Meidän ja sinun asiat uusioperheessä

Itse elin monta vuotta miehen kanssa, jolla oli 3 lasta edellisestä liitosta. Minulla on 1 lapsi edellisestä liitosta, ja saimme myös kyseisen miehen kanssa yhteisen lapsen. Yhteenmuuttaessa aloin pikkuhiljaa huomata, että olen lyönyt hynttyyni yhteen siipeilijän kanssa.
Mies kävi töissä ja minä elelin kotihoidontuella, ja lisäksi tein pientä myyntibisnestä kotoa käsin, josta sain vähän ylimääräistä. Huomasin, että homma alkoi mennä siihen suuntaan, että minä elätin pienillä tuloillani niin omani kuin mieheni lapset. Ostin ruuat, vaatteet, siivosin, pesin pyykkiä. Minusta oli tullut rahoittava kodinhoitaja. Ruokaa oli pakko ostaa, siivota oli pakko, miehenkin lapsille oli pakko ostaa vaatteita kun entiset menivät pieniksi, jne. Mies aina sanoi, että ai joo, maksan sulle takaisin, käyn seuraavan kerran kaupassa...Eikä mitään. Miehellä oli hyvät oltavat, kun aina oli jääkaappi pullollaan ruokaa, kalsarit tuotiin puhtaana kaappiin, lapsilla puhtaat vaatteet kaapissa, aina siistiä. Ja mies laittoi ilmeisesti palkkansa säästöön, vuokran kyllä maksoi ja siinäpä se.

Kyllästyin ja lähdin lapsineni. Luottamus oli mennyt täysin. Ja kummasti nousi elintasoni.

Ehkä miehesi pelkää samaa? Onko hänellä huonoja kokemuksia? Mielestäni teidän pitäisi istahtaa pöydän ääreen ja keskustella asiasta. Kertoa, miksi nämä vaatimukset tuntuvat pahalta. Ja kysyä, miksi hän on euroistaan niin tarkka. Kun lyödään hynttyyt yhteen ja perustetaan perhe, ei enää voi olla niin pihi. Mutta ei silti tarvitse suostua epäreiluihin vaatimuksiinkaan.

Itselläni on uusperhe-elämä vasta edessä, ehkä. Itselläni on yksi lapsi, miesystävälläni kaksi. Omani asuu kanssani, on isällään joka toinen vkl, miesystäväni lapset asuvat vuoroviikoin vanhemmillaan. Tässä tilanteessa katsoisin, että kumpikin laittaisi ruokakuluihin yhtä paljon. Käytännöllinen voisi olla yhteinen tili, johon kumpikin laittaisi rahaa ja sieltä sitten hoidettaisiin kauppa käynnit. Laskut puoliksi, paitsi ne jotka selkeästi on jommankumman omia laskuja.
Kuitenkin olen sitä mieltä, että jos yhdessä asutaan ja toinen tienaa huomattavasti enemmän kuin toinen, pitäisi kuluja hiukan tasoittaa. Yhteisestä hyvästä elämästähän on kyse. Jos "varakkaampi" osapuoli pihtailee omia rahojaan ja vaatii vähävaraisempaa laittamaan ne vähätkin varat perheen elättämiseen, on jotain ehkä pielessä. Itse ainakin haluaisin pitää rakkaistani huolta, enkä millään soisi toiselle pahaa mieltä ja huolia rahan takia jos itselläni on mahdollisuus tukea ja auttaa.

Meillä tiukka linja. Miehen lasten asiat ja hänen exän asiat puidaan tarkkaan meillä ja puututaan hänen ongelmiin ja lasten ongelmiin. Ja niitä riittää.

Mutta hänelle emme kerro mitään meidän asioista, koska se ei kuulu sille naakalle. On muutenkin ärsyttävä. Lapsille olen teroittanut, että mitään meidän asioita ei puhuta ulkopuolella. Lapset kertovat kyllä kaikki äitinsä asiat minulle, koska vaadin tietää, mitä se nainen suunnittelee ja haukkuu.

Ostitte asunnon, eli asunto ei ole kummankaan lasten omaisuutta vaan teidän kahden, joten sen kulut kuuluvat tasan teille kahdelle, sen arvo ei laske tai nouse siitä ketä siellä asuu ja kuinka paljon. Eli kaikki asuntoon liittyvät kustannukset voit vaati tällä syyllä puoliksi. Jos teillä ei ole avioehtoa, niin vaikka hän olisi rahoittanut kaiken, niin sinähän viet mennessäsi puolet asunnon arvosta, jos haluat tilanteen muututtua mahdottomaksi eron. Lapsen ruokakulut tuskin ovat yhtä suuret kuin aikuisen, ennen murrosikää ja hänenkin lapsensa syövät joka toinen viikonloppu ja yleensä viikonloppuisin perheissä kulutetaan rahaa ruokaan enemmän kuin arkena, jolloin syödään mm koulussa ja tarhassa eli suhteessa ruokakuluja tulee enemmän kuin luonaolopäivistä voisi päätellä. Totuus on, että jos ette pääse sopuun siitä, että kulut menee puoliski, unohda koko ukko jo nyt, eroon se päättyy kuitenkin kun kyllästyt ilmaisen kodinhoitajan, lastenhoitajan ja elättäjän rooliin.. huomaat äkkiä elättäväsi myös muut kuin itsesi ja omat lapsesi.. kokemusksesta tiedän, ettei vaateet tohon lopu.. eli kova kovaa vastaan.. erokin on sinulle edullisempi vaihtoehto taloudellisesti.

Mieheni mielestä asunnon arvo laskee kun siellä lapseni asuvat, se ikään kuin kuluu...Minä omistan pienen osan asunnosta ja mieheni kyllä muistuttaa siitä että hänellä suurempi omistusosuus. Kyllä nämä asiat hiertää minua ja väistämättä vaikuttaa tunteisiini.
Tätä pihiyttä oli näkyvissä jo pari vuotta sitten jolloin pistin suhteemme poikki melkein puoleksi vudeksi, mutta mieheni lähetti kauniita tekstiviestejä, kukkalähetyksiä ja lupasi minulle asioita, mm. yhteisen kodin ja vakautta. Uskoin häntä. Hän haluaa " opettaa" minua aikuisena ihmisenä hoitamaan raha- asioitani, mutta en minä käytä rahojani mihinkään huvitteluun vaan ihan arkipäiväisiin välttämättömyyksiin. En jaksaisi enää toista eroa, olenhan sen jo kerran kokenut ja lapseni myös. Kyllä minä miestäni rakastan, hän on kohtelias, huomaavainen minua ja lapsiani kohtaan. Hän on jopa väläyttänyt että voisin muuttaa lasteni kanssa johonkin lähelle asumaan ja näin voimme olla avioliitossa, minusta tuo ratkaisu on kummallinen ja kaukana hänen lupaamastaan turvasta ja vakaudesta.??

eikö sinun lapsesi ole koskaan isällään? Ei sinun nykyisellä miehelläsi ole mitään velvoitetta sun lapsiasi kohtaan, vaan sun exälläsi on kun on niiden isä.

Etävanhempi- 2, Lapseni ovat omalla isällään joka toinen pidennetty viikonloppu. Hän on kykenemätön kustantamaan harrastuksia tms. ja hänen mielestään on aivan sama harrastavatko he vai eivät. Lapset ovat paljon tv:n ja tietokoneen äärellä, eikä heillä ole isän lähistöllä ystäviä. Kaikki rahallinen vastuu on jätetty minun vastuulleni. Kela tosiaan maksaa x:ni puolesta elatustukea. Näissä asioissa on varmasti monta näkökulmaa ja en tietenkään velvoita mieheni maksamaan asioita lapsilleni, kyse on lähinnä siitä että koska hänellä on paljon suuremmat tulot kuin minulla niin hän voisi mielestäni maksaa vaikka puolet juoksevista kuluista. Onhan hän minut vaimokseen ottanut, tietäen että minulla on kaksi lasta.

No johan on törkeä tyyppi.
Asumiskulut, lainat yms on ihan samat asuu siellä yksi tai viisi.
Miksi ette puhuneet asiasta ennen asunnon ostoa.
Minä en moiseen suostuisi en.
Meillä on tilanne että oma lapseni asuu meillä 100% kun isäänsä ei yhteydenpito kiinnosta ja miehen lapset ovat meillä miten sattuu.Silti; mies maksaa lainan ja minä maksan muut yhteiset kulut.Ruokaa ostaa molemmat ja molemmat maksaa henk.koht. laskunsa. Siis varmasti loppujen lopuksi mies maksaa hiukan enemmän.
Tulot on meillä lähes 100% samat.
Älä nyt ihmeessä suostu moiseen vaan nosta kissa pöydälle!

Me rakastuttiin kanssa kun lapsemme tunsivat toisensa, niin lapsen isä rakastui minuun silmittömästi. Lapsistamme tuli sisaruksia, ja miehen ex vaimo ei sitä vaan häiritsee ja haukkuu meitä.

Mies sanoi että hänen exä on vähän kummallinen, mutta ei kuulema kannata välittää.

Kerran ex vaimo suuttui, kun menin miehen avaimilla hänen kotiinsa. Kävin katsomassa millasta siellä oli ja oliko kaikki okei.
Mitä siitä vaikka menen katsomaan, en edes ottanut mitään, katsoin vain kaapit ja keitinkahvit.

Toivottavasti ei se nainen tule meille koskaan.

kuka on niin törkee että menee äijänsä exmuijan asunnolle tän kotiin vaan kattomaan millasta siel o? ja keittää kahvit... ja miks tilanteen ok kiinnosti? oliko sun biologiset muksut siel? jos ei, ni so what...

.. no nää uudet on, niiltä ei jää mikään tonkimatta.

Tuohan on laskettu siten kuin hänen lapsensa eivät kuluttaisi mitään ollessaan luonanne ja sinun lapsesi kuluttaisivat silloinkin kun ovat poissa.
Sinuna pakkaisin lapseni ja tavarani ja häipyisin ja lujaa.
Voit tietysti mennä saivarteluun mukaan jolloin menot jaetaan todellisten läsnäolopäivien mukaan. Silloin menot pitäisi jakaa ensin päivää kohti ja jakaa se taas paikallaolijoiden mukaan. Myös ruokakulujen osalta.