.... elämä oli helvettiä, kerron tarinani alusta,ehkä moni ei tiedä.
Koulun alussa kun minulla ei ollut ystäviä, sillä eräs suosittu koulussa, Milana sai kaikki vihaamaan minua ja puhumaan minusta paskaa, jouduin olemaan kotona sisällä, koska isä pelkäsi, että minulle naurettaisi, en saanut hakea harrastuksiin, enkä edes taek won doon. En saanut kuunnella musiikkia, mitä muut kuuntelivat (TikTakiakaan en saanut, äidin mielestä biisit olivat masentavia). Isä vihasi nuorisomusiikkia, kauan aikaa sitten keksitty räpätyskin sen kuuntelu oli syntii. Olin kouluni hikke, sillä sain hyviä numeroita (isä sanoi että olisin perheen häpeä ellen saisi hyviä numeroita), mikäli tuli seiskaa, isä antoi minulle selkäsaunan. Joskus kun äiti oli poissa, jossain harrastuksessa, isä huusi minulle kamalia asioita. Olin epäsuosittu, isä oli hyvin surullinen samoin äitikin itki asiaa. Heti kun alkoi kesälomat, itkin, isä kysyi miksi, vastasin, kohta kuitenkin alkaa syksy ja joudun kouluun ja minua kiusataan. Oli myös koulussa eräs muukin kiusaaja joka lavasti minut syylliseksi, Sampsa. ENKÄ HELVETISSÄ KADU SITÄ ETTÄ KIRJOITIN HEIDÄN NIMENSÄ ILMAN LUPAA SILLÄ TUOTA VITTUMAISTA ASIAA EN VOI ANTAA ANTEEKSI! Koulukiusaaminen jatkui luokat 1-4 Rengossa nyk.Hämeenlinnan alueella, kunnes muutimme Forssaan, koulukiusaaminen jatkui sielläkin, oli siellä tosin ystäviäkin, mutta heidän vanhempansa kieltävät heitä olemasta kanssani nykypäivänäkin, enkä muista syytä, mutta todella outo syy mun äidillekin. Forssassa jatkui koulukiusaaminen luokat 5-9. Yhdeksännellä luokalla olin niin loppu, että menin apteekkiin ja hain sieltä huumaavia lääkkeitä, vedin niitä kouluaikana sillan alla, enkä ollut yhteydessä kehenkään paitsi äitiini. Kaikki tämä johtui siitä, että en saanut istua ruokalassa rauhassa, koska minua tuijotettiin ilkeästi ja minusta puhuttiin paskaa. Jätin koulun, menin ulos kesken koulupäivän, ostin energiajuoman ja pari huumaavaa kapselia. Olo oli vapaa sillan alla, seuranani olivat pulut joen yläpuolella olevalla sillalla. Tein läksyt olinpaikassani. Olin lääkkeiden huumausaikana menettänyt näläntunteen. Olin vihainen koko koululle, koska eivät tehneet koulukiusaajille mitään. Kun koulut loppuivat, lopetin lääkkeiden syönnin. Pian huomasin olevani sairaan laiha. En jatkanut lääkkeiden vetämistä, sillä aikani oli ohi, mutta kävelyt jatkuivat. Tuon jälkeen menin korottamaan numeroitani 10.luokalle Loimaalle. Kesti puoli viikkoa, ja olin vaikeuksissa heti koulun alussa, minun tietokoneasioitani katsottiin kun olin kahvittelu aikana jättänyt koneen pöydälle, sillä siinä oli ainut toiimiva langaton nettiyhteys. Tietty pari tyttöö tuli katsoon ja hyökkäsin tietenkin heidän kimppuun. OLISIN SOITTANUT POLIISIN TIEDOSTOJEN JA MESSENGERASIOIDEN KATSOMISESTA, MUTTA OPETTAJA KIELSI, KOSKA EI HALUNNUT SATUTTAA EVANKELISEN OPISTON HYVÄÄ MAINETTAAN. Lokakuussa ennen syyslomaa poistuin koulusta kun koulukiusaajat teki minut raivohulluksi. Opettajat pitivät minusta, eivätkä olisi halunneet minua poistuvan koulusta. Sanoin että eroaisin kokonaan, se pelotti heitä. Minä en jatkanut enää siinä koulussa, jäin välivuodelle. Isä, äiti ja veljet olivat vihaisia minulle, sillä he olisivat halunneet minun pysyvän poissa, sillä aiheutin heille heidän mielestään harmia. Äiti uhkasi leipäveitsellä minun menevän herjaavan isäni luo kuuntelevan minun epäonnistumisia, yritin tavoittaa lomalla olevaa psykologia MUTTA EN SAANUT HÄNTÄ KIINNI. Juoksin isäni luokse jouluisessa lumisateessa.Kerroin isälle asiasta, että äiti oli suuttunut minulle asiattomasta asiasta. Isä loppuen lopuksi kertoi että se että minua kiusataan, ei ole minun vikani, se että ihmisellä ei ole muuta elämää kuin kiusata muita, on typerää. Isä otti minut ja halasi. Itkin ja vapisin. Isä soitti äidille ja huusi täysillä että puukolla tai leipäveitsellä uhoaminen isän luo tai lastenkotiinpatistaminen on hirveä asia, isä sanoi että äidin kuuluisi pyytää anteeksi. Puhelu kesti tunnin ja isä ojensi puhelimen. Puhuin asiat selviksi. ... pitkän välivuoden jälkeen siirryin eteläsuomesta itäsuomeen opiskelemaan, ettei vanhemmat tavoittelisi minua koko aikaa.Välivuosi teki terän. Pojat ihastuivat minuun, mutta moni tyttö sanoi ettei minuun kannata tutustua, koska olen mustalaisiin sukua. Tytöt olivat iloisia siitä että pojat olivat heidän kanssaan. Olin vihainen tytöille jotka sanoivat että mustalaiset ovat vaarallisia. sanoin monta kertaa että monet mustalaiset idässä päin ovat paljon mukavampaa kansaa... lopulta tämän vuoden jälkeen tajusin, että on ihmisestä itsestään kiinni ottaako huomion kiusaamisen vai ei, sillä maailmassa tapahtuu paljon pahempaa, silti olen iloinen että en joutunut erityiskoulun sijasta mielisairaalaan. Silti se mitä kaikkea kamalaa olen kokenut, minun elämäni ei voi antaa anteeksi, mihin kaikkeen olen menettänyt ihanat 18v aikani, sillä juorut toisista, pahat sanat ja ihmisen ulkomuodon haukkumiset eivät johda muuhun kuin pahoin vointiin.
Koulun alussa kun minulla ei ollut ystäviä, sillä eräs suosittu koulussa, Milana sai kaikki vihaamaan minua ja puhumaan minusta paskaa, jouduin olemaan kotona sisällä, koska isä pelkäsi, että minulle naurettaisi, en saanut hakea harrastuksiin, enkä edes taek won doon. En saanut kuunnella musiikkia, mitä muut kuuntelivat (TikTakiakaan en saanut, äidin mielestä biisit olivat masentavia). Isä vihasi nuorisomusiikkia, kauan aikaa sitten keksitty räpätyskin sen kuuntelu oli syntii. Olin kouluni hikke, sillä sain hyviä numeroita (isä sanoi että olisin perheen häpeä ellen saisi hyviä numeroita), mikäli tuli seiskaa, isä antoi minulle selkäsaunan. Joskus kun äiti oli poissa, jossain harrastuksessa, isä huusi minulle kamalia asioita. Olin epäsuosittu, isä oli hyvin surullinen samoin äitikin itki asiaa. Heti kun alkoi kesälomat, itkin, isä kysyi miksi, vastasin, kohta kuitenkin alkaa syksy ja joudun kouluun ja minua kiusataan. Oli myös koulussa eräs muukin kiusaaja joka lavasti minut syylliseksi, Sampsa. ENKÄ HELVETISSÄ KADU SITÄ ETTÄ KIRJOITIN HEIDÄN NIMENSÄ ILMAN LUPAA SILLÄ TUOTA VITTUMAISTA ASIAA EN VOI ANTAA ANTEEKSI! Koulukiusaaminen jatkui luokat 1-4 Rengossa nyk.Hämeenlinnan alueella, kunnes muutimme Forssaan, koulukiusaaminen jatkui sielläkin, oli siellä tosin ystäviäkin, mutta heidän vanhempansa kieltävät heitä olemasta kanssani nykypäivänäkin, enkä muista syytä, mutta todella outo syy mun äidillekin. Forssassa jatkui koulukiusaaminen luokat 5-9. Yhdeksännellä luokalla olin niin loppu, että menin apteekkiin ja hain sieltä huumaavia lääkkeitä, vedin niitä kouluaikana sillan alla, enkä ollut yhteydessä kehenkään paitsi äitiini. Kaikki tämä johtui siitä, että en saanut istua ruokalassa rauhassa, koska minua tuijotettiin ilkeästi ja minusta puhuttiin paskaa. Jätin koulun, menin ulos kesken koulupäivän, ostin energiajuoman ja pari huumaavaa kapselia. Olo oli vapaa sillan alla, seuranani olivat pulut joen yläpuolella olevalla sillalla. Tein läksyt olinpaikassani. Olin lääkkeiden huumausaikana menettänyt näläntunteen. Olin vihainen koko koululle, koska eivät tehneet koulukiusaajille mitään. Kun koulut loppuivat, lopetin lääkkeiden syönnin. Pian huomasin olevani sairaan laiha. En jatkanut lääkkeiden vetämistä, sillä aikani oli ohi, mutta kävelyt jatkuivat. Tuon jälkeen menin korottamaan numeroitani 10.luokalle Loimaalle. Kesti puoli viikkoa, ja olin vaikeuksissa heti koulun alussa, minun tietokoneasioitani katsottiin kun olin kahvittelu aikana jättänyt koneen pöydälle, sillä siinä oli ainut toiimiva langaton nettiyhteys. Tietty pari tyttöö tuli katsoon ja hyökkäsin tietenkin heidän kimppuun. OLISIN SOITTANUT POLIISIN TIEDOSTOJEN JA MESSENGERASIOIDEN KATSOMISESTA, MUTTA OPETTAJA KIELSI, KOSKA EI HALUNNUT SATUTTAA EVANKELISEN OPISTON HYVÄÄ MAINETTAAN. Lokakuussa ennen syyslomaa poistuin koulusta kun koulukiusaajat teki minut raivohulluksi. Opettajat pitivät minusta, eivätkä olisi halunneet minua poistuvan koulusta. Sanoin että eroaisin kokonaan, se pelotti heitä. Minä en jatkanut enää siinä koulussa, jäin välivuodelle. Isä, äiti ja veljet olivat vihaisia minulle, sillä he olisivat halunneet minun pysyvän poissa, sillä aiheutin heille heidän mielestään harmia. Äiti uhkasi leipäveitsellä minun menevän herjaavan isäni luo kuuntelevan minun epäonnistumisia, yritin tavoittaa lomalla olevaa psykologia MUTTA EN SAANUT HÄNTÄ KIINNI. Juoksin isäni luokse jouluisessa lumisateessa.Kerroin isälle asiasta, että äiti oli suuttunut minulle asiattomasta asiasta. Isä loppuen lopuksi kertoi että se että minua kiusataan, ei ole minun vikani, se että ihmisellä ei ole muuta elämää kuin kiusata muita, on typerää. Isä otti minut ja halasi. Itkin ja vapisin. Isä soitti äidille ja huusi täysillä että puukolla tai leipäveitsellä uhoaminen isän luo tai lastenkotiinpatistaminen on hirveä asia, isä sanoi että äidin kuuluisi pyytää anteeksi. Puhelu kesti tunnin ja isä ojensi puhelimen. Puhuin asiat selviksi. ... pitkän välivuoden jälkeen siirryin eteläsuomesta itäsuomeen opiskelemaan, ettei vanhemmat tavoittelisi minua koko aikaa.Välivuosi teki terän. Pojat ihastuivat minuun, mutta moni tyttö sanoi ettei minuun kannata tutustua, koska olen mustalaisiin sukua. Tytöt olivat iloisia siitä että pojat olivat heidän kanssaan. Olin vihainen tytöille jotka sanoivat että mustalaiset ovat vaarallisia. sanoin monta kertaa että monet mustalaiset idässä päin ovat paljon mukavampaa kansaa... lopulta tämän vuoden jälkeen tajusin, että on ihmisestä itsestään kiinni ottaako huomion kiusaamisen vai ei, sillä maailmassa tapahtuu paljon pahempaa, silti olen iloinen että en joutunut erityiskoulun sijasta mielisairaalaan. Silti se mitä kaikkea kamalaa olen kokenut, minun elämäni ei voi antaa anteeksi, mihin kaikkeen olen menettänyt ihanat 18v aikani, sillä juorut toisista, pahat sanat ja ihmisen ulkomuodon haukkumiset eivät johda muuhun kuin pahoin vointiin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pakko kyllä kysyy et eiks tää kuuluis kiusaamis palstaan?
Mutta selvisit 9 vai onkos siinä enemmänki vuosia mutta onnitteluni siitä kuitenki. Jotkut ei kestä edes puolta vuotta koulukiusaamista.
Mutta nyt tulevaisuus näyttää aurinkoiselta eikös? Se mikä ei tapa vahvistaa(:
Onnea loppu elämään!