Eli olen tässä jo kolmisen kuukautta tapaillut yhtä tyttöä, lähestulkoon joka viikko. Käymme aina kävelyllä tai joskus myös juoksemassa. Juttua riittää ja viihdymme hyvin toistemme seurassa. Pidän todella paljon hänestä ja epäilen hänelläkin olevan myönteisiä tunteita minua kohtaan, mutta en voi sanoa olevani ollenkaan varma asiasta. Ainakin hän juttelee lähes päivittäin kanssani useaan otteeseen netissä ja hymyilee sekä juttelee mukavia minulle aina tapaamisisemme aikana. Mitä luulette, jumittaako meidän juttu tähän paikkaan vaikka loppuiäksi jos toinen ei uskalla tehdä aloitetta? Nimittäin olemme molemmat täysin kokemattomia, ujoja ihmisiä eikä meidän siis ole helppoa puhua mihinkään syvällisempään seurusteluun liittyvistä asioista. Hyvä puoli tällaisessa etenemisessä on nyt se, ettei meillä kummallakaan ole muita ihastuksenkohteita tai seurustelukumppaniehdokkaita eli sikäli saamme edetä rauhassa ja pikkuhiljaa kohti jotain syvällisempää - mikäli sitä molemmat todella haluavat :)
Mutta siis, kannattaisiko minun rohkaista mieleni ja kysyä tyttöä vaikka vaihteeksi syömään ulos jonain iltana? :) Jos vähän jotain erilaista tekemistä vaihteeksi kuin valtavan pitkiä lenkkejä... Mikä voisi mielestänne olla tilanteessa vastaus, voisiko se millään olla myöntävä? :D
Mutta siis, kannattaisiko minun rohkaista mieleni ja kysyä tyttöä vaikka vaihteeksi syömään ulos jonain iltana? :) Jos vähän jotain erilaista tekemistä vaihteeksi kuin valtavan pitkiä lenkkejä... Mikä voisi mielestänne olla tilanteessa vastaus, voisiko se millään olla myöntävä? :D
Vastaukset 3
Vanhimmat
If you don't take her out tonight,
She's gonna change her mind,
And I will take her out tonight,
And I will treat her kind.
Kyllä sitä jo entisaikaankin ilmeisesti tiedettiin miten asiat hoituvat ;) Mutta tosiaan, ei minulla kuitenkaan riitä rohkeus tekemään tuollaista liikettä... Itsetuntonikin kun on tällä hetkellä täysin maassa kaikesta huolimatta ja pelkään kärsiväni kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä
Vedä sitä turpaan