pakolliset tylsät työt yhteiseksi kivaksi tekemiseksi. Lapsikin viihtyy siinä osallistuessaan paremmin, kuin jos yrittäisin yksin häärätä. Iän myötä saa sitten osallistua taitojensa mukaan muihinkin askareisiin ja toivottavasti tuo mukava yhdessä tekemisen meininki säilyy mahdollisimman pitkään.

Välillä nakitan miehenkin askareisiin lapsen kanssa, ettei jälkikasvu saa sitä käsitystä, että kaikki kotihommat kuuluu yksin äidille. Lapsen synnyttyä on tehtäväjako pakostakin mennyt enemmän siihen perinteiseen "miesten ja naisten työt" -malliin, mutta siinäkin yritetään pistää välillä pakkaa sekaisin, sekä esimerkin että vaihtelun vuoksi. Toivoisin, ettei tyttärelle jää sellaista ajatusta mistään, etten mä tuota osaa/voi/halua tehdä, koska olen tyttö.

En lukenut koko ketjua, vastaan silti. Meillä kaikki tekevät kotitöitä. Mieheni eniten, johtuen omista työajoista, mutta lapsille on omat hommansa. Asumme omakotitalossa, joten siitä johtuu tietyt jutut.

Eli vanhin poika, 11, ajaa nurmikot. Mielellään, se on kuulemma hauskaa hommaa. Puutarhatöitä tehdään yhdessä, kaikki muksut mukana, ja se on hauskaa. Jokainen ikätasonsa mukaan, muksut siis 11, 8, ja 5-vuotiaat pojat.

Omat huoneensa jokainen pitää siistinä, joka päivä on siivouspäivä. Lelujen keräyksen palkkiona on imurointi. On kuulemma kivaa. Yksi lapsistani on vastuussa ovien puhtaudesta, toinen pyyhkii pölyjä (toki me vanhemmat perässä), ja tuntuu olevan tärkeintä, että on ihan omat välineet. Itse käyn läpi vaatekaapit ym, koska kukaan ei haluaisi luopua mistään pieneksi käyneestä.

Tiskikoneen tyhjentää kaksi vanhinta, vuorotellen. Molemmat myöskin täyttävät sitä säännöllisesti. Ruokailun jälkeen jokainen vie astiansa koneeseen, esipestynä.

Pyykit pesee mieheni lähinnä, mutta jokaisella on velvollisuus viedä omat likaiset vaatteensa pyykkikoriin. Viikkaamme vaatteet kasoihin, jotka muksut itse huolehtivat omiin kaappeihinsa, joskin joudumme siivoamaan jälkiä säännöllisesti. Muksut hoitavat sukkien parittelun, varsinkin keskimmäinen.

Lemmikkikoiria käyttää joskus pikkupissalla vanhin lapsista, me aikuiset huolehdimme varsinaiset lenkitykset. Vuorollaan kuitenkin jokainen huolehtii ruokien turpoamaan laittamisen. Nuoremmat haluaisivat kovasti käyttää koiria ulkona, mutta eivät vielä sitä saa tehdä. Punkkitarkastuksiin osallistuvat kuitenkin innoissaan.

Roskia vie kaikki, kuka nyt kuloinkin sattuu olemaan lähellä. Postia saa hakea vain aikuiset, muutaman kerran kun löysin pihalle pudonneita.

Ruoanlaittoon osallistuu kaikki, ja kattaa saa jokainen vuorollaan. Mutta muksut saavat käyttää liettä vain meidän aikuisten kanssa, ei koskaan yksin kotona ollessaan. Kattaja saa määritellä istumajärjestyksen, joka toimii hyvänä palkkiona. Salaatteja ja sen sellaista tekee nuorimmainenkin. Vaikka se hidasta onkin välillä :) Mutta ei ikinä meillä ole tarvinnut perustella salaatin syömistä, mihin itse saa osallistua, maistuukin hyvin.

Mitäs vielä. Kauppalistoja tekee jokainen, eli kun huomaa puutteen, lisää sen lsitaan, taikka kertoo asian meille vanhemmille. Kaikkea ei kuitenkaan osteta listan mukaan, toiveita sinne kyllä ilmaantuu.

Siivouksista tulee eniten sanaharkkaa. Meillä on otettu sellainen käytäntö, että saa auttaa kaveria. Varsinkin nuorimmaiselle on joskus aika hankalaa saada aikaiseksi kaaoksen hallinta.

Palkkioita ei ole varsinaisesti määritelty, mutta me aikuiset voimme kirjoittaa tili-listaan, jos oikein hyvin menee. Palkitsemme muutamasta asiasta erityisesti. Kuten kaverin auttamisesta, kannustamisesta, sekä iloisesta mielestä.

Käytössä on myöskin se perinteinen uhkailu ja kiristys. Eli hommat pitää olla hoidettuna ennen uimarannalle lähtöä jne...

Kaikki isommat hommat hoidetaankin sitten ostopalvelun turvin. Eli muksut pois jaloista esimerkiksi parempien siivousten ajaksi. Meillä palkataan timpureita, ostetaan joulusiivous, isompiin leivontapäiviin apu jne. Joskus pahimpina aikoina jopa koirien ulkoilutusapua. Aina tuntuu olevan jonkinlainen kaaos, imuriin saa kompuroida lähes päivittäin, ja lelut ovat jatkuvasti levällään. Nalkuttamaankin joutuu. Vaikka lapsemmekin oikeasti osallistuvat kotitöihinkin. Olemme kuuitenkin tehneet se valinnan, että käytämme aikaa siihen, että muksut saavat mahdollisuuden oppia monenlaisia asioita, vaikka useimmiten olisi helpompaa niin, että tekisimme itse kaiken. On vaikeaa olla puuttumatta asioihin, mutta uskon, että kun vaadimmr muksuilta, niin se jossain vaiheessa elämää palkitaan heillekkin. On meilläkin usein kuultu, että ei kukaan kavereista joudu tekemään jotain, mutta kylmetän sydämeni, ja vastaan, että meillä on meidän säännöt. Ehkä olenkin jonkonsortin pirttihirmu, mutta en keksi muutakaan tapaa, jolla pidemmällä tähtäimellä kaiken tämän turvaisin.

Mieheni ei häiriinny siitä, että joutuu tekemään paljon kotitöitä,vaikka ei omassa kodissaan ole sellaiseen oppinutkaan. Anoppi on hoitanut nämä siellä. Kyllähän niitä vaatteita värjääntyi aika monta koneellista, mutta lopputulos oli kannattava. Voin aivan hyvin luottaa siihen, että homma toimii myöskin silloin, kun en ole paikalla. Kaikki tulee hoidettua, mutta joissakin asioissa jätän vielä kirjallisia ohjeita.

Vastaan ehdottomana diktaattorina perheessämme joistakin asioista, ja ne ovat terveyteen liittyvät (ruokalista, lisäravinteet, lääkitykset, koirien terveydenhoito ja eläinlääkärit), mutta muutoin voin antaa jo paljon väljää. Ja todellakin nautin elämästä, ja siitä, että voin olla huoletta töissä, ja mieheni hoitaa homman sillä välin. Meillä on omat vahvuusalueet mieheni kanssa. Koska olen hoitoalan ammattilainen, vastaan niistä asioista, mutta en puutu teknisiin yksityiskohtiin, vaan annan puolisoni hoitaa ne, koska insinöörinä ne ovat todellakin hänen vahvuusalueitaan:)