Olen tässä miettinyt, että miten voisimme auttaa heitä jotka ovat jo katkeroituneet yksinäisyyteensä ja luovuttaneet kokonaan yrittämästä?
Onko mitään tehtävissä? :(
Miten auttaa heitä jotka ovat jo luovuttaneet?
huolissaan oon
21
846
Vastaukset
- mursuhyökkää
Jos he eivät halua, niin on kolme vaihtoehtoa; he haluavat jonkinlaista juttu seuraa ongelmiinsa, eivät halua muutosta ja ovat omasta tahdostaan yksin kuten minä, tai sitten mainitusti lopettaneet yrittämisen jolloin yrittäisin saada hoitoon, muuten tappaa vielä ittensä vaan = (
- 3454345345
Kyllähän se muutos lähtee omasta itsestä. Ei siihen muut voi paljon vaikuttaa jos itsellä ei ole tarpeeksi halua muuttaa asioita.
Monet valittavat mutta sitten jos olisi mahdollisuus tehdäkin jotakin perääntyvät ja eivät tee mitään vaan valitus jatkuu.
Maailma on toki varsin tyly siinäkin tapauksessa vaikka haluaisikin rohkeasti tutustua muihin. Ei monikaan halua pelkästään "parisuhteessa olevia nettikavereita". Vaan semmoisiakin ystäviä joiden kanssa voisi tehdäkin jotakin.- 3534534534
Sen mitä on tosin tätäkin palstaa lueskellut niin aika monelle ei seura kelpaisi vaikka se tarjottaisiin ojentimella. Myös seuran tyyppikin olisi hyvin tarkkaan valittu esim. miehille ei seuraksi kävisi kuin nainen ja naisille valtaosin nainen, koska naiset ovat yleensä parisuhteessa.
- älä syyllistä
3534534534 kirjoitti:
Sen mitä on tosin tätäkin palstaa lueskellut niin aika monelle ei seura kelpaisi vaikka se tarjottaisiin ojentimella. Myös seuran tyyppikin olisi hyvin tarkkaan valittu esim. miehille ei seuraksi kävisi kuin nainen ja naisille valtaosin nainen, koska naiset ovat yleensä parisuhteessa.
On täällä ollut miitteihin tulijoita, mutta järjestäjät ovat peruneet. Sukupuolen valikointi ei todellakaan ole nirsoutta.
- 50%%%
älä syyllistä kirjoitti:
On täällä ollut miitteihin tulijoita, mutta järjestäjät ovat peruneet. Sukupuolen valikointi ei todellakaan ole nirsoutta.
"Sukupuolen valikointi ei todellakaan ole nirsoutta."
Mit se sitten on jos ei nirsoutta?
Kun noin puolet ihmisistä raakataan pois jo heti kättelyssä vain sukupuolen takia, niin melko selvää että samalla todennäköisyys kohdata JOKU vähenee 50 prosentilla.
- en voi auttaa...
Melko mahdotontahan tuo on, jos henkilö on jo luovuttanut, eikä jaksa edes yrittää.
Ja jos on esim. todella huono itsetunto ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ujoutta jne. niin vaatii aivan suunnattoman paljon näiltä ihmisiltä saada itsensä nostettua pinnalle taas, hengittämään. ELÄMÄÄN.
Henkisiä traumoja tuntuu olevan ihmisillä vaikka kuinka, koulukiusaustaustaa sun muuta. Ne kaikki kun tarpeeksi kauan kasautuu, niin koko elämä tuntuu olevan ohi.
Mitäpä me muut voisimme tehdä, jos henkilö ei tule yhtään vastaan - latelee vain ilkeyksiä nettipalstalla, on katkeroitunut ja aivan liian syvällä omassa itsessään päästäkseen elämässä eteenpäin.
Ikävä kyllä, asia on noin.Omalta kohdalta koettua:
Henkinen kuin fyysinen väkivalta lapsena kuin aikuisenakin.Väliin henken lähtö lähellä.
Sitten tuli viina ja pillerit , sitä kesti noin 15 vuotta. Jälkeen päin todennut että se oli se millä koin oloni jollain lailla normaaliksi.
Päätä leikattu noin 15 tuntia yhteensä.
Selkä murtunut kahdesta kohtaa vaikeuttaa sekin elämää.
Vaikea kemikaali herkkyys.
Psykoosit, masennus , mania
Eikä se vielä tähän lopu mutta eiköhän riitä kertomaan miksi olen luovuttanut.
Olen yrittänyt aiemmin saada seuraa kaikilla tavoilla, mutta ei mikään onnistunut.
Kukaan ei käy kylässä.
Silti haluaisin että joku olisi mun ystävä.
Mutta en odota sitä koska se olisi itsensä kiusaamista, ja osaa olla muutenkin tarpeeks rankkaa.
Sossu täti kävis kun maksaisi, mutta ei pienestä eläkkeestä repee.
Ai niin lapset käy kerran vuodessa näytillä, josta on iloo ja, kyyneleitä kun ovi menee kiinni.
Olen turtunut siihen ettei elämässäni ole enää ketään.
Kriisi puhelin on ollut mun henki reikä pitkään. Ilman sitä olis ollut jo helvetti irti.
Nyt otan vain päivän kerrallaan.
Mut yksi juttu mulla on kun pääsen tonne puistoon niin jutettelen kelle vaan kuka haluaa jutella. Muiin vaan pitää olla yleensä tuleen yläpuolella mutta sehän on järjestely kysymys.
Juu mut mut yksi paikka viel ihme kyllä pelaa vaikkei siitä kellee mitään iloo ookkaan. No sex no drugs no rok´``n rol vai miten se meni.
Mutta ollaan kannaksen poikia eikä suru meitä paina, antaa tulla vaikka vanhoja ämmiä äkeet selässä. Tuun mun luo beiibii saat tyytyväisyys takuun.
Sanotaan että Jumala parantaa mut taitais mennä mun kohdalla ylitöiks ;))
Mutta kun hauturi pistää nokan päälle multaa niin jo loppui vaiva ja valitus.
Toivotan teille kaikille, jolle elämä on kääntänyt hanuri puolensa, oikeen hyvää loppu elämää tai ainakin parempaa kuin nyt. Muistakaa : Toivossa on hyvä elää sanoi lapamato.
- puoliluovuttanut
Jossain määrin vanhan elämän suhteen luovuttaneen kommentti.
Aika jännä kun sanot asian noin. Minkä takia sä luulisit että joku on luovuttanut? Ittelleen kävi niin että muut ei enään kaivannu seuraa muiden kiireidensä takia. No koitin kysellä seuraa säännöllisesti, muttakun kerta toisensa jälkeen tuli kieltäviä vastauksia niin mitä mun sit ois pitäny tehdä? Oisko sen toisen osapuolen mahdotonta järjestää edes tuntia elämästään ja kysyäkkin sitten tämän yksinäisen ihmisen seuraa ihan itse? On aika äärettömän epätoivosta yrittää tapailla ihmisiä, jotka ei ikinä kysy itse mun seuraa ja harvoin löytää aikaa tavata edes silloin kun jostain kaivan sen verran energiaa että vaivaudun itse kysymään.
Joten kysymys luovuttaneen suusta kuuluu miksi mä yrittäisin tavata ihmisiä, jotka ei osoita mitään mielenkiintoa mun seuran suhteen? Mä tulin mielestäni ihan tarpeeks vastaa ymmärtämällä että ihmisten elämäntilanteet muuttu ja yrittämällä ylläpitää välejä siitä huolimatta.
Jos sä ny oikeesti tunnet jonkun syrjöytyneen ihmisen ja haluat auttaa häntä, niin koita vaikka sanoa sille edes moi silloin tällöin. Musta ainakin tuntuu ihan äärettömän piristävältä kun ensimmäisen kerran moneen kuukauteen edes yks ihminen (puhelinkauppiaita lukuunottamatta) muistaa että mä olen olemassa.
No tietenkään se että sanot kerran moi ei vielä aiheuta mitään muutosta, mutta jos susta on jossain määrin säännöllisesti juttuseuraa ja/tai oikeeta seuraa syrjäytyneelle ihmiselle se saattaa oikeesti tuntea olonsa taas halutuksi ja alkaa itsekkin taas kysymään muiden ihmisten seuraa. On huomattavan paljon helpompi kysyä ihmisen seuraa, jos tuntuu siltä että se on oikeesti kiinnostunu mun seurasta.
Joten kaikki syrjäytyneiden entiset kaverit voi mennä kattomaan peiliin ja miettiä paljonko ne on itte nähny vaivaa sen kaverisuhteen ylläpitämisen eteen. Kummalle sä luulisit olevan helpompi tulla se ensimmäinen askel vastaan?- eikö vain?
"Joten kysymys luovuttaneen suusta kuuluu miksi mä yrittäisin tavata ihmisiä, jotka ei osoita mitään mielenkiintoa mun seuran suhteen?"
Et mistään syystä.
Melko selvä asia.
Heitä ei kiinnosta sun seura, joten miksi sua kiinnostaisi heidän seura.
Johtopäätös: He eivät ole kaltaisiasi. Joten eikö tuossa tilanteessa kannattaisi etsiä toisenlaisia ihmisiä seurakseen, sen sijaan että janoaa huomiota "entisiltä kavereiltaan"? - no ei kyl
eikö vain? kirjoitti:
"Joten kysymys luovuttaneen suusta kuuluu miksi mä yrittäisin tavata ihmisiä, jotka ei osoita mitään mielenkiintoa mun seuran suhteen?"
Et mistään syystä.
Melko selvä asia.
Heitä ei kiinnosta sun seura, joten miksi sua kiinnostaisi heidän seura.
Johtopäätös: He eivät ole kaltaisiasi. Joten eikö tuossa tilanteessa kannattaisi etsiä toisenlaisia ihmisiä seurakseen, sen sijaan että janoaa huomiota "entisiltä kavereiltaan"?Eli mä pyörin jonkun 4-5 vuotta lähes päivittäin mun kavereiden seurassa ja yhtäkkiä ne ei oo mun kaltaisia? :D
Muutenkin vastaus oli lähinnä kysymykseen
"Olen tässä miettinyt, että miten voisimme auttaa heitä jotka ovat jo katkeroituneet yksinäisyyteensä ja luovuttaneet kokonaan yrittämästä? Onko mitään tehtävissä? :( ",
joka kai lähinnä viittais siihen, että AP tuntisi jonkun henkilön, joka on luovutanut ja pohtii voisiko hän jotenkin vielä auttaa tälläistä henkilöä. Jolloin hän kai edelleen välittäisi tästä syrjäytyneestä henkilöstä. Tuskin häntä kiinnostaa jonkun random henkilön syrjaytyneisyys.
Mitä omaan tilanteeseeni tulee, niin tiedän että osaa noista vanhoista kamuista kiinnostaa edelleen mun seura, mutta niillä sattuu olemaan kaikkea muutakin elämässään. Oon vaan luovuttanu kysymästä, koska se määrä minkä verran onnistun järkkäämään tapaamisia vaatii niin saatanasti työtä, että turhaudun enemmän kuin mitä siitä yhestä tapaamisesta on iloa.
Niiden ihmisten osalta, jotka selkeesti ei oo kiinnostunu seurasta oon luovuttanu jo aikoja sitten enkä edes haikaile heidän seuran perään. - eikö vain?
no ei kyl kirjoitti:
Eli mä pyörin jonkun 4-5 vuotta lähes päivittäin mun kavereiden seurassa ja yhtäkkiä ne ei oo mun kaltaisia? :D
Muutenkin vastaus oli lähinnä kysymykseen
"Olen tässä miettinyt, että miten voisimme auttaa heitä jotka ovat jo katkeroituneet yksinäisyyteensä ja luovuttaneet kokonaan yrittämästä? Onko mitään tehtävissä? :( ",
joka kai lähinnä viittais siihen, että AP tuntisi jonkun henkilön, joka on luovutanut ja pohtii voisiko hän jotenkin vielä auttaa tälläistä henkilöä. Jolloin hän kai edelleen välittäisi tästä syrjäytyneestä henkilöstä. Tuskin häntä kiinnostaa jonkun random henkilön syrjaytyneisyys.
Mitä omaan tilanteeseeni tulee, niin tiedän että osaa noista vanhoista kamuista kiinnostaa edelleen mun seura, mutta niillä sattuu olemaan kaikkea muutakin elämässään. Oon vaan luovuttanu kysymästä, koska se määrä minkä verran onnistun järkkäämään tapaamisia vaatii niin saatanasti työtä, että turhaudun enemmän kuin mitä siitä yhestä tapaamisesta on iloa.
Niiden ihmisten osalta, jotka selkeesti ei oo kiinnostunu seurasta oon luovuttanu jo aikoja sitten enkä edes haikaile heidän seuran perään."Eli mä pyörin jonkun 4-5 vuotta lähes päivittäin mun kavereiden seurassa ja yhtäkkiä ne ei oo mun kaltaisia?"
Juuri näin.
Ei se yhtäkkiä tapahdu, vaan vähitellen. Erkaantuminen. Koska yhdistäviä tekijöitä ei sittenkään ole tarpeeksi. Sitä tapahtuu jatkuvasti, ihmisten välillä, esim. kun opiskelu loppuu, jolloin se mahdollisesti ainoa yhdistävä tekijä päättyy -> erkaantuminen.
"Mitä omaan tilanteeseeni tulee, niin tiedän että osaa noista vanhoista kamuista kiinnostaa edelleen mun seura, mutta niillä sattuu olemaan kaikkea muutakin elämässään."
Miksi sä sitten et heidän elämäänsä mahdu, jos kerran heitä edelleen sun seura kiinnostaa? Mitkä on ne "muut asiat" jotka menee edelle? Johtopäätös: et ole kovin läheinen heille.
Voithan sä uusia kavereita hakea. :) - voihan niitä...
eikö vain? kirjoitti:
"Eli mä pyörin jonkun 4-5 vuotta lähes päivittäin mun kavereiden seurassa ja yhtäkkiä ne ei oo mun kaltaisia?"
Juuri näin.
Ei se yhtäkkiä tapahdu, vaan vähitellen. Erkaantuminen. Koska yhdistäviä tekijöitä ei sittenkään ole tarpeeksi. Sitä tapahtuu jatkuvasti, ihmisten välillä, esim. kun opiskelu loppuu, jolloin se mahdollisesti ainoa yhdistävä tekijä päättyy -> erkaantuminen.
"Mitä omaan tilanteeseeni tulee, niin tiedän että osaa noista vanhoista kamuista kiinnostaa edelleen mun seura, mutta niillä sattuu olemaan kaikkea muutakin elämässään."
Miksi sä sitten et heidän elämäänsä mahdu, jos kerran heitä edelleen sun seura kiinnostaa? Mitkä on ne "muut asiat" jotka menee edelle? Johtopäätös: et ole kovin läheinen heille.
Voithan sä uusia kavereita hakea. :)...muttei oo helppoa löytää aikuisiässä uusia kavereita. Vähän samaa ongelmaa kuin vanhojenkin kanssa. Kaikilla on jo oma elämä ja kun ihmiset tuntuviks hädin tuskin kerkee tavata vanhoja tuttujaankaan niin koitappa sopia uutena tuttavuutena kuvioihin.
En oo löytäny yhtään uutta kaveria viimoseen viiteen vuoteen ja harrastuksia jne on kokeiltu..
Jos niitä uusia kavereita löytyis sormia napsauttamalla, niin luuletko että kukaan jäis yksinäiseks? Fiksuja neuvoja taas ihmisiltä jotka ei ymmärrä asiasta yhtään mitään. - eikö vain?
voihan niitä... kirjoitti:
...muttei oo helppoa löytää aikuisiässä uusia kavereita. Vähän samaa ongelmaa kuin vanhojenkin kanssa. Kaikilla on jo oma elämä ja kun ihmiset tuntuviks hädin tuskin kerkee tavata vanhoja tuttujaankaan niin koitappa sopia uutena tuttavuutena kuvioihin.
En oo löytäny yhtään uutta kaveria viimoseen viiteen vuoteen ja harrastuksia jne on kokeiltu..
Jos niitä uusia kavereita löytyis sormia napsauttamalla, niin luuletko että kukaan jäis yksinäiseks? Fiksuja neuvoja taas ihmisiltä jotka ei ymmärrä asiasta yhtään mitään."Fiksuja neuvoja taas ihmisiltä jotka ei ymmärrä asiasta yhtään mitään."
Mistä päättelet etten ymmärrä?
Mulla on tasan kaksi ystävää. Tai no, toinen on korkeintaan kaveri. Olen kolmekymppinen.
Molemmat löysin aikuisiällä, noin 25-28-vuotiaana. Sitä ennen olin todella yksin.
Toisen löysin harrastuksen parista - huomattiin että tultiin hyvin juttuun, joten vaihdettiin yhteystietoja. Siitä se sit lähti. Asuu kaukana, mut meilit kulkee.
Toisen löysin nettipalstalta (ei täältä kuitenkaan)... Eli osallistuin miittiin jossa juttelin tän ihmisen kanssa ja sit tavattiin uudestaankin. Ja asuu suht lähellä mua, niin välillä tavataankin, ehkä kerran kuussa. (ja tiedoks: se oli viides miitti johon osallistuin, eli niin kauan kesti että onnistuin yhen kaverin saamaan niistä nettipalstalaisista)
Nuo kaksi löytämääni ihmistä oli työn ja tuskan takia, todella!
Usko mua, mä ymmärrän täysin tuon kun sanot että aikuisiällä on vaikeaa löytää kavereita. Been there done that, but never never surrended!
Elämä ei ole helppoa. On otettava riskejä.
Mä olen todella todella huono aloittamaan juttelun esim. jonkun puolitutun tai tuntemattoman kanssa. Noiden kahden kanssa tein alotteen, vaikka pelotti ihan hirveästi. Onneksi molempien suhtautuminen aloitteeseeni oli hyvä.. Kokemusta on kyllä negatiivisistakin reaktioista, ihan riittämiin. :(
Mutta, pointtini ehkäpä on, että ei kannata luovuttaa.
Jos luovuttaa, niin sitten niitä kavereita ei ainakaan saa.
- tyhmäläskivalas
No mitäpä jos:
- Joskus vastaisit kysymykseen,jonka hän sinulle esittää, tai jopa heittäytyisit keskustelemaan?
- Et kääntäisikään selkääsi naureskellen kun hän saapuu työpaikalle?
- vastaisit joskus puhelimeen,kun hän soittaa?
- Et puhuisikaan paskaa hänestä takanapäin niin,että koko työyhteisö/naapurusto/suku kääntyy häntä vastaan?
- Pitäisit häntä ihan ihmisenä,etkä läskinä,naurettavana hylkiönä,jonka seurassa esiintyminen iskee leiman sinunkin otsaasi?
Ihan vaan näin alkuunsa.Ei me hyljeksityt mitään mahdottomia vaadita.- en ole paha ihminen
- Joskus vastaisit kysymykseen,jonka hän sinulle esittää, tai jopa heittäytyisit keskustelemaan?
--- Tapanani on vastata kysymyksiin. Onko sulle käynyt niin että olet kysynyt joltakulta jotakin, ja hän on vain hiljaa eikä vastaa mitään? Tapahtuiko tämä livenä vai netissä?
- Et kääntäisikään selkääsi naureskellen kun hän saapuu työpaikalle?
---En ole koskaan kääntänyt selkääni naureskellen, kun työkaverini (kuka tahansa heistä) saapuu työpaikalle. Onkohan työpaikka sulle oikea, jos sulle on tehty noin? Kuulostaa ikävältä. Oletko jutellut pomolle/työkaverille/luottamusmiehelle/työterveyslääkärille? Oletko yrittänyt löytää toisenlaista elinkeinoa itsellesi?
- vastaisit joskus puhelimeen,kun hän soittaa?
---Mä vastaan aina puhelimeen, ei ole tapana olla vastaamattakaan. Ketkä on nuo ihmiset jotka ei oo sun puhelinsoittoon vastanneet? Eivät ainakaan ystäviäsi, tai edes kavereitasi! Ei kannata tollasten ääliöiden kanssa olla tekemisissä, mieluummin sit yksin. Yritä etsiä itsesi kaltaista seuraa.
- Et puhuisikaan paskaa hänestä takanapäin niin,että koko työyhteisö/naapurusto/suku kääntyy häntä vastaan?
---En ole koskaan tehnyt noin. On monia ihmisiä, hyvä ihmisiä, jotka ei tee noin. Todella tylsää että sulle on tehty noin. :( Pystyisitkö vaihtamaan työpaikkaa tai jopa paikkakuntaa? Aloittaa ns. alusta?
- Pitäisit häntä ihan ihmisenä,etkä läskinä,naurettavana hylkiönä,jonka seurassa esiintyminen iskee leiman sinunkin otsaasi?
---On olemassa ihmisiä jotka kohtelevat toisiaan hyvin. Nyt vain etsimään heitä. Etsivä löytää! Yritä jaksella.
- HylkiöHenna
Ei niitä auta mitenkään, ne ovat jo yrittäneet ihan tarpeeksi yhdelle ihmiselle, mutta muut eivät halua nähdä, eikä ole "aikaa"...
- yksin yksinäinen -61
Hei,
Olen yksi niistä, jotka on päättänyt luovuttaa. Tätä pahaa oloa ja ahdistusta sekä masennusta on jatkunut niin pitkään, että en kai tiedäkkään millaista normaali olo on. On totta, että kaikki on paljolti itsestään kiinni. Minulle vain kävi, niin että suku käänsi selkänsä syytä tietämättäni, kaverit kaikkosi ja muutamia tuli tilalle - mutta ne osoittautuivat hyväksikäyttäjiksi. Siitä seurasi syvempi masennus ja morkkis, miksi luotinkaan. Yleensä minulla hälytyskellot soi ajoissa, mutta kai tässä tilassa huonommin. Nyt olen sitten tosi yksinäinen. Tarvitsisin kipeästi apua ja ennenkaikkea pyyteetöntä kaveria. Kasvu ulospäin näistä arkisista kuviosta liene myös tarpeen, mutta yksin tunnen olevan siihen voimaton. - katse peiliin
No näkisin, että yksinäisellä saattaa olla ennen kaikkea huono itseluottamus. Täytyisi olla jokin kyky/taito, luonteenpiirre tai ulkonäössä hyvä asia, mistä itse voisi tuntea ylpeyttä. Jos ulkonäkö on retuperällä, siitä tulisi alkaa huolehtimaan ensitöiksi. Sen ollessa kunnossa, itseluottamuskin kasvaa, ja on valmiimpi tekemään aloitteita ja tutustumaan ihmisiin. Ihmiset myös kiinnostuvat useimmin omilla jaloillaan ainakin jotenkin seisovista. Eikä ystävä/kaverisuhde saisi olla lähtökohtaisesti yksipuolisesti auttamissuhde. Erikseen on tietysti vertasitukiryhmät, joista saattaa saada tukea samassa tilanteessa olevilta.
- 14+12
Lähenkin tästä plastiikkakirurgille samantien..
Enkä mä todellakaan yksinäisenä ihmisenä kaipaa kaverisuhdetta, joka olis ykspuoleinen. Mä en kaipaa mitään sääliseuraa tai äitiä jonka paidan helmaan pyyhkiä kyyyneleitä vaan ihan oikeeta "normaalia" kaverisuhdetta joissa molemmista on molemmille iloa.
- ,o,o,o,o
oo positiivinen ja yritä jaksaa.. ja piristää jos pystyt..
- ugh olen puhunut
mitenkä auttaa?!.minulle ainakin tulee ensimmäisenä mieleen ajatus että sinulla ei ole edes halua auttaa. olet vaan niitä ihmisiä jotka haluaa udella jokaiselta asioita.ja vaikeaahan se on jos toinen ei vapaa ehtoisesti tarjoudu tentattavaksi.itse en kovinkaan helpolla luota ihmisiin,joten suhtaudun epäilevästi ajatukseesi. kavereita mulla olisi paljonkin mutta en jaksa pitää mitään yhteyksiä koska viihdyn parhaiten yksikseni. enkä halua facebook kavereita työpaikaltani koska työkaveri on työkaveri ei muuta.eli en halua työtä vapaa ajalleni. ja niin eihän mulla ole koko facebook profiilia koska en halua viettää vähästä vapaa aikaani ei toivottuja kaveri pyyntöjä torjuen.olisko hauskaa mennä aamulla töihin ku olet illalla torjunu pomon kaveripyynnön.
yli sosiaalisuus on sairasta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
1 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!
Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit32718Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1581351Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on491165- 1271028
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä181016Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2071010Hyvää huomenta 18. luukku
Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️223974Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk299908- 42899
- 72875