yksinäisyyteen. Vaikka sinulla on tärkeää ASIAA joka koskee heidän etuaan, omaisuutta tai jokin ilmoitus luonteinen asia kuten hautajaiset saat haukut ja vihamielisen kommentin vastaukseski häirinnästä.
Ihminen ei tiedä synnyttäessään lapsia, ketä synyynnyttää maailmaan, jälkeläiset voivatkin olla elämäsi pahimmat vihamiehesi, varsinkin jos sukujen ristariita vaikuttaa lasten kasvamiseen, Näin kävi meillä, olen ulkopuolinen vaikka rakastin koulutin, rahotin, puolustin heitä isänsä väkivallata.
Sota ajan lasena saimme uskovaisen kasvatuksen, joten avioliitto oli ikuinen kunnes kuolema teidät erottaa, nyt kiroan tuon kasvatuksen, se johti yksinäiseen vihattuun vanhuuteen.
Ihminen ei tiedä synnyttäessään lapsia, ketä synyynnyttää maailmaan, jälkeläiset voivatkin olla elämäsi pahimmat vihamiehesi, varsinkin jos sukujen ristariita vaikuttaa lasten kasvamiseen, Näin kävi meillä, olen ulkopuolinen vaikka rakastin koulutin, rahotin, puolustin heitä isänsä väkivallata.
Sota ajan lasena saimme uskovaisen kasvatuksen, joten avioliitto oli ikuinen kunnes kuolema teidät erottaa, nyt kiroan tuon kasvatuksen, se johti yksinäiseen vihattuun vanhuuteen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
On vai yksi ajatus, poistua totaalisesti heidän elämästään, sukulaisuus- suhteen kieltäminen kysyisiin jälkeläisiin.
Matkusta pois, alota uusi elämä jossakin kaukana, älä vastaa heidän yrityksiin yhteyden pitoon, se on loppu nyt, vanhallakin ihmisellä on rajansa, se raja on tullu nyt vastaan.
Taakseen on turha katsoa, mennyttä elämää ei saa takasi, on vain huominen päivä uusine haasteineen.
Sitä se sisä-siittoisuus teettää, hulluja syntyy, kohta koko kansa on hulluja.
eikö samasta aiheesta ole jo aloitettu, tätä tämä meidän ikäisten houruaminen on pian saat kirjoitella yksin täällä sivulla
Mikää ei aiheuta niin suurta surua ja tuskaa kuin ikuinen jälkeläisten kiukuttelu vanhemmileen, ihmetyttää eikö ne koskaan aikuistu, vaikka ikä lähentelee viisikymmentä, onko niin että heidän aikuistuminen on mahdollista vasta sitten kun vanhukset on kuolleen, kokeeko he vanhukset ikuisesti heitä hallitsevaksi vanhemmikseen, muuten en voi ymmärtää, vai mistä on kysymys ?
Tai olisko peritty luonne vika esm narsisti luonne periytyny jälkeläisiin, ja nämä aiheuttaa vanhksileen suurta tuskaa ja surua, joka ei lopu ennen kuin kuolemassa.
Miksi viiskympiiset lapset ei kasva aikuiseksi ?
Jos nuorena tietäis mikä vanhana odottaa ei ikinä synnyttänis ainuttakaan jälkeläistä, vaikka ovatkin kauniita ja menestyneitä.
" moni kakku päältä kaunis mutta silkoa sisältä "
Onhan se vanhuksestakin kiinni, mitä odottaa lapsiltaan. He elävät omaa elämäänsä, kaikkine stresseineen mitä nykytyöelämä antaa.
Kuullostaa kovin katkerilta ja anteeksiantamattomilta nämä kirjoittelut.
pitäisi kunnella molempia osapuolia, että saisi objektiivisen kuvan tilanteesta.
Suku jossa narsisti luonne on vallitsevin piirre käyttäytymisessä ja suhtautumisessa muihin ihmisiin, takuulla saa asiat näyttämään päinvastaiselta kuin mitä todellisuusessa asiat on, näitä juttuja on kautta aikojen ollut ja tulee olemaan, kenenkää ei tarvi loukkaantua, nämähän on ihmisten purkautumis tarve elämän vaikeissa kiemuroissa.
Toivottavasti monu narsistin uhri lukee näitä ja saa voimia ajatella kuinka asiat oikein on.
Tämähän on juuri lopuun uupuneen elämään pettyneen hyljätyn purkausta, kai hänellä on oikus edes täällä itkeä murheitaan kun omansa on hänet hyljänny.
Elämä on luopumista, saman kohtalon kokeneena otan osaa alottajan suruun, elämä ei suurempaa surua voi tarjota, kuin vihaa pursuavat jälkeläiset.
Epäilen että syytä on niin sysissä kuin sepissä.
Näin rivien välistä lukeneena todettuna.
Kukas on muuta väittänykkää, elämän vaikeuksia saa jokainen valittaa, varsinki uhrit joita aina syytetään kaikesta, toinen osapuoli on aina oikeassa, eikä taatusti itessään näe mitään vikaa. ( ilmeisesti narsisti luonne )
Ihmisellä on mittansa kuinka paljon kestää nennekuin sanoo suorat sanat tai jättää täysin koko porukan hyvyyksineen.
Viha on tarttuvaa laatua, jälkeläiset voi saada vanhempiensa vihat niskaansa kymmeniä vuosia kestäneen vihanpidon seurauksena.
Surullista huomata saaneensa narssisti luonteisia jälkeläisiä, vai olisko skizoja sekin voi olla mahdollista.
Sinä ja sinun välis...
Jokaisella on omat huolensa ja vastoinkäymisestä, ei kannata heittää ilkeyksiä olan yli voi itsellekin käydä köpelösti.
Kumma että jos elävästä elämästä joku kertoo vastoinkäymisistä aina löytyy ne jotka yrittävät väheksyä ja halventaa vielä lisää toisen taakkaa.
Tuollaiseen vähättelyyn ei pysty kuin ne joilla todella ei ole ollut minkäänlaista omaa elämää, vain itsensä' ylläpito ja hyvinvointi.
Empatiaa on turha odottaa moisilta joiden putkinäkö ei ota laajentuakseen.
Ihminen jolla on vähänpätöiset vastoinkäymiset eikä tahdo niistäkään selvitä osaa kyllä ilkeillä ja vain ilkeillä.
Vit...... niin pirusti kouluttanu rahottanu rakastanu sitteku apua tarvis ei pidetä yhteyttä ollaan niin sivistyneitä ku ollaan ylioppilaita ja menestyneitä, ei kehata kertoa sukujuuria että on kunnollisesta työläisperheestä lähtöisin, tätä on suomen herrat nykyään.,
Ihmetellä täytyy vanhuksia jotka toitottaa " ihanisat jälkeläisistään " vaikka todellisuudessa heidät on unohdettu omiin oloihinsa tai laitoksiin eikä viittitä edes kysyä kuin he voivat , tätä on suomen kansa nykyään,, piittamatonta omaedun tavottelijoita.
Niin makaa kuin petaa,,,,,vanhuksetkin! Joillakin on hyvät välit lapsiinsa.
Olisiko syytä katsoa vähän itseensäkin. Noin yleisesti!
Liian kauan tuli itteään katottua nyt oon saanu tarpeeksi, katsonki syyttäjiä päin naamaa , mitä huomaankaan näky ei ole häävi sielläkää ! että se siitä pieliin tuijottamisesta !
Rakkaus voi olla teeskentelyä, rajansa kaikella , vuosikymmeniä kestävä vihanpito jättää taatusti jäkensä vanhempiinkin, vaikka kuinka olis rakastavat vanhemmat !!!
Vihallakin on aina syynsä, ykspuolisesti ei vihakaan synny!!!! Turha on sellaista uskotella.
Kuka niin on väittäny vihaa yksipuoliseksi , vihaan liittyy taatusti myös lähisukulaiset, miniän osa ei taatusti ole helppo, saman kohtalon voi saada myös vävy, viha ei koskaan ole yksipuolista, se muodostuu kaikista sukulaisista, on turha kehua tosista puolta ja toista syyttää kaikesta.
yksipuolisesti siihen tarvittiin kolmekymmentä vuotta yksipuolista rakkautta, kunne se nyt muuttuu vihaksi.
heh, heh, selityksiä löytyy aina kaikista muista mutta ei taatusti ittestä, se tässä vi....ki
kuppi kuohuu nyt yli, rajansa kaikella,
Mä nauran rakkautta teeskenteleville vanhuksille, paskat, heidät on hylätty unohdettu, hymmm, tietenki se on luonnon laki, mutta se rakkaus on taatusti teeskenneltyä !
Hei vanhus. Jos alat miettiä asioita avaajan tavoin; hanki ulkopuolista apua tai ole enemmän ystäviesi seurassa. Hommaa joku mieleinen harrastus kodin ulkopuolella. Jos tarvitset kotiapua esim siivousta tai kaupankäyntiä, hommaa itsellesi kotiapua. Älä takerru lapsiisi, jotka eivät välitä sinun elämästäsi. mene johonkin vanhusten palvelukeskukseen, jossa voit tavata ikäisiäsi ihmisiä ja jutella vaikka edullisen lounaan nauttien. Ulkoile hyvä mieli itsellesi - katsele vaikka näin alkukesästä luontopolun varrella, miten monia erivärisiä ja erilaatuisia kukkia on reitillä. Kuuntele linnunlaulua. Kesäaika on onnen aikaa.
Joku sanoikin, että ala vihdoinkin elää omaa elämääsi.
On harrastuksia juuri mainitsemiasi, mutta ystävystyminen näin vanhan on utopiaa, enemmäkin niitä näitä juttelu on realistinen ajatus, silti joutuu olemaan liian paljon yksi, tämää konekkaan ei korvaa oikeita ihmissuhteita.
Pian saat hallita tätäkin palstaa ihan yksin, kyllä jäljet tunnistaa
No, ei todellakaan korvaa, mutta ehkäpä meille aamuvirkuille tai joillekin vähemmän nukkuville sentään yhteydenottoa muihin yksinasuviin, eikä välttämättä tarkoita samaa kuin yksineläminen. Minulle aamut ovat usein miellyttävää aikaa juuri itselle, jos on vihdoin alkanut oppia elämän aakkosetkin.Monen mutkan jälkeen saattavat selvitä.
Vähättelemättä ylläolevia kannanottoja, yritän minäkin selvitellä jotensakin ymmärrettävästi näitä vaikeita, jokaiselle omakohtaisia perheitten sisäisiä tunneasioita. Vaikeita asioita olisi "opastaa" ketään, miten pitäisi elää, eikä näissä keskusteluissa voi suhteuttaa toisiinsa äitien ja lasten välejä.
Tuo viha-sana kyllä kammoksuttaa, kun yleensäkin viha on näännyttävä, kaivertava tunne, itsensä siinä tuhoaa, jos sitä kantaa.
Samoin kovin heppoisesti narsisteiksi nimittely. Narsismi on on niin vaikea sairaus, mahdotonta parantaa, kamala, kaiken läheisyydessään tuhoava ...voi sitä onnetonta, joka lähipiiriinsä on sellaisen joutunut saamaan. Hänet on vain kylmäverisesti poistettava mielestään, tehtävä toisten kanssa, mitä tehtävissä on.
Yksin ovat lapsennekin, lapsemmekin.
Me "vanhanajan" äidit olemme joutuneet olemaan vahvoja omasta kasvatuksestamme, perimästä, johtuen. Jokainen on varmasti antanut kaikkensa, tehnyt kaikkensa lastensa hyväksi.
Olemmeko omalla vahvuudellamme tehneet jäkeläisistämme heikkoja, olemalla joka käänteessä "apuna" elämän vaikeuksissa. Lapsemme eivät pystykään samaan, jos eivät ole kokeneet myös yksin selviytymistä. Siinäpä se...mahdollisimman aikaisin pitäisi päästää irti lapsistaan, käy kuinka käy.
Minusta on hyvä, että välillä kovinkin sanoin otamme yhteen, puolin ja toisin, jälkeläistemme kanssa. Emme me heitä itsellemme ole synnyttäneet, vaan maailmalle, ja maailma on kova.
Itsekin olen oppinut sanomaan...en ole enää se kaiken jaksava "vain äiti", mutten myöskään lasten taakaksi asettuva vaivojaan vaikertava.
Eläkööt, jos niin parhaaksi katsovat, omaa elämäänsä, tietoisena kylläkin, että toisiamme rakastamme. Ei niitä yhteydenottoja velvollisuudesta tarvita, vielähän olen olemassa, ja tarvittaessa tunnen olevani hyvinkin tarpeellinen.
Lapset jaksavat paremmin, ei tarvitse "huolehtia", kun tietävät minullakin olevan oman intiiminkin yksityielämäni.
Niin, kasvamista on tämä elämä...puolin ja toisin. Jokaisella ajalla on oma tarkoituksensa, itse on tehtävä ratkaisunsa elämänsä suhteen.
Sama juttu, lapset elää omillaan ja ovat vaan hyvillään, kun minäkin menen vielä eri riennoissa mukana. Minulla on yksi sydänystävä, enkä voi takertua aina häneen, mutta osaan mennä itsekseni. Iltapimeällä kyllä vältän liikkumista yksin.
Mutta paljon on eläkeläisille päivämenoja, kun vaan tutkii eläkeläisille tarkoitettuja ohjelmia ja esim seniorien palvelutalot on oiva paikka. Siellä tulee äkkiä tutuksi toisten vanhojen kanssa - kaikki alkaa juttuseurasta ja juttelemalla niitä näitä. Ensimmäisellä kerralla sitä voi olla hieman arka, mutta useammin käydessä näkee samoja ihmisiä ja sitä kotiutuu. Ei vanhankaan kannata jäädä yksin suremaan - sitä vaan tulee turhan alakuloiseksi.
Luin myös tämän ketjun ja avaajan kertoman perustella uskon miniän taitamattomuuden/haluttomuuden kodinhoitajana olevan perussyy.
Jos koti on hoitamaton ja epäviihtyisä, ei se suinkaan ole anopin syy!
Miehenkin pinna siinä sekasotkussa kiristyy ja riita saattaa olla valmis.
Etäisyyttä pitäisin minäkin, eläisin omaa elämääni, ja tavatessani en puuttuisi enään heidän asioihinsa, paitsi jos neuvoa kysyvät:D
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi nuorten kasvukivuille, jos sieltä saa vain syytöksiä.
Aikaa kun kuluu, saattavat nuo nyt harmittavat asiat saada lieventäviä mittasuhteita, hyvä kuitenkin kun sait purettua paineita sydämeltäsi:)
Kesän lempeät tuulet helliköön loukattua sydäntäsi.
P.S.
Taisin sekoittaa *lopen uupunut* ketjun miniän tähän, olen pahoillani, mutta
olkoon syy mikä tahansa, voimaa yksinäiselle äidille
Kiitos ( sinisirkku- ja sama* ) myötätunnosta ja lohduttavista sanoista, ehkä yksin jaksan jatkaa elämän loppu matkaa, tai jos luoja suo ystävän / ystäviä vielä.
Kyyneleet silmissä katson taakse mennyttä elämää, menetys on suunaton rangaistus rakkudesta jonka annoin heille.
En ole kouluttanut ,ei ollut varaa ,kun mieheni nuorena sairastu. 3 lasta ,jouduin yksin elättämään. Ei ollut silloin sosiaali avustuksia.nyt vanhana,ovat minulle niin auttavaisia, sekä ihania. Käyvät täälläkin mökillä vapaa päivinään,ja viikon loppuisin ,eväskassin kanssa .Kiitän luojaani.Työ narkomaani heta.
hylkään heidät
Meillä on vain yksi elämä. Ja meillä vanhoilla se elämä ei ihan loputtomiin jatku.
Miksi kummassa 7-kymppinen ei ajattele jo itsenäisesti omaa viihtymistään? Miksei järjestä oloaan siten, että on kanssakäymisessä myös oman ikäisiin ihmisiin ja menee sellaisiin harrastuksiin ja rientoihin että taatusti viihtyy.
Yksi hyvä juttu on myös seniorien kuntoilu - siellä mieli virkistyy.
On hyvä lähteä ulos ja muiden ihmisten pariin - eikä jaaritella tai tapella kiukuttelevien lähiomaisten kanssa. Mieti, ajattelevatko he yhtään sinun hyvinvointiasi vai ovatko vaan itsekkäitä paskiaisia ja omaa etuaan kyttääviä.
Mene vaikka lääkärin juttusille, jos et uskalla lähteä kolostasi tai et uskalla tavata muita ihmisiä kuin lähiomaisesi. Pääasia on ettet murehdi yksinäisyydessäsi.
Kiitos neuvosta, mutta minne menen, mitä sanon lääkärille, jokin terapia olis paikallaan , antaako ne näin vahoille mitään terapiaa, jos ne katsoo että meikä on jo demttian ruhjona ettei kannata.
Jokin pirteitten saman ikäisten seura olis tosi mieleen mutta mistä sen löydän ??
On surullista, jos lapset hylkäävät vanhempansa tai ovat ilkeitä heille. Olen seurannut erään tuttavaperheeni tyttären ja äidin välistä suhdetta. Moneen vuoteen eivät ole olleet puheväleissä.
Lastenlapset eivät käy katsomassa isoäitiänsä. Sikäli kuin olen asiaa seurannut, molemmat sekä äiti että tytär ovat niin itsepäisiä, että ei voi esittää anteeksipyyntöä asiasta, missä ovat toisiaan loukanneet.
Tällaisessa tapauksessa tilanne on peruutamaton, jos vaikka äiti sattuu kuolemaan, ikäihminen kun on. Sitten on myöhäistä anteeksi pyyntö, voi vain katuen surra.
Itse olen pyrkinyt olemaan puuttumatta lasteni kotiasioihin ja eivätkä lapset puutu meidän elämäämme, paitsi että soittelevat, kuinka voimme, onko kaikki hyvin. Käyvät katsomassa, silloin kun aika antaa periksi.
En ole moittinut pojalleni hänen vaimoaan, hänen taholta olemme pientä epäkohteliaisuutta tunteneet. Emme myöskään osoita miniälle mitenkään sitä, että hänen ynseytensä vaivaa meitä joskus. Samalla tavalla annan lahjat miniälle kuin omille lapsillenikin.
Vävyt ovat oikein mukavia ja kaikki lastenlapset ovat vallan ihania, niinkuin myös omat 5-kymppiset lapseni.
Pahoillani olen näitten äitien puolesta, joille omat lapset aiheuttavat huolta ja pahaamieltä vielä vanhoilla päivillä.Jos lapset eivät ole henkisesti kypsiä kohtelemaan vanhempiaan oikein, vanhempien pitäisi paaduttaa mielensä ja alkaa todella ajattelemaan vain omaa hyvinvointiaan etsimällä uusia harrastuksia ja uusia ystäviä. Parempi on olla riippumaton kiittämättömistä lapsistaan.
Vaikka kuinka hyvin olet lapsesi kasvattanut ja hoitanut, lopputulosta ei voi koskaan taata. Sekin on vähän onnen kauppaa.
Harmillinen sisarkateus usein tekee tuhojaan läheisten ihmissuhteissa, joissaki perheissä se on korostuneempaa, vaikuttaa myös suhteessa vanhempiin, ehkä ei kaikesta rakkaudesta huolimatta ole osannu olla taspuolinen tai ainaki jälkeläiset kuvittelee jotenki jääneensä toinen toistensa varjoon, suru on vanhemmilla suunaton, jokaista varmasti on rakastettu yhtäpaljon.
Seitenkympisen hylääminen yksinäisyyteen on paha juttu, vanhetessaan ihminen ei osaa enään hakeutua uusiin asioihin niin helposti kuin nuorempana, eikä tutustu ja ystävysty enään aivan helposti uusiin ihmisiin.
Omakohtaisesti luulen kuitenkin voivani ystävystyä vielä, jos samanlaisia mummoja ja papparaisia kohtaisin.