Maailma on ongelmia täynnä ja tää yksi niiden joukossa.
Olen tutustunut vihdoinkin aivan ihanaan naiseen. En vain tiedä tunteeko kukaan niinkuin minä.
Olen onnellinen; että olen kohdannut naisen; joka ymmärtää minut täysin sellaisena kuin olen... mutta en vain ymmärrä; miksi näin on. Miksi hän minua siis ymmärtää ja sietää?
Kokoajan on tunne etten riitä hänelle. Tässä ei tilannetta paranna yhtään, et hän on sidoksissa toiseen naiseen taloudellisten seikkojen johdosta; eikä siksi asu tai voi elää kanssani. Must tuntuu; et pikku pikku hiljaa tulen vain hulluksi. En voi elää ilman häntä enkä hänen kanssaan.
Puhumattakaan; että oma moraalinen minäni puhuu täysin vastaan sitä mitä teen. Vaikkaikin naiseni väittää; ettei avioliitossa ole mitään pariin vuoteen tapahtunut. Mikä ei oikeastaan helpota oloa juuri yhtään.
Onhan tässä vielä toinenkin ongelma; jos ei suurin.
(Mitä ei tietenkään täss` sais sanoa); mutta meill`on sängyssä sellainen ongelma, et hän saa mut tulemaan mut mä en häntä. Eikähän toi äskeinen ole ongelma muualla kuin mun päässäni. Ainakin naiseni näin mulle väittää.
Mulla on vain todella paha olla kokoajan kun kelaan näitä asioita (ehkä liikaa).
Tämä tässä on pahinta (tässä vasta itsesääli pukkaa päälle); mutta miksi pitää olla niin; et nainen on ollut ilman rakkautta kokonaiset 40 vuotta; ja sit päätyy selaiseen rakkauteen joka tekee aika pahasti pahaa. Ainakin sydämelleni.... ja järjelleni....
PS.. siis sanomattakin on selvää; ettei kultani ole tässä rinnallani.
PSS. jos te ihanat naiset voitte; niin laittakaa omia kokemuksia; vinkkejä tai neuvoja..
saa toki huumorillakin heittää.):)
Olen tutustunut vihdoinkin aivan ihanaan naiseen. En vain tiedä tunteeko kukaan niinkuin minä.
Olen onnellinen; että olen kohdannut naisen; joka ymmärtää minut täysin sellaisena kuin olen... mutta en vain ymmärrä; miksi näin on. Miksi hän minua siis ymmärtää ja sietää?
Kokoajan on tunne etten riitä hänelle. Tässä ei tilannetta paranna yhtään, et hän on sidoksissa toiseen naiseen taloudellisten seikkojen johdosta; eikä siksi asu tai voi elää kanssani. Must tuntuu; et pikku pikku hiljaa tulen vain hulluksi. En voi elää ilman häntä enkä hänen kanssaan.
Puhumattakaan; että oma moraalinen minäni puhuu täysin vastaan sitä mitä teen. Vaikkaikin naiseni väittää; ettei avioliitossa ole mitään pariin vuoteen tapahtunut. Mikä ei oikeastaan helpota oloa juuri yhtään.
Onhan tässä vielä toinenkin ongelma; jos ei suurin.
(Mitä ei tietenkään täss` sais sanoa); mutta meill`on sängyssä sellainen ongelma, et hän saa mut tulemaan mut mä en häntä. Eikähän toi äskeinen ole ongelma muualla kuin mun päässäni. Ainakin naiseni näin mulle väittää.
Mulla on vain todella paha olla kokoajan kun kelaan näitä asioita (ehkä liikaa).
Tämä tässä on pahinta (tässä vasta itsesääli pukkaa päälle); mutta miksi pitää olla niin; et nainen on ollut ilman rakkautta kokonaiset 40 vuotta; ja sit päätyy selaiseen rakkauteen joka tekee aika pahasti pahaa. Ainakin sydämelleni.... ja järjelleni....
PS.. siis sanomattakin on selvää; ettei kultani ole tässä rinnallani.
PSS. jos te ihanat naiset voitte; niin laittakaa omia kokemuksia; vinkkejä tai neuvoja..
saa toki huumorillakin heittää.):)
Vastaukset 7
Vanhimmat
no minä en ymmärrä tuollaista että ollaan yhdessä taloudellisen tilanteen takia, joko hän huijaa sinua, tai sitten hän käyttää hyväksi sitä toista, jolloin hän on aivan jotain muuta kuin hirveän ihana ihminen. Et sinä tule koskaan häntä saamaan siitä vanhasta tilanteesta ulos, ja jos häön olisi kanssasi tosissaan, niin keksisi kyllä keinot lähteä sen toisen luota. Plus etten usko myöskään siihen, että suoraan vanhasta suhteesta kannattaa siirtyä seuraavaan.
Vaikea tilanne, mutta yleensähän asiat ratkeaa aina jotenkin. Sinä voit pahoin, joten todennäköisesti alat vaatia häntä jättämään vanhan, ja todennäköisesti hän ei sitä tee, koska olet hänelle vain sivusuhde täysin kuivahtaneeseeen omaan parisuhteeseensa.
En usko että hän rakastaa sinua oikeasti, tai ainakaan halua jakaa elämäänsä sinun kanssasi, olisihan hän muuten jo pyrkimässä siihen suuntaan.
Pahaa teet vain itsellesi kun olet lähtenyt sellaisen varatun naisen mukaan..
Miksi ihmeessä varatun naisen mukaan ..(??)
En tiennyt sitä heti alussa; että on varattu nainen. Kaikki tieto valuu jotenkin vähän pikku hiljaa. Pikkuisina paloina; kuin mikäkin paras suklaajäätelö.
Niin en tiedä katsoitko proffiiliania; niin en ole ehkä se ihannenainen minäkään. Olen ikävöinyt ja ollut ilman naista tähän 40 kympin ikään asti. Nyt täältä löysin sen oman kultani: mut en voi sanoa että ois mun omani.
Kasvahan jo aikuiseksi bebe! Sä itket netissä kuin teinit. Oot kuiteski nelikymppinen.
Oon ihan varma; että tässä kaiken sen jälkeen mit' itselleni oon aiemmin tehnyt; niin tää on ainakin se harmittomin::)
Ja niinkuin aiemmin sanoin; haluan vain tietää; jos joillain on samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia. En siis sen enempää enkä vähempää. Ja ikäni ei auta kyllä mun tuskaan mitenkään; ei varmaan sinuunkaan; jos oisit kokenut vähänkään samaa.
Samaa mieltä =)
Tää on järkyttävä, ihana Nainen jota olen 2 v rakastanu kertoi hiljattain, että tää oli tässä. Mikään ei enään maistu ja olo on surullinen. Tapailimme ja matkustimme yhdessä jne... kai tälläkin on jokin merkitys.