mielenterveyshäiriöiden olemassaolemattomuus

"Persoonallisuushäiriöinen ihminen itsekin kärsii asiasta, koska vaikkä hän ei ymmärtäisikään tai tietäisi oman häiriönsä olemassaolosta, hän tietää kokemuksesta, että häiriöllä on seurauksensa: esim. se, että hänen käytöstään pidetään loukkaavana, mitätöivänä ja tuhoavana tai esim. että hänen parisuhteensa päättyvät kerta toisensa jälkeen riitaisasti."

Narsisti ei tiedä eikä ymmärrä loukkaavansa, mitätöivänsä ja tuhoavansa ketään eikä tuhoavansa parisuhteensa itse, koska hän syyttää aina ja kaikesta muita.

Narsisti ei opi kokemuksista mitään eikä ymmärrä asioiden seurauksia. Narsisti on apina, joka vain näyttelee ja jäljittelee muita, mutta ei itse osaa yhdistää päässään mitään johdonmukaisuuksia.

narsistin exä kirjoitti:

"Persoonallisuushäiriöinen ihminen itsekin kärsii asiasta, koska vaikkä hän ei ymmärtäisikään tai tietäisi oman häiriönsä olemassaolosta, hän tietää kokemuksesta, että häiriöllä on seurauksensa: esim. se, että hänen käytöstään pidetään loukkaavana, mitätöivänä ja tuhoavana tai esim. että hänen parisuhteensa päättyvät kerta toisensa jälkeen riitaisasti."

Narsisti ei tiedä eikä ymmärrä loukkaavansa, mitätöivänsä ja tuhoavansa ketään eikä tuhoavansa parisuhteensa itse, koska hän syyttää aina ja kaikesta muita.

Narsisti ei opi kokemuksista mitään eikä ymmärrä asioiden seurauksia. Narsisti on apina, joka vain näyttelee ja jäljittelee muita, mutta ei itse osaa yhdistää päässään mitään johdonmukaisuuksia.

Lue lisää

"Narsisti ei tiedä eikä ymmärrä loukkaavansa, mitätöivänsä ja tuhoavansa ketään eikä tuhoavansa parisuhteensa itse, koska hän syyttää aina ja kaikesta muita."

Ja raivoaa ja huutaa ja syyttää syyllistämisestä ynnä huomiohakuisuudesta jos yrittää keskustella asiasta. Raivon laannuttua asioista "keskustellaan", vaan jotta keskustelun jälkeen huomaat olevasi yhtä tyhjän päällä kuin ennen keskusteluakin ja vailla vastauksia kysymyksiin. Uutta keskustelua on turha yrittää, koska "asiasta keskusteltiin jo, miten sä jaksat aina jankuttaa tota samaa, et sä mitään sanonut ethän sä osaa edes puhua kun vaan mutiset, miten niin sun mielipiteet - eihän sulla ole sellaisia-aina sä yrität syyllistää mua jotenkin, sä vaan haluat taas olla maailmankaikkeuden napa-sä vaan haluat että asiat pyörii vaan sun ympärillä.." ... litania on loputon miten se onkin sen toisen syytä tavalla tai toisella, jos on yrittänyt raukka normaalisti yhtään mitään, keskustelunpuolikastakaan..

M.B. kirjoitti:

"Narsisti ei tiedä eikä ymmärrä loukkaavansa, mitätöivänsä ja tuhoavansa ketään eikä tuhoavansa parisuhteensa itse, koska hän syyttää aina ja kaikesta muita."

Ja raivoaa ja huutaa ja syyttää syyllistämisestä ynnä huomiohakuisuudesta jos yrittää keskustella asiasta. Raivon laannuttua asioista "keskustellaan", vaan jotta keskustelun jälkeen huomaat olevasi yhtä tyhjän päällä kuin ennen keskusteluakin ja vailla vastauksia kysymyksiin. Uutta keskustelua on turha yrittää, koska "asiasta keskusteltiin jo, miten sä jaksat aina jankuttaa tota samaa, et sä mitään sanonut ethän sä osaa edes puhua kun vaan mutiset, miten niin sun mielipiteet - eihän sulla ole sellaisia-aina sä yrität syyllistää mua jotenkin, sä vaan haluat taas olla maailmankaikkeuden napa-sä vaan haluat että asiat pyörii vaan sun ympärillä.." ... litania on loputon miten se onkin sen toisen syytä tavalla tai toisella, jos on yrittänyt raukka normaalisti yhtään mitään, keskustelunpuolikastakaan..

Lue lisää

Narsistin kanssa "keskustelu" on sitä, että toinen ei saa sanoa mitään, vaan pitää vain hiljaa alistua kuuntelemaan mitätöimistä, sättimistä, nimittelyä, kiristystä, uhkailua, väheksymistä, käskemistä, määräilyä ja kaikella tavalla alistamista.

Ensin ei saa sanoa mitään ja sitten narsisti vetää herneen nenään siitä, kun toinen on vain hiljaa eikä sano mitään :)

Miksi se tunnelukko tuottaa häpeää, en ymmärrä?? Vai häpeää tuottava asia muodostaa tunnelukon sitä kautta, että se narsisti osaa jotenkin kuitenkin "tiirikoida" sitä auki ja sitä kautta on ikäänkuin sidoksissa narsistiin??

Tuo eka kysymykseni on ehkä hataraa lukutaitoa ja sitä kautta muodostunut :D

Toisessakin muotoilu hieman sieltäpäin.. joo, jos menis pehkuun tai pehkun alle..

narsistin exä kirjoitti:

"Persoonallisuushäiriöinen ihminen itsekin kärsii asiasta, koska vaikkä hän ei ymmärtäisikään tai tietäisi oman häiriönsä olemassaolosta, hän tietää kokemuksesta, että häiriöllä on seurauksensa: esim. se, että hänen käytöstään pidetään loukkaavana, mitätöivänä ja tuhoavana tai esim. että hänen parisuhteensa päättyvät kerta toisensa jälkeen riitaisasti."

Narsisti ei tiedä eikä ymmärrä loukkaavansa, mitätöivänsä ja tuhoavansa ketään eikä tuhoavansa parisuhteensa itse, koska hän syyttää aina ja kaikesta muita.

Narsisti ei opi kokemuksista mitään eikä ymmärrä asioiden seurauksia. Narsisti on apina, joka vain näyttelee ja jäljittelee muita, mutta ei itse osaa yhdistää päässään mitään johdonmukaisuuksia.

Lue lisää

"Narsisti ei tiedä eikä ymmärrä loukkaavansa, mitätöivänsä ja tuhoavansa ketään eikä tuhoavansa parisuhteensa itse, koska hän syyttää aina ja kaikesta muita."

Totta. Hän ei tiedosta, että hänellä on persoonassaan "häiriö". Hän kuitenkin tajuaa, että esim. parisuhde päättyy aina riitaisasti ja varmasti kokee myös tuskaa siitä, että se päättyi. (Se ei välttämättä tietenkään näy päällepäin, koska hän ei yleensä näytä "heikkoja" tunteitaan eiköä se ole kovin pitkäkestoista, koska hän löytänee uuden uhrin, joka alistuu.)

Sellaisiakin narsismista kärsiviä ihmisiä on, jotka ovat päätyneet psykoterapiaan esim. masennuksen tai muun oireen takia. Masennusta hänelle voi tulla esim. sellaisesta asiasta, että hän menettää paljon arvostusta tai rahaa tuottavan työn tai menettää jonkin muun asian, joka pönkittää hänen egoaan.

Ja kyllä narsistinen henkilökin kärsii narsismistaan, koska sehän on hänen oire, joka on kehittynyt vaikeista lapsuuden kokemuksista ja aiheuttaa hänelle myös monia muita ongelmia nykypäivänä, kuten juuri nuo todennäköiset erot parisuhteessa.

Täytyy myös muistaa, että henkilö, joka on päätynyt narsismista kärsivän ihmisen kanssa parisuhteeseen, on itsekin jollain tavalla vaurioitunut lapsena, koska ei ole osannut tunnistaa narsistisen persoonan käyttäytymistä ja kohtelua. Terapia on yhtä tärkeää hänelle, kuin hänen narsistiselle kumppanilleen.

Keskustelu tai pariterapia eivät yleensä onnistu tai niistä ei ole mitään hyötyä, koska narsismista kärsivä ei pysty katsomaan itseensä ja omiin tekemisiin tai virheisiin: hänessä ei ole mitään vikaa.

Freud on kuollut kirjoitti:

"Narsisti ei tiedä eikä ymmärrä loukkaavansa, mitätöivänsä ja tuhoavansa ketään eikä tuhoavansa parisuhteensa itse, koska hän syyttää aina ja kaikesta muita."

Totta. Hän ei tiedosta, että hänellä on persoonassaan "häiriö". Hän kuitenkin tajuaa, että esim. parisuhde päättyy aina riitaisasti ja varmasti kokee myös tuskaa siitä, että se päättyi. (Se ei välttämättä tietenkään näy päällepäin, koska hän ei yleensä näytä "heikkoja" tunteitaan eiköä se ole kovin pitkäkestoista, koska hän löytänee uuden uhrin, joka alistuu.)

Sellaisiakin narsismista kärsiviä ihmisiä on, jotka ovat päätyneet psykoterapiaan esim. masennuksen tai muun oireen takia. Masennusta hänelle voi tulla esim. sellaisesta asiasta, että hän menettää paljon arvostusta tai rahaa tuottavan työn tai menettää jonkin muun asian, joka pönkittää hänen egoaan.

Ja kyllä narsistinen henkilökin kärsii narsismistaan, koska sehän on hänen oire, joka on kehittynyt vaikeista lapsuuden kokemuksista ja aiheuttaa hänelle myös monia muita ongelmia nykypäivänä, kuten juuri nuo todennäköiset erot parisuhteessa.

Täytyy myös muistaa, että henkilö, joka on päätynyt narsismista kärsivän ihmisen kanssa parisuhteeseen, on itsekin jollain tavalla vaurioitunut lapsena, koska ei ole osannut tunnistaa narsistisen persoonan käyttäytymistä ja kohtelua. Terapia on yhtä tärkeää hänelle, kuin hänen narsistiselle kumppanilleen.

Keskustelu tai pariterapia eivät yleensä onnistu tai niistä ei ole mitään hyötyä, koska narsismista kärsivä ei pysty katsomaan itseensä ja omiin tekemisiin tai virheisiin: hänessä ei ole mitään vikaa.

Lue lisää

"Täytyy myös muistaa, että henkilö, joka on päätynyt narsismista kärsivän ihmisen kanssa parisuhteeseen, on itsekin jollain tavalla vaurioitunut lapsena, koska ei ole osannut tunnistaa narsistisen persoonan käyttäytymistä ja kohtelua."

Kukapa meistä ei olisi "jollain tapaa" vaurioitunut lapsena.. :)

Narsistit näyttelevät ei-narsistia uhrin koukutusvaiheessa. Uhri (narsistin kanssa parisuhteseen ajautunut) saa selville narsistin narsistisuuden monesti vasta sitten, kun hän on jo pahasti sotkeutunut narsistin koukkuihin, ja pyristely vapaaksi on työn ja tuskan talkana tai jopa hengen lähdön uhalla lähes mahdotonta. Kuka tahansa voi siis ajautua narsistin kanssa suhteeseen.

Narsistin kanssa parisuhteeseen päätynyt ei välttämättä tarvitsisi terapiaa muutoin kuin vasta narsistin tekemien tuhojen takia.

Sehän on selvää, että narsisti kärsii narsismistaan, mutta narsisti ei sitä itse ymmärrä eikä tiedosta, vaikka kuinka sitä asiaa hänelle päähän paukutettaisiin. Harvassa ovat ne narsistit, jotka mihinkään terapiaan menevät, koska aina löytyy sopivia uhreja (egon pönkittäjiä) pahaa oloa lievittämään.

M.B. kirjoitti:

"Narsisti ei tiedä eikä ymmärrä loukkaavansa, mitätöivänsä ja tuhoavansa ketään eikä tuhoavansa parisuhteensa itse, koska hän syyttää aina ja kaikesta muita."

Ja raivoaa ja huutaa ja syyttää syyllistämisestä ynnä huomiohakuisuudesta jos yrittää keskustella asiasta. Raivon laannuttua asioista "keskustellaan", vaan jotta keskustelun jälkeen huomaat olevasi yhtä tyhjän päällä kuin ennen keskusteluakin ja vailla vastauksia kysymyksiin. Uutta keskustelua on turha yrittää, koska "asiasta keskusteltiin jo, miten sä jaksat aina jankuttaa tota samaa, et sä mitään sanonut ethän sä osaa edes puhua kun vaan mutiset, miten niin sun mielipiteet - eihän sulla ole sellaisia-aina sä yrität syyllistää mua jotenkin, sä vaan haluat taas olla maailmankaikkeuden napa-sä vaan haluat että asiat pyörii vaan sun ympärillä.." ... litania on loputon miten se onkin sen toisen syytä tavalla tai toisella, jos on yrittänyt raukka normaalisti yhtään mitään, keskustelunpuolikastakaan..

Lue lisää

M.B. ilman kenkkuilua ihan ystävällisesti, koska minun on vaikea usein ymmärtää tätä palstaa useamman kerran lukeneena ja joskus kirjoittaneenakin sinun kirjoituksiasi, koska ne minusta tuntuvat jotenkin ristiriitaisilta, niin valaisetko jotekin olenko ymmärtänyt sinut väärin?

Tässä kirjoitat näin narsisteista:

"Ja raivoaa ja huutaa ja syyttää syyllistämisestä ynnä huomiohakuisuudesta jos yrittää keskustella asiasta. Raivon laannuttua asioista "keskustellaan", vaan jotta keskustelun jälkeen huomaat olevasi yhtä tyhjän päällä kuin ennen keskusteluakin ja vailla vastauksia kysymyksiin. Uutta keskustelua on turha yrittää, koska "asiasta keskusteltiin jo, miten sä jaksat aina jankuttaa tota samaa, et sä mitään sanonut ethän sä osaa edes puhua kun vaan mutiset, miten niin sun mielipiteet - eihän sulla ole sellaisia-aina sä yrität syyllistää mua jotenkin, sä vaan haluat taas olla maailmankaikkeuden napa-sä vaan haluat että asiat pyörii vaan sun ympärillä.." ... litania on loputon miten se onkin sen toisen syytä tavalla tai toisella, jos on yrittänyt raukka normaalisti yhtään mitään, keskustelunpuolikastakaan"

Minulla on sama kokemus narsisteista, mitä kopioimassani tekstissä kirjoitit.

Mutta toisaalla toisessa ketjussa kirjoitit:.

"Juups, joskus pohtinut issessein tämän narsismin nostettua päätään, että nykyisin sellainen normi-ihminen on tasainen ennenkaikkea. Ja jokatilanteessa järkevä. Ihanneihmisen ihanne normirooli, jota kohti kun ei jaksa räpiköidä tarpeeksi ahkerasti, vaan joskus jopa tuntee yli äyräiden, niin sitten onkin heti narsisti, tai ainakin vihjailut on rivien välistä luettavissa.. Kaik on niin ihantisoitu äärimmilleen ja aina kaiken vastakohta on automaationa narsistin leima ottaan - PAM.."

Tämän koin siinä ketjussa jotenkin sillä lailla että olit muutaman muun kirjoittajan kanssa samaa mieltä että ihmisiä leimataan ihan turhan vuoksi narsistiksi vaikka he omaisivat juuri narsistille ominaisia piirteitä.

Kerro, mitä olen käsittänyt väärin? Eli juuri tämä ristiriita että useinkin koen sinun myös "puolustavan" narsisteja niin että heidän tekonsa ovat ihan hyväksyttäviä ja "ne uhrit" vaan ovat niin kamalia ihmisiä että leimaavat toisen narsistiksi omaa katkeruuttaan ja ilkeyttään?

Freud on kuollut kirjoitti:

"Narsisti ei tiedä eikä ymmärrä loukkaavansa, mitätöivänsä ja tuhoavansa ketään eikä tuhoavansa parisuhteensa itse, koska hän syyttää aina ja kaikesta muita."

Totta. Hän ei tiedosta, että hänellä on persoonassaan "häiriö". Hän kuitenkin tajuaa, että esim. parisuhde päättyy aina riitaisasti ja varmasti kokee myös tuskaa siitä, että se päättyi. (Se ei välttämättä tietenkään näy päällepäin, koska hän ei yleensä näytä "heikkoja" tunteitaan eiköä se ole kovin pitkäkestoista, koska hän löytänee uuden uhrin, joka alistuu.)

Sellaisiakin narsismista kärsiviä ihmisiä on, jotka ovat päätyneet psykoterapiaan esim. masennuksen tai muun oireen takia. Masennusta hänelle voi tulla esim. sellaisesta asiasta, että hän menettää paljon arvostusta tai rahaa tuottavan työn tai menettää jonkin muun asian, joka pönkittää hänen egoaan.

Ja kyllä narsistinen henkilökin kärsii narsismistaan, koska sehän on hänen oire, joka on kehittynyt vaikeista lapsuuden kokemuksista ja aiheuttaa hänelle myös monia muita ongelmia nykypäivänä, kuten juuri nuo todennäköiset erot parisuhteessa.

Täytyy myös muistaa, että henkilö, joka on päätynyt narsismista kärsivän ihmisen kanssa parisuhteeseen, on itsekin jollain tavalla vaurioitunut lapsena, koska ei ole osannut tunnistaa narsistisen persoonan käyttäytymistä ja kohtelua. Terapia on yhtä tärkeää hänelle, kuin hänen narsistiselle kumppanilleen.

Keskustelu tai pariterapia eivät yleensä onnistu tai niistä ei ole mitään hyötyä, koska narsismista kärsivä ei pysty katsomaan itseensä ja omiin tekemisiin tai virheisiin: hänessä ei ole mitään vikaa.

Lue lisää

"...on itsekin jollain tavalla vaurioitunut lapsena, koska ei ole osannut tunnistaa narsistisen persoonan käyttäytymistä ja kohtelua. Terapia on yhtä tärkeää hänelle, kuin hänen narsistiselle kumppanilleen"

Onko uhri välttämättä vaurioitunut lapsena jos ei ole osannut tunnistaa narsistisen persoonan käyttäytymistä? Narsisti on kuitenkin varsin pirullinen siinä että osaa alussa naamioida narsistisen käyttäytymisensä niin ettei sitä tasapainoinenkaan ihminen näe. Naamiona terve mieli. Jos asiantuntijat ja terapeutitkaan eivät helposti pysty näkemään narsistin naamion taakse ja heidän diagnosoimisensa on aikaa vievää ja hankalaa niin voiko olettaa että psykiatriaa opiskelematon tavallinen ihminen hänet kuitenkin tunnistaisi??
Pystyykö myöskin lapsena vaurioitumattoman ihmisen syyllistämään ja manipuloimaan niin että narsisti vie lopulta hänen itsetuntonsa kokonaan? Pitkittyykö suhde narsistin kanssa, vaikka uhri kärsiikin vain sen vuoksi että uhreiksi päätyy tai suhteeseen jää sellaiset ihmiset joilla on voimakas hoivaamisvietti ja suuri määrä empatiaa? Hoivaamisvietti/empatia ei ole "vika" ihmisessä?
Itselleni entisenä narsistin uhrina ei taatusti ollut terapia tarpeellista ennen narsistia vaikka olin elänyt jo sitä ennen kaksi pitkää parisuhdetta mutta kyllä olisi ollut narsistin jälkeen hyvinkin tarpeellista.

ccc111 kirjoitti:

M.B. ilman kenkkuilua ihan ystävällisesti, koska minun on vaikea usein ymmärtää tätä palstaa useamman kerran lukeneena ja joskus kirjoittaneenakin sinun kirjoituksiasi, koska ne minusta tuntuvat jotenkin ristiriitaisilta, niin valaisetko jotekin olenko ymmärtänyt sinut väärin?

Tässä kirjoitat näin narsisteista:

"Ja raivoaa ja huutaa ja syyttää syyllistämisestä ynnä huomiohakuisuudesta jos yrittää keskustella asiasta. Raivon laannuttua asioista "keskustellaan", vaan jotta keskustelun jälkeen huomaat olevasi yhtä tyhjän päällä kuin ennen keskusteluakin ja vailla vastauksia kysymyksiin. Uutta keskustelua on turha yrittää, koska "asiasta keskusteltiin jo, miten sä jaksat aina jankuttaa tota samaa, et sä mitään sanonut ethän sä osaa edes puhua kun vaan mutiset, miten niin sun mielipiteet - eihän sulla ole sellaisia-aina sä yrität syyllistää mua jotenkin, sä vaan haluat taas olla maailmankaikkeuden napa-sä vaan haluat että asiat pyörii vaan sun ympärillä.." ... litania on loputon miten se onkin sen toisen syytä tavalla tai toisella, jos on yrittänyt raukka normaalisti yhtään mitään, keskustelunpuolikastakaan"

Minulla on sama kokemus narsisteista, mitä kopioimassani tekstissä kirjoitit.

Mutta toisaalla toisessa ketjussa kirjoitit:.

"Juups, joskus pohtinut issessein tämän narsismin nostettua päätään, että nykyisin sellainen normi-ihminen on tasainen ennenkaikkea. Ja jokatilanteessa järkevä. Ihanneihmisen ihanne normirooli, jota kohti kun ei jaksa räpiköidä tarpeeksi ahkerasti, vaan joskus jopa tuntee yli äyräiden, niin sitten onkin heti narsisti, tai ainakin vihjailut on rivien välistä luettavissa.. Kaik on niin ihantisoitu äärimmilleen ja aina kaiken vastakohta on automaationa narsistin leima ottaan - PAM.."

Tämän koin siinä ketjussa jotenkin sillä lailla että olit muutaman muun kirjoittajan kanssa samaa mieltä että ihmisiä leimataan ihan turhan vuoksi narsistiksi vaikka he omaisivat juuri narsistille ominaisia piirteitä.

Kerro, mitä olen käsittänyt väärin? Eli juuri tämä ristiriita että useinkin koen sinun myös "puolustavan" narsisteja niin että heidän tekonsa ovat ihan hyväksyttäviä ja "ne uhrit" vaan ovat niin kamalia ihmisiä että leimaavat toisen narsistiksi omaa katkeruuttaan ja ilkeyttään?

Lue lisää

Niin. NPH on muutakin kuin piirrelista. Normi-ihmisen kanssa pystyy keskustelemaan niin, että kaksi keskustelevaa ihmistä keskenään ymmärtävät toisiaan, ja jos eivät ihan, kyselevät ja kuuntelevat toisiaan kunnes jonkinasteinen toisen pointin ymmärtäminen on saavutettu. Siis ihan normaalia keskustelua, jossa asioista keskustellaan ja parhaimmillaan saadaan olla eriä mieltä, ilman että siitä syttyy toisen liiskaamistarkoituksessa nostatettu maailmansota.

Mutta ihan normi-ihminenkin suuttuu ja vihastuu. Narsismiasian yleistyttyä normi-ihmisen ihanne on alkanut piirtyä kohti jotakin,,, täydellisen epäinhimillistä ja latteaa usvaa, jossa ilo ei ole iloa, viha ei ole vihaa, suuttumus ei ole suuttumusta, ujous ei ole ujoutta juu neim it, vaan kaikki on jollakin tavalla analysoitavissa narsismista johtuvaksi jonkun toisen perustunteen peittely-yritykseksi tai vastaavaksi.

Kyllä on ihan normaalia välillä vetasta hernettä nokkaan, ilman että on samantein NPH. Välillä saa veistellä huonoa huumoria, ilman että se on merkki NPH:sta. Tämäkin lista lienee loputon mitä pitäisi voida saada ihmisyyden nimissä ilmentää, ilman että joku ensimmäisenä tulee siihen piirrelistan kanssa heilumaan ja toteamaan, että: "Hei, kohdat kymmenen ja seitsemän natsas tällä kertaa".

Jos itsekseni ajattelen jotakin asiaa, on se ajatus siinä hetkessä, jossa sen ajattelen. Toisessa hetkessä ajattelen jotakin asiaa, joskus jopa samaa asiaa, ihan eri tavalla. Kun ajatuksia kirjailee tällaiselle palstalle, ja joku niistä yrittää saada aikaiseksi kaiken kattavaa kiveen hakattua totuudellista tokumenttia, saattaa lopputulos olla ja vaikuttaa ja kuulostaakin hyvin ristiriitaiselta.

Sinänsä en itse näe ristiriitaa siinä, jos kerron kuinka mielestäni minua narsistisempi ihminen on kohtaani käyttäytynyt ja millaiseksi on mielestäni yleisesti alkanut muodostua sellainen yleinen normi-ihmisen ihannekuva.. (Että ikäänkuin jokainen inhmillinen tunne ja tunteenosoitus olisi merkki narsismista??)

Puolustanko narsisteja?? En laittaisi samaan lokeroon kaikkia maailman narsisteja. En esimerkiksi tiedä minkälainen sinun narsistisi on sinulle verrattuna jonkun toisen narsistiin suhteessa häneen.

Hyväksyn erilaiset ihmiset ja pyrin rajan tullessa vastaan miettimään, että miksi se minun hyväksyntäni raja on siinä... Joskus rajoja voi ylittää, joskus se ei ole terveellistä eikä suositeltavaakaan. Jos jotakin puolustan, niin ihmisyyttä, oikeutta olla oma itsensä kun se ei tapahdu kenenkään kustannuksella toista vahingoittavasti ja niin, että kommunikaation ongelmat huomioidaan mahdollisimman pitkälle. Pyrin puolustamaan heikompaa. Joskus se heikompi löytyy siitä näennäisesti vahvemmasta, jos jotakin joskus puolustaa ihan erityisesti pitää.



*toisinaan muurahaisetkin lentävät*

Mmm.. minusta alkaa tuntua, että olen vahingossa jonkun kuvittelemana saanut häpeän kautta hänestä niskalenkin, sitä itse ajoissa kuitenkaan tiedostamatta.. Ja siksi olen saanut kuulla häpeä ja syyllisyys huutosaarnoja..

3 ja 16 kirjoitti:

"...on itsekin jollain tavalla vaurioitunut lapsena, koska ei ole osannut tunnistaa narsistisen persoonan käyttäytymistä ja kohtelua. Terapia on yhtä tärkeää hänelle, kuin hänen narsistiselle kumppanilleen"

Onko uhri välttämättä vaurioitunut lapsena jos ei ole osannut tunnistaa narsistisen persoonan käyttäytymistä? Narsisti on kuitenkin varsin pirullinen siinä että osaa alussa naamioida narsistisen käyttäytymisensä niin ettei sitä tasapainoinenkaan ihminen näe. Naamiona terve mieli. Jos asiantuntijat ja terapeutitkaan eivät helposti pysty näkemään narsistin naamion taakse ja heidän diagnosoimisensa on aikaa vievää ja hankalaa niin voiko olettaa että psykiatriaa opiskelematon tavallinen ihminen hänet kuitenkin tunnistaisi??
Pystyykö myöskin lapsena vaurioitumattoman ihmisen syyllistämään ja manipuloimaan niin että narsisti vie lopulta hänen itsetuntonsa kokonaan? Pitkittyykö suhde narsistin kanssa, vaikka uhri kärsiikin vain sen vuoksi että uhreiksi päätyy tai suhteeseen jää sellaiset ihmiset joilla on voimakas hoivaamisvietti ja suuri määrä empatiaa? Hoivaamisvietti/empatia ei ole "vika" ihmisessä?
Itselleni entisenä narsistin uhrina ei taatusti ollut terapia tarpeellista ennen narsistia vaikka olin elänyt jo sitä ennen kaksi pitkää parisuhdetta mutta kyllä olisi ollut narsistin jälkeen hyvinkin tarpeellista.

Lue lisää

Toisinaan hoivaamisvietti ja empatia on vika ihmisessä. Erityisesti silloin jos niiden nimissä sallii sellaisen itseensä kohdistuvan kohtelun, joka on vahingoksi itselle, tai pyrkii sen hoivavietin ja empatian nimissä ymmärtämään sen toisen niin perinpohjaisesti puhki, että unohtaa itsensä.

Ja mitä terapeutteihin tulee niin jollakin tavalla uskon, että toisinaan vakaa tukeutuminen siihen opiskeltuun asiaan saa sivuuttamaan "oman näkökykynsä" vähempiarvoisena tai epätieteellisenä. Ja sikäli ihan tavallisessa kaduntallaajassa saattaa olla piilevä narsistin tunnistaja. Joka taas on hyvä erottaa siitä, että haluaa nähdä niitä narsisteja kaikissa, omien mahdollisten huonojen kokemusten vuoksi..

M.B. kirjoitti:

Niin. NPH on muutakin kuin piirrelista. Normi-ihmisen kanssa pystyy keskustelemaan niin, että kaksi keskustelevaa ihmistä keskenään ymmärtävät toisiaan, ja jos eivät ihan, kyselevät ja kuuntelevat toisiaan kunnes jonkinasteinen toisen pointin ymmärtäminen on saavutettu. Siis ihan normaalia keskustelua, jossa asioista keskustellaan ja parhaimmillaan saadaan olla eriä mieltä, ilman että siitä syttyy toisen liiskaamistarkoituksessa nostatettu maailmansota.

Mutta ihan normi-ihminenkin suuttuu ja vihastuu. Narsismiasian yleistyttyä normi-ihmisen ihanne on alkanut piirtyä kohti jotakin,,, täydellisen epäinhimillistä ja latteaa usvaa, jossa ilo ei ole iloa, viha ei ole vihaa, suuttumus ei ole suuttumusta, ujous ei ole ujoutta juu neim it, vaan kaikki on jollakin tavalla analysoitavissa narsismista johtuvaksi jonkun toisen perustunteen peittely-yritykseksi tai vastaavaksi.

Kyllä on ihan normaalia välillä vetasta hernettä nokkaan, ilman että on samantein NPH. Välillä saa veistellä huonoa huumoria, ilman että se on merkki NPH:sta. Tämäkin lista lienee loputon mitä pitäisi voida saada ihmisyyden nimissä ilmentää, ilman että joku ensimmäisenä tulee siihen piirrelistan kanssa heilumaan ja toteamaan, että: "Hei, kohdat kymmenen ja seitsemän natsas tällä kertaa".

Jos itsekseni ajattelen jotakin asiaa, on se ajatus siinä hetkessä, jossa sen ajattelen. Toisessa hetkessä ajattelen jotakin asiaa, joskus jopa samaa asiaa, ihan eri tavalla. Kun ajatuksia kirjailee tällaiselle palstalle, ja joku niistä yrittää saada aikaiseksi kaiken kattavaa kiveen hakattua totuudellista tokumenttia, saattaa lopputulos olla ja vaikuttaa ja kuulostaakin hyvin ristiriitaiselta.

Sinänsä en itse näe ristiriitaa siinä, jos kerron kuinka mielestäni minua narsistisempi ihminen on kohtaani käyttäytynyt ja millaiseksi on mielestäni yleisesti alkanut muodostua sellainen yleinen normi-ihmisen ihannekuva.. (Että ikäänkuin jokainen inhmillinen tunne ja tunteenosoitus olisi merkki narsismista??)

Puolustanko narsisteja?? En laittaisi samaan lokeroon kaikkia maailman narsisteja. En esimerkiksi tiedä minkälainen sinun narsistisi on sinulle verrattuna jonkun toisen narsistiin suhteessa häneen.

Hyväksyn erilaiset ihmiset ja pyrin rajan tullessa vastaan miettimään, että miksi se minun hyväksyntäni raja on siinä... Joskus rajoja voi ylittää, joskus se ei ole terveellistä eikä suositeltavaakaan. Jos jotakin puolustan, niin ihmisyyttä, oikeutta olla oma itsensä kun se ei tapahdu kenenkään kustannuksella toista vahingoittavasti ja niin, että kommunikaation ongelmat huomioidaan mahdollisimman pitkälle. Pyrin puolustamaan heikompaa. Joskus se heikompi löytyy siitä näennäisesti vahvemmasta, jos jotakin joskus puolustaa ihan erityisesti pitää.



*toisinaan muurahaisetkin lentävät*

Lue lisää

Kiitos vastauksesta.

On normaalia vetästä herne nokkaan kenelle tahansa! Ehkä en ymmärrä juuri sitä että täällä syytetään liian hätäisestä narsistiksi tuomitsemisesta, koska itse en ainakaan tee mielestäni niin mutta voihan tosiaan olla totta että kun narsismista on alettu puhua ja kirjoittaa paljon enemmän niin on myös yleistynyt myös sellainen että lyödään narsistin leima vaan siksi että esim ei tulla jonkun kanssa toimeen, toisessa on ärsyttäviä piirteitä jne ja pidetään itse jotenkin ihanneihmisenä.

"Mutta ihan normi-ihminenkin suuttuu ja vihastuu. Narsismiasian yleistyttyä normi-ihmisen ihanne on alkanut piirtyä kohti jotakin,,, täydellisen epäinhimillistä ja latteaa usvaa, jossa ilo ei ole iloa, viha ei ole vihaa, suuttumus ei ole suuttumusta, ujous ei ole ujoutta juu neim it, vaan kaikki on jollakin tavalla analysoitavissa narsismista johtuvaksi jonkun toisen perustunteen peittely-yritykseksi tai vastaavaksi. "

Itse "kamppailin" asian kanssa vuosia ennen kuin tulin siihen tulokseen että entinen puolisoni on todennäköisesti narsisti. En olisi halunnut tulla siihen tulokseen edes mutta sitä enemmän mitä enemmän asiasta tietoa saan olen aina vain vakuuttuneempi että hän on NPH. En myöskään ole koskaan pitänyt itseäni virheettömänä yli-ihmisenä, olen joskus jopa aika veemäinen mutta mielestäni minulla ei ole kuitenkaan NPH.

"Miniun maailmassan2i on täysin outoa että "norma-ihminen olisi alkanut piirtyä kohti epäinhimillistä latteaa usvaa jne" (tarkoititkohan ihmistä jolla ei ole mitään vikoja, jolla ei ole mitään negatiivisia tunteita jne?), en itse eikä tuntemani ihmiset ole sitä mieltä ja myöskään "minun maailmassani" ihmisiä ei leimata kevyin perustein narsisteiksi, siis vain jos parisuhde ei onnistu tai itse ei tule toimeen jonkun kanssa, ylipäätään ei puhuta oikeastaan milloinkaan narsisteista.

En tiedä onko eroa siinä että nuorempian ihmisten keskuudessa olisikin näin mutta itse olen jo aika iäkäs... ehkä turha narsistiksi leimaaminen on yleisempää nuorempien ihmisten keskuudessa?

ccc111 kirjoitti:

Kiitos vastauksesta.

On normaalia vetästä herne nokkaan kenelle tahansa! Ehkä en ymmärrä juuri sitä että täällä syytetään liian hätäisestä narsistiksi tuomitsemisesta, koska itse en ainakaan tee mielestäni niin mutta voihan tosiaan olla totta että kun narsismista on alettu puhua ja kirjoittaa paljon enemmän niin on myös yleistynyt myös sellainen että lyödään narsistin leima vaan siksi että esim ei tulla jonkun kanssa toimeen, toisessa on ärsyttäviä piirteitä jne ja pidetään itse jotenkin ihanneihmisenä.

"Mutta ihan normi-ihminenkin suuttuu ja vihastuu. Narsismiasian yleistyttyä normi-ihmisen ihanne on alkanut piirtyä kohti jotakin,,, täydellisen epäinhimillistä ja latteaa usvaa, jossa ilo ei ole iloa, viha ei ole vihaa, suuttumus ei ole suuttumusta, ujous ei ole ujoutta juu neim it, vaan kaikki on jollakin tavalla analysoitavissa narsismista johtuvaksi jonkun toisen perustunteen peittely-yritykseksi tai vastaavaksi. "

Itse "kamppailin" asian kanssa vuosia ennen kuin tulin siihen tulokseen että entinen puolisoni on todennäköisesti narsisti. En olisi halunnut tulla siihen tulokseen edes mutta sitä enemmän mitä enemmän asiasta tietoa saan olen aina vain vakuuttuneempi että hän on NPH. En myöskään ole koskaan pitänyt itseäni virheettömänä yli-ihmisenä, olen joskus jopa aika veemäinen mutta mielestäni minulla ei ole kuitenkaan NPH.

"Miniun maailmassan2i on täysin outoa että "norma-ihminen olisi alkanut piirtyä kohti epäinhimillistä latteaa usvaa jne" (tarkoititkohan ihmistä jolla ei ole mitään vikoja, jolla ei ole mitään negatiivisia tunteita jne?), en itse eikä tuntemani ihmiset ole sitä mieltä ja myöskään "minun maailmassani" ihmisiä ei leimata kevyin perustein narsisteiksi, siis vain jos parisuhde ei onnistu tai itse ei tule toimeen jonkun kanssa, ylipäätään ei puhuta oikeastaan milloinkaan narsisteista.

En tiedä onko eroa siinä että nuorempian ihmisten keskuudessa olisikin näin mutta itse olen jo aika iäkäs... ehkä turha narsistiksi leimaaminen on yleisempää nuorempien ihmisten keskuudessa?

Lue lisää

""Miniun maailmassan2i on täysin outoa että "norma-ihminen olisi alkanut piirtyä kohti epäinhimillistä latteaa usvaa jne" (tarkoititkohan ihmistä jolla ei ole mitään vikoja, jolla ei ole mitään negatiivisia tunteita jne?), en itse eikä tuntemani ihmiset ole sitä mieltä ja myöskään "minun maailmassani" ihmisiä ei leimata kevyin perustein narsisteiksi, siis vain jos parisuhde ei onnistu tai itse ei tule toimeen jonkun kanssa, ylipäätään ei puhuta oikeastaan milloinkaan narsisteista. "

:) Olen törmännyt ns. normaalimaailmaan hyvin etäisesti ja miettinyt, että mistä ihmeestä ihmiset kaivavat itselleen niitä tasapainoisia ja empaattisia ystäviä, jotka myös antavat ja kuuntelevat, eivätkä vain ota ja vaadi, että heitä kuunnellaan.

Minun maailmassani, tällä hetkellä, on outoa, että on olemassa jossakin oikeasti normaalimaailma... Taidankin olla kahden normaalin maailman väliin putoava väliinputoaja. Mutta joo, ehkä se narsistileimasin on ahkerimmin käytössä niillä, jotka muutenkin kovin kepeästi elävät elämäänsä, tietynlaisilla nuorilla siis.

3 ja 16 kirjoitti:

"...on itsekin jollain tavalla vaurioitunut lapsena, koska ei ole osannut tunnistaa narsistisen persoonan käyttäytymistä ja kohtelua. Terapia on yhtä tärkeää hänelle, kuin hänen narsistiselle kumppanilleen"

Onko uhri välttämättä vaurioitunut lapsena jos ei ole osannut tunnistaa narsistisen persoonan käyttäytymistä? Narsisti on kuitenkin varsin pirullinen siinä että osaa alussa naamioida narsistisen käyttäytymisensä niin ettei sitä tasapainoinenkaan ihminen näe. Naamiona terve mieli. Jos asiantuntijat ja terapeutitkaan eivät helposti pysty näkemään narsistin naamion taakse ja heidän diagnosoimisensa on aikaa vievää ja hankalaa niin voiko olettaa että psykiatriaa opiskelematon tavallinen ihminen hänet kuitenkin tunnistaisi??
Pystyykö myöskin lapsena vaurioitumattoman ihmisen syyllistämään ja manipuloimaan niin että narsisti vie lopulta hänen itsetuntonsa kokonaan? Pitkittyykö suhde narsistin kanssa, vaikka uhri kärsiikin vain sen vuoksi että uhreiksi päätyy tai suhteeseen jää sellaiset ihmiset joilla on voimakas hoivaamisvietti ja suuri määrä empatiaa? Hoivaamisvietti/empatia ei ole "vika" ihmisessä?
Itselleni entisenä narsistin uhrina ei taatusti ollut terapia tarpeellista ennen narsistia vaikka olin elänyt jo sitä ennen kaksi pitkää parisuhdetta mutta kyllä olisi ollut narsistin jälkeen hyvinkin tarpeellista.

Lue lisää

Itse olen narsistisen/epävakaan äidin uhri (osittain myös isänkin, koska hän ei koskaan tehnyt mitään korjatakseen tilannetta kun olin pieni/nuori, eikä edelleenkään). Olen käynyt pitkä psykoterapian, jossa kerta kaikkiaan jouduin rakentamaan oman minäni uudelleen, ehyemmäksi ja terveemmäksi. En voi enää sietää lainkaan narsistisia ja teennäisiä ihmisiä, tämä on tulosta pitkästä terapiasta.

Nykyään monesti ihmettelen ihmisiä, jotka kertovat, etteivät kuuna päivänäkään tajunneet seurustelevansa narsistin kanssa. Asiantuntijat kertovat myös, että hyvä itsetunto suojaa narsistiselta ihmiseltä: ehkä uhreiksi joutuvilla saattaa siis olla huono itsetunto. Siihen auttaa psykoterapia.

Helposti täälläkin palstalla moni syyttää "narsistiaan" melkein kaikesta. Eikö "uhrilla" ole mitään osaa eikä arpaa tai vastuuta tilanteesta? Ehkä uhri ei luottanut omaan sisäiseen ääneensä (kuuliko hän sitä edes) ja varoituskelloihinsa? Jos varoituskellot eivät alkaneet missään vaiheessa soida, silloin ainakin on syytä alkaa pohtia, mistä on kyse. Ehkä "narsisti" oli kaikkea mitä oli aina toivonut - eli haavetta vain?

Samoin, jos "jää kiinni narsistiinsa", niin silloinhan ongelma on juurikin sillä kiinnijääneellä. Eikö hänellä ole silloin esim. läheisriippuvuutta? Ja mikähän siinä on, että riippuu ihmisessä, joka esim. satuttaa koko ajan? Kerta kaikkiaan alistuu sellaiseen?

Nyt painotan voimakkaasti, etten missään tapauksessa syytä uhreja siitä, että he ovat saaneet oman uhriutumisensa itse aikaan. Persoonallisuushäiriöinen ihminen todella tuhoaa läheisiään ja heidän itsetuntoaan. Mutta jos on kerran käynyt niin, että on päätynyt NPH:n ihmisen kanssa yhteen, niin eikö se voi sitten tapahtua toistekin, jos ei käy tarkasti esim. terapeutin kanssa läpi sitä, mistä on kyse? Suosittelen lukemaan esim kirjan Sandy Hotchkiss: Miksi aina sinä? Narsismin seitsemän kuolemansyntiä.

Ihmiset eivät useinkaan halua ottaa vastuuta omista tekemisistä, päätöksistä ja virheistä. SIksi on helppo syyttää muita. Psykoterapiaankaan ei moni kähde, koska ei halua myöntää itselleen, että itsessä olisi jotain vikaa.

Sitten on vielä tuo uhriutuminen. Voikohan olla, että alkaa olla uhri, jos ajattelee itseään uhrina? Tekeytyy tavallaan uhriksi? Vähän niin kuin marttyyriksi?

Ehkä sinullakin oli todellisuudessa tarve terapiaan ennen narsistiasi, et vain tiennyt sitä tai et halunnut myöntää asiaa itsellesi.

Hyvä että olet kuitenkin päässyt eroon hänestä, olen onnellinen puolestasi! Olet varmasti kärsinyt tilanteessa paljon, ja todella toivon, että olet jatkossa onnellinen ja että voit hyvin ja löydät tasapainoisen kumppanin!

Freud on kuollut jee kirjoitti:

Itse olen narsistisen/epävakaan äidin uhri (osittain myös isänkin, koska hän ei koskaan tehnyt mitään korjatakseen tilannetta kun olin pieni/nuori, eikä edelleenkään). Olen käynyt pitkä psykoterapian, jossa kerta kaikkiaan jouduin rakentamaan oman minäni uudelleen, ehyemmäksi ja terveemmäksi. En voi enää sietää lainkaan narsistisia ja teennäisiä ihmisiä, tämä on tulosta pitkästä terapiasta.

Nykyään monesti ihmettelen ihmisiä, jotka kertovat, etteivät kuuna päivänäkään tajunneet seurustelevansa narsistin kanssa. Asiantuntijat kertovat myös, että hyvä itsetunto suojaa narsistiselta ihmiseltä: ehkä uhreiksi joutuvilla saattaa siis olla huono itsetunto. Siihen auttaa psykoterapia.

Helposti täälläkin palstalla moni syyttää "narsistiaan" melkein kaikesta. Eikö "uhrilla" ole mitään osaa eikä arpaa tai vastuuta tilanteesta? Ehkä uhri ei luottanut omaan sisäiseen ääneensä (kuuliko hän sitä edes) ja varoituskelloihinsa? Jos varoituskellot eivät alkaneet missään vaiheessa soida, silloin ainakin on syytä alkaa pohtia, mistä on kyse. Ehkä "narsisti" oli kaikkea mitä oli aina toivonut - eli haavetta vain?

Samoin, jos "jää kiinni narsistiinsa", niin silloinhan ongelma on juurikin sillä kiinnijääneellä. Eikö hänellä ole silloin esim. läheisriippuvuutta? Ja mikähän siinä on, että riippuu ihmisessä, joka esim. satuttaa koko ajan? Kerta kaikkiaan alistuu sellaiseen?

Nyt painotan voimakkaasti, etten missään tapauksessa syytä uhreja siitä, että he ovat saaneet oman uhriutumisensa itse aikaan. Persoonallisuushäiriöinen ihminen todella tuhoaa läheisiään ja heidän itsetuntoaan. Mutta jos on kerran käynyt niin, että on päätynyt NPH:n ihmisen kanssa yhteen, niin eikö se voi sitten tapahtua toistekin, jos ei käy tarkasti esim. terapeutin kanssa läpi sitä, mistä on kyse? Suosittelen lukemaan esim kirjan Sandy Hotchkiss: Miksi aina sinä? Narsismin seitsemän kuolemansyntiä.

Ihmiset eivät useinkaan halua ottaa vastuuta omista tekemisistä, päätöksistä ja virheistä. SIksi on helppo syyttää muita. Psykoterapiaankaan ei moni kähde, koska ei halua myöntää itselleen, että itsessä olisi jotain vikaa.

Sitten on vielä tuo uhriutuminen. Voikohan olla, että alkaa olla uhri, jos ajattelee itseään uhrina? Tekeytyy tavallaan uhriksi? Vähän niin kuin marttyyriksi?

Ehkä sinullakin oli todellisuudessa tarve terapiaan ennen narsistiasi, et vain tiennyt sitä tai et halunnut myöntää asiaa itsellesi.

Hyvä että olet kuitenkin päässyt eroon hänestä, olen onnellinen puolestasi! Olet varmasti kärsinyt tilanteessa paljon, ja todella toivon, että olet jatkossa onnellinen ja että voit hyvin ja löydät tasapainoisen kumppanin!

Lue lisää

Tuosta hoivavietistä sen verran, että jos itse tarvitsee hoivattavaa, niin kyllä se silloin voi olla ongelma. Ei parisuhteessa voi hoivata toista kuin lasta, se on aika epätervettä (paitsi tietysti jos toinen on esim. sairas).

Silloin tällöin, kun esim. mieli on maassa, toinen saattaa tarvita hoivaamista ja totta kai se on hyvää ja normaalia. Jotkut (ehkä naiset hieman useammin) valitsevat kumppanin, jota "pitää" hoivata (kuin lasta). Tämä on usein aika epämiellyttävää katseltavaa ja omasta mielestäni ehkä hieman epätervettä parisuhteeseen. Hoivaamiseta tarvitseva aikuinen on luonnollisesti jäänyt lapsena ilman hoivaa tai ainakin kärsinyt sen puutteesta. Ei kumppani voi antaa hoivaa, joka korvaisi tuon lapsena menetetyn hoivan. Siinä mennään jo hieman "terveiden" roolien yli.

Jos on liiallinen määrä empatiaa, niin sekin voi olla epätasapainoa. Empatialla ja hoivaamisella voi myös tukahduttaa kumppaninsa. Vastakohta on tietysti tunnekylmyys. Ehkä onkin niin, että usen yliempaattinen valitsee luonnostaan kumppanikseen tunnekylmän ihmisen. Tästä ei seuraa mitään hyvää, koska molemmat ovat epätasapainossa itsensä ja tunteiden kanssa.

Freud on kuollut hip kirjoitti:

Tuosta hoivavietistä sen verran, että jos itse tarvitsee hoivattavaa, niin kyllä se silloin voi olla ongelma. Ei parisuhteessa voi hoivata toista kuin lasta, se on aika epätervettä (paitsi tietysti jos toinen on esim. sairas).

Silloin tällöin, kun esim. mieli on maassa, toinen saattaa tarvita hoivaamista ja totta kai se on hyvää ja normaalia. Jotkut (ehkä naiset hieman useammin) valitsevat kumppanin, jota "pitää" hoivata (kuin lasta). Tämä on usein aika epämiellyttävää katseltavaa ja omasta mielestäni ehkä hieman epätervettä parisuhteeseen. Hoivaamiseta tarvitseva aikuinen on luonnollisesti jäänyt lapsena ilman hoivaa tai ainakin kärsinyt sen puutteesta. Ei kumppani voi antaa hoivaa, joka korvaisi tuon lapsena menetetyn hoivan. Siinä mennään jo hieman "terveiden" roolien yli.

Jos on liiallinen määrä empatiaa, niin sekin voi olla epätasapainoa. Empatialla ja hoivaamisella voi myös tukahduttaa kumppaninsa. Vastakohta on tietysti tunnekylmyys. Ehkä onkin niin, että usen yliempaattinen valitsee luonnostaan kumppanikseen tunnekylmän ihmisen. Tästä ei seuraa mitään hyvää, koska molemmat ovat epätasapainossa itsensä ja tunteiden kanssa.

Lue lisää

Kiinnostava näkökulma. Pitää miettiä.

narsistin exä kirjoitti:

"Täytyy myös muistaa, että henkilö, joka on päätynyt narsismista kärsivän ihmisen kanssa parisuhteeseen, on itsekin jollain tavalla vaurioitunut lapsena, koska ei ole osannut tunnistaa narsistisen persoonan käyttäytymistä ja kohtelua."

Kukapa meistä ei olisi "jollain tapaa" vaurioitunut lapsena.. :)

Narsistit näyttelevät ei-narsistia uhrin koukutusvaiheessa. Uhri (narsistin kanssa parisuhteseen ajautunut) saa selville narsistin narsistisuuden monesti vasta sitten, kun hän on jo pahasti sotkeutunut narsistin koukkuihin, ja pyristely vapaaksi on työn ja tuskan talkana tai jopa hengen lähdön uhalla lähes mahdotonta. Kuka tahansa voi siis ajautua narsistin kanssa suhteeseen.

Narsistin kanssa parisuhteeseen päätynyt ei välttämättä tarvitsisi terapiaa muutoin kuin vasta narsistin tekemien tuhojen takia.

Sehän on selvää, että narsisti kärsii narsismistaan, mutta narsisti ei sitä itse ymmärrä eikä tiedosta, vaikka kuinka sitä asiaa hänelle päähän paukutettaisiin. Harvassa ovat ne narsistit, jotka mihinkään terapiaan menevät, koska aina löytyy sopivia uhreja (egon pönkittäjiä) pahaa oloa lievittämään.

Lue lisää

Kyllä normaali tasapainoinen ihminen tunnistaa narsistin, ennen kuin ajautuu parisuhteeseen tämän kanssa. Jonkin sortin läheisriippuvainen täytyy olla, että tuntee olonsa kotoisaksi narsistin seurassa.

Narsisti ei ole älykäs psykopaatti, vaan aina enemmän tai vähemmän ressukka, vaikka voikin olla vaarallinen monellakin tavalla. Tietoista psykopaattia taas en ressukaksi kutsuisi.

Nykytutkimuksen mukaan fyysinen tuska vähentää henkistä tuskaa. Tai lieventää.

M.B. kirjoitti:

Nykytutkimuksen mukaan fyysinen tuska vähentää henkistä tuskaa. Tai lieventää.

Minkä tutkimuksen?

A kirjoitti:

Minkä tutkimuksen?

Voin katsoa sillä silmällä :) Oli pikaisesti selailuluettua lehdestä taas ja toivon, että ei ollut terveyskeskuksen odotustilan lehti.. Pieni tietoiskuruutu muistaakseni..

M.B. kirjoitti:

Voin katsoa sillä silmällä :) Oli pikaisesti selailuluettua lehdestä taas ja toivon, että ei ollut terveyskeskuksen odotustilan lehti.. Pieni tietoiskuruutu muistaakseni..

Lue lisää

Samalla voisiti selvittää mitä on fyysinen tuska ja mitä on henkinen tuska? Onko edellinen kipua? Onko jälkimmäinen ahdistusta tai jotakin muuta? Mitä edellinen itse asiassa vähentää, jos se vähentää?

*Hali*

A kirjoitti:

Samalla voisiti selvittää mitä on fyysinen tuska ja mitä on henkinen tuska? Onko edellinen kipua? Onko jälkimmäinen ahdistusta tai jotakin muuta? Mitä edellinen itse asiassa vähentää, jos se vähentää?

*Hali*

Lue lisää

No kyllä sinä A varmasti tiedät, mitä on fyysinen kipu. Jos et tiedä, niin iske vaikka vasaralla oikein kunnolla sormille. Sitten kun lyöt lekalla kaikki sormet murskaksi, tiedät mitä tuska on.

Psyyke voi tuntea kipua samalla tavalla. Kun rikkoo lempitavaransa, voi tuntea esim. pientä kipua: pienen menetyksen kipua. Sitten kun tajuaa olevansa aikuisena masentunut sen takia, ettei äiti oikein rakastanut sinua lapsena, voi tuntea psyyken tuskaa.

Tuskinpa tähän mitään tutkimusta tarvitaan.

Implisiittinen tieto kirjoitti:

No kyllä sinä A varmasti tiedät, mitä on fyysinen kipu. Jos et tiedä, niin iske vaikka vasaralla oikein kunnolla sormille. Sitten kun lyöt lekalla kaikki sormet murskaksi, tiedät mitä tuska on.

Psyyke voi tuntea kipua samalla tavalla. Kun rikkoo lempitavaransa, voi tuntea esim. pientä kipua: pienen menetyksen kipua. Sitten kun tajuaa olevansa aikuisena masentunut sen takia, ettei äiti oikein rakastanut sinua lapsena, voi tuntea psyyken tuskaa.

Tuskinpa tähän mitään tutkimusta tarvitaan.

Lue lisää

Ei vakuuttanu.

A kirjoitti:

Samalla voisiti selvittää mitä on fyysinen tuska ja mitä on henkinen tuska? Onko edellinen kipua? Onko jälkimmäinen ahdistusta tai jotakin muuta? Mitä edellinen itse asiassa vähentää, jos se vähentää?

*Hali*

Lue lisää

No en kyllä tällä helteellä, usein henkisillä harjoituksilla voi kuitrenkin fyysistä kipua vähentää ja toisinaan olen myös sitä mieltä, että henkinen ahdistus piilotettuna saattaa ilmetä yllättävänä fyysisenä kipuna :)

Mutta mutta.. löysin, ja ilokseni tietenkin totean, että muistin pienen tietoiskuruudun ihan oikein. Sellainenhan se oli..

Henkinen tuska oli syyllisyyttä ja häpeää artikkelissa, jota en jaksa suomentaa, koska en aivovellistäni löydä vastaavia suomenkielisiä sanoja.

>>Mind-body connection

PAIN LESSENS GUILT
Physical discomfort can alleviate mental suffering

We tend to regard pain as an unfortunate by-product of physical harm. Sensations of crushing, burning and piercing are the language of alert, whether imminent or real. But what about the pain we inflict on ourselves? What about the moment of anguish when we tear at our hair or thrust our fists into the wall? New research suggests that we seek out physical pain to provide an emotional catharsis for feelings of guilt or shame. More important, it suggests that such actions may work.

"Pain may actually be functional in many ways", explains Brock Bastian, a psychologist at the University of Queensland in Australia. Psychologists work king with self-mutilating patients have long suspected this to be true, and leaders in the field describe an intense overlap between emotional and physical pain.

ja perinteinen käsi jäävedessä koe ...

In Bastian's opinion guilt motivated them to prolong their exposure to physical pain as a prescription for the psychological pain.


Eli kylmään suihkuun vaan kaikki, pesemään synnit ja tunnontuskat pois.

M.B. kirjoitti:

No en kyllä tällä helteellä, usein henkisillä harjoituksilla voi kuitrenkin fyysistä kipua vähentää ja toisinaan olen myös sitä mieltä, että henkinen ahdistus piilotettuna saattaa ilmetä yllättävänä fyysisenä kipuna :)

Mutta mutta.. löysin, ja ilokseni tietenkin totean, että muistin pienen tietoiskuruudun ihan oikein. Sellainenhan se oli..

Henkinen tuska oli syyllisyyttä ja häpeää artikkelissa, jota en jaksa suomentaa, koska en aivovellistäni löydä vastaavia suomenkielisiä sanoja.

>>Mind-body connection

PAIN LESSENS GUILT
Physical discomfort can alleviate mental suffering

We tend to regard pain as an unfortunate by-product of physical harm. Sensations of crushing, burning and piercing are the language of alert, whether imminent or real. But what about the pain we inflict on ourselves? What about the moment of anguish when we tear at our hair or thrust our fists into the wall? New research suggests that we seek out physical pain to provide an emotional catharsis for feelings of guilt or shame. More important, it suggests that such actions may work.

"Pain may actually be functional in many ways", explains Brock Bastian, a psychologist at the University of Queensland in Australia. Psychologists work king with self-mutilating patients have long suspected this to be true, and leaders in the field describe an intense overlap between emotional and physical pain.

ja perinteinen käsi jäävedessä koe ...

In Bastian's opinion guilt motivated them to prolong their exposure to physical pain as a prescription for the psychological pain.


Eli kylmään suihkuun vaan kaikki, pesemään synnit ja tunnontuskat pois.

Lue lisää

Hö, unohtui tuo blaskan nimi, eli Scientific American Mind May/June 2011, s.8

M.B. kirjoitti:

Hö, unohtui tuo blaskan nimi, eli Scientific American Mind May/June 2011, s.8

Tää kone haisee palaneelta.. :/

Auttaiskohan suihku....

A kirjoitti:

Ei vakuuttanu.

:D Tarvitset siis tutkimuksen. Vakuuttaisiko se sinut? Mitä jos sitten tutkimuksen luettuasi tuleekin toinen tutkimus, joka kumoaa edellisen? =o

M.B. kirjoitti:

No en kyllä tällä helteellä, usein henkisillä harjoituksilla voi kuitrenkin fyysistä kipua vähentää ja toisinaan olen myös sitä mieltä, että henkinen ahdistus piilotettuna saattaa ilmetä yllättävänä fyysisenä kipuna :)

Mutta mutta.. löysin, ja ilokseni tietenkin totean, että muistin pienen tietoiskuruudun ihan oikein. Sellainenhan se oli..

Henkinen tuska oli syyllisyyttä ja häpeää artikkelissa, jota en jaksa suomentaa, koska en aivovellistäni löydä vastaavia suomenkielisiä sanoja.

>>Mind-body connection

PAIN LESSENS GUILT
Physical discomfort can alleviate mental suffering

We tend to regard pain as an unfortunate by-product of physical harm. Sensations of crushing, burning and piercing are the language of alert, whether imminent or real. But what about the pain we inflict on ourselves? What about the moment of anguish when we tear at our hair or thrust our fists into the wall? New research suggests that we seek out physical pain to provide an emotional catharsis for feelings of guilt or shame. More important, it suggests that such actions may work.

"Pain may actually be functional in many ways", explains Brock Bastian, a psychologist at the University of Queensland in Australia. Psychologists work king with self-mutilating patients have long suspected this to be true, and leaders in the field describe an intense overlap between emotional and physical pain.

ja perinteinen käsi jäävedessä koe ...

In Bastian's opinion guilt motivated them to prolong their exposure to physical pain as a prescription for the psychological pain.


Eli kylmään suihkuun vaan kaikki, pesemään synnit ja tunnontuskat pois.

Lue lisää

Mitä tässä yhteydessä tarkoittaa "henkinen"?

Tutkimustieto kirjoitti:

:D Tarvitset siis tutkimuksen. Vakuuttaisiko se sinut? Mitä jos sitten tutkimuksen luettuasi tuleekin toinen tutkimus, joka kumoaa edellisen? =o

Kun nyt ensin sanot mitä sinulle tarkoittaa henkinen tuska, niin voitaisiin ehkä puhua samasta asiasta. Kiva sinänsä on että jaksat ihmetellä, että joku ei ole kanssasi samaa mieltä.

*Hali*

M.B. kirjoitti:

No en kyllä tällä helteellä, usein henkisillä harjoituksilla voi kuitrenkin fyysistä kipua vähentää ja toisinaan olen myös sitä mieltä, että henkinen ahdistus piilotettuna saattaa ilmetä yllättävänä fyysisenä kipuna :)

Mutta mutta.. löysin, ja ilokseni tietenkin totean, että muistin pienen tietoiskuruudun ihan oikein. Sellainenhan se oli..

Henkinen tuska oli syyllisyyttä ja häpeää artikkelissa, jota en jaksa suomentaa, koska en aivovellistäni löydä vastaavia suomenkielisiä sanoja.

>>Mind-body connection

PAIN LESSENS GUILT
Physical discomfort can alleviate mental suffering

We tend to regard pain as an unfortunate by-product of physical harm. Sensations of crushing, burning and piercing are the language of alert, whether imminent or real. But what about the pain we inflict on ourselves? What about the moment of anguish when we tear at our hair or thrust our fists into the wall? New research suggests that we seek out physical pain to provide an emotional catharsis for feelings of guilt or shame. More important, it suggests that such actions may work.

"Pain may actually be functional in many ways", explains Brock Bastian, a psychologist at the University of Queensland in Australia. Psychologists work king with self-mutilating patients have long suspected this to be true, and leaders in the field describe an intense overlap between emotional and physical pain.

ja perinteinen käsi jäävedessä koe ...

In Bastian's opinion guilt motivated them to prolong their exposure to physical pain as a prescription for the psychological pain.


Eli kylmään suihkuun vaan kaikki, pesemään synnit ja tunnontuskat pois.

Lue lisää

Otsikossa on Guilt ja tekstissä guilt ja shame. Fyysinen kipu siis lieventää 'syyllisyyttä' tai 'häpeää'. (Puhuit viimeksi 'henkisestä tuskasta' ja se oli minulle ihan leijaileva asia.)

Rikoksen tehnyt/kokenut etsii rangaistusta.

Paranemisen kannalta parempi kuin tiedostamattaan rangaistuttaa itseään fyysisellä kivulla olisi tunnustaa tekonsa/ tai muun kokemuksensa. josta kantaa syyllisyyttä tai häpeää, ensin itselleen, sitten kommunikoida se toiselle.

Muodonmuutokset. Kokemuksen fyysistäminen, kokemuksen käsitteellistäminen. Fyysistäminen kipuun on apina. Käsitteellistäminen kommunikaatioon on ihminen.

M.B. kirjoitti:

No en kyllä tällä helteellä, usein henkisillä harjoituksilla voi kuitrenkin fyysistä kipua vähentää ja toisinaan olen myös sitä mieltä, että henkinen ahdistus piilotettuna saattaa ilmetä yllättävänä fyysisenä kipuna :)

Mutta mutta.. löysin, ja ilokseni tietenkin totean, että muistin pienen tietoiskuruudun ihan oikein. Sellainenhan se oli..

Henkinen tuska oli syyllisyyttä ja häpeää artikkelissa, jota en jaksa suomentaa, koska en aivovellistäni löydä vastaavia suomenkielisiä sanoja.

>>Mind-body connection

PAIN LESSENS GUILT
Physical discomfort can alleviate mental suffering

We tend to regard pain as an unfortunate by-product of physical harm. Sensations of crushing, burning and piercing are the language of alert, whether imminent or real. But what about the pain we inflict on ourselves? What about the moment of anguish when we tear at our hair or thrust our fists into the wall? New research suggests that we seek out physical pain to provide an emotional catharsis for feelings of guilt or shame. More important, it suggests that such actions may work.

"Pain may actually be functional in many ways", explains Brock Bastian, a psychologist at the University of Queensland in Australia. Psychologists work king with self-mutilating patients have long suspected this to be true, and leaders in the field describe an intense overlap between emotional and physical pain.

ja perinteinen käsi jäävedessä koe ...

In Bastian's opinion guilt motivated them to prolong their exposure to physical pain as a prescription for the psychological pain.


Eli kylmään suihkuun vaan kaikki, pesemään synnit ja tunnontuskat pois.

Lue lisää

> usein henkisillä harjoituksilla voi kuitrenkin fyysistä kipua vähentää ja toisinaan olen myös sitä mieltä, että henkinen ahdistus piilotettuna saattaa ilmetä yllättävänä fyysisenä kipuna :)

Aivan varmasti näin on. Se vaan ei mitenkään rimmaa siihen, että ´fyysinen tuska' lieventää 'henkistä tuskaa'. Jäätelökioskissa ei myydä makkaraa, vaikka ne onkin samannäköisiä.

A kirjoitti:

Kun nyt ensin sanot mitä sinulle tarkoittaa henkinen tuska, niin voitaisiin ehkä puhua samasta asiasta. Kiva sinänsä on että jaksat ihmetellä, että joku ei ole kanssasi samaa mieltä.

*Hali*

Lue lisää

Henkinen on aika laaja käsite, ja aika moni tarkoittaa sillä käsittääkseni "henkisyyteen" liittyviä asioita: sielua, hengellisyyttä, tietoisuutta yms. Monesti sillä viitataan myös tunteisiin, mieleen ja psyykeen.

Tämän takia henkinen ei ole mielestäni erityisen ykseiselitteinen käsite.

En itse huomannut ihmetteleväni, ihmiset ovat käsittääkseni eri mieltä yleensä kaikesta, koska jokaisella on oma kokemuskanta, persoona ja tulkinnat kaikista asioista. ja sitten on vielä viestintä, joka sekin yleensä epäonnistuu (tämä on tutkittu juttu, tutkija Wiio, en muista mikä tutkimus).

A kirjoitti:

Kun nyt ensin sanot mitä sinulle tarkoittaa henkinen tuska, niin voitaisiin ehkä puhua samasta asiasta. Kiva sinänsä on että jaksat ihmetellä, että joku ei ole kanssasi samaa mieltä.

*Hali*

Lue lisää

MItä sinulle tarkoittaa henkinen? Entä henkinen tuska?

Taitotieto kirjoitti:

Henkinen on aika laaja käsite, ja aika moni tarkoittaa sillä käsittääkseni "henkisyyteen" liittyviä asioita: sielua, hengellisyyttä, tietoisuutta yms. Monesti sillä viitataan myös tunteisiin, mieleen ja psyykeen.

Tämän takia henkinen ei ole mielestäni erityisen ykseiselitteinen käsite.

En itse huomannut ihmetteleväni, ihmiset ovat käsittääkseni eri mieltä yleensä kaikesta, koska jokaisella on oma kokemuskanta, persoona ja tulkinnat kaikista asioista. ja sitten on vielä viestintä, joka sekin yleensä epäonnistuu (tämä on tutkittu juttu, tutkija Wiio, en muista mikä tutkimus).

Lue lisää

Tuo käsitteen laajuus (se leijailee minusta) jättikin minut siitä koskemattomaksi. Kysyin esimerkillä että onko esimerkiksi ahdistusta se 'henkinen tuska'. Tunteitaan voi nimetä ja pukea niin kuni nukkeja. Niistä tulee sitten persoonallisempia ja toinen tunnistaa ne paremmin, itsekin muistaa paremmin.

*Hali*

Tietotaito kirjoitti:

MItä sinulle tarkoittaa henkinen? Entä henkinen tuska?

Minä kysyin sitä ensin. Kun minulle se ei tarkoita oikein mitään, vaan leijailee vailla merkitystä jonka hahmottaisin.

A kirjoitti:

> usein henkisillä harjoituksilla voi kuitrenkin fyysistä kipua vähentää ja toisinaan olen myös sitä mieltä, että henkinen ahdistus piilotettuna saattaa ilmetä yllättävänä fyysisenä kipuna :)

Aivan varmasti näin on. Se vaan ei mitenkään rimmaa siihen, että ´fyysinen tuska' lieventää 'henkistä tuskaa'. Jäätelökioskissa ei myydä makkaraa, vaikka ne onkin samannäköisiä.

Lue lisää

"henkinen ahdistus piilotettuna saattaa ilmetä yllättävänä fyysisenä kipuna"

Tuosta ainakin monet psykoterapeutit ja "henkisen" tai elämäntaidon kirjailijat ovat kirjoittaneet. En tiedä, onko tästä esim. psykologian alalla tutkimuksia. Yle uutisoi tänään verkkosivuillaan tähän liittyvästä asiasta: kuolema aikaistuu kun psyyke on kovilla. Ei tietysti mitenkään hirveän yllättävä uutinen.
http://www.yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/06/kuolema_aikaistuu_kun_psyyke_on_kovilla_2656718.html

Lääkärit ja lääketiede eivät olle samaa mieltä.

"henkisillä harjoituksilla voi kuitrenkin fyysistä kipua vähentää"

Kyllä näin varmaankin on. Jo musiikin kuuntelemisella voi tutkitusti vähentää kipua. Musiikkia on käytetty kipupotilaiden kanssa esim. Ruotsissa.

A kirjoitti:

Otsikossa on Guilt ja tekstissä guilt ja shame. Fyysinen kipu siis lieventää 'syyllisyyttä' tai 'häpeää'. (Puhuit viimeksi 'henkisestä tuskasta' ja se oli minulle ihan leijaileva asia.)

Rikoksen tehnyt/kokenut etsii rangaistusta.

Paranemisen kannalta parempi kuin tiedostamattaan rangaistuttaa itseään fyysisellä kivulla olisi tunnustaa tekonsa/ tai muun kokemuksensa. josta kantaa syyllisyyttä tai häpeää, ensin itselleen, sitten kommunikoida se toiselle.

Muodonmuutokset. Kokemuksen fyysistäminen, kokemuksen käsitteellistäminen. Fyysistäminen kipuun on apina. Käsitteellistäminen kommunikaatioon on ihminen.

Lue lisää

Henkiseksi tuskaksi kai käy mikä tahansa "sielua kaiveleva" henkinen kiputila?? Joka suuressa määrin moni aiheuttaa ahdistusta??

Mmm.. muistin syövereiden sirpaleet joskus menevät klimpiksi :) Eli yhden otsakkeen alle tai samaan laatikkoon muistin laatikostossa, jonne olin tällä erää vain säilönyt: "Selasinpa kerran lehteä" :DD

Mutta jos unohdetaan kahtiajako, joka on jo tapahtunut, fyysiseen ja psyykkiseen, niin ihminenhän ei ole muuta kuin hieman paremmin kommunikoiva karvaton apina, noin ikäänkuin kokonaisuutena..

Käsi jäävedessä kokeessa, partisipienttejä pyydettiin ajattelemaan tilannetta elämästään, joka oli aiheuttanut syyllisyyttä: Those who had their hands in icy water kept them there for longer and felt less guilt over time.

Eli syyllisyyden kanssa jääkylmään suihkuun kärvistelemään synninhuuhtoon pois mielenpäältä aiheuttamasta turhaa ahdistusta.

Itse olen sitä mieltä, että fyysinen rääkki parantaa mieltä aika nopeastikin. Niin mistäpä tuon tietää, ellei kokeile ;)

Tulee mieleen veden näkeminen parantavana ja puhdistavana elementtinä. Ja mieltä rauhoittavana. Ihmisessä on myös mystinen ja maagillinen ulottuvuus, jota kannattaa ehkä jopa vaalia, näin nykyaikana.

B kirjoitti:

"henkinen ahdistus piilotettuna saattaa ilmetä yllättävänä fyysisenä kipuna"

Tuosta ainakin monet psykoterapeutit ja "henkisen" tai elämäntaidon kirjailijat ovat kirjoittaneet. En tiedä, onko tästä esim. psykologian alalla tutkimuksia. Yle uutisoi tänään verkkosivuillaan tähän liittyvästä asiasta: kuolema aikaistuu kun psyyke on kovilla. Ei tietysti mitenkään hirveän yllättävä uutinen.
http://www.yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/06/kuolema_aikaistuu_kun_psyyke_on_kovilla_2656718.html

Lääkärit ja lääketiede eivät olle samaa mieltä.

"henkisillä harjoituksilla voi kuitrenkin fyysistä kipua vähentää"

Kyllä näin varmaankin on. Jo musiikin kuuntelemisella voi tutkitusti vähentää kipua. Musiikkia on käytetty kipupotilaiden kanssa esim. Ruotsissa.

Lue lisää

Ja (jälleen selattua) meditaatiolla paremmat tulokset kuin joillakin lääkkeillä..

Hmm, taidanpa joko vähentää lehtien selailulukua tai ruveta syventymään niihin, nyt kun peräti voin!!

Ja ei, en nyt etsi, että mikä juttu oli.. ja missä.. muistan vain kuvan kylläkin :)

A kirjoitti:

Minä kysyin sitä ensin. Kun minulle se ei tarkoita oikein mitään, vaan leijailee vailla merkitystä jonka hahmottaisin.

"Minä kysyin sitä ensin."

Minä sitten toisena. Halusinkin kuulla, millainen käsitys sinulla tuosta termistä on.

B kirjoitti:

"henkinen ahdistus piilotettuna saattaa ilmetä yllättävänä fyysisenä kipuna"

Tuosta ainakin monet psykoterapeutit ja "henkisen" tai elämäntaidon kirjailijat ovat kirjoittaneet. En tiedä, onko tästä esim. psykologian alalla tutkimuksia. Yle uutisoi tänään verkkosivuillaan tähän liittyvästä asiasta: kuolema aikaistuu kun psyyke on kovilla. Ei tietysti mitenkään hirveän yllättävä uutinen.
http://www.yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/06/kuolema_aikaistuu_kun_psyyke_on_kovilla_2656718.html

Lääkärit ja lääketiede eivät olle samaa mieltä.

"henkisillä harjoituksilla voi kuitrenkin fyysistä kipua vähentää"

Kyllä näin varmaankin on. Jo musiikin kuuntelemisella voi tutkitusti vähentää kipua. Musiikkia on käytetty kipupotilaiden kanssa esim. Ruotsissa.

Lue lisää

> "henkinen ahdistus piilotettuna saattaa ilmetä yllättävänä fyysisenä kipuna"

Jotkut saavat stigmoja. Joillekin kasvaa Orlacs hand. Jotkut lihoo. Paljon mahdollisuuksia. Parantaminen vaatii yleensä menemistä sen fyysisen läpi siihen henkiseen. Oikeastaan se fyysinen reaktio on ensin ja syvemmällä (paradoksi mutta näinpä vaan on).

A kirjoitti:

> usein henkisillä harjoituksilla voi kuitrenkin fyysistä kipua vähentää ja toisinaan olen myös sitä mieltä, että henkinen ahdistus piilotettuna saattaa ilmetä yllättävänä fyysisenä kipuna :)

Aivan varmasti näin on. Se vaan ei mitenkään rimmaa siihen, että ´fyysinen tuska' lieventää 'henkistä tuskaa'. Jäätelökioskissa ei myydä makkaraa, vaikka ne onkin samannäköisiä.

Lue lisää

Mutta jäätelö ja makkara yhdessä ei muodostakaan jäätelökioskia, toisin kuin ihmisen fyysinen ja henkinen puoli asuvat samaa ihmistä. Kuinka erottamattomia ne oikeasti ovat?? Ovatko ne??

Ehkä makkaraa voisi joku myydä jäätelöllä. Sopivat ihan hyvin yhteen, suolainen ja makea, kylmä jäätelö ja kuuma makkara.

M.B. kirjoitti:

Ja (jälleen selattua) meditaatiolla paremmat tulokset kuin joillakin lääkkeillä..

Hmm, taidanpa joko vähentää lehtien selailulukua tai ruveta syventymään niihin, nyt kun peräti voin!!

Ja ei, en nyt etsi, että mikä juttu oli.. ja missä.. muistan vain kuvan kylläkin :)

Lue lisää

Hyvä, älä etsi! :D (Minua jäi kyllä kiinnostamaan tuo tutkimus =o / =D )

Tuli tästä mieleeni, että minua ärsyttää nykyään monesti se, että, jos kertoo lukeneensa jostain tutkimuksesta jonkin tiedon, niin pitäisi sitten muistaa tutkimuksen tekijät, aihe, tekotapa jne. (kauheeta ylikoulutettujen kikkailua) Ei sitä aina voi kaikkea muistaa ja hirveäksi kikkailuksihan se menee, jos ihan tavallisessa keskustelussa pitää olla niin kuin väitöstilaisuudessa tai opponoinnissa. Turhaa muistikapasiteettia menee tuollaisen tiedon hallitsemiseen, kun "kaikki" tieto on nykyään saatavilla muutamalla napin painalluksella.

Joku nimimerkki kirjoitti:

"Minä kysyin sitä ensin."

Minä sitten toisena. Halusinkin kuulla, millainen käsitys sinulla tuosta termistä on.

Se minun kysymykseni oli kohtelias funktioltaan keskustelua edistämään pyrkivä lausuma, jonka merkitys oli ettei 'henkinen tuska' ole validi käsite, vaan tyhjä. Siksi pyysin sen käyttäjää ajattelemaan enemmän ja määrittelemään yksilöidymmin mitä ajattelee (tai tuntee).

M.B. kirjoitti:

Mutta jäätelö ja makkara yhdessä ei muodostakaan jäätelökioskia, toisin kuin ihmisen fyysinen ja henkinen puoli asuvat samaa ihmistä. Kuinka erottamattomia ne oikeasti ovat?? Ovatko ne??

Ehkä makkaraa voisi joku myydä jäätelöllä. Sopivat ihan hyvin yhteen, suolainen ja makea, kylmä jäätelö ja kuuma makkara.

Lue lisää

Olisko holistinen näkemys ihmisestä mitään? Eli keho, mieli, tunteet ja henki, jotka ovat kaikki koko ajan keskenään monenlaisessa vuorovaikutuksessa.

Pakahtuu nippeliin kirjoitti:

Hyvä, älä etsi! :D (Minua jäi kyllä kiinnostamaan tuo tutkimus =o / =D )

Tuli tästä mieleeni, että minua ärsyttää nykyään monesti se, että, jos kertoo lukeneensa jostain tutkimuksesta jonkin tiedon, niin pitäisi sitten muistaa tutkimuksen tekijät, aihe, tekotapa jne. (kauheeta ylikoulutettujen kikkailua) Ei sitä aina voi kaikkea muistaa ja hirveäksi kikkailuksihan se menee, jos ihan tavallisessa keskustelussa pitää olla niin kuin väitöstilaisuudessa tai opponoinnissa. Turhaa muistikapasiteettia menee tuollaisen tiedon hallitsemiseen, kun "kaikki" tieto on nykyään saatavilla muutamalla napin painalluksella.

Lue lisää

Uskon että se häiritsee sinua niin kuin monia meitä muitakin. Älä anna sen kuitenkaan häiritä niin paljon, että se hankaloittaisi keskusteluamme.

*Hali*

A kirjoitti:

Se minun kysymykseni oli kohtelias funktioltaan keskustelua edistämään pyrkivä lausuma, jonka merkitys oli ettei 'henkinen tuska' ole validi käsite, vaan tyhjä. Siksi pyysin sen käyttäjää ajattelemaan enemmän ja määrittelemään yksilöidymmin mitä ajattelee (tai tuntee).

Lue lisää

Hyvä kun selvensit niin tuli selväksi. Toivottavasti sinullekin aukeni!

M.B. kirjoitti:

Henkiseksi tuskaksi kai käy mikä tahansa "sielua kaiveleva" henkinen kiputila?? Joka suuressa määrin moni aiheuttaa ahdistusta??

Mmm.. muistin syövereiden sirpaleet joskus menevät klimpiksi :) Eli yhden otsakkeen alle tai samaan laatikkoon muistin laatikostossa, jonne olin tällä erää vain säilönyt: "Selasinpa kerran lehteä" :DD

Mutta jos unohdetaan kahtiajako, joka on jo tapahtunut, fyysiseen ja psyykkiseen, niin ihminenhän ei ole muuta kuin hieman paremmin kommunikoiva karvaton apina, noin ikäänkuin kokonaisuutena..

Käsi jäävedessä kokeessa, partisipienttejä pyydettiin ajattelemaan tilannetta elämästään, joka oli aiheuttanut syyllisyyttä: Those who had their hands in icy water kept them there for longer and felt less guilt over time.

Eli syyllisyyden kanssa jääkylmään suihkuun kärvistelemään synninhuuhtoon pois mielenpäältä aiheuttamasta turhaa ahdistusta.

Itse olen sitä mieltä, että fyysinen rääkki parantaa mieltä aika nopeastikin. Niin mistäpä tuon tietää, ellei kokeile ;)

Tulee mieleen veden näkeminen parantavana ja puhdistavana elementtinä. Ja mieltä rauhoittavana. Ihmisessä on myös mystinen ja maagillinen ulottuvuus, jota kannattaa ehkä jopa vaalia, näin nykyaikana.

Lue lisää

Nää vesijutut toimii aina. Meillä on saavit jatkuvasti käytössä. Talvella menin hankeen.

Kokonainen ihminen kirjoitti:

Olisko holistinen näkemys ihmisestä mitään? Eli keho, mieli, tunteet ja henki, jotka ovat kaikki koko ajan keskenään monenlaisessa vuorovaikutuksessa.

Ruumis on ensin. Se on järkeä viisaampi.

Mä taidan hankkia relaksantit ja ahdistuslääkkeet... Ei sitä aina jaksa stressata joogasta ja meditaatiostakaan =D

M.B. kirjoitti:

Mutta jäätelö ja makkara yhdessä ei muodostakaan jäätelökioskia, toisin kuin ihmisen fyysinen ja henkinen puoli asuvat samaa ihmistä. Kuinka erottamattomia ne oikeasti ovat?? Ovatko ne??

Ehkä makkaraa voisi joku myydä jäätelöllä. Sopivat ihan hyvin yhteen, suolainen ja makea, kylmä jäätelö ja kuuma makkara.

Lue lisää

Tästähän syntyi hyvä keskustelu. Asenne on kohdallaan.

http://www.youtube.com/watch?v=qxa7W4WfGXo&NR=1

A kirjoitti:

Ruumis on ensin. Se on järkeä viisaampi.

Jos on ruumis ensin, niin sitten muut tulevat perässä, eivätkä ole tasapainossa. Eli kannatan myös holistista näkemystä. Vaikea yhtälö kyllä.

JOku nimimerkki kirjoitti:

Hyvä kun selvensit niin tuli selväksi. Toivottavasti sinullekin aukeni!

Hyvä oot pukeudut kunnolla, siitä vaan ilimottautumaan. Kolme hiihtää yhtä aikaa: http://www.youtube.com/watch?v=J2Zs2UN47E8&feature=related

Pakahtuu nippeliin kirjoitti:

Hyvä, älä etsi! :D (Minua jäi kyllä kiinnostamaan tuo tutkimus =o / =D )

Tuli tästä mieleeni, että minua ärsyttää nykyään monesti se, että, jos kertoo lukeneensa jostain tutkimuksesta jonkin tiedon, niin pitäisi sitten muistaa tutkimuksen tekijät, aihe, tekotapa jne. (kauheeta ylikoulutettujen kikkailua) Ei sitä aina voi kaikkea muistaa ja hirveäksi kikkailuksihan se menee, jos ihan tavallisessa keskustelussa pitää olla niin kuin väitöstilaisuudessa tai opponoinnissa. Turhaa muistikapasiteettia menee tuollaisen tiedon hallitsemiseen, kun "kaikki" tieto on nykyään saatavilla muutamalla napin painalluksella.

Lue lisää

Ok :9 Pikaisesti ja lyhykäisesti (tämä lehti oli parvekkeella, eli ei kaukana)

Amerikka ja magneettikamera.

Tutkittu kuinka meditaatio vaikuttaa aivoaktiivisuuteen ihmisen kokiessa kipua. Tai kärsiessä kivusta. Tutkimus on julkaistu: The Journal of Neuroscience :ssä.

Koehenkilöt saivat opetella 4x20 min. opetussessioissa kuinka vähentää omaa kipukokemustaan kun lämpölaatta asetettiin iholle.

Aktiivisuus aivojen siinä osassa, joka käsittelee missä kipu-tietoa ja kuinka suuri on kipu-tietoa, väheni osittain ja lisääntyi osittain siinä osassa, jossa kehon aistimukset muuttuvat kipukokemukseksi.

Toisessa kokeessa kahdeksan viikon mindfulnessryhmä magneettikuvattiin sillä tuloksella, että oli havaittavissa muutoksia hippocampuksen alueella, joka vaikuttaa oppimiseen, muistiin, itsetunnon ja itsetietoisuuden ja introspektion (itsehavannointia??) kannalta tärkeillä alueilla.

Amygdalassa oli havaittavia muutoksia, joihin koehenkilöiden kokema stressin väheneminen.

-On kiehtovaa havaita kuinka aktiivisesti meditoimalla voi muuttaa aivojaan ja samalla voida paremmin, sanoo Britta Höizel, joka osallistui kokeeseen Massachusettsin general hospitaalissa..

Ja verrokkiryhmässä, kontrolliryhmässä, ei ollut havaittavissa samoja muutoksia.

-Modern Psykologi Maj 2011, s.13

(Ja sori, mun aivojen kielikeskus jäi rannalle vilvoittelemaan)

PImpelipommm kirjoitti:

Jos on ruumis ensin, niin sitten muut tulevat perässä, eivätkä ole tasapainossa. Eli kannatan myös holistista näkemystä. Vaikea yhtälö kyllä.

Ei se ruumis ole pomo eikä ylempänä, vaan se on ajallisesti ensin. Me reagoidaan ensin ruumiilla. Sitten muulla tavalla.

Moni joka kannattaa holistista näkemystä kannattaakin vahingossa holystista.

*Iso hali*

A kirjoitti:

Ruumis on ensin. Se on järkeä viisaampi.

Mmm, ruumiilla on oma tietonsa, toisinaan järkevä ihminen voisi unohtaa järkeilynsä ja luottaa ruumiiseensa, siellä ne vaistonvaraiset reaktiot asuvat, joista toisinaan on ihan hyötyäkin jopa nykypäivänä.

Joo, reseptivapaalla täälläkin, kun ei uskalla tunkea kemikaaleja käkättimeen. Tekis kyllä joskus mieli, mutta mä käytän mm. Lovejoyta, Twin Peaksia, Jane Austenia ja Harry Potteria. Party Rock oli kyllä huippu!

M.B. kirjoitti:

Ok :9 Pikaisesti ja lyhykäisesti (tämä lehti oli parvekkeella, eli ei kaukana)

Amerikka ja magneettikamera.

Tutkittu kuinka meditaatio vaikuttaa aivoaktiivisuuteen ihmisen kokiessa kipua. Tai kärsiessä kivusta. Tutkimus on julkaistu: The Journal of Neuroscience :ssä.

Koehenkilöt saivat opetella 4x20 min. opetussessioissa kuinka vähentää omaa kipukokemustaan kun lämpölaatta asetettiin iholle.

Aktiivisuus aivojen siinä osassa, joka käsittelee missä kipu-tietoa ja kuinka suuri on kipu-tietoa, väheni osittain ja lisääntyi osittain siinä osassa, jossa kehon aistimukset muuttuvat kipukokemukseksi.

Toisessa kokeessa kahdeksan viikon mindfulnessryhmä magneettikuvattiin sillä tuloksella, että oli havaittavissa muutoksia hippocampuksen alueella, joka vaikuttaa oppimiseen, muistiin, itsetunnon ja itsetietoisuuden ja introspektion (itsehavannointia??) kannalta tärkeillä alueilla.

Amygdalassa oli havaittavia muutoksia, joihin koehenkilöiden kokema stressin väheneminen.

-On kiehtovaa havaita kuinka aktiivisesti meditoimalla voi muuttaa aivojaan ja samalla voida paremmin, sanoo Britta Höizel, joka osallistui kokeeseen Massachusettsin general hospitaalissa..

Ja verrokkiryhmässä, kontrolliryhmässä, ei ollut havaittavissa samoja muutoksia.

-Modern Psykologi Maj 2011, s.13

(Ja sori, mun aivojen kielikeskus jäi rannalle vilvoittelemaan)

Lue lisää

> (Ja sori, mun aivojen kielikeskus jäi rannalle vilvoittelemaan)

Älä aina pyydä kaikkea anteeksi. Kokeile joskus halistista näkemystä.

Opetusvideo:http://www.youtube.com/watch?v=g5yitQj4BMw&feature=related

A kirjoitti:

Ei se ruumis ole pomo eikä ylempänä, vaan se on ajallisesti ensin. Me reagoidaan ensin ruumiilla. Sitten muulla tavalla.

Moni joka kannattaa holistista näkemystä kannattaakin vahingossa holystista.

*Iso hali*

Lue lisää

Mutta tulkinta on kuitenkin se, mikä vaikuttaa eniten olemiseen, näkemykseen ja tekoihin (reaktiot). Eli tavallaan keho on "vain" tärkeä välikappale. Tasapaino pitäis kai olla ja kas, siinä hyvinvointi.

A kirjoitti:

Hyvä oot pukeudut kunnolla, siitä vaan ilimottautumaan. Kolme hiihtää yhtä aikaa: http://www.youtube.com/watch?v=J2Zs2UN47E8&feature=related

Lue lisää

Noh, eipäs riitelyhdetitytättäispäskään, pojjaat tahi tyväret..

On hyvä muistaa, että samoillakin sanoilla saattaa olla merkityksiä hiovat vivahdukselliset erot itse kullekin, ja toisille taas ei.

Hiihto on hyvä harrastus :D

Pidin erityisesti tanssijoista

A kirjoitti:

Nää vesijutut toimii aina. Meillä on saavit jatkuvasti käytössä. Talvella menin hankeen.

Musta on tullut vanhemmiten herkkä ja pelkuri mitä tulee kylmään veteen tahi lumeen.. Mutta kun kerran jo virkkaan, miksi en yrittäisi suostutella itseäni sukeltamaan lumeenkin.

Laskeeko vai nostaako sellainen verenpainetta??

(Ettei poksaha suoni päästä ensiyrittämällä pitkän ajan jälkeen, osais varoa)

A kirjoitti:

> (Ja sori, mun aivojen kielikeskus jäi rannalle vilvoittelemaan)

Älä aina pyydä kaikkea anteeksi. Kokeile joskus halistista näkemystä.

Opetusvideo:http://www.youtube.com/watch?v=g5yitQj4BMw&feature=related

Lue lisää

Onko halistinen näkemys tällainen:

*hali*

Ja anteeksi kun pyydän koko ajan kaikkea anteeksi.. =DD
(oli pakko)

A kirjoitti:

Tästähän syntyi hyvä keskustelu. Asenne on kohdallaan.

http://www.youtube.com/watch?v=qxa7W4WfGXo&NR=1

Lue lisää

Hyvä keskustelu oli, nautin siitä, kiitos kaikille!

PImpelipoooommm kirjoitti:

Mutta tulkinta on kuitenkin se, mikä vaikuttaa eniten olemiseen, näkemykseen ja tekoihin (reaktiot). Eli tavallaan keho on "vain" tärkeä välikappale. Tasapaino pitäis kai olla ja kas, siinä hyvinvointi.

Lue lisää

Makkaran voi syödä alkuruuaksi ja jäätelön jälkiruuaksi ja jätskikioskin voi viedä syksyllä varastoon.

Siinä on jo vuodenaikojen vaikutuksetkin huomioituna :)

M.B. kirjoitti:

Noh, eipäs riitelyhdetitytättäispäskään, pojjaat tahi tyväret..

On hyvä muistaa, että samoillakin sanoilla saattaa olla merkityksiä hiovat vivahdukselliset erot itse kullekin, ja toisille taas ei.

Hiihto on hyvä harrastus :D

Lue lisää

Olet niin arka. Ei tässä ollut riitaa. Tässä oli oppimista itsestään.

A kirjoitti:

Hyvä oot pukeudut kunnolla, siitä vaan ilimottautumaan. Kolme hiihtää yhtä aikaa: http://www.youtube.com/watch?v=J2Zs2UN47E8&feature=related

Lue lisää

Olikohan tämä esimerkki siitä, että viestintä yleensä epäonnistuu?

M.B. kirjoitti:

Musta on tullut vanhemmiten herkkä ja pelkuri mitä tulee kylmään veteen tahi lumeen.. Mutta kun kerran jo virkkaan, miksi en yrittäisi suostutella itseäni sukeltamaan lumeenkin.

Laskeeko vai nostaako sellainen verenpainetta??

(Ettei poksaha suoni päästä ensiyrittämällä pitkän ajan jälkeen, osais varoa)

Lue lisää

Minulla on aina ollut alhainen verenpaine.

Käsivarren työntäminen hankeen on helppoa. Samoin käsivarren työntäminen saaviin.

M.B. kirjoitti:

Makkaran voi syödä alkuruuaksi ja jäätelön jälkiruuaksi ja jätskikioskin voi viedä syksyllä varastoon.

Siinä on jo vuodenaikojen vaikutuksetkin huomioituna :)

Haaahhaahhaaaaaa! Hyvä M.B.! Tämä taitaa olla holistista suorittamista.

M.B. kirjoitti:

Onko halistinen näkemys tällainen:

*hali*

Ja anteeksi kun pyydän koko ajan kaikkea anteeksi.. =DD
(oli pakko)

Sinun ei ole aina pakko. Kaikki on vapaaehtoista.

http://www.youtube.com/watch?v=sEXNkEmZErQ&feature=related

Myrkkymirkkulainen kirjoitti:

Olikohan tämä esimerkki siitä, että viestintä yleensä epäonnistuu?

Ei minun mielestäni. Asiaahan voi tarkastella uudelleen kun hetki on jo ohi, jossa viestintä tapahtuu ja antaa viestinnälle mahdollisuus ilmetä uudestaan, uudella tavalla...

Joku hyvä näissä hetkeä pidempään kestävissä kommunikaatiomenetelmissä on. Eri asia taas, että onko se hyvä hyvä vai pelkästään hyvä... Voisihan olla hyväksi hioa vaikka telepaattisia taitoja mielummin, ne kun ovat vähemmällä huomiolla, ja unohtaa tällainen massojen kommunikointi hankaluuksineen..

Hmm.. olipas mielenkiintoinen ajatus :D

Myrkkymirkkulainen kirjoitti:

Olikohan tämä esimerkki siitä, että viestintä yleensä epäonnistuu?

No ei ollut. Tunnetasolla jäi hyvä fiilis. Se todennäköisesti lisää motivaatiota. Oppimisen kannalta motivaatio on keskeistä. Kateelliset ja häpeämättömät eivät opi koskaan kuitenkaan, joten niitä ei lasketa eikä niiden rutinoita kuunnella.

*Hali*

PImpelipoooommm kirjoitti:

Mutta tulkinta on kuitenkin se, mikä vaikuttaa eniten olemiseen, näkemykseen ja tekoihin (reaktiot). Eli tavallaan keho on "vain" tärkeä välikappale. Tasapaino pitäis kai olla ja kas, siinä hyvinvointi.

Lue lisää

Mietin asiaa. Kiitos. Mielenkiintoista.

A kirjoitti:

Mietin asiaa. Kiitos. Mielenkiintoista.

Toi oli pimpelipomille.

M.B. kirjoitti:

Ei minun mielestäni. Asiaahan voi tarkastella uudelleen kun hetki on jo ohi, jossa viestintä tapahtuu ja antaa viestinnälle mahdollisuus ilmetä uudestaan, uudella tavalla...

Joku hyvä näissä hetkeä pidempään kestävissä kommunikaatiomenetelmissä on. Eri asia taas, että onko se hyvä hyvä vai pelkästään hyvä... Voisihan olla hyväksi hioa vaikka telepaattisia taitoja mielummin, ne kun ovat vähemmällä huomiolla, ja unohtaa tällainen massojen kommunikointi hankaluuksineen..

Hmm.. olipas mielenkiintoinen ajatus :D

Lue lisää

"Joku hyvä näissä hetkeä pidempään kestävissä kommunikaatiomenetelmissä on."

No totta turiset! Hitaissa viestimissä mahtaavaa on se, että niissä ehtii käsitellä tietoa rauhassa ja käsittelyn avulla tulee sitten myös laadukkaampaa tavaraa. Televisiokeskustelut ovat tästä samasta syystä usein aika kevyttä tavaraa, koska töllössä pitää reagoida heti ja siellä pärjäävät vain ne, jotka pystyvät mahdollisimman nopeasti tiivistämään sanottavansa. aika harva pystyy lyhyessä ajassa (kameran edessä) sanomaan mitään älykästä tai ainakaan viisasta.

Kirjat taas ovat kaikkein hitainta viestintää, niissä on viisaus.

A kirjoitti:

No ei ollut. Tunnetasolla jäi hyvä fiilis. Se todennäköisesti lisää motivaatiota. Oppimisen kannalta motivaatio on keskeistä. Kateelliset ja häpeämättömät eivät opi koskaan kuitenkaan, joten niitä ei lasketa eikä niiden rutinoita kuunnella.

*Hali*

Lue lisää

Tunteet on ihania

A kirjoitti:

Toi oli pimpelipomille.

Ole hyvä ja kiitos itsellesi!!!

A kirjoitti:

Mietin asiaa. Kiitos. Mielenkiintoista.

Mäkin jäin itse asiassa vielä miettimään tota. Ärsyttäväähän tässä miettimisessä on se, että kun ensin tekee yhden uuden tiedon tai ajatuksen saatuaan pohtimistyötä ja tulee tulokseen, niin kohta joku jostain esittää uuden tiedon tai ajatuksen ja sit sama toistuu koko ajan uudestaan. Pitäisköhän alkaa vain katsoa Salattuja elämiä ja syödä tikkaria, ettei olis koko ajan joku prosessi ja tiedonnankinta menossa...

M.B. kirjoitti:

Ok :9 Pikaisesti ja lyhykäisesti (tämä lehti oli parvekkeella, eli ei kaukana)

Amerikka ja magneettikamera.

Tutkittu kuinka meditaatio vaikuttaa aivoaktiivisuuteen ihmisen kokiessa kipua. Tai kärsiessä kivusta. Tutkimus on julkaistu: The Journal of Neuroscience :ssä.

Koehenkilöt saivat opetella 4x20 min. opetussessioissa kuinka vähentää omaa kipukokemustaan kun lämpölaatta asetettiin iholle.

Aktiivisuus aivojen siinä osassa, joka käsittelee missä kipu-tietoa ja kuinka suuri on kipu-tietoa, väheni osittain ja lisääntyi osittain siinä osassa, jossa kehon aistimukset muuttuvat kipukokemukseksi.

Toisessa kokeessa kahdeksan viikon mindfulnessryhmä magneettikuvattiin sillä tuloksella, että oli havaittavissa muutoksia hippocampuksen alueella, joka vaikuttaa oppimiseen, muistiin, itsetunnon ja itsetietoisuuden ja introspektion (itsehavannointia??) kannalta tärkeillä alueilla.

Amygdalassa oli havaittavia muutoksia, joihin koehenkilöiden kokema stressin väheneminen.

-On kiehtovaa havaita kuinka aktiivisesti meditoimalla voi muuttaa aivojaan ja samalla voida paremmin, sanoo Britta Höizel, joka osallistui kokeeseen Massachusettsin general hospitaalissa..

Ja verrokkiryhmässä, kontrolliryhmässä, ei ollut havaittavissa samoja muutoksia.

-Modern Psykologi Maj 2011, s.13

(Ja sori, mun aivojen kielikeskus jäi rannalle vilvoittelemaan)

Lue lisää

MInulle tuli kauhukuva mieleen tuosta mindfullness-harjoittelusta, joka vaikuttaa mm. oppimiseen. Koskahan tämä tulee Suomen Pisahuippusuoritus-kouluihin pakolliseksi aineeksi, jotta saadaan parempia tuloksia... Sci-fiä koko elämänsä katselleena kaikenlainen mielen manipulointi tuntuu aika pelottavalta. Onko meditaatio sitten mielen manipulointia? On se varmaankin. Eri juttu onkin sitten se, tehdäänkö sitä vapaaehtoisesti tai muuten.

temppuilija

Vaihtuva nimmari kirjoitti:

Hyvä keskustelu oli, nautin siitä, kiitos kaikille!

Tuot iloa meille kaikille

A kirjoitti:

Sinun ei ole aina pakko. Kaikki on vapaaehtoista.

http://www.youtube.com/watch?v=sEXNkEmZErQ&feature=related

Lue lisää

:D

Voisin kyllä käskystä osallistua akkain suohiihtoon hameenhelmat liehuen, ihan vapaaehtoisesti :)

Hulvattoman näköistä hommaa..

Voihan jytky kirjoitti:

MInulle tuli kauhukuva mieleen tuosta mindfullness-harjoittelusta, joka vaikuttaa mm. oppimiseen. Koskahan tämä tulee Suomen Pisahuippusuoritus-kouluihin pakolliseksi aineeksi, jotta saadaan parempia tuloksia... Sci-fiä koko elämänsä katselleena kaikenlainen mielen manipulointi tuntuu aika pelottavalta. Onko meditaatio sitten mielen manipulointia? On se varmaankin. Eri juttu onkin sitten se, tehdäänkö sitä vapaaehtoisesti tai muuten.

Lue lisää

Riippuu varmaan siitä asianhaarasta, mitä sillä halutaan saavuttaa..

Ei ole hyvä jos lapsille pako-oppiaineeksi kouluun laitetaan sitä silmällä pitäen, että Pisa-pisteet kohoaisivat entisestään, että löydetään sitten ne oppilaat, joiden syytä on huono sijoittuminen vaikka 860 sanan kirjoiottamisessa koneella minuutissa...

Sellainen kuulostaa kauhealta. Mutta voimavaraksi kasvavalle yksilölle, vaikkapa impulssienhallintaan, saattaisi olla ihan hyvä oppiaine.

B kirjoitti:

"henkinen ahdistus piilotettuna saattaa ilmetä yllättävänä fyysisenä kipuna"

Tuosta ainakin monet psykoterapeutit ja "henkisen" tai elämäntaidon kirjailijat ovat kirjoittaneet. En tiedä, onko tästä esim. psykologian alalla tutkimuksia. Yle uutisoi tänään verkkosivuillaan tähän liittyvästä asiasta: kuolema aikaistuu kun psyyke on kovilla. Ei tietysti mitenkään hirveän yllättävä uutinen.
http://www.yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/06/kuolema_aikaistuu_kun_psyyke_on_kovilla_2656718.html

Lääkärit ja lääketiede eivät olle samaa mieltä.

"henkisillä harjoituksilla voi kuitrenkin fyysistä kipua vähentää"

Kyllä näin varmaankin on. Jo musiikin kuuntelemisella voi tutkitusti vähentää kipua. Musiikkia on käytetty kipupotilaiden kanssa esim. Ruotsissa.

Lue lisää

"henkinen ahdistus piilotettuna saattaa ilmetä yllättävänä fyysisenä kipuna"
"Jo musiikin kuuntelemisella voi tutkitusti vähentää kipua."

http://www.youtube.com/watch?v=_1og4H1h5wE&feature=related

M.B. kirjoitti:

Riippuu varmaan siitä asianhaarasta, mitä sillä halutaan saavuttaa..

Ei ole hyvä jos lapsille pako-oppiaineeksi kouluun laitetaan sitä silmällä pitäen, että Pisa-pisteet kohoaisivat entisestään, että löydetään sitten ne oppilaat, joiden syytä on huono sijoittuminen vaikka 860 sanan kirjoiottamisessa koneella minuutissa...

Sellainen kuulostaa kauhealta. Mutta voimavaraksi kasvavalle yksilölle, vaikkapa impulssienhallintaan, saattaisi olla ihan hyvä oppiaine.

Lue lisää

Joo, totta kai tuo mindfullness-harjoittelu olisi hyvä kenelle tahansa. MInua vain pelotti tuo, että kun Suomessa ollaan perinteisesti aika suorituskeskeisiä (opiskellaan tutkintoja ja arvosanoja varten, koko koulutusjärjestelmä perustuu tälle), niin että joku vielä keksii ottaa mindfullnesin parantamaan suorituksia, ei parantamaan esim. yksilön kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Kauhea esimerkki mielestäni on esim. se, että yritys- ja rahamaailman suorittaja-ihmiset hallitsevat joogalla ja mediaatiolla omaa stressiänsä. Ihan hyvähän se tietysti on, että joogaavat, mutta olisiko kuitenkin parempi, että hellittäisivät vähän, ettei stressiä tulisi?

maljojen_prinsessa kirjoitti:

Joo, totta kai tuo mindfullness-harjoittelu olisi hyvä kenelle tahansa. MInua vain pelotti tuo, että kun Suomessa ollaan perinteisesti aika suorituskeskeisiä (opiskellaan tutkintoja ja arvosanoja varten, koko koulutusjärjestelmä perustuu tälle), niin että joku vielä keksii ottaa mindfullnesin parantamaan suorituksia, ei parantamaan esim. yksilön kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Kauhea esimerkki mielestäni on esim. se, että yritys- ja rahamaailman suorittaja-ihmiset hallitsevat joogalla ja mediaatiolla omaa stressiänsä. Ihan hyvähän se tietysti on, että joogaavat, mutta olisiko kuitenkin parempi, että hellittäisivät vähän, ettei stressiä tulisi?

Lue lisää

No ei tuossakaan sinänsä vikaa, jos se rahamaailma koostuisi vain niistä ihmisistä, jotka stressaantuvat jos ei ole tarpeeksi stressiä, mutta kun sinne joukkoon eksyy niitä rauhallisempiakin tapauksia ja usein sellaisten tyyliä halutaan ikäänkuin kouluttamalla muuttaa henkilön oman luonteen vastaiseksi palvelemaan sitä rahataloutta yli kaiken järjen ja normaalin stressinsietokyvyn...

Joka minun mielestäni ei ole alkuunkaan normaali sellaisilla, jotka stressaantuvat jos ei ole stressinaiheita tarpeeksi =D

No, kukin ryntäilköön tavallaan, minä konttaan..

A kirjoitti:

> usein henkisillä harjoituksilla voi kuitrenkin fyysistä kipua vähentää ja toisinaan olen myös sitä mieltä, että henkinen ahdistus piilotettuna saattaa ilmetä yllättävänä fyysisenä kipuna :)

Aivan varmasti näin on. Se vaan ei mitenkään rimmaa siihen, että ´fyysinen tuska' lieventää 'henkistä tuskaa'. Jäätelökioskissa ei myydä makkaraa, vaikka ne onkin samannäköisiä.

Lue lisää

Masennus on myös henkistä tuskaa ja sattuu henkisesti, ehkä sitä voi yrittää kanavoida fyysisen kivun kautta vahingoittamalla itseään suojellakseen muita. Jos sielu on liian vereslihalla ei pysty luottamaan toisiin joten kipu on käännettävä sisäänpäin.

M.B. kirjoitti:

Nykytutkimuksen mukaan fyysinen tuska vähentää henkistä tuskaa. Tai lieventää.

"Nykytutkimuksen mukaan fyysinen tuska vähentää henkistä tuskaa".
Asiassa voi olla vinha perä. Tähän perustunee liikunnan ja jumppakirjon hyvä vaikutus.

Vaihtoehtoja vinkkejä viiltelyn sijaan ilman fyysistä rehkimistä. Eka kokemus joogan lootusasennossa yli kipurajan.
Suoritin sitä ahdistukseen omassa kerrostalo'luukussa'. Piti lopettaa, koska ihmiset poistuivat asunnoistaan ovet paukkuen.
Luultavasti kipuni "säteili" joitakin herkkiä tyyppejä häiritseväksi.

Intialainen lahja samaan vaivaan; akupainantamatot.

Alkuun kipuaistimukset nousevat kipuasteikolla 0-10, ehkä 6 luokkaan. Muutamassa minuutissa kehon omat 'huumeet' poistavat kivun.
Otan yli tunnin alku-unet piikkimatolla. Tällä on monia hyviä vaikutuksia kehon ja psyyken alueilla.

Joissain kulttuureissa kai se "psykoilu" on sitten normia...Näin ollen nämä yksilöt eivät juuri erotu joukosta, tai ehkä jopa tällaisissa paikoissa se on vain ihailtava ja toivottava piirre ihmisessä...

d.i.c.e kirjoitti:

Joissain kulttuureissa kai se "psykoilu" on sitten normia...Näin ollen nämä yksilöt eivät juuri erotu joukosta, tai ehkä jopa tällaisissa paikoissa se on vain ihailtava ja toivottava piirre ihmisessä...

Lue lisää

Pyhyyttä

Mikä suomalaiselle on pyhää? Tai länsimaiselle? Mitä on pyhä?

*sunnuntai*

Tjaa. Ihan asiallinen ammatillinen toteamus. Kohdehäiriöinen vain itse tahtoo pitää vikojaan ominaisuuksina.

*Leikkaa huolellisesti makkaran paloiksi ja vie toisen puolen koirien kuppiin*

Psykiatrit taitavat tosiaan olla aika tavalla kylmiä skeptikkoja, jotka tunkevat potilaat mielellään täyteen kemiaa (mömmöjä) ja fysiikkaa (sähköä). Sitten perustelevat kaiken lääketieteellisillä teorioilla ja ICD-jargonilla. Jos joku antaisi ulkomaailmassa sähköä jollekin, niin kyllä häntä pidettäisiin sadistina. Kukahan voi parantua tunnekylmässä hoidossa? Miespsykot piilottautuvat myös partansa taakse. Mutta minkäs sille voi, että ensin pitää opiskella lääkäriksi.

Milloin, ah, milloin tulee päivä, jolloin psykiatriksi aikovien täytyy käydä oma terapia ennen opiskelujen alkamista?

Tosin täytyy kyllä sanoa, että Hannibal on siltikin yksi suosikkihahmoni =o

maljojen_prinsessa kirjoitti:

Psykiatrit taitavat tosiaan olla aika tavalla kylmiä skeptikkoja, jotka tunkevat potilaat mielellään täyteen kemiaa (mömmöjä) ja fysiikkaa (sähköä). Sitten perustelevat kaiken lääketieteellisillä teorioilla ja ICD-jargonilla. Jos joku antaisi ulkomaailmassa sähköä jollekin, niin kyllä häntä pidettäisiin sadistina. Kukahan voi parantua tunnekylmässä hoidossa? Miespsykot piilottautuvat myös partansa taakse. Mutta minkäs sille voi, että ensin pitää opiskella lääkäriksi.

Milloin, ah, milloin tulee päivä, jolloin psykiatriksi aikovien täytyy käydä oma terapia ennen opiskelujen alkamista?

Tosin täytyy kyllä sanoa, että Hannibal on siltikin yksi suosikkihahmoni =o

Lue lisää

Hmm.. aivojen altistuminen sähköpurkauksille lisää tietynlaisen solukon määrää, mikä on oleellista aivojen ja ihmisen toiminnalle, kuten myös henkiselle hyvinvoinnille. Mitä sillä henkisellä nyt sitten tarkoitetaankaan.

Epileptikoissa hyvin harvakseltaan esiintyvä skitsofrenia oli havainto, joka oli alkusysäyksenä sähköshokkihoidon kehittämiselle.

Itse olen helposti oikosulkuun menevä, kosketusnäyttöihin epäsopiva ja toisinaan kokonaan vailla virtaa oleva yksilö, joka kuitenkin reagoi helposti sähköön. Nytkin, läppärin ollessa johdossa, käteni kerää itseensä kihelmöintiä osuessaan johtoon ja kohta se punoittaa ellen siirrä joko johtoa tai kättä.

Ja oltuani samassa huoneessa magneettikuvauslaitteen kanssa (joka oli päällä) otsalohkostani lähti kylmä suihku ulospäin seuraavan kahden viikon ajan.. Ja todellakin haaveilen kokeellisesta sähköshokkihoidosta. Tuntuu välillä, että olen boostausta vailla =D Jos olisi jotakin, joka pistäisi mun kehon virtapiirit takaisin sille taajuudelle, jolla ne joskus oli..

*ZZZzzzipp AAAAAA DDduiduiii*

Jesh, helpotti :)

Kiitos Temppu!! Täs on nyt niiiiin energeettinen olo, niiiin energeettinen olo että..

maljojen_prinsessa kirjoitti:

Psykiatrit taitavat tosiaan olla aika tavalla kylmiä skeptikkoja, jotka tunkevat potilaat mielellään täyteen kemiaa (mömmöjä) ja fysiikkaa (sähköä). Sitten perustelevat kaiken lääketieteellisillä teorioilla ja ICD-jargonilla. Jos joku antaisi ulkomaailmassa sähköä jollekin, niin kyllä häntä pidettäisiin sadistina. Kukahan voi parantua tunnekylmässä hoidossa? Miespsykot piilottautuvat myös partansa taakse. Mutta minkäs sille voi, että ensin pitää opiskella lääkäriksi.

Milloin, ah, milloin tulee päivä, jolloin psykiatriksi aikovien täytyy käydä oma terapia ennen opiskelujen alkamista?

Tosin täytyy kyllä sanoa, että Hannibal on siltikin yksi suosikkihahmoni =o

Lue lisää

Ennen tehtiin fyysinen lobotomia, nykyään se tehdään kemiallisesti tai sähköllä että siinä mielessä edistystä ehkä havaittavissa.

"Milloin, ah, milloin tulee päivä, jolloin psykiatriksi aikovien täytyy käydä oma terapia ennen opiskelujen alkamista?"

Jaah, ehkä silloin kun koko psykotiede todetaan huuhaaksi.