Tunsi kerra yhre miähe.
se oli piänviljelijä
ja talvisi mettätyämiäs.
Vaimoo sil ei ollu.
En tiä kui se laitto ruakas
tai kui se pesi pyykkis
tai korjas vaattees,
mut huanolt se näytti.
Henkis se silti pysy,
oli selvinny sorastaki.
Mikse sit siviilist,
vaik ilma varpait.
Se onki oma juttus,
ne varpaat, ne paleltu soras.
Kenttäsairaala se ei menny,
hoiteli niit itte korsu nurkas.
Tippu ne silti pois,
ko ne meni kualioo
Mut ei valtio vahinkoks,
ko hänel oli onkelma.
Hän ei osannu lukkee
eikä voinu men sairaalaa,
ko se olis voinu selvit.
Paree pittää tiatonas.
Sit ko miähet kotiutettii,
hän pisti nimes paperii,
jota ei osannu lukkee:
"Terve miäs, ei vaatimuksii."
Siviilis elämä jatku,
mut ilma varpait.
Ei sillai voi tanssii,
eikä vaimoo löytää.
Kaike syy oli piäni juttu.
- Luule vähä sillai,
et viäki ihmisil o erilaisii
asioit tukkon elämäs.
Ko ne vaa huamais ajois.
se oli piänviljelijä
ja talvisi mettätyämiäs.
Vaimoo sil ei ollu.
En tiä kui se laitto ruakas
tai kui se pesi pyykkis
tai korjas vaattees,
mut huanolt se näytti.
Henkis se silti pysy,
oli selvinny sorastaki.
Mikse sit siviilist,
vaik ilma varpait.
Se onki oma juttus,
ne varpaat, ne paleltu soras.
Kenttäsairaala se ei menny,
hoiteli niit itte korsu nurkas.
Tippu ne silti pois,
ko ne meni kualioo
Mut ei valtio vahinkoks,
ko hänel oli onkelma.
Hän ei osannu lukkee
eikä voinu men sairaalaa,
ko se olis voinu selvit.
Paree pittää tiatonas.
Sit ko miähet kotiutettii,
hän pisti nimes paperii,
jota ei osannu lukkee:
"Terve miäs, ei vaatimuksii."
Siviilis elämä jatku,
mut ilma varpait.
Ei sillai voi tanssii,
eikä vaimoo löytää.
Kaike syy oli piäni juttu.
- Luule vähä sillai,
et viäki ihmisil o erilaisii
asioit tukkon elämäs.
Ko ne vaa huamais ajois.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hieno runo ja sen johtopäätös. Kunpa ihmisten ongelmat huomattaisiinkin ajoissa, paljon olisi toisin. Kiitos runosta!
Tämä runoilija jaksaa yhä uudelleen kertoa syrjässä elävien ja eläneitten tarinoita! Kiitos niistä! Nämä runot muistuttavat, että moni asia on meillä sittenkin hyvin verrattuna menneeseen aikaan.
Lukutaidottomuus on iso ongelma, joka on onneksi meidän lintukodossamme melkein mennyttä aikaa. Uusavuttomatkin osaavat kait lukea, vaikka elämäntaidot ovatkin heppoiset.
Kiitos kohteliaisuudesta! Niin ja se johtopäätös, mukava että kiinnitit huomiota siihen. Luulen nimittäin. että huolimatta nykyajan moninaisesta seulonnasta nuorten ihmisten poikkeuksien ja erilaisuuksien suhteen ja mahdollisesta avustakin, näitä piiloteltavia "lukutaidottomuuksia" riittää elämän haitakkeina. Kunhan joku huomaisi ne.
Itse muistan pienen tapauksen varhaiselta opiskeluajalta. - Yhdellä uudella tytöllä oli aina säästä riippumatta jokin huivi kaulan ympärillä. Mutta siitä huolimatta sen ohi pilkotti iso Gorbatshov-luomi.
Sanoin hänelle siitä huivin tarpeettomuudesta joskus ohimennen. mihin hän, että kyllä hän sitä tarvitsee, etten ymmärrä. Mutta seuraavana päivänä hän tuli ylväästi pää pystyssä ja kaula paljaana - ja aina sen jälkeen. Enkä usko kenenkään häntä siitä moittineen.
Kun vuosia myöhemmin nimeni oli jonkun jutun yhteydessä lahdessä, mistä hän näki työpaikkani, hän soitti ja antoi ymmärtää muistavansa.
Minuakin se lämmitti.
Hei tuntematon, kiitos kauniista sanoistasi. Ja totta se mitä sanoit ongelmien huomaamisesta. Liian usein kuljetaan kun pitäisi nähdä ja ehkä tehdäkin jotain.